Olen (mies46v.) seurustellut minua kahdeksan vuotta vanhemman naisen (54v,) kanssa 8vuotta. josta ajasta olemme asuneet yhdessä 4v. Jotenkin ei vaan luonnaa. Ainaista riitelyä ja tappelua. Ensin riidan syy oli äitini, sitten poikani. Nyt kun poikakaan ei asu kotona enään ei sekään tunnu auttavan. En käytä alkoholia eikä puolisonikaan kuin vähän sosiaalisissa tilanteissa.
Olen koittanut puhua hänen kanssa suhteesta mutta hänen mielestä en osaa olla naisen kanssa ja keskustelut päätyy riitelyyn. Olen ehdottanut hänelle että erotaan mutta ei sekään käy hänelle.
Olisin lähtenyt pois mutta kun asumme minun talossa niin en oikein voi. Olen työni vuoksi aika paljon työssä kiinni, mutta hoidan ja maksan kaiken taloudessa.
Matkustelemme ja käymme ilta ajeluilla jonkin verran mutta ei sekään riitä. Puolisoni työpaikka lopetettiin ja sekin oli melkeinkun minun syy. Jos poikani tulee käymään kotona niin puolisoni onkuin paskaämpärinsanga naama norsunvitulla. Joudun tekeen aika paljon kotitöitä. Rakastelemme noin 2 kertaa vuodessa, puolisoni löytää aina jonkun syyn miksei käy.
Kaikki juhlapyhät kun olisi yhteistä aikaa niin ei mitään romanttisia hetkiä ei läheisyyttä.
Vapppua kin olen tässä yksin viettänyt.
Kertokaa onko tämä normaalia ja mitä minun tarvitsisi tehdä. Kauaa en kyllä enään tätä jaksa. Ja tuntuu siltä että tässä suhteessa menee elämäkin pilalle.
Olen koittanut puhua hänen kanssa suhteesta mutta hänen mielestä en osaa olla naisen kanssa ja keskustelut päätyy riitelyyn. Olen ehdottanut hänelle että erotaan mutta ei sekään käy hänelle.
Olisin lähtenyt pois mutta kun asumme minun talossa niin en oikein voi. Olen työni vuoksi aika paljon työssä kiinni, mutta hoidan ja maksan kaiken taloudessa.
Matkustelemme ja käymme ilta ajeluilla jonkin verran mutta ei sekään riitä. Puolisoni työpaikka lopetettiin ja sekin oli melkeinkun minun syy. Jos poikani tulee käymään kotona niin puolisoni onkuin paskaämpärinsanga naama norsunvitulla. Joudun tekeen aika paljon kotitöitä. Rakastelemme noin 2 kertaa vuodessa, puolisoni löytää aina jonkun syyn miksei käy.
Kaikki juhlapyhät kun olisi yhteistä aikaa niin ei mitään romanttisia hetkiä ei läheisyyttä.
Vapppua kin olen tässä yksin viettänyt.
Kertokaa onko tämä normaalia ja mitä minun tarvitsisi tehdä. Kauaa en kyllä enään tätä jaksa. Ja tuntuu siltä että tässä suhteessa menee elämäkin pilalle.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Niin, ihmettelin vaan että minkä takia te olette yhdessä vai löytyykö niitä plussapuoliakin kun tuo kuulosti sangen negatiiviselta. Vai oliko nyt vain huono hetki? Ehkä jotkut tykkää riidellä ja pitää ikävää yhdessä? Vai onko teillä joku riippuvuussuhde jonka takia kärsitte ja teette toistenne elämän vaikeaksi?
Olisiko jonkun ammattiauttajan puheilla käynti avuksi? Ulkopuolinen osaa usein hahmottaa tilanteen joka voi asianomaiselle olla sokea piste.
niinpä niin.
Kun asumme minun talossa niin pitäisikö minun vain nostaa hänen tavarat ulos ja vaihtaa lukot olemme avoliitossa joten ei tarvi ns. erota.
Meillä ei ole yhteisiä lapsi eikä mitään muutakaan yhteistä mutta en vaan pääse eroon.
Onhan siinä tietysti naisennäkökulmasta sellainen asia että jos laitan hänet ulos niin mihin mennä kun ei olekuin tuuleen huuhtoma perse. Täällä on katto pääällä eikä taloudellista huolta huomisesta. Mutta niin kuin entinen mieskin sanoin huonosta autosta pääsee helpommin eroon kuin huonosta vitusta.
Plussa puoliakin on mutta kyllä vähissäkin on.
mutta on tässä kiinni kuin tauti
Oletko miettinyt niitä aikoja kun tapasit hänet? Mistä syystä aloitte olemaan yhdessä ja mistä hänessä pidit? Voisitteko yhdessä keskustella näistä asioista, voisiko mitään näistä hyvistä ajoista palauttaa nykyhetkeen?
Keskustelu olisi aiheellista. Vaikutat niin väsyneeltä tilanteeseen että tekee pahaa sivullisellekin. Älä vain tee mitään epätoivoista!
Onhan myös näitä palvelevia puhelimia, sielunhoitopuhelimia joihin voi soittaa nimettömänä jos haluaa jutella asioistaan. Ainakin itse olen saanut apua keskustelemisesta, kun ongelmia tahtoo olla monenlaisia. Ja aina voit itse kertoa Jumalalle kaikki asiasi, monet ovat saaneet rukouksiinsa apua. Voit vaikka netistä katsoa Rukousystävät, siellä on paljon rukousvastauksia esim. parantumisia erilaisiin sairauksiin ihmiset saaneet. Varmasti Jumala voi auttaa myös näissä mainitsemissasi ongelmissa.
http://www.rukousystavat.fi/mparan.html
.. kun noin huolehdit naisesta jolta et juuri mitään hyvää tunnu saavan. Teitä taitaa pitää yhdessä vaan tottumus (8vuotta!) ja saamattomuus.
Tuo "uhkavaatimus" että annat kuukauden aikaa etsiä uusi majapaikka kun ei homma kerran muutu, on aiheellinen. Onhan tuossa pakko tehdä jotain rankkoja ratkaisuja kun ei muutu miksikään.
Tiedä häntä, vaikka herättäisi naisenkin tajuamaan että nyt olet tosissasi.
Kyllä aina joku majapaikka löytyy, vaikka sukulaisista, älä siitä tuulenhuuhtomasta perseestä ole huolissasi.
On aina niin että ennemmin ihminen jää tuttuun "helvettiin" kun valitsee tuntemattoman vaikka siellä odottaisi helpotus ja sinun ansaitsema onnikin.
Ette te tuosta nuorru, miksi kitkutella tuommosessa tuskassa?? Naisen käytös on varmasti niin automaattista tuossa vaiheessa että tuskin muuttuu.
meitä tavallisia ihan kilttejä sinkkunaisia on paljon.
Jos miehet valittavat sitä, miksi naiset rakastuvat renttuihin, niin miksi miehet taas rakastuvat dominoiviin naisiin.
Merkillistä on maailman meno.
joo mitä kauenmin olen tässä suhteessa niin ymmärrän ihan tavallisia miehiä joidenka pinna palaa ja molemmat saa metallia toinen sinkki arkun ja toinen kalterit. ei joudu kärsiin kuin muutaman vuoden mutta tätämenoa loppu elämän.
olla noin paska, että elämästä ja kuolemasta on kyse, niin heitä se nainen ulos. Vaikka kuukauden varoitusajalla. Jos siinä ajassa ei saa hankittua itselleen uutta asuntoa, niin on aikuinen ihminen liian avuton ollakseen edes päässyt tuohon ikään. Tai puhu edes asiat puhki, aloita vaikka kertomalla, että olet niin onneton tässä suhteessa, että alkaa olla elämästä ja kuolemasta kyse. Jos toinen ei suostu siltikään puhumaan, niin hän ei sitten varmaan välitä sinusta edes sen vertaa kuin täysin tuntemattomat ihmiset jossain keskustelupalstalla.
tuntuu että olet niin väsynyt ettet jaksa edes heittää naistasi pihalle, onko teillä ehkä vanhoja riitoja ns. kaivelua yhteiselämän varrella tapahtuneista asioista, silloin suhde menee kuvailemaasi suuntaan, eikä se koskaan muutu, sinua odottaa jossain joku rakastava nainen, älä jää kylmään suhteeseen. Teillä voi olla myös riippuvuussuhde, johon vaikuttaa esim. lapsuudessa koetut traumat, henkinen/emotionaalinen riippuvuus, hylkäys ym. tunnista näitä itsessäsi ja saat voimia päätöksen tekoon. et ole vastuussa naisesi elämästä, hän löytää kyllä oman asunnon ja samalla oppii itsenäistymään ja kantamaan itsestään huolta.muista että suhteessa tulee olla iloa ja hymyä, parisuhteessa on tunne että olet onnellinen, imeekö naisesi voimat vain sinusta, mieti näitä niin tiedät mitä teet, voimia sinulle!
Kun kerran se on sinun asuntosi, sinulla vain on yksin oikeus päättää, ketä siellä kanssasi asuu. Anna hänelle jokin säädyllinen, rajallinen aika jolloin pitää etsiä muu kämppä, ja sano, että ko. päivänä kannat kamat ulos ja vaihdat oveen lukon ja siitä eteenpäin juttu menee kotirauhan rikkomiseksi ja poliisit voi hoitaa homman eteenpäin. Ja tietysti katsot, että hän ottaa mukanaan vain ja ainoastaan itse hankkimansa tavarat.
Eihän tuo kauhean rakentavaa ole, mutta noin minä toimisin jos keskustelu- ja neuvotteluyhteys on aivan poikki, rakkaus muuttunut vihaksi ja puoliso muuttunut hyväksikäyttäjäksi. On tämä nyt ainakin parempi vaihtoehto kuin sinkkiarkku ja kalterit...
http://www.vaestoliitto.fi/toimiva_parisuhde/parisuhdeprojekti/projektin_palvelut/
Sinulla on kamppakaveri josta et pida.
Sinun kamppakaverilla on vihamielinen asenne sinun omaa lastasi kohtaan.
Sinun kamppakaveri ei osallistu millaan tavoin laskujen maksuun.
Sinun kamppakaveri on sinulle valtava taakka.
Jos ette ole laillisesti yhdessa siis avIoliitossa, ole hyva ja tee itsellesi palvelus:
ANNA KAMPPAKAVERISI HAKEA OMA ASUNTO.
Ellei han vapaaehtoisesti tee sita itse, sina voit auttaa hanta keraamalla hanen tavaransa isoon muovipussiin ja laittamalla ne varovaisesti (ettet riko mitaan)ulko-oven ulkopuolelle, samana paivana kun lukkoseppa vaihtaa lukot ja antaa avaimet VAIN sinulle.
Varmista ettet ole yksin kamppakaverisi kanssa vaan etta luonasi ja tukenasi on joko tyokaverisi tai siskosi/veljesi. Laita teipilla suusi kiinni ettet sorru vastaamaan hanen manipulointiinsa.
Han tulee yrittamaan kaikkensa etta voisi loisena ja epasopua levittavana oliona jatkaa asumistaan sinun kodissasi.
voit pistää myös naisesi pellolle kokonaan (mitä ehdottomasti suosittelisin), aluksi tuntuu yksinäiseltä, mutta joku kaunis päivä hymy palaa kasvoillesi ja joku ihana, viehkeä nainen tahtoo sinun kanssasi parisuhteen ja on valmis tekemään siitä onnellisen, sinulla ON OIKEUS OLLA ONNELLINEN!!!!!! Älä jää naisen dominoitavaksi, löydät vielä elämäsi uuden rakkauden, olet selviytyjä ja ajan kuluttua huomaat kun katsot tilannettasi jälkeenpäin, kuinka onneton olit naisen kanssa, ja muistat ne sanat: MINULLA ON OIKEUS OLLA ONNELLINEN JA NYT MINÄ OLEN ONNELLINEN!!!! Tässä vaiheessa kuulostaa uskomattomalta, mutta vastaavan kokeneena olen varma että sinäkin selviät, voimia, tee päätös ja laita se pois kodistasi!
on vaikea saada kokonais käsitystä elämästänne kirjoituksesi perusteella. Tuskin yhteiselonne kuitenkaan koko ajan on ollut kuvailemasi kaltaista, koska yhteenkin olette muuttaneet.
Tällä hetkellä elämänkumppanisi elää vaihdevuosi aikaa ja silloin monilla naisilla on vaikeaa. Silloin saattaa olla kireä, hermostunut, kärsimätön, masentunut eikä juuri miestäkään lähelleen kaipaa.
Näistä asioista naiset ei aina kykene puolisonsa kanssa puhumaan, varsinkin kun itse on vanhempi kuin mies.
Mutta jos kyseessä on ihan ilkeydestä tai välinpitämättömyydestä johtuva käyttäytyminen, niin et kai sinä niin nössö mies ole, ettet yhdestä naisesta eroon pääse.
Kuule, mielestäni sinun olisi nyt korkea aika lopettaa tuo päivittely ja valittaminen ja ottaa elämäsi omiin käsiisi. Ei ne asiat miksikään muutu jos et nyt jämäkästi pistä toimeksi. Mietit kuinka paljon on todellisia tunteita pelissä ja kuinka paljon olisit valmis näkemään vaivaa juuri tämän suhteen paikkaamiseen. Jos fiiliksiä ei löydy, eikä vastapuolikaan tee elettäkään jotta teillä olisi kivempaa, on ilmiselvää että lopetat suhteen. Eli joko
a) lopetat suhteen. Kerrot naisellesi suoraan että et ole onnellinen eikä suhteenne ole sitä mitä parisuhteelta haluat ja tarvitset. Sanot jämäkästi että saa asua luonasi muutaman viikon tai kuukauden, kunnes löytää uuden asunnon, ja siksi ajaksi tietenkin muutatte eri huoneisiin ja muutoinkin erottelette itsellenne kaksi taloutta. Jos hän ei pistä tikkua ristiin, laita talo myyntiin ja osta itsellesi uusi koti. Se ei mielestäni ole suuri uhraus siitä että saat itsellesi elämänlaatua ja pääset tuommoisesta huonosta suhteesta. Mietipä, mikä vain päivä voi olla viimeisesi, et tiedä mitä huominen tuo tullessaan, joten sinun on järjestettävä elämäsi niin että voit nauttia joka ikisestä päivästä. Älä anna elämäsi valua hukkaan.
b) annat vielä mahdollisuuden. Järjestät keskustelun naisesi kanssa jossa määrätietoisesti listaat asiat joiden haluat muuttuvan, jos hän aikoo kanssasi elää. Tee selväksi että jos mikään ei ala piakkoin muuttua, suhde on ohi. Kuulostaa siltä että naisesi ei kunnioita sinua ja tarpeitasi ollenkaan (ja tuskinpa muidenkaan ihmisten?), ja sitä kunnioitusta et tule saamaan ellet itse sitä häneltä vaadi ja ota. Nyt ryhdistäytyt ja alat ensimmäiseksi itse kunnioittamaan itseäsi ja elämääsi, sinun toiveesi ovat tärkeitä, ja itse olet täysin vastuussa siitä että järjestät elämäsi niin että ne toteutuvat niin hyvin kuin mahdollista. Jos eivät tämän naisen kanssa, niin ehkä yksin eläen tai kenties joku muu ihana nainen kävelee elämääsi kunhan vain annat sille mahdollisuuden.
Mutta mieti myös sitä mitä itse voit tehdä suhteen eteen. Ehkä kaikki mikä on pielessä ei johdukaan naisestasi? Osaatko ja pääsetkö toteuttamaan itseäsi muutoinkin kuin vain parisuhteen kautta? Kysy naiseltasi mikä häntä harmittaa silloin kun riidat alkaa (riidan näkyvä syy ei yleensä ole se todellinen), ja mitä hän toivoisi lisää teidän suhteeseen jotta se toimisi paremmin. Kysy onko hän onnellinen näin, ja millainen olisi hänen unelmiensa parisuhde. Olkaa avoimia ja miettikää yhdessä olisiko teidän vielä mahdollista olla toisillenne "ne oikeat". Vai onko ilmassa jo niin paljon myrkkyjä ja painolastia että olisi parempi erota ainakin väliaikaisesti niin että kumpikin saisi miettiä mitä todella elämäänsä haluaa? Mihin toisissanne alunperin ihastuitte, voisiko niitä fiiliksiä löytää vielä uudelleen? Mitä kaikkea alussa teitte yhdessä, mitä jos kokeilisitte samoja juttuja nyt uudestaan? Jos teillä ei tätä nykyä ole oikein mitään yhteistä eikä sitä näytä löytyvän vaikka yritätte, en näe syytä jatkaa suhdetta. Ei sinun velvollisuutesi ole huonosti käyttäytyvää noita-akkaa elättää! Elä omaa elämääsi hyvä mies! Kuulostat hyvältä tyypiltä, ansaitset parempaa, mutta et saa sitä jos käyttäydyt kuin hiiri. Nyt vain tsemppiä ja rohkeita keskusteluja sekä rohkeita päätöksiä toivotan!
minua paljon paremmin kuin puolisoni. Tuntuu hyvältä kun useempi teistä jopa kehuu minua, kotona ei sellaista tapahdu. aamu alkaa yleensä sillä että olen kursannut kokoyön ja hän ei ole saanut nukkua kunnolla ja illalla viimeiset huudot että laita se telkkari pienemmälle että hän saa nukkua. Ei edes hyvän yön toivotusta.
Talon myynti on tässä ollut yhtenä mielessä ei huonovaihtoehto ja uudenhan voi aina rakentaa.
Mainitsin viikolla erosta mutta siitähän ei meillä pystytä keskustelemaan. Teitin kaikkien vastaukset sai minut puhuun siskojeni kanssa asiasta ja kyllä hekin olivat samaa mieltä kanssanne tämä suhde oli erehdys. Nyt vaan tarvii jotenkin viksusti saada tämä suhde päättymään.
Kiitos kaikille jotka ovat minua tähän mennessä tukeneet. Se olisi ollut mukava tietää että onko kumpi sukupuoli on nimimerkkinåen takana
Todella hienoa että olet saanut puhua tästä siskojesi kanssa. Muille kertominen ja juttelu on ehdottomasti hyväksi kun mietit mikä olisi paras ratkaisu. Tsemppiä nyt sitten vain raskaimpaan kauteen, ero on varmasti vaikea, mutta nyt kun ryhdyt toimeen niin syksyllä voit jo kenties nauttia uudesta paljon paremmasta elämästä. Onnea matkaan. (olen itse nainen, 32v)