pettäjän kanssa eläminen

melkein kolkyt vuotta. Suosittelen välittömästi eroamaan. Kulutat vain itsesi loppuun ja sinusta tulee raunio, joka ei enää jaksa mitään.

Tiedän, että ero on raskas prosessi, mutta ei sinulla muita vaihtoehtoja, koska vaimosi ei välitä sinusta. Syy ei ole sinussa, muista se, se on vaimosi korvien välissä.

Aloita uusi elämä ja hae ero välittömästi

tule mitään, anna mennä,ei hän ole sinun arvoisesi.Tiedän kokemuksesta kuinka kovat ajat sinulla on edessäsi, mutta ennenpitkää löydät uuden ja paremman.Yritä selvitä masennuksestasi,ja jos teillä on lapsia, niin saat kai vähintään yhteishuoltajuuden.Minua helpotti erossani se, että osasin etsiä syyt vaimoni vieraisiinmenoon, syytä oli minussakin, ja itselleen anteeksiantaminen on kova paikka.

(vaikka se on pien), saada vaimo heräämään on se että kiltteys loppuu nyt, ja lähdet välittömästi, ilman ehtoja, ilmoitat vaan. Hasta la vista baby! Jos nainen välittää, hän tulee perässä. Jos se ero tulee, niin kyllä sä sen kestät, onhan muutkin kestänyt, niin miksi et sinäkin.

Samoja kokemuksia on takana. Kyllä niistä (kai) selviää. Itse olen vielä myös aika matalalla, mutta kai se tästä parempaan suuntaan on menossa. Vaimosi kyllä käyttäytyy sinua kohtaan TODELLA julmasti kun vieläkin jatkaa suhdettaan vaikka kärsit noin. Sinulle olisi parasta jos löytäisit pian jonkun uuden tai ainakin ottaisit eron. Tuossa tilanteessa itsekunnioituksesi vain katoaa kokonaan. Sinun on tehtävä vaimollesi selväksi että hänen on valittava. Molempia ei voi saada. Minua ainakin on lohduttanut se, että olen etsinyt uusia ihmisiä elämääni. Olen huomannut, että kelpaan muille ja itsetuntoni (jonka pettäminen tehokkaasti tuhoaa) on korjaantunut. Siten petos on ollut myös helpompi kestää. Aina sanotaan ettei kosto auta, mutta minua ainakin on auttanut. t. nainen 30v.

Meillä suht sama tilanne..Myös meillä hyvä,10v,avioliitto takana(siis mun mielestä hyvä).Mieheni ilm vuoden alussa haluavansa asumuseron,selvisi että kuvioissa toinen nainen=( Nyt olen asettanut hänelle ehdon;sen naisen on hävittävä ja hänen on panostettava minuun ja lapsiin tai sitten minä lähden!!Mies kun koko tämän ajan on puhunut miten välittää minusta ja olen parasta mitä hänelle on tapahtunut,että SE vaan hävisi näihin useisiin arkisiin vuosiin..No,nyt tilanne on se että ilmeisesti tuo lähdöllä uhkailu auttoi,koska eilen hän ilm että hän jättää sen naisen ja yritämme nyt panostaa meihin..Tiedän ettäse vaatii työtä!Ja paljon! Mutta myös minä olin aluksi surullinen,kiltti(ettei hän vaan jättäisi minua,annoin periksi,mies tapasi naistansa vaikka tiesi ettäminä tiedän..Luulin että kuolen=( Mutta nyt olen saanut itseluottamukseni takaisin=)Tajusin että minua ei enää saa käyttää kynnysmattona.Asetin selvät säännöt ja uhkasin lähdöllä,ja johan alkoi mies miettiä tekemisiään..Ja nyt olemme alkamassa kasata suhdettamme uudelleen.En todellakaan tiedä saammeko tätä toimimaan,mutta tämän yrityksen jälkeen tiedämme ainakin tehneemme kaikkemme!Joten tsemppiä sinulle,näinkin voi käydä..VOIMIA!!Tiedän kyllä mitä nyt käyt läpi..

Kerro vaimollesi, että haet eroa, jos ei lopeta ja selvitä asioita kanssasi. Jos ei usko, hae eroa. Silloin hän joutuu totaalisesti miettimään, että on valinnan aika. Vastapuoleltakin saattaa hävitä mielenkiinto, kun se ei olekaan enää salaista riistaa. Sanoit hänen käyvän 2-3 kertaa viikossa vieraissa. Sinun ei tarvitse yrittää edes olla kiltti aviomies, ei ainakaan hellä. Äläkä tarjoa hänelle itse seksiä, et kuole jos hetken tauotat. Ota yhteys esim. seurakunnan perheneuvontakeskukseen tai yksityiselle terapeutille ja hae keskusteluapua itsellesi. Huomaat heti, että pystyt ajattelemaan asioita järkevästi, kun saat puhua asioista. Valmistaudu ajoissa tulevaan ehkä eroonkin. Puolivuotta vähintään on harkinta-aikaakin. Ehdit ajatella ja vatvoa asioita monelta kantilta ja saatat jopa nähdä itsekin, että ratkaisusi oli oikea. Äläkä syö mielialalääkkeitä. Suru on surtava ja paras lääke on terapia, usko pois. Kannustan sinua ja toivon, että asiasi järjestyvät. Anna akan heilua, älä salaa muilta läheisiltäsi hänen touhujaan. Tietyn maineen hommaaminen itselleen saa hänelle vielä ihmeitä aikaan, joko järjen päähän tai lisää samanlaista. Pääasia, että hän joutuu valinnan eteen. Kyllä ympäristö omalta osaltaan hoitaa sen, että jonkinlainen muutos tapahtuu, kun alkaa kaikki tietää kuviot ja kenen luona hän itseään hoidattaa. En tarkoita sitä, että sinun pitää levittää tietoa, mutta ei sinun tarvitse olemattomia seiniä pystyssä pitää.
Oma hyvinvointisi on kaikista tärkeintä, koska sinuahan tässä petetään. Uusia naisiakin löytyy ja varmasti myös sellaisia, joilla ei ole panopaikkaa, edes sitä ensimmäistä.

Vaimolle pitää näköjään laittaa rahat kuin pikkukakaralle. Joko paneminen muualla loppuu tai sinä lähdet. Sehän käyttää sua sitä enemmän hyväksi mitä enemmän sä annat sille narua. Erokin on parempi kuin tuollaisen kohtelun sietäminen. Hanki itsellesi asunto ja muuta pois. ASAP.

..kirjoitit että olette koettaneet viettää normaalielämää! Kokemuksesta voin sanoa että perheenne elämä on kaukana normaalista; tosin ajan tavan mukaista se ikävä kyllä on :(
Se, että puolisosi käy vieraissa, ei ole sinun syysi vaan hänen tapansa koettaa ratkoa omia ongelmiaan.
Lääkkeistäsi sanoisin, omasta kokemuksesta sekä ammattini puolesta: koska ne ovat lääkärin määräämiä sairauteen niin toki käytät niitä. Masennus on serotoniinin puutetta aivoissa, siis kemiallinen häiriö!
Tätä on aika vaikea ymmärtää sellaisen, joka ei ole tätä sairastanut. Siis syö lääkkeitä ja käy terapiassa. Puhu, puhu, puhu... Nopeata paranemista älä odota, mutta kun saat hieman "nenää pinnan yläpuolelle", olet voiton puolella. Ja muista; me itsekukin vastaamme vain omista teoistamme, siinä kärsimystä kyllin.
Vanha viisas rakas appeni sanoi minulle kerran: kanna sinä vain oma reppusi ja anna toisen kantaa omansa.
Jos teille tulee ero, kyllä sinä sen kestät, kas kun tämä elämä on elettävä sellaisena kuin sen saamme. Ymmärrän tunteesi, kun ei ainoastaan rakas ihminen lähde vaan koko tulevaisuus ja haaveet murenee.
Joku läheinen sinulla pitää nyt olla, joka tukee. Jos aina vain annat ja annat itsestäsi, olet pian tyhjä. Hanki jotain joka "täyttää" sinut ettet uuvu kokonaan.
Usein tällaisia elämänkokemuksia kuullessa tulee mieleen Tove Jansson joka kirjoitti "mutta kuka lohduttaisi Nyytiä".
Minä lähetän sinulle lohduttavia ajatuksia ja rukoilen.

Mulle kävi suunnilleen samoin n.4 vuotta sitten, paitsi et vaimoni lopetti sen suhteensa heti siitä kiinni jäätyään.
Vuosi meni suunnilleen niin etten muista siitä juuri mitään. Kävimme myös ammattiauttajalla, mutta meidän kummankaan mielestä siitä ei ollut mitään apua.
Liittoamme jatkoimme ainakin suureksi osaksi silloin 8 vuotiaan tyttömme takia (vaikka sitä syytä ei kumpikaan ehkä edes tiedostanut).
Yritimme molemmat tosissaan ja en kiellä sitä etteikö myös vaimoni olisi kärsinyt teostaan.
Välillä meni jopa hyvinkin, mutta nyt on kuitenkin tultu siihen pisteeseen että ero on vireillä.
Ei elämä ole elämisen arvoista jos ei pysty luottamaan toiseen täysin. Myös on kamala fiilis kun aivan yhtäkkiä, jopa kesken seksin, tulee vieläkin mieleen että tekikö se toinenkin näin vai miten?
Tässä n.4 vuoden aikana ei ole mennyt yhtä ainoaa viikkoa etteikö se asia olisi jotenkin putkahtanut päähän. Tästä pettämisestä on esimerkiksi mediassa koko ajan jotain juttua, eikä sitä pysty osaltaan sen takia unohtamaan.
En missään vaiheessa kuvitellutkaan että voisin unohtaa, mutta luulin että asian kanssa voisi elää....toisin vain kuitenkin kävi.
Nyt olemme asuneet erillämme pari kuukautta ja olo on jo selvästi parempi. Pystyn osallistumaan niin työ-kuin muidenkien ystävien kanssa erilaisiin aktiviteetteihin. Sikäli itsekästä että vaimoni ei ole sopeutunut aivan yhtä hyvin.
Se hyvä puoli tässä on, kun yritettiin näinkin kauan jatkaa että tyttäremme on vanhempi ja mekään emme ole oikeastaan riidelleet ero-asioista. Aika sopuisa ero tämä on, tosin kyllä surullinen. Jos heti olisi erottu niin varmasti olisi ollut paljon riitaisampi eroaminen.
Neuvoa en osaa sinulle antaa muuten kuin että kyllä se ero jonkin ajan kuluttua varmaan sinullekin tulee, koeta vain tehdä päätös siitä. Itse omasta ratkaisustani en tiedä olisiko ollut parempi erota heti vai näin muutaman vuoden kuluttua. Meillä oli kyllä se ero teidän tilanteeseen verrattuna että molemmat yritimme tosissaan korjata liittoa ja välillä näytti että voimme jopa onnistuakin.