Suhteessamme ei toimi kommunikaatio. Ei sitten millään. En tajua miten miesten kanssa pystyy puhumaan.
Mistään ongelmista ei ikinä puhuta, ne vaan "unohdetaan" muka kuin kohta taas kaikki olisi normaalisti. En kestä tätä. Ei ongelmia voi lakaista maton alle!
Mieheni suuttuu pienimmistäkin asioista ja onnistuu kehittämään täysin turhista (oikeasti turhista) jutuista totaalisia tappeluita.
Minulla ei saisi olla oikeutta sitten loukkaantua, puhumattakaan suuttua mistään.
Vastaansanomista ei hyväksytä. Mieheni kuvittelee että olen vaan turpa kiinni ja tottelen kiltisti aina. Kaikki asiat tehdään hänen halujensa mukaan.
Seksiäkin saa silloin kun herralle sopii. Nyt sekin puoli alkaa kuivua kokoon, en nimittäin enää jaksa että minua käytetään pelkkänä kassien tyhjennyspaikkana aina silloin kun haluttaa!!
Rakastan häntä kuitenkin ja välillä meillä on oikeen mukavaakin... Mutta miten paljon jaksaa sitä "huonoa osiota"?
Oliskohan parempi erota nyt vai yrittää vielä? Eroamista olen miettinyt jo parin viikon ajan, koska tämä huono kausi näkyy vaan jatkuvan...
Olen nytkin jo ihan yhtä rikki kuin olisin erotessammekin... :(
Mistään ongelmista ei ikinä puhuta, ne vaan "unohdetaan" muka kuin kohta taas kaikki olisi normaalisti. En kestä tätä. Ei ongelmia voi lakaista maton alle!
Mieheni suuttuu pienimmistäkin asioista ja onnistuu kehittämään täysin turhista (oikeasti turhista) jutuista totaalisia tappeluita.
Minulla ei saisi olla oikeutta sitten loukkaantua, puhumattakaan suuttua mistään.
Vastaansanomista ei hyväksytä. Mieheni kuvittelee että olen vaan turpa kiinni ja tottelen kiltisti aina. Kaikki asiat tehdään hänen halujensa mukaan.
Seksiäkin saa silloin kun herralle sopii. Nyt sekin puoli alkaa kuivua kokoon, en nimittäin enää jaksa että minua käytetään pelkkänä kassien tyhjennyspaikkana aina silloin kun haluttaa!!
Rakastan häntä kuitenkin ja välillä meillä on oikeen mukavaakin... Mutta miten paljon jaksaa sitä "huonoa osiota"?
Oliskohan parempi erota nyt vai yrittää vielä? Eroamista olen miettinyt jo parin viikon ajan, koska tämä huono kausi näkyy vaan jatkuvan...
Olen nytkin jo ihan yhtä rikki kuin olisin erotessammekin... :(
Vastaukset 2
Vanhimmat
No täytyyhän teidän kyetä ongelmista puhumaan, sillä eivät ne häviä teeskentemällä ettei niitä ole. Toivottavasti tuosta väestöliiton-linkistä löytyy joitain näkökohtia, joiden avulla saisitte suhteenne taas toimimaan.
http://www.vaestoliitto.fi/toimiva_parisuhde/toimivan_parisuhteen_lahtokohtia/
Meillä tietyllä tapaa sama juttu. Ei oikein kommunikaatio toimi. En sano että miehen vika, mutta välillä on hankalaa kun hän niin helposti ottaa kaiken kritiikkinä, kokee että arvostelen häntä. Jopa jonkin leikkinä sanomani asian suhteen hän hermostuu ja saan huudot siitä. Tunteista tms. ei ole aina niin helppo puhua, eikä asiaa auta se, että puhuminen johtaa joka kerta siihen, että mies alkaa pohtimaan pitäisikö minun etsiä itselleni parempi mies, ei tästä tule mitään, tämä on liian raskasta ja vaikeaa…
Mieheni on rauhallinen ja kiltti, mukava mies, mutta hänessä on tuo ah niin äkäinen , juro ja antisosiaalinenkin puoli. Itsekin olen välillä ajatuksiini uppoava ja varmasti näytän väliin kovinkin mietteliäältä, saatan miettiä ihan mitä vaan, seuraavaa tenttiä, esseen aihetta, työpaikan löytymistä (opiskelen, mutta etsin töitä opiskelun oheen), puutarhahommia, ihan mitä vaan maan ja taivaan väliltä. Siitä mieheni ei oikein tunnu pitävän, hän ajattelee minun olevan tyytymätön suhteeseemme ja mököttävän hänelle tms. Olen tästä hänelle sanonut että saatan unohtua ajatuksiini, eikä se suinkaan tarkoita että mietin suhteemme tilaa tai mököttäisin miehelleni, olisin jostain suuttunut. Mutta ei...
Välillä jopa se, että minua paleltaa (tai on nälkä, väsy tms.) ja siitä sanon ääneen, on suututtanut miehen. Olenkin sitten saanut huudot että mikä siinä on kun ikinä ei ole mikään hyvin, etsi parempi mies niin ei tartte valittaa. Ehkä sitten valitan liikaa..?
Seksi on meilläkin nykyisin hieman ongelmallista. Syksyllä hän kertoi, että välillä vaan tulee "kuivempia" kausia, ettei hän aina jaksa rakastella, ei ole fiilistä jne. Että siitä sitä kevättä ja kesää kohden taas virkistyy:) No, nyt se ongelma onkin siinä kun en tee ikinä aloitteita, hän ei aina halua olla se joka pyytää seksiä. Mutta jos aloitteen teen, ei hän suostu, vaan yleensä lähtee pois.
No, oli meillä mitä ongelmia tahansa, taitaa syykin olla selvillä... Menin onneton kurkkaamaan hänen lompakkoonsa, kun halusin vilkaista hänen tyttärensä kuvaa, törmäsinkin kortsuihin... Miksi varattu mies kantaa kumeja lompakossansa, jos niitä ei puolisonsa kanssa tarvitse...
Taustaksi se että miehellä on takanaan hyvin vaikea suhde, jossa on ollut (narsistisen) naisen puolelta pettämistä manipulointia, mitätöintiä yms. Heillä myös lapsi tästä suhteesta. Varmasti suhteesta on jäänyt syvät arvet ja traumat. Ja noista kyllä aina puhutaankin. Ja ehkä entiseen verrattuna olen sitten taas liian kiltti ja säyseä, eli liian tylsä?
Tällaista täällä. En ole jaksanut ottaa puheeksi tuota kumiasiaa, enkä tiedä otanko ollenkaan. Tavallaan tässä vain enää odotan että milloin mies kertoo haluavansa erota, hän on joskus sanonut ettei hän tiedä, pystyykö enää parisuhteeseen.., ja ehkä niin sitten vain on. En vain tiedä enää miten osaisin asioita selvittää, kaikki keskustelut vain tiukentavat solmuja, eivät suinkaan avaa. Rikki olen siis minäkin… :(