moi, en oikein keksiny purnauspalstaa tälle aiheelle... joka varmaan purnattu jo aivan loppuun asti, mut mulle tää tuli ekaa kertaa eteen, eli pakko vähän päästä marisemaan.
eli oon seukannu ja asunu 1,5v suomenruotsalaisen miehen kanssa, ollaan 30v ja risat. ja kas kummaa kun ei oo jääny mun päähän juuri mitään koulun ruotsin tunneilta, no jotain: ja heettää XXXXX ja buur i finland. ja haar tvoo poikkarna o lilla neessa...
ja ongelma syntyy aina kun mennään miehen sukulaisiin tai kavereiden kanssa, jotka normaalisti kaikki on r-kielisiä. ja kaikki ne tietää hyvin etten mä ymmärrä juur mitään, mutta ei niitä kiinnosta. välillä kuulen hölöhölöhölö jutun seasta tutun sanan, vaikka liksom tai tree...mutta kun ne puhuu nii nopeesti et ku mietin mitä se yks sana on suomeks ni aihe on jo vaihtunu ja puhujakin.. eilen oltiin niiden murffaarin synttäreillä monta tuntia ja ne kerto vuorotellen vitsejä ja räkätti päälle vedet silmissä, paitsi minä, kattelin seinien kuvioita ja kattolampun hidasta liikettä. no sitten ajattelin että menen kattomaan telkkaria... sieltä tuli sit lätkää (ei liity aiheeseen mut en siitä oo yhtään innostunu) no siinä sitte kattelin maton hapsuja ku jostain kohtaa ne oli jääny maton alle sillee ärsysti. mielenkinntosta. noh, sitten huomasin pöydällä lehden ja innoissani hyökkäsin sen kimppuun et : jee jotain tekemistä ees,,, ja arvaatte varmaan... ruotsinkielinen sanomalehti.
ei mulla oo mitää ruotsinkieltä vastaan, olisin onnellinen jos itte osaisin, mut miten ne ihmiset voi olla niin semmosia, ihan sama mikä kokoonpano on, nuoria tai vanhoja, paljon tai vähän... aina sama. kivoja ne kaikki on yksilöinä ja kun kahestaan juttelee niiden kanssa, tullaan toimeen ja mua kutsutaan mukaan ja silleen, mut nyt tuntuu et mitä hell mä sinne meen ku aina on yhtä kauhee olo. ei ne osaa kuvitella kun oon yrittäny kertoa etten ymmärrä ja ei oo kivaa olla, ne vaa sanoo et kyl sä opit ku kuuntelet... no perkele mä kuuntelen sujuvasti venäjää ja ranskaa ja arabiaa ja iha mitä kieltä vaa mut milläs opin kun ei mitään aavistusta mistä ne puhuu eikä kukaan käännä mulle... nonih, nyt voi urpot alkaa mollata mua, tai sitten kivat ja ymmärtäväiset kommentoimaan ja kannustamaan tai kertomaan omia kokemuksia... jos vielä satutte tietää palstan jossa olis kohtalotovereita ni saapi laittaa linkkiä :)
eli oon seukannu ja asunu 1,5v suomenruotsalaisen miehen kanssa, ollaan 30v ja risat. ja kas kummaa kun ei oo jääny mun päähän juuri mitään koulun ruotsin tunneilta, no jotain: ja heettää XXXXX ja buur i finland. ja haar tvoo poikkarna o lilla neessa...
ja ongelma syntyy aina kun mennään miehen sukulaisiin tai kavereiden kanssa, jotka normaalisti kaikki on r-kielisiä. ja kaikki ne tietää hyvin etten mä ymmärrä juur mitään, mutta ei niitä kiinnosta. välillä kuulen hölöhölöhölö jutun seasta tutun sanan, vaikka liksom tai tree...mutta kun ne puhuu nii nopeesti et ku mietin mitä se yks sana on suomeks ni aihe on jo vaihtunu ja puhujakin.. eilen oltiin niiden murffaarin synttäreillä monta tuntia ja ne kerto vuorotellen vitsejä ja räkätti päälle vedet silmissä, paitsi minä, kattelin seinien kuvioita ja kattolampun hidasta liikettä. no sitten ajattelin että menen kattomaan telkkaria... sieltä tuli sit lätkää (ei liity aiheeseen mut en siitä oo yhtään innostunu) no siinä sitte kattelin maton hapsuja ku jostain kohtaa ne oli jääny maton alle sillee ärsysti. mielenkinntosta. noh, sitten huomasin pöydällä lehden ja innoissani hyökkäsin sen kimppuun et : jee jotain tekemistä ees,,, ja arvaatte varmaan... ruotsinkielinen sanomalehti.
ei mulla oo mitää ruotsinkieltä vastaan, olisin onnellinen jos itte osaisin, mut miten ne ihmiset voi olla niin semmosia, ihan sama mikä kokoonpano on, nuoria tai vanhoja, paljon tai vähän... aina sama. kivoja ne kaikki on yksilöinä ja kun kahestaan juttelee niiden kanssa, tullaan toimeen ja mua kutsutaan mukaan ja silleen, mut nyt tuntuu et mitä hell mä sinne meen ku aina on yhtä kauhee olo. ei ne osaa kuvitella kun oon yrittäny kertoa etten ymmärrä ja ei oo kivaa olla, ne vaa sanoo et kyl sä opit ku kuuntelet... no perkele mä kuuntelen sujuvasti venäjää ja ranskaa ja arabiaa ja iha mitä kieltä vaa mut milläs opin kun ei mitään aavistusta mistä ne puhuu eikä kukaan käännä mulle... nonih, nyt voi urpot alkaa mollata mua, tai sitten kivat ja ymmärtäväiset kommentoimaan ja kannustamaan tai kertomaan omia kokemuksia... jos vielä satutte tietää palstan jossa olis kohtalotovereita ni saapi laittaa linkkiä :)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Aloin ajatella, miltä niistä esim. Sudanista tulleista kiintiöpakolaisista tuntuu täällä meidän kanssa. Tai tuoreista thai-rouvista.
Ei kai sitä ruåttia ison porukan hölinää kuuntelemalla opi. Kahden kesken kannattaa vaihtaa helpot asiat leikin varjolla hoonoksi roottiksi, kyllä se siitä rupeaa sitten laajenemaan. Usko pois!
Olen kaksikielisestä kodista, jossa kotona olemme aina käyttäneet ruotsia. Äitinikin, syntyjään täysin suomenkielinen, on oppinut ruotsin kuin toisen äidinkielen, käyttänyt sitä, koska isäni aikanaan oli niin epävarma suomenkielen suhteen. Nykyisin hänkin puhuu suomea sujuvasti. Olen todella iloinen siitä, että olen saanut molemmat kielet ja lisäksi olen helposti oppinut englannin, saksan, ranskan ja nyt jopa espanjan.
Meidän sukutapaamisilla puhumme sekaisin molempia kieliä, koskaan ei ole ollut ongelmia. Kaksikielisyys on rikkaus. Minusta osoittaa tyhmyyttä purnata ruotsinkielen tarpeettomuudesta.
Jokainen voi oppia, jos vain itse haluaa. Ystävättäreni täysin suomenkielisenä hakeutui ruotsinkieliseen ympäristöön työharjoittelua tekemään opiskeluaikana. Hänellä oli aluksi vaikeuksia, mutta vähitellen oppi käyttämään ruotsia sujuvasti ja ymmärtämään sitä. Sai tuosta samaisesta työpaikasta vakipaikan ja löysi sitten suomenruotsalaisen miehenkin, jonka kanssa nyt ollut naimisissa monta vuotta. Kieliongelmia ei ole. Jännää on se, että minä en osaa hänen kanssaan puhua ruotsia, koska oppiessani hänet tuntemaan puhuimme suomea keskenämme. Nykyisinkin käytämme suomenkieltä, vaikka hän osaa ruotsiakin.
Kerrot seurustelleesi suomenruotsalaisen kanssa jo 1,5 vuotta. Luulisi, että osaisit jo melko paljon ruotsia...vai käytättekö keskenänne pelkästään suomenkieltä. Neuvoisin alkaamaan käyttää ruotsia. Sinä opit kyllä.
Tiedän tuon, että kun useampi ruotsinkielinen on samassa tilassa, sitä automaattisesti puhuu omaa äidinkieltään. Sehän on ihan ymmärrettävää oikeastaan. Äidinkielellään sitä osaa ilmaista tunteensa ja ajatuksensa paremmin. Mutta tuo mitä kerrot, miten yritit löytää jotakin tekemistä...se jotenkin osoittaa että sinun itsetunnossasi on puutteita. Voisithan kuunnella ruotsia ja oppia. Tai sitten rohkeasti sanoa, ettet ymmärrä ja toivoisit heidän puhuvan suomea. Enpä usko että kukaan paheksuisi sinua.
Suomessa puhutaan suomea - on fossiilien ajattelua, näin EU aikana eri kielten osaaminen on välttämätöntä. Englannilla tietysti pärjää, mutta ruotsin kielen hallinta auttaa myös muiden kielten oppimisessa.
Rakastuit suomenruotsalaiseen - rakastuminen ei ole kielestä kiinni. Jos olisit rakastunut vaikka japaninkieliseen, niin sama juttu kun tapaisitte hänen sukulaisiaan...
Jäin miettimään minkäikäinen olet, minkälainen koulutus sulla on...minkälainen ihminen itse olet.
Luulisi, että kun rakastaa toista ihmistä, niin sitä haluaa opetella myös hänen kielensä, tunnekielensä ja erityisesti kohteliaisuudesta sukulaisiaan kohtaan.
Kävin itse peruskoulun ja lukion ruotsinkielellä, mutta ammatillinen koulutus on tapahtunut suomeksi. Arvostan sekä suomen- että ruotsinkielisiä yhtä lailla.
Mutta arvostan vielä enemmän sellaista ihmistä, jolla riittää halua oppia lisää, oli sitten kyseessä jokin uusi taito, harrastus, kieli tai mikä vaan. Suomalaiset ovat joskus sellaista rimanalittajakansaa, jotka eivät ehkä hyödynnä kaikkia voimavaroja mitä olisi. Tyytyvät vähempään, kunhan selvitään niin hyvä on...mutta kun voisi saavuttaa enemmän.
No nyt taisi mennä jo ohi aiheen. Kuitenkin toivoisin enemmän itsetuntoa ja draivia, sisukkuutta ja yritteliäisyyttä. Uskaltamista poiketa massasta.
mä oon sanonu monta kertaa et voisko puhua suomeks, mutta siitä syntyy 2 lausetta suomeks jonka joku taas kääntää vastaamalla ruotsiks ja siinä taas ollaan. en enää viitsi, koska siitä ei oo hyötyä. kakki heistä puhuu sujuvasti myös suomea. itsetunto ei ole kovin kohdallaan, on alemmuus olo kun tietysti oon kääntäny niin ettei ne vaan mun takia viitti vaivautua puhumaan suomeks. 2 siitä porukasta onkin semmosia kyllä. mutta jätän ne nyt tän keskustelun ulkopuolelle sillä ne ansaitsis oman purina palstan :)
ei se mullekkaan olis ongelma mitä kieltä missäkin puhuttais, jos vain ymmärtäisin. ja en voi oppia kieltä yhtään tolleen, kuulemalla ku kaikki huutaa yhteenääneen jokapuolella. ja vielä nopeesti ja puhekielellä.
ja 1,5v ollaan asuttu yhdessä, mutta puhutaan vain suomea. joskus vähän leikillään svenskattelen niitä vähiä mitä osaan. mulla on 2 n.10v lasta joille puhutaan suomea. ei voi alkaa sekottamaan päätä ruotsilla kun on molemmat alotelleet englannin eikä ole mitään hakoja siinäkään.
mun mies on myös sitä mieltä että ne on aika törkeitä sen sukulaiset tossa asiassa mut minkäs teet. ja molemmat me ollaan vähän hiljaisempia ja sivummasta seuraajia, eli ei illan keskipisteitä ikinä... tiedätkö mitä tarkotan, ei kumminkaan mitään hiirulaisia, no mulla on vähä semmonen olo kyllä useinkin siellä, jota ei ole ollu suomenkieli paikoissa.
jos olisin japanilaisen kanssa ni se olisi eri juttu, koska kukaan ei oikeasti osaisi mun kieltä eikä siis tarttis edes odottaa että puhuttais mulle tuttua kieltä, kuten tässä mun tilanteessa.
taisin kyllä mainita iän ekassa jutussani, eli kolkyt ja risat, ollaan molemmat. koulutuksena on ainoastaan peruskoulu. kesätyö vähän venähti... :)
no aluks olin iha innoissani et nyt opin ruotsia ja kuuntelin korvat pitkänä joka sanaa ku oltiin kyläilemässä, mutta ei ole mitään toivoa oppia tolleen, kun oikeesti jokapuolella puhutaan kovaan ääneen ja niin nopeesti ettei kuulu ku tuttu sana sieltä täältä enkä ehdi kääntää päässäni ku pari sanaa ja sillon kaikki jo nauraa käkättää ja mä mietin vaa et mille. ei voi oppia, kun ei osaa kääntää kieltä, eikä kukaan sitä käännä mulle. jos kuulen sanan enkä tiedä mitä se tarkottaa, en mä voi mitenkään muuten saada selville kun et joku kertois,(saisin kokoajan kysyä et mitä toi tarkotti) tai lukisin sanakirjasta... mut kun tulee vaikka 100 sanaa putkeen joista tiedän vaikka 8-15 ni ei paljoo saa selville, eikä pysty millään kääntämään sanakirjan avulla, eikä satu olee tulkkia mukana. ja jos menis jollekki kurssille ni ei siellä opeteta puhekieltä, vaan kirjakieltä joka eri juttu ku kieli mitä ne puhuu.
ja voi vähän niinku sanoa että ei paljoo kyllä kohteliaisuudesta miehen sukulaisille tee mieli opetella... on ne kyllä sen verran ollu epäkohteliaita. sillä eikö luulis hyviin tapoihin kuuluvan se että kun tiedetään että joku ei ymmärrä niin puhutaan niin että kaikki ymmärtää jos vaan mahdollista niinku tässä tapauksessa on eikä edes tee tiukkaa.
taitaa jäädä multa juhlat ja tapaamiset väliin tulevaisuudessa.
no mieti jos menisit vaikka venäläisille kylään, ja kuulisit välistä vain muutaman tutun sanan vähä niinku tälleen: blaaaablaaablaaablaaablaaablaaablaaablaaablaaabblaab
blaaa harazoo blaablaabblaabllaaablaablaablaablaablaablaablaablaablaab
blaablaablaablaablaablaabla daadaa blaalaablaablaablaablaablaablaablaablaablaablaablaablaab
blaablaabla spasiiba plaaplaaplaa... HAHHHAAAAAHAHAHAHAHAHAHHAHAAAAAAAHAAAAHAAHAHAAA
ja tietäisit että kaikki puhuu niistä ihan yhtähyvin suomea ku venäjää... mikä olis olo? ja olisit niille sanonu monta kertaa et voisitteks puhuu suomea kun et ymmärrä... ja olisit vielä hieman ujohko... yritäppä miettiä itsesi semmoseen tilanteeseen...
Mielestäni vika ei ole sinussa tai itsetunnossasi, vaan kyseiset suomenruotsalaiset ovat puhtaasti epäkohteliaita. Ehkä he olettavat, että pystyt kouluruotsin perusteella seuraamaan keskustelua ja olet muuten vaan tylsistynyt, eivätkä tajua, ettet oikeasti ymmärrä yhtään mistä on puhe.
Itse olen huomannut saman liian usein ranskalaisten kanssa, jotka pajattavat esim. illallisilla keskenään ranskaa, vaikka joukossa olisi joku kielitaidoton ihminen. Nämä siis ihmisiä, jotka ovat saattaneet asua englanninkielisissä maissa ja joitten työkieli jopa saattaa olla englanti...
Kannustan sinua tietenkin ruotsin opiskeluun, mutta ko. tilanne ei ole mitenkään sinun vikasi, vaan moukkamaisten suomenruotsalaisten. Sinun kannattaisi juttella asiasta varmaan miehesi kanssa, sillälailla rakentavasti. :)
kuulu monikulttuurisuus palstalle.
Kulttuuri heilläkin on ja selvästi erilainen kuin kantaväestöllä. Eiköhän tuo tällä palstalla mene siinä missä muutkin napinat.
mikä olis sopivampi palsta....???
mä pyysin mun miestä lukemaan nää jutut, ja oon jo sille marissu ennenkin... se on kanssa sitä mieltä että ne ei oo asiallisia siinä asiassa, mutta tietysti ymmärtää niitäki...
Kaikille uuden kielen oppiminen ei ole niin helppoa..tiedän miltä tuntuu olla täysin ulkopuolinen koska ei puhu samaa kieltä kuin muut. Minulla oli ulkomaalainen poikaystävä. Kun oltiin hänen kavereiden kanssa, he puhuivat koko ajan omaa kieltänsä. Kun hän taas oli minun kavereideni kanssa, puhuimme me koko ajan englantia jottei hänelle tulisi ulkopuolinen olo..joten riippuu se vähän seurastakin välittävätkö muut siitä jos joku jää ulkopuoliseksi tai ei..
yritin kyllä oppia hänen kieltään mutta se oli aika mahdotonta jo senkin takia että kävin töissä eikä sen lisäksi riitä paljon energiaa kielen opiskelulle..
Kirjoitit:
"Suomessa puhutaan suomea - on fossiilien ajattelua, näin EU aikana eri kielten osaaminen on välttämätöntä. Englannilla tietysti pärjää, mutta ruotsin kielen hallinta auttaa myös muiden kielten oppimisessa."
Sinun mielestäsi ruotsia pitää siis osata koska se auttaa muiden kielten oppimisessa? Eli kieltä pitäisi opiskella jotta oppisi sitten taas jotain toista kieltä? Kyllä se kuule niin on että aika moni muukin kieli auttaa myös muiden kielten opiskelussa.
Totuus nyt vain on se että ruotsin kieli on maailman mittakaavassa täysin merkityksetön kieli ja Suomessa kuihtuva kieli. Suomi ei ole koskaan ollut eikä tule olemaan kaksikielinen maa muuta kuin virallisesti.
Jos sinulle on sanottu, että vieraan kielen opetteleminen on helppoa niin sinulle on valehdeltu. Kielen opettelu on aina vaikeaa ja vaatii sinnikkyyttä. Neuvon sinua opettelemaan joka päivä yhden uuden ruotsalaisen lauseen ja käyttämään sitä sinä päivänä niin monta kertaa, että muistat sen. Jos teet niin kymmenen vuoden ajan osaat kieltä jo aika mukavasti. Jos sen sijaan et vielä kymmenen vuoden jälkeenkään osaa tässä maassa puhuttua kieltä niin kuulut kyllä somalikastiin.
vaan jään kotiin niiden bileistä ja tapaamisista ja oon ilman ärsyyntymistä