Blaze Bayley - Blood & Belief
Sarjassamme aliarvostetut vokalistit herra Blaze Bayley asuttaisi henkilökohtaisen listani kärkisijoja. Blaze joutui aikanaan ikävästi hieman samanlaiseen tilanteeseen Iron Maidenin kanssa, kuin missä Tim Owens oli Judas Priestin suhteen. Jälkimmäisessä tapauksessa totaalinen muutos leiristä toiseen sai aikaan aivan erilaisia ajatuksia laulun suhteen, mutta näin on tehnyt myös Blaze. Hänen oman bändinsä Blazen kolmannella studiolevyllä Bayley näyttää jälleen miksi hän teki sekä itselleen että Maidenille suuren palveluksen väistyessään Air Raid Sirenin tieltä ja aloittaessaan uran oman bändin kera. Jälki on ollut muutamilla levyillä, sekä niitä seuranneella livetallenteella jo oikein messevää ja ehdottomasti Iron Maidenin aikoja parempaa vokaaleiltaan, joten odottelin taatusti innolla tätä kolmatta albumia, eikä se pettänyt odotuksiani lainkaan iskeydyttyään ensimmäistä kertaa levylautaselleni.
Levyn avausnelikko iskee tiskiin häpeilemättömän raskasta, mutta klassisen kuuloista heviä pienoisin modernein vivahduksin. Alive ja levyn nimibiisi antavat Wraylle ja Slaterille tilaa tilutella varsin mallikkaasti ja melodisesti samalla kertaa. Will To Win tarjoilee nimibiisin kera jopa rässistä käyvää nopeatempoista riffittelyä niin että selkänikamat saavat kyytiä. Life And Death ja Soundtrack Of My Life herkistelevät raskaan jyystön kera antaen parasta esimerkkiä Blazen matalasta ja tunteikkaasta lauluäänestä. Mihinkään ei herran ääni ole perussävyltään muuttunut mutta yleisesti ottaen levyn hyvin henkilökohtaiset biisiaiheet ja tunteelliset teemat välittyvät Blazen laulussa lähes kyyneltä tuottavalla tehokkuudella.
Hollow Head runttaa levyn moderneimman jyrän käyntiin, lanaten paikoitellen hämäävän paljon St.Angeriltä tuntuvien riffittelyjen kera, ainoana erona paljon paremmat soundit. Soundipolitiikka on levyllä muutenkin erittäin hyvää laatua, bassopuolta on nostettu tarpeeksi, jotta raskas biisimateriaali jyskyttäisi vielä tuntuvammin. Ainoana miinuksena levylle on laskettava The Path & The Wayn ja Tearing Myself To Piecesin tylsähkö keskitempofilleri. Regret hoitaa keskinopeuksilla taituroinnin kuitenkin kotiin. Tässä vaiheessa alkaa mieleeni kuvioitua visio erittäin hyvästä hevilevystä, joka on ehdottoman ammattitaitoisesti soitettu ja loistavilla soundeilla varustettu paketti parasta Blazea ikinä. Blood & Belief on paljolti verrattavissa Bruce Dickinsonin Chemical Wedding-sooloon. Raskaat soundit, vähän modernia kosketusta siellä täällä, mutta klassisen hevin kirkas valo paistaa läpi koko suorituksen Blaze Bayley toimittaa bändeineen jälleen erittäin hyvän levyn, ja sanoisin että bändin debyytin Silicon Messiahin kanssa, Blood & Belief on paras levy jolla Blaze Bayley on suutaan jylhään möreilyyn avannut.
Jollakin kummallisella tavalla esimerkiksi tätä levyä ja Iced Earthin uusinta kuunnellessa alkaa pohtimaan sitä seikkaa, että minkälaisiin kireisiin saappaisiin Blazen ja Timin kaltaiset hienot laulajat joutuvat suurissa bändeissä suuria vokalisteja korvatessaan. Välillä vaikuttaa aivan siltä kuin erittäin potentiaalisille vokalisteille olisi tungettu ääntä heikentävät ja laventavat pannat kaulaan, jolloin tulos ei tulisi miellyttämään moniakaan. Onneksi on olemassa vaihtoehtoja, soolobändejä ja omia projekteja, joilla Blazen kaltaiset hevihirmut pääsevät kahleistaan. Jos Blazen ääni miellyttää jo Iron Maiden tuotannossa, osta tämä levy. Jos pidät miehen soolotuotannosta, osta tämä levy. Jos taas olet suhtautunut Blazeen kielteisesti tähän asti, osta silti tämä levy. Taattua kasarilta maistuvaa heviä luvassa.
4,5/5
Sarjassamme aliarvostetut vokalistit herra Blaze Bayley asuttaisi henkilökohtaisen listani kärkisijoja. Blaze joutui aikanaan ikävästi hieman samanlaiseen tilanteeseen Iron Maidenin kanssa, kuin missä Tim Owens oli Judas Priestin suhteen. Jälkimmäisessä tapauksessa totaalinen muutos leiristä toiseen sai aikaan aivan erilaisia ajatuksia laulun suhteen, mutta näin on tehnyt myös Blaze. Hänen oman bändinsä Blazen kolmannella studiolevyllä Bayley näyttää jälleen miksi hän teki sekä itselleen että Maidenille suuren palveluksen väistyessään Air Raid Sirenin tieltä ja aloittaessaan uran oman bändin kera. Jälki on ollut muutamilla levyillä, sekä niitä seuranneella livetallenteella jo oikein messevää ja ehdottomasti Iron Maidenin aikoja parempaa vokaaleiltaan, joten odottelin taatusti innolla tätä kolmatta albumia, eikä se pettänyt odotuksiani lainkaan iskeydyttyään ensimmäistä kertaa levylautaselleni.
Levyn avausnelikko iskee tiskiin häpeilemättömän raskasta, mutta klassisen kuuloista heviä pienoisin modernein vivahduksin. Alive ja levyn nimibiisi antavat Wraylle ja Slaterille tilaa tilutella varsin mallikkaasti ja melodisesti samalla kertaa. Will To Win tarjoilee nimibiisin kera jopa rässistä käyvää nopeatempoista riffittelyä niin että selkänikamat saavat kyytiä. Life And Death ja Soundtrack Of My Life herkistelevät raskaan jyystön kera antaen parasta esimerkkiä Blazen matalasta ja tunteikkaasta lauluäänestä. Mihinkään ei herran ääni ole perussävyltään muuttunut mutta yleisesti ottaen levyn hyvin henkilökohtaiset biisiaiheet ja tunteelliset teemat välittyvät Blazen laulussa lähes kyyneltä tuottavalla tehokkuudella.
Hollow Head runttaa levyn moderneimman jyrän käyntiin, lanaten paikoitellen hämäävän paljon St.Angeriltä tuntuvien riffittelyjen kera, ainoana erona paljon paremmat soundit. Soundipolitiikka on levyllä muutenkin erittäin hyvää laatua, bassopuolta on nostettu tarpeeksi, jotta raskas biisimateriaali jyskyttäisi vielä tuntuvammin. Ainoana miinuksena levylle on laskettava The Path & The Wayn ja Tearing Myself To Piecesin tylsähkö keskitempofilleri. Regret hoitaa keskinopeuksilla taituroinnin kuitenkin kotiin. Tässä vaiheessa alkaa mieleeni kuvioitua visio erittäin hyvästä hevilevystä, joka on ehdottoman ammattitaitoisesti soitettu ja loistavilla soundeilla varustettu paketti parasta Blazea ikinä. Blood & Belief on paljolti verrattavissa Bruce Dickinsonin Chemical Wedding-sooloon. Raskaat soundit, vähän modernia kosketusta siellä täällä, mutta klassisen hevin kirkas valo paistaa läpi koko suorituksen Blaze Bayley toimittaa bändeineen jälleen erittäin hyvän levyn, ja sanoisin että bändin debyytin Silicon Messiahin kanssa, Blood & Belief on paras levy jolla Blaze Bayley on suutaan jylhään möreilyyn avannut.
Jollakin kummallisella tavalla esimerkiksi tätä levyä ja Iced Earthin uusinta kuunnellessa alkaa pohtimaan sitä seikkaa, että minkälaisiin kireisiin saappaisiin Blazen ja Timin kaltaiset hienot laulajat joutuvat suurissa bändeissä suuria vokalisteja korvatessaan. Välillä vaikuttaa aivan siltä kuin erittäin potentiaalisille vokalisteille olisi tungettu ääntä heikentävät ja laventavat pannat kaulaan, jolloin tulos ei tulisi miellyttämään moniakaan. Onneksi on olemassa vaihtoehtoja, soolobändejä ja omia projekteja, joilla Blazen kaltaiset hevihirmut pääsevät kahleistaan. Jos Blazen ääni miellyttää jo Iron Maiden tuotannossa, osta tämä levy. Jos pidät miehen soolotuotannosta, osta tämä levy. Jos taas olet suhtautunut Blazeen kielteisesti tähän asti, osta silti tämä levy. Taattua kasarilta maistuvaa heviä luvassa.
4,5/5
Vastaukset 2
Vanhimmat
Toi on korroosion arvostelu eikä levy saanut siellä 4,5 vaan tasan 4. Kuuntelin ton alive biisin eikä oikeen kolahtanut kunnolla. Tykkään enemmän perinteisestä kamasta ja blazen ääneen saatais sopia vielä synkempi meininki.
Totta!! niin on korroosiossa saanut 4/5.
Helvetin hyvä levy kyllä kyseessä suosittelen!!
www.korroosio.fi