Mä olen huomannut olevani sitoutumiskammoinen. Mistä sellainen saa alkunsa? Olen jo pitkään keksinyt selityksiä, miksi suhde pitäisi lopettaa ja kuitenkaan todellisuudessa en halua niin tehdä. Onko kukaan saanut apua mistään tällaiseen paskaan olotilaan? Välillä on olo kuin jakomielisellä.. Ehkä olenkin sellainen.. ;)
Sitoutumiskammoinen
vit.....ttaa----
6902
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sama täällä.Itsekin miettinyt samaa asiaa pitkäänkin.Kaipa se on jotain yleistä tyytymättömyyttä omaan elämään mikä heijastuu sitten parisuhteeseen ja sitten alkaa etsiä vikoja toisesta ja koko suhteesta.Tai sitten sitä vaan luulee löytävän se täydellisen kumppanin jostain..En tiedä,näin olen tätä itse ajatellut.Onko sitten ohi menevä elämänvaihe vai mikä..
Niin, kumpi oletkaan, mies vai nainen ? Ikäsi ?
Olen nainen ja 30 v.
.. todellakin syyt on syvemmällä. Sitoutumiskammo on seuraus eikä syy sille että parisuhde ahdistaa.
Voi olla hyvin vaikea päästä asian juurille, mutta luultavasti "vika" on jo lapsuuden ajan peruja -miten äiti suhtautui poikaan, miten isä tyttäreen, minkälainen vanhempien parisuhde oli jne jne. Puhun omasta kokemuksesta.
jolla paha sitoutumiskammo, löytää hyvän miehen, joka on kunnollinen, ei alkoa, ei riitaa tms, hänet on pakko lempata..saa tilalle väkivaltaisen, juopon joka pettää, ja sitä palvon ja ikävöin (jätti toisen takia) mutta en olisi sitoutunut avioliittoon asti hänen(kään) kanssa (eli sitoutumiskammoa kai)..ahdistavaa, raastavaa ja niin kiduttavaa sähläämistä tämä elämä, ja kun ei tiedä syitä yllämainitulle käyttäytymiselle, tietääkö muut miksi näin?
miksi lempata hyvä mies ja ottaa huono tilalle??? selittäkää tämä mulle!!????