varattuun mieheen...Homman piti olla hyvinkin yksinkertainen, olemme molemmat varattuja. Tapasimme, vietimme aikaa yhdessä ja nyt tajuan tunteideni pettäneen minut...Näin EI pitänyt käydä. En voi kertoa ko.miehelle tunteistani ja silti minun pitää yrittää selittää hänelle, miksi "salasuhteemme" on loputtava näin pian..enkä tiedä miten selviän tästä itse. Nyt on paha olla ja itkettää. Olen sen ansainnut, jokainen on omista ihastuksistaan vastuussa, tiedän kyllä...Auttakaa joku..please!
Ihastuin
Valotar-07
81068
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuossa touhussa menee avioliitot karikolle.Lapset joutuu kärsimään eniten.Sekä maine,mitä ei saa enää ikinä takaisin.Olet polkusi valinnut ja nyt on vain sitä kuljettava...ei siihen mitään lääkettä ole.
Auttaako jos sanon, että "Sellaista sattuu, kyllä se siitä..."
vai "Ota tuo uutena elämänkokemuksena..."
tai "Itse olen kokenut samankaltaista, tiedän tunteesi..."
Kahden ihmisen välisessä suhteessa molemmat ovat vastuussa tilanteesta 50/50! Älä siis suotta syyllistä itseäsi liikaa...
No mitä tässä nyt pitäisi sanoa? Lohduttaa ja itkeä yhdessä, kun
ihan viattomana vain jotenkin tuohon tilanteeseen ajauduit?
Sori vaan, mutta ihan itse olet tilanteesi aiheuttanut. Miksi alunperinkään
laädit juttuun mukaan? Kai sen tyhmempikin tajuaa, että jos
lähtee vierasta miestä tapailemaan, niin siinä voi ihastua vakavemminkin?
Ihan turha esittää mitään marttyyria. Olisit ihan hyvin jättää
tapaamatta sitä miestä, mutta niinpä vain ihan itse päätit
hänet tavata, puolisosi selän takana.
Sori vaan, mutta minulta et saa mitään synninpäästöä.
Joka ikisellä pettäjälläkin on muka hyvä syy pettämiseensä.
Pakko vielä kysyä, että miten siinä sitten muka piti käydä, jos
noin EI pitänyt käydä? Mitä sitten ajattelit jutusta hakevasi?
että "Lähdenpä tästä tapailemaan salaa vierasta miestä, mutta
ihan vaan kaverina ja muuten vaan..."?
Olisiko kuitenkin parempi olla itselleen rehellinen, eikä vain
selitellä huonon omantunnon takia?
Et sinä ole mitenkään ainutlaatuinen ton ukkoni elämässä, panoja riittää sanottiinpa nyt ihan minkä nimisiksi salarakkaiksi hyvänsä.
Tunne-elämältään epäkypsät naikkoset ovat ukolle helppoa riistaa.
Joten: mene peilin eteen ja kysy itseltäsi: haluanko olla pano jonka kasvoja tuskin ukko enää muistaa?
Itke itkut, pyyhi nenä ja ole jatkossa viisaampi.
Jos taas haluatkin olla se pano niin sitten...hakeudu ammattilaisen hoitoon.
ihmeestä sä voit tietää kenestä on kyse?! Ja ylipäätään missä päin Suomea tää kaikki tapahtuu...
Niinpäs,olin aviossa pari vuosikymmentä,joista viimenen kolmannes meni huonosti. Silloin tapailin *salasuhdetta*, johon ihastuin silloin, niihin vuosiin mahtui toinenkin ihastus.Silloin sitä huokaili että voivoi kun ihanaa ois,ja miten kaikki ois ton ihanuuden kanssa niin toisin ja plääplää.No toki just kun asia on ajankohtainen,tuntuu ettei ilman toista vois elää jne.Mutta ole huoleti,aikaa kun kuluu niin asia haalenee. Minäkin sitten tässä erosin vuos sitten, ja nyt oisin vapaa,ja! tää entinen varattu ihastuksenikin ois vapaa.Ollaan tavattu,mutta ei sytytä enää,päinvastoin,vähän ihmetyttää että mitä mä hänessä näinkään aikoinaan.Juopottelijakin hänestä on tullut, tai taisipa olla merkkejä hieman jo silloinkin huuman aikoihin,mutmut..
hölmöjähän olette molemmat!!!!!!