Mistä mahtaisin löytää itselleni kiltin ja ihanan miehen, jolla olisi lapsia ja hyväksyisi myös toisen lapset. Olisi huumorintajuinen ja häneen voisi luottaa vaikeanakin hetkenä. Ei ikinä käyttäytyisi väkivaltaisesti tai uhkailisi sillä. Seurustelisi tosissaan ja sanoisi asiat suoraan eikä leikkisi tunteilla. Voisi kuvitella vielä perustavansa perheen mutta ei välttämättä lisää lapsia. Mies harrastaisi jotain urheilua, hänellä olisi kavereita, hyvät välit perheeseensä, kävisi pari kertaa vuodessa oluella myös ilman minua ja hyväksyisi sen, ettei mua kiinnosta läträtä viinan kanssa. Hyväksyisi mut sellaisena kun olen. Tykkäisi puuhata yhdessä perheen kesken, nauttisi luonnossa liikkumisesta, omaisi hyvän huumorintajun ja olisi positiivinen ihminen. Seksissä hän olisi estoton ja kokeilunhaluinen, elin saisi olla ihan minkä kokoinen tahansa, pieni tai iso. Mies olisi myös puhdas, pitäisi hyvää huolta hygieniastaan. Pitäisi muutenkin hyvää huolta itsestään ja olisi kiinnostunut terveydestään. Innostuisi uusista asioista eikä olisi mikään tylsä EVVK tyyppi joka vetää bisseä ja lenkkiä sohvalla haisten. Toki sitä saa joskus tehdä mutta ei niin että se on jokapäiväinen näky.
Mut joo, kyllä mä tiedän että mun vaatimukset on ehkä liian kovat...
Hauskaa alkavaa kesää kaikille!
Mut joo, kyllä mä tiedän että mun vaatimukset on ehkä liian kovat...
Hauskaa alkavaa kesää kaikille!
Vastaukset 3
Vanhimmat
itseni tuollaisena 15-20v päästä paitsi että toivon etten ole silloin enää sinkku ja olen tukevasti parisuhteessa. en tiedä onko lapsia tuntuu nyt vielä vähän etäiseltä asialta, kuten yleensä se parisuhdekin, mutta eiköhän se tästä.
t. m20
sun kaa oisin
Mun mies (avokki) on juuri tuollainen kuin kuvailit, pienin poikkeuksin. Hänellä ei ole omia lapsia mutta hyväksyy täydellisesti minun lapseni osaksi perhettämme ja parisuhdettamme. Eikä hän käy kavereiden kanssa kaljalla kun ei juo. Niin että jos minäkin löysin onneni vasta nelikymppisenä niin älä säkään vielä heitä kirvestä kaivoon. :-)