Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Jumala lohdutti surussa

    Muistan kun paras kaverini kuoli yhtäkkiä, olin noin 17-18 vuotias. Tuska oli niin hirveä. Itkin vain ja olo oli tosi surkea. Meni päiviä, viikkoja. Pyysin Jumalalta apua, makasin sängyssäni. Olin tosi alhaalla. Huusin Jumalan puoleen: "Jos olet olemassa auta!" Hän tuli saman tien siihen tilanteeseen. Antoi sellaisen lohdutuksen että oksat pois. Tunsin täysin konkreettisesti siinä maatessani kuinka kuin joku iso käsi olisi silittänyt päätäni. Se oli uskomatonta miten suuri suru voi vaihtua niin äkkiä isoon iloon ja lohdutukseen, surin kyyneleet ilon kyyneleiksi. Jumalan läsnäolo oli niin kertakaikkinen ja konkreettinen. Jumala elää. Älkäämme unohtako Häntä. Sillä Hänellä on myös elämän tarkoitukseen vastaus.
    3472
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 3

    Vanhimmat

    jostain apua! Itse olen vaan luonteeltani niin skeptinen, että ei tässä jumalat paljon auta. Yritän keskittyä maanpäälliseen. Raskastahan välillä on, kun kantapään kautta opittava, että tää on elämää kaikkine puolineen ja nää kaikki kaikessa karmeudessaan ja ihanuudessaankin kuuluu tähän. Ei olis niin väliksi joka puolta oppia!

    Äänestä

    • Älä tee itsellesi hallaa. Jumala vain odottaa sua että kääntyisit hänen puoleensa. Hän haluaa auttaa ja armahtaa. Hän todella auttaa. Käänny vielä kun voit. Hän rakastaa sua. ja tahtoo auttaa.

      Äänestä

    Silloin kun tunsin vajoavani kohti omaa kuolemaani,rukoilin Jumalalta apua-muutakaan en en enää osannut-ja silloin tuntui,kuin lämmin,luja käsi olisi tarttunut miun kätteen ja kertonut,että mie oon tässä,yhessä männään etteenpäin!Tuon muiston avulla mie nousen joka aamu uutteen päivvään ja uskoni on niin vahva,jotta se kanttaa miut tään tuskan yli!!!

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Rukous voi paljon kirjoitti:

    Muistan kun paras kaverini kuoli yhtäkkiä, olin noin 17-18 vuotias. Tuska oli niin hirveä. Itkin vain ja olo oli tosi surkea. Meni päiviä, viikkoja. Pyysin Jumalalta apua, makasin sängyssäni. Olin tosi alhaalla. Huusin Jumalan puoleen: "Jos olet olemassa auta!" Hän tuli saman tien siihen tilanteeseen. Antoi sellaisen lohdutuksen että oksat pois. Tunsin täysin konkreettisesti siinä maatessani kuinka kuin joku iso käsi olisi silittänyt päätäni. Se oli uskomatonta miten suuri suru voi vaihtua niin äkkiä isoon iloon ja lohdutukseen, surin kyyneleet ilon kyyneleiksi. Jumalan läsnäolo oli niin kertakaikkinen ja konkreettinen. Jumala elää. Älkäämme unohtako Häntä. Sillä Hänellä on myös elämän tarkoitukseen vastaus.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu