Missä määrin uskot ihmisen toiminnan olevan geenien ohjaamaa ja miten paljon "oma tahto" kontrolloi elämäämme? Tuleeko tästä taas jana jonka toisessa päässä on "itsekäs geeni" ja toisessa - sielu?
Riippuu varmaan taas tilanteesta, mutta miten?
Riippuu varmaan taas tilanteesta, mutta miten?
Vastaukset 88
Vanhimmat
Mitä mieltä siitä? Mielestäni kuulostaa järkevämmältä, kuin Freudin psykoanalyyttinen teoria.
googlettamiseksi. En ole ikinä kuullutkaan.
takaisin. Teoria oli tutumpi. Nimeä en tiennyt.
Juu. On huomattavasti helpompi uskoa, että sellainen geeni olisi selviytynyt paremmin, joka ohjaa meitä välttämään lähisukulaisia. Samoin tavoin kuin sellainen geeni, joka ohjaa meitä suojelemaan heitä (lähes epäitsekkäästi).
taas onnistu. Siis välttämään lisääntymismielessä ja suojelemaan muuten.
ihminen on järkevä hakeutuessaan tekemisiin eri kulttuuria edustavan (vastakkaista sukupuolta olevan) henkilön kanssa.
kylläkin totta - siis ko. teorian mukaan. Ainakin Suomessa olemme kait kaikki geneettisesti aika lähellä toisiamme.
Nyt täytyis melkein tutkia itseään ja kysyä vetoaako toinen kulttuuri enempi puoleensa. On siinä oma houkutuksensa, mutta sitten kehiin astuu nuo muut tarpeet - kommunikointi yms. Tarkoittaako tää sitä, että geeni yrittää nostaa päätään pintaan, mutta "sielu" sotkee sen takaisin mutaan.
ihminen taantuu tuossa tilanteessa.
Tarvitaan naiiviutta, kun ryhdytään hankkimaan lapsia eri kulttuurista olevan kanssa.
jotakin. Siis taantuu rakastuessaan vai kuis ajattelit? En myös aivan ymmärtänyt tuota naivius hommelia?
että nimenomaan fyysinen olemus luo sen alkukiinnostuksen.
Naiivia ottaen huomioon suomalaisen kulttuuri-ilmapiirin.
ehkä, mutta voittaako se tahdon? Osittain on kait jo tuossa vaiheessa voittanut sillä useinkaan emme pääse alkua pidemmälle ilman fyysistä kiinnostusta.
Samalla logiikalla kait lastenteko olisi yleensäkin naivia. Ottaen huomioon maailman tilanteen yms.
että kun mennään oikein perusasioihin, niin tunteet sanelevat pelin säännöt, ja perustavimmat tunteet on geeneissä.
Tässäkin voidaan näennäisen järkevästi keskustella vaikka parin valinnasta ja uskotella kaikenlaista kasvatuksesta, ja järkevästä päättelystä, mutta tositilanteessa mennään aika lailla automaattiohjauksella (ja sen säännöt on luonut evoluutio).
No, ehkä jotkut ovat järkevämpiä, tosin en tiedä on tulos sen parempi...
ketjussa vielä niin pitkälle, että geenien takana on fysiikka. Et viime kädessä homman hoitaa satunnainen tai deterministinen malli ja me olemme vain sen tulosta.
Siis, kyllähän meillä jokin kontrolli on, uskon niin, ja varmaan muutkin. Pointti nyt oli lähinnä se että aika tavalla kontrollia tarvitaan jos ja kun geenit/tunteet ovat pelissä. Sitä ihmettelee itseäänkin, että mitä sitä nyt tuli tehtyä, muka järkevä ihminen.
Turhahan näistä olisi keskustella, jos kaikki olisi vain ennalta määrättyä...
niin mä arvelinkin. Et siis kyse on tahtojen taistelusta mieli vs. geenit. Ja välistä jälkimmäinen voittaa ja itselleen selittelyyn menee pitkä tovi.
Ja jos kaikki olisi ennalta määrättyä niin elämä olisi aika pirun tylsää.
määrittää myös pitkälle sitä, kuinka vahva/luja se "oma tahto" on. Lujaa tahtoa pystyy myös harjoittamaan, mutta geenejä on vaikeampi muuttaa, joten oisko ihmisessä oppivia geenejä seassa.
Tuo itsekäs geeni varmasti löytyy kaikista ja sen vastakohta taitaa olla se epäitsekäs tahdonvoima, jonka pitäisi olla toimintaa enemmän ohjaava elementti.
löytyy. Tosin voimakas usko geenien ohjaavaan voimaan antaa jälleen luvan puolustella omia tekojaan jonkin muun voiman avulla - en se minä ollut vaan noi pirun geenit.
Toisaalta geenien vähättelykin voi tehdä meidät sokeaksi omalle kaikkivoipaisuudellemme.
...emme varmaan jahtaisi vastakkaista sukupuolta lainkaan.
Silloin tarvetta olisi tod. näk. vain keskustelukumppanille ja jollekin joka jakaa talousmenot.
Kokonaisuudessaan maailma näyttäisi ihan toisenlaiselta jos lihan perintönä tullut seksuaalisuus ja sukupuolijako katoaisi. Ihmisen kilpailuviettihän on lähtöisin kahdesta seikasta: voittaja saa enemmän ruokaa, häviäjä näkee nälkää ja: voittaja saa paritella, häviäjä menköön muualle (tämä on suoraan seurausta sukupuolivietistä).
Jos ihmiseltä poistettaisiin kaikki turhat geenit ja vaistonvarainen käytös jonka tarkoituksena on tehdä lisää jälkeläisiä, ja tilalle jätettäisiin vain puhdas logiikkaan perustuva päättely jolla ratkaista yksilön ja yhteisön hengissäpysyminen, niin mm. sekä markkinatalous että kulttuuri ajaisivat päin seinää.
Enää ei ketään kiinnostaisi onko auto/talo/TV/joku muu isompi ja hienompi kuin naapurilla.
"Oma tahto" -lienee melkoista haihattelua nykyään. Useimpien "oma tahto" kun ei kuitenkaan ole muuta kuin väline geneettisen kilpailuvietin tyydyttämiseen.
fysikaalisia voimia molekyylit eivät pysyisi yhdessä. Eli maailma näyttäisi aivan toisenlaiselta.
Geenit ovat siis myös haihattelua ja lopulta kaikesta päättää luonnonvoimat.
Itse olen enempi sitä mieltä, että olemme kombinaatio noita kaikkia (fysiikkaa, geenejä, omaa ajattelua ja kulttuuria).
kaikki paha johtuu tietenkin geeniperimästä ja kaikki hyvä siitä, että mä olen niin hyvä :)
Oikeasti, mä uskon, että geenit ovat loppujenlopuksi hyvin pieni osa identiteettiä. Toki joku perinnöllinen sairaus tai vastaava voi vaikuttaa välillisesti, mutta tärkein osa ihmisen minuuden rakentumisessa on persoonassa (ja se ON ihan eri asia kuin geenit) ja kasvatuksessa/ympäristössä.
Ja se oma tahto, se on sitten em. kehitysympäristön myötävaikutuksella syntynyt osa persoonaa.
kerran kun kuulen sulta juttuja hormooneista yms. niin tiedän mihin vetoan.
Minusta on helppo uskoa, että ihmisen kohdalla asia on nimenomaan noin. Aivan samalla perusteella kuin voin kasvien kohdalla uskoa, että hallitsevampana mekanismina on geenit fysiikan sijaan.
Tottakai fysiikka, geenit yms. ovat edelleen pohjana, mutta eniten vaikutusta on aivoilla. Geenit toki ohjaavat aivojen muodostumisen, mutta pidän oppimisen osuutta suurempana. Muiden eläimien kohdalla menisin väittämään, että geenit ovat toistaiseksi hallitsevammassa asemassa.
Mulla on päinvastoin, eli kaikki hyvä johtuu siitä että mulla on niin hyvät geenit ja kaikki paha on ympäristön ja kasvatuksen vikaa... ei vainiskaan...
Oikeasti joo samaa mieltä, ihmisellä on mahdollisuus itse vaikuttaa omaan kehitykseensä. Toiset on siitä enemmän kiinnostuneita toiset e.v.v.k. ja loput siltä väliltä.
Jotenkin se että se että ihminen alkais perustelee persoonallisuuttaan geeneillä vie helposti siihen suuntaa että ihmisen ei tarvitse ottaa vastuuta omasta kehityksestään ja se on tietty hieman himmee lähtökohta... Ok tietty saman perheen lapset voivat olla -toinen vilkas ja toinen hiljainen ...- onks siinä sitten geenieroja... no tod. näk. ... Toisaalta sellaisia geenejä tuskin on kellään että nillä vois perustella mitä tahansa persoonallisuuteen littyvää yksin...
...jotka ovat kasvaneet erossa toisistaan ja heidän elämänkohtalonsa ja -valintansa ovat olleet hämmästytävissä määrin samanlaisia? Siis vaikka eivät ole olleet toistensa kanssa missään tekemisissä. Näitä tositarinoitahan on olemassa.
tää joku 4D juttu? Toisaalta ihmisillä, jotka ovat geeniperimältään hyvin kaukaista sukua voi myös olla samanlaisia kohtaloita ja valintoja. Eivätkä ole toistensa kanssa missään tekemisissä.
oliskin outoa...
Joo, jätin lähdekritiikin ihan lukijan omalle vastuulle. En millään nyt lähteitä muista, mutta "jostain olen lukenut..."
kaksoset, jotka kasvavat samassa perheessä ja tekevät siltikin erilaisia valintoja? ;) Ei taida dokkarimaakareita kiinnostaa...
Ei silti, kyllähän identtisiä kaksosia tutkimalla on saatu paljon arvokasta tietoa ihmisen elämään vaikuttavista tekijöistä.
En siis väittänyt, etteikö geeneillä olisi merkitystä, mutta missä määrin? Itse uskoisin, että muut asiat ovat merkityksellisempiä, mutta en minä tiedä absoluuttista totuutta, mutta eipä taida tietää kukaan muukaan.
Ja identtisten kaksosten - tai kaksosten ylipäätään - samankaltaisuudethan voivat myös johtua siitä, että heidän tähtikarttansa ovat kovin samanlaiset... :D
identtisillä kaksosilla on samat geenit se ei tarkoita, että geenit toimisivat samalla tavalla. Ympäristöllä ja omilla valinnoilla on merkitystä myös geenien toimintaan.
esim.
http://www.sciam.com/article.cfm?articleID=0001616A-93A1-12C5-93A183414B7F0000
repesin. Me ollaan kokoajan keskusteltu geeneistä ja muusta roskasta, mutta vastaus on koko aika ollut taivaalla.
Juu olen varsin samaa mieltä tuosta perustelemisesta. Tuntuu olevan aika vallalla käsite, että kaikkeen pitäisi syy löytää jostain muusta kuin itsestä - esim. lihavuus, alkoholismi, yms.
Luulen, että samaan perheen lapsilla (vaikka identtisillä) tulee olemaan melkoisia eroja jos kohtelee lapsia kovin erinlaisesti.
Joo myös mainokset on aika hyvä esimerkki siitä miten ihmisten arvoja, asenteita ja loppupeleissä persoonaakin voidaan muokata... ilman sen kummempia geenimanipulaatioita... Toinen on tietty poliittiset aatteet...
Ihmiselle nyt vaan on tietty tyypillistä selitellä kaikenlaista itselle parhainpäin toisaalta se on joskus hyväkin ? ... ehkä?.... joillekin?, jos alkaa olee liian itsekriittinen ja perfektioinisti...
http://www.tieteessatapahtuu.fi/0104/tammisalo.pdf
Tuosskin ihan mielenkiintoinen juttu. Mä ymmärsin siihen malliin, etttä se kotiympäristö ei olisikaan niin merkittävä vaan geenien vaikutus olisi puolet ja sitten itse kunkin kokemukset se toinen puoli.
Sen verran pitää vielä sanoa, että alkoholismi on kyllä geeneissä. olikohan se nyt 10 tai 20% niistä jotka käyttävät alkoholia, tulee alkoholisti. ja siitähän paranee vain lopettamalla juominen. Ja tästä asiasta mulla on ihan oikeaa tietoa. Siis tavallaan voidaan syyttää geenejä siitä, että Jeppe ei voi ottaa viinaa. Se ei todellakaan ole Jepen syy, että ei voi olla juomatta, jos kerran aloittaa. Mutta jostain pitää vain löytyä se tahto, oma tahto, jolla sen juomisen voisi lopetttaa. Kokonaan. Kukaan muuhan sitä ei voi tehdä. Mun mielestä alkoholistit ei ole heikkoja ihmisiä. Itse asiassa kaikki tuntemani tapaukset ovat olleet hyvin lämpimiä ja herkkiä ihmisiä. (Nykäsen Mattia en onneksi henkilökohtaisesti tunne...) Ja itse asiassa ne, jotka pystyvät lopettamaan ovat oikeasti vahvoja. Tosin voivat sitten hurahtaa vaikka siihen raittiuteen tai AA-aatteeseen, tulevat tavallaan riippuvaisiksi jostain toisesta asiasta.
Tiedän kyllä että suurimmalle osalle ihmisiä on vaikea ymmärtää riippuvuuksia, koska he eivät itse ole sitä kokeneet. Se mikä itselle on helppoa on niin katsoa toisen heikkoudeksi.
myös, että ihmisen persoonakin on muutettavissa. Siis, että ei ole olemassa mitään staattista minää, joka voidaan testeillä kaivaa esille.
Täytyy ottaa hivenen takaisin tuosta yksilönvastuusta. Jos liikaa laitamme asioita ihmisen omalle kontolle niin riskinä on, että voimme sallia vapaasti kaiken manipuloinnin, koska sehän on vain omaa syytä jos ei pysty sitä vastustamaan. Eli voimme yhteiskuntana pestä kätemme kaikesta.
Judith Harrisista olen yhden dokkarin katsonutkin. Ja tuohon 50/50 jakoon olen joskus aiemminkin törmännyt (Tiede lehti numero jotakin).
Mä en oikeastaan ymmärtänyt miten perustelit tuon geenien osuuden? Onko kaikille alkoholisteille todettu jokin yhteinen geeni vai kuinka?
En väitä, etteikö varmasti toisilla ihmisillä ole suurempi taipumus alkoholismiin (kuten varmasti myös ylensyöntiin). En pysty löytämään mitään varsinaista yhdistävää tekijää tuntemillani alkoholisteilla - paitsi ehkä, että suurimman osan itsetunto on kohtuullisen alhainen. Mutta jos vika on geeneissä niin kuulun riskiryhmään aika varmasti itse - pitäisköhän mun käyttää itseäni koekaniinina?
Mä näen riskin kaikissa yksipuolisissa ajattelutavoissa - siis, että "syyttää" vain geenejä, vain yksilöä tai vain yhteiskuntaa. Kaikissa vaihtoehdoissa joku pääsee pesemään kätensä. Ja uskon, että kaikilla on vaikutuksensa - millä prosentilla - itse olen taipuvaisempi kääntymään enemmän ei-geneettiseen vaihtoehtoon.
aika lailla. Alkoholisteilla on tietty aivojen välittäjäaineiden (serotoniini) käsittely normaaleista ihmisistä poikkeava. KAi se geeneistä sitten johtuu. Taisi joissain syömishäiriöissä olla aivan sama mekanismi ja tietyissä masennuksissa, ja yllättäen olikin huomattu että serotoniinin tuotantoon vaikuttavat lääkkeet voivat olla hyödyllisiä myös syömishäiriöissä. Eli ne eivät välttämättä olisi "psykologisia" ongelmia, vaan häiriöitä aivojen toiminnassa. Tosin minua jää aina mietityttämään, että miksi niitä häiriöitä sitten on? Jokin syyhän siihenki pitää olla.
Huono itsetunto ei ole mikään ihme. Tämähän se on se yleisin näkemys asiasta: syyllinen on yksin se joka juo liikaa. Yhteiskunta syyllistää. Lähimmäiset syyllistää. Ja alkoholisti AINA syyllistää itseään. Jos siinä tilanteessa ei ole huono itsetunto, niin ei sitten missään.
Kaikella on vaikutusta. Totta. Mutta että suurin syyllinen olisikin yksilö itse ja yhteiskunta? No, mä en oikeastaan ole prosentteja edes ajatellut. Vois olla vaikka tapauskohtaista nuo prosentit. Kovin vaan surullisia ihmiskohtaloita... Eikä oikeasti kukaan ulkopuolinen voi tehdä yhtään mitään. Monesti ne läheiset ovat jopa myötävaikuttamassa koko tragediaan. A:a ymmärretään, selitellään käsittämättömiä katoamisia... Ja alkoholistihan viimeiseen asti kieltää oman tilansa.
että on olemassa sellainen "minä", joka on ihanteellisin ja paras juuri "sinulle". On jokin olotila, jossa ihminen on "oma itsensä". Kun ei tarvitse taipua millekään ulkopuolisille vaatimuksille, saisi vaan olla se, mikä on, aidosti.
meneekö se itsetuntoasia noin päin - siis et oliko ensin alkoholi ja sitten laski itsetunto vai päinvastoin.
Surullisista ihmiskohtaloista olen samaa mieltä. Ja on liki sama onko tukena, kieltääkö, potkii munille tms. viimekädessä se on itsestä kiinni. Mutta tosta kieltämisestä en ole samaa mieltä. On myös tapauksia, jotka tunnistavat tilansa, mutta eivät siltikään tee mitään asialle. Pystyvät jopa analysoimaan itseään erittäin älykkäästi - ja se jotenkin tuntuu vielä pahemmalta.
"Alkoholisteilla on tietty aivojen välittäjäaineiden (serotoniini) käsittely normaaleista ihmisistä poikkeava. KAi se geeneistä sitten johtuu"
Ei vaan alkoholista. Alkoholistin välittäjäaineita ei voida tutkia ennenkuin ihminen on alkoholisti.
hivenen eri asiaa - ehkä. Siis en usko sisälläni olevan jotakin staattinen yliminä joka ei muutu. Että täysin ulkopuolisista vaikutuksista vapaanakin persoonani muuttuu ajan myötä.
Mutta olen samaa mieltä, että on olemassa tila jossa persoonalleni on parasta olla ja kehittyä.
Tosin nyt voit väittää, että se ihanteellinen "minä" on sellainen johon liittyy tuo dynaaminen muutos.
ihan varmasti osaa sanoa, mutta luulisin, että tuota välittäjäaineidenvaihduntaa voidaan tutkia, vaikka ei pisaraakaan olisi alkoholia nautittu. Mutta jos ei alkoholia ikinä ota, ei alkoholistiksikaan tule, se on kai selvää, vaikka kuinka alttiutta olisikin.
Alkoholisteilla on välittäjäasineissa fibaa niinku narkkareilla, pelihimoisilla, seksiaddikteilla jne. ENNEN addiktiota ei eroa voida osoittaa. Täten se ei ole geneettistä.
on uskomista niin kyse on myös aivojen poikkeavuudesta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Alkoholismi
tätä asiaa tarkasti. En voi antaa tietellisiä viitteitä. Tutkailen asiaa. Mutta sun vankka mielipiteesi saa mut nyt tutkimaan asiaa myös tästä näkökulmasta. Mut voi kai se alttius olla "geneettistä", toiset on alttiita ja toiset ei?
http://www.avominne.fi/mita_alkoholismi_on.pdf
Lähteen mukaan ainakin pari geeniä löytyis.
kai jotenkin silä tavalla, että siinä jossain vaiheessa se oma alkoholismi lopulta tajutaan ja sitten pitäisi päästä siihen lopettamiseen. Mutta saattaahan sitä jäädä siihenkin vaiheeseen jumiin. AA:ssa taitavat olla sitä mieltä, että alkoholismista pääsee eroon vain ja ainoastaan korkeampiin voimiin uskoen. Mutta itse uskon, että maallisemmatkin voimat riittävät.
Ja loppujen lopuksi se todellakin on ihmisestä itsestään kiinni. Monillahan tähän kohtaan tulee tilanne, jossa on vaarassa menettää vaikka työnsa ja perheensä ja sitten tulee se lopullinen herätys. Tai mokaa kännissä niin rajusti, että alkaa itsekin ajatella tilannettaan. Mutta olen nähnyt niitäkin, jotka nelikymppisinä kuolevat viinaan, ja ehkä mä sitten olen loppujen lopuksi kyyninen, koska jotenkin tuntuu, että se on se kohtalo, jonka he ovat valinneet.
eroon pääsemiseen maallisetkin voimat riitä. Eräs mieshenkilö ainakin pääsi juomisesta eroon, kun keskitti kaiken tarmonsa auton pesemiseen.
Kohtalosta: pari loppuunsaakka vienyttä tiedän ja olen samaa mieltä - lopussa näytti siltä, että kumpikin tiesi minne oli menossa.
Ehkä en kuitenkaan tee tuo mainostamaani empiiristä koetta itselläni.
Asiaa liittyen. Onko tuntemiisi tapauksiin liittynyt pakonomaista siivoamista tms. tai äärimmäistä järjestelmällisyyttä?
yhtä jumalaa vastaa...
En niin tarkkaan tuntenut ihmisiä, että voisin sanoa siivoustavoista, mutta olen kyllä kuullut (tai lukenut) tästä yhteydestä alkoholismiin. Mutta nyt menis kyllä aika pahasti tuonne kyökkipsykologian puolelle, jos alan jotain asiasta lausumaan. Tais mulla jo tuolla toisaalla serotoniinit ja dopamiinitkin mennä sekaisin mun aivoissani, mutta eipä ensi kerta... ehkä uni auttaa tähänkin vaivaan.
onhan noissa monta samaa kirjainta.
Hyvää yötä
/T
Niin, dopamiini:
http://www.ktl.fi/portal/suomi/julkaisut/kansanterveyslehti/lehdet_2002/3_2002/alkoholistien_aivojen_mielihyvakeskuksen_toiminta_on_hairiintynyt/
Tai vaikka histamiini:
http://www.ktl.fi/portal/suomi/julkaisut/kansanterveyslehti/lehdet_2002/3_2002/aivojen_histamiini_saattaa_ohjata_alkoholikayttaytymista/
Mutta nämähän nyt on ihan tällaista nippelitietoa. Kaikenlaista tutkitaan. Olihan jotain alkoholistigeenejä löydettykin.
Mun ajattelutavalla tämän pitäisi johtaa siihen, että turha syyllistäminen loppuisi. Se paraneminen kun ei käy helposti. Tosin onhan siinä se kääntöpuoli, että voi sitten niitä geenejään jäädä syyttelemään. Onkohan se tahdonvoiman puutekin geeneissä... AA-liikkeessä uskotaan, että omin voimin ei alkoholista pääsekään eroon, vaan tarvitaan niitä korkeampia voimia.
Mutta miksihän tällainen heikkous on säilynyt perimässämme? Tai no, varmaan naiset on kautta aikain rakastuneet renttuihin....
voi olla, että löytyy myös "vaimonhakkaaja"-geeni ja "pienet lapset on seksikkäitä"-geeni. Silloin on hyvä löytää myös ymmärrystä ja lopettaa syyttele.
Mutta totta. Olemme aikamoinen kombinaatio kemiaa/fysiikkaa, geenejä, tunteita, yhteiskuntaa yms. Ja kaikilla on vastuunsa.
Oisko tuon säilymisen takana sitten se hoivageeni?
geenimutaatioita löytyisi vaikka mille ihmisryhmälle. Mutta noiden mainitsemiesi ryhmien kohdalla sitten astuu kuvaan moraali yhtenä ylempänä ohjaajanamme, vaikka nuo sitten voitaisiinkin luokitella samalla tavalla sairauksiksi kuin alkoholismi tai masennus.
Tämä geenihommahan johtaa siihen, että meitä aletaan jalostaa. Tehdäänhän sitä jo jossain määrin, esimerkiksi sikiöitä voidaan abortoida geenivirheiden takia.
Naisten hoivaviettihän se on kaiken pahan alku ja juuri...
mistäs se moraali tulee jos geenit ohjaavat? Toisaalta eikö itsetuhoinen käyttäytyminenkin ole moraalin vastaista? Anteeksi - mä saivartelen. Mutta kyllä minä välillä mietin myös noita mainitsemianikin "ilmiöitä" ja niiden yhteyttä vastuukysymyksiin. Henk. koht. olen sitä mieltä, että kaikessa vastuu on jokaisella eli niin yksilöllä, yhteiskunnalla kuin geeneilläkin. Geenejä ei voi oikein panna tilille, joten jollain lailla noiden muiden täytyis se homma hoidella. Geenejä voi tietenkin avittaa panematta niitä liian kovalle koetukselle tai lääkkeillä.
Tuo jalostamishomma on aika ... arveluttavaa. Kyllä mä Downit yms. vielä ymmärrän, mutta on aika vaikea vetää rajaa mikä on virhe ja mikä ei. Mitäs ne virheettömät geenit sitten on?
Näin on naisten syytä - mies yrittää epätoivoisesti poistaa perintötekijänsä geenialtaasta ja sitten astuu hoivaviettinen nainen kehiin. Ja nyt siis uusi aloitus otsikolla "Miksi KAIKKI naiset ...". Eikun joo - hoivattavana oleminen on joskus ihan kivaakin. Luulen, että pätee kumpaankin sukupuoleen. Ainakin jos se on enempi vapaaehtoista - siis kummankin puolelta.
Geenitutkimukset voi johtaa hyvinkin arveluttaviin tuloksiin. Huono geeni estää vaikka henki- tai sairausvakuutuksen saannin. Tai valveutunut työnantaja saattaisi testauttaa ne alkoholismigeenit ja vähän karsia porukkaa ihan vaan tuottavuuden takia. CV:n liitteenä täytyy olla kattava geenikartta...
Itsetuhoinen käyttäytyminen - en taida sitä varsinaisesti moraalittomana pitää, kunhan toiminnalla ei muita vahingoiteta. Itsemurhan moraalisuuden pohtiminen taitaa mennä jo liian vakavaksi.
Melkein väittäisin, että lähes kaiken toiminnan takana on tunteet tai vaistot tai geenit jne. Ne ovat meissä paljon syvemmällä, "aidompina" kuin järki, sivistys ja moraali, jotka sitten tavallaan hillitsevät meitä ja auttavat tekemään valintoja. Liekö sellaisia "järkitekoja" olemassakaan.
Mutta tämä oma tahto, kyky ajatella, kehittynyt moraali tekevät meistä lopulta ihmisiä (eli todella erikoisia eläimiä). Sinä jo ihan sielua tarjottelit tuossa aloituksessa, mutta se taas on sitten mun käsitykseni mukaan jotain muuta. Ehkä jokin kokonaisvaltaisempi ja henkisempi juttu. Mutta lopulta se on se ihminen itse, joka päätöksensä tekee. Eli ihan turhia jorinoita mullakin tässä...
Jos ajatellaan vaikka ihmistä muutamia kymmeniä tuhansia vuosia sitten, alkuihmisiä, jotka elävät kuin eläimet, viettiensä varassa, niin minusta meissä on vielä sisässä tämä villi-ihminen, tunteineen ja vaistoineen. Se vaan on peitetty "sivistyksellä" ja "järjellä".
jalostuksen viedä pidemmällekin. Ennen lasten tekoa vanhempien geenikartat tarkistetaan, jotta varmistetaan oikean geneettisen aineksen leviäminen.
Luin joskus artikkelin jossa väitettiin, että mittausten mukaan nuo aivojen aiemmin kehittyneet osiot reagoivat "paljon" ennen kuin ajatteleva puoli ehtii mukaan. Tulkinta oli siis, että teemme kaiken tunteella ja selitämme perästäpäin miksi niin teimme.
Juu, erään teologin mukaan en saisi sielu tai henki termiä käyttääkään, koska mainostan itseäni agnostikoksi. Onneksi en ole itse niin tarkka käsitteistä.
Peittämisestä olen samaa mieltä. Jossain taustalla se eläin asustaa, mutta kysymys on kuinka hyvin sen pystymme patoamaan ja kuinka hyvin pitäisi? Esim. en itse ymmärrä laisinkaan sivistyneen sodan logiikka - siis, että sodassa on säännöt. Minusta joudumme sodassa sellaiseen tilanteeseen missä terve järki ei enää päde. Lisäksi tehdään työtä sen eteen, jotta vihollinen saadaan näyttämään - öö viholliselta. Sitten jälkeenpäin ihmetellään miksi yksittäiset sotilaat ovat käyttäytyneet täysin kaikkien moraalisäännösten vastaisesti. Tää on siis se tilanne missä minä peräänkuulutan enempi sitä yhteiskunnan vastuuta (= paree alunperinkin jättää tekemättä koko homma).
Mutta kait sitä normaalitilanteessa pystyy aika hyvin olemaan oman itsensä herra. Tosin siinäkin on melkoisia yksilöeroja - tai siis mikä on kullekin se normaalitilanne. Jollekin kolmet peräkkäiset punaiset valot voi jo palauttaa luolamiehen pinnalle.
ja uskonnoilla olisi sieluun yksinoikeus? Höh, aika itsekästä ajattelua. En ole kyllä ajatellut sitä uskonnollisena terminä ollenkaan, kyllä pakanallakin voi sielu olla. Luulisin...
Nyt pitäisi sisäinen eläin välillä valjastaa työntekoon. Ihan ei ruoskaa tarvita, mutta melkein...
rekisteröity tavaramerkki. Eri uskonnon harjoittajat saavat sen käyttöönsä ilmaiseksi, mutta pakanoille se ei onnistu edes rahasta. Et täs sitä sit eletään ilman sielun(tm) häivää.
En mä oikeastaan tuosta agnostikostakaan tiedä. Jotensakin pyrin useimmiten ohittamaan koko kysymyksen omasta uskonnollisesta suuntautumisestani. Entäs sinä - kenelle kohdistat rukouksesi?
edes pienenpientä uskonsotaakaan aikaiseksi. Kyllä mä olen itseäni agnostikoksi luonnehtinut. En ole uskonasioita aktiivisemmin pohtinut vuosikausiin. Mitähän sitä pitäisikään tapahtua, että hurahtaisi uskoon, en tiedä. Onhan näissä maallisemmissakin asioissa pohtimista.
Mutta kyllä mulla on tunne sellaisesta luonnon voimasta, johon me ihmisetkin kuulutaan. Panteismissa on aika mielenkiintoisia käsityksiä tästä luontoyhteydestä, voin olla monista asioista samaa mieltä.
Mutta kyllä mulla sielu on. Olisko sellainen piraattiversio sitten, vai sitten ihan omatekemä...
sitten joukot takaisin. Sun kanssas menee kaikki hyvät vuosituhansien saatossa kehitetyt taisteluvälineet hukkaan.
Jouduin sitten lunttaaman ton panteismin. Olen joskus miettinyt, että jos Jumala on olemassa niin sen täytyy olla meissä kaikissa ja jotain niin paljon isompaa, ettei ihmisaivot sitä pysty ymmärtämään. Sit mää päätin ryhtyä agnostikoksi, koska ei tuollaisesta Jumalasta voi sitten todisteita löytäkään.
Taidan tehdä sinusta ilmiannon Teostoon. Siinä sitten selittelet, kun polliisit vaativat sieluasi tilille. Saakos noita muuten Venäjältä vai netistäkö imuroit?
sua oikeesti kiinnostaa sielu, niin mulla on suhteita yhteen... hmmm... sellaiseen välittäjään, jolta voisi saada aika edullisesti ja vähän käytettyjä. Se on sellainen kiva heppu, palava ketse silmissä ja pienet sarvet... Mutta tämä näin ihan vaan meidän kesken.
yksi kaveri kertoi, että hänen panteistisessa jumalakäsityksessä ihmisen suhde jumalaan on samanlainen kuin jonkin suolistobakteerin suhde ihmiseen. Eli ei tavallaan mitään mahdollisuuttakaan yrittää ymmärtää ja tajuta sitä korkeampaa voimaa. Siinä vertauksessa tulee esille myös se, että kaikki olisi yksi kokonaisuus ja ihmiset siellä pienenä osasena mukana. Ja myös se, että Jumala ei olisi mikään ohjailija, vaan tarjoaisi mukavan ympäristön ja hyvät elinmahdollisuudet. No, tämä saattoi mennä jo ihan omiksi tulkinnoikseni, mutta minusta tuo oli ihan mielenkiintoinen ajattelutapa Jumalasuhteesta.
Onko uskovilla sitten todisteita Jumalastaan? Eikö sitä sen takia pidäkin nimenomaan _uskoa_, kun ei niitä todisteita voi olla. Pari vuotta sitten lueskelin netissä älykkään suunnittelun ja evoluutioteorian kannattajien välisiä väittelyjä. Kyllähän siinä ID-aatteen kannattajat kovastikin löysivät todisteita älykkään suunnittelijan (eli Jumalan) olemassa olosta. Mutta minä olen kuitenkin varmaan niin "oikean" tieteen aivopesemä, että ID-ihmisten esittämät ns. tieteellisetkään todisteet eivät minua vakuuttaneet, vaan pikemminkin pidin noita ihmisiä jotenkin ehkä epätoivoisina, kun tuollaista asiaa yritetään lähteä tieteellisesti todistelemaan.
mä tykkäsin tuosta bakteerivertauksesta. Aloin jo kuvittelemaan itseni osana suolistoa. Ei no fyysikkona panisin Jumalalle muutaman dimension lisää ja siten siirtäisin sen pois meidän havaittavaissa olevasta maailmasta. Tosin silloin voisimme mahdollisesti havaita projektion .. no joo. Mielenkiintoinen ajatus tuo esittämäsi Jumal-kuvio kuitenkin on.
Ai sinäkin tykkäät ID:stä. Olen lukenut tuon Dawking:n "Itsekäs geeni". No vaikka Dawking onkin ehkä liiankin voimakkaasti ihastunut omiin ajatuksiinsa, niin olen aika vahvasti evoluutioteorian kannattaja - miten niin aika. Ihmiselle tulee usein vaikeaksi ymmärtää asioita jos pannaan nollia riittävästi. Esim. tässä tapauksessa kun käsiteltävät ajanjaksot ovat dekadeja suurempia kuin ihmissukupolvi.
Juu uskonnosta harvemmin kannattaa alkaa kiistelemään - eikä ole syytäkään. Usko olkoon uskoa. Tai no käytän minäkin aika usein termiä usko, mutta enempi tarkoituksessa "minun mielestäni".
kirjastossa vähän selasin tuota geenikirjaa, kun se oli siinä ihan sen yhden Diamondin kirjan lähellä. Ja olihan siinä myös se Sokea kelloseppä, jonka aikoinani olen lukenutkin. Ihan tajuttava teos.
Kyllähän ne on ihan tiedemiehiäkin siellä ID:n puolella ajatuksiaan esittämässä. En oikein tiedä, että valitseeko sitä "puolensa" kuitenkin niiden tausta-ajatusten pohjalta, koska kyllähän ID kuitenkin on uskovaisten juttu. Monesti kuitenkin haluaisi olla "heikomman puolella", mutta tähän asiaan se ei oikein sovi. Haluaisin ajatella, että tämä "puolenvalinta" on tehty objektiivisesti eri argumentteja vertaillen, mutta en ole varma. Tai sitten sitä menee lauman mukana. Mutta ei tämä mikään elämän ja kuoleman kysymys ole meikäläiselle, mielenkiintoista seurattavaa. Liekö ID sitten saanut minkäänlaista kannatusta oikeassa tiedemaailmassa? Ei ole oikein tullut nyt seurailtua.
Terveiset vaan täältä umpisuolesta.
en ole lukenut - taitaa olla jossain listan sijalla n. Mulla on seuravaksi (jahka fyssa helpottaa) vuorossa Siltalan "Suomalaisen työn lyhyt historia". Ostin sen äiteelle joululahjaksi, mutta ajattelin samalla itseänikin ("Hyvää joulua äiti - koskas saan sen lainaksi").
Ai sinäkin tykkäät olla heikomman puolella. Jotenkin se on mukavampi puoli, mutta ehkä sinnekään ei kannata aina ehdoin tahdoin tunkea. Ei se enemmistökään aina ole väärässä.
En tiedä ID:n kannatuksesta. Seurasin jonkin verran keskusteluja Dawking:n Suomen vierailun aikana, mutta en sen enempää ole asiaan vihkiytynyt. Olen varmaan liiankin paljon tuota ID:tä vastaan, että ottaisin sitä edes vakavasti.
No mä lähetän sitten terveiset varmaan öö no jos Suomineitoa katsoo niin sieltä suoliston loppupäästä.
onkin mukava siirtyä iltakaakaon keittelyyn...
Näähän kivoja unia mukavimmista fyssan kirjoistasi.
ensin eli juon jo iltateetä.
Hyviä öitä.
/T
utelu. Mainitsit aiemmin tuosta vesl:stä ja jotensakin sinusta saa muutenkin sen käsityksen, että ko. arvot ovat korkealla. Kuinkas "vihreä" omassa elämässäsi olet? Mitä sellaista - no vaikkapa aineellista hyvää - sallit itsellesi, joka on vähemmän vihreää?
tässä kolmannen asteen kuulustelussa meinasi ihan jauheesta sekoitettu cappuccino (tuottajana Nestle, tämä lastentappajariistäjäyritys, ei sentään yksittäispusseihin pakattuna, mutta jostain maailman ääristä kuljetettu ja lukuisilla lisäaineilla vielä höystetty...) mennä väärään kurkkuun. Taisin jäädä kiinni niin sanotusti rysän päältä.
Ihanteita kyllä on muissakin asioissa kuin juomien valinnassa, mutta käytännön toteuttaminen monenkin asian suhteen odottaa vielä itseään. Enkä ilkiä kaikkia syntejäni tässä tunnustaa. Mutta kaikella lie aikansa ja kuitenkin tässä ympärillä on maailma, johon pitää ainakin jollain tasolla olla liittyneenä (toistaiseksi) eli ihan vapaasti ei itseään voi toteuttaa.
Mutta hei, eikö pitäisi jokin pikkuaihe jättää käsittelemättä, että olis sitten treffeilläkin jotain puhuttavaa? Säätkin on jo käsitelty aika kattavasti...
niinkuin minä teen vaan ...
Kyllä minä ehkä tuollaisen virheen (Nestle) voin sormien läpi katsoa - tosin hetken vaatii sulattelua. No en minäkään tunnusta olevani immuuni kaikille houkutuksille. Ei kait tuota ulkomailla lautailuakaan voi aivan vuosisadan ekoteko-pystillä palkita.
Mut joo. En mää sitten kysele enempi. Jään 30 v odottelemaan leijoja eikun lentokoneita helsingin ylle - vaikka täytyy kyllä myöntää et pitkäjännitteisyys ei ole hyveitäni...
alkaa jo vähitellen miettimään jotain soveliasta keskustelunaihetta.
Mutta ajattelepa: odotusajasta on mennyt jo 0,0002737725862383646650848695% noin suunnilleen. Äkkiä ne päivät kuluu...
puhua sinulle jotain mittatarkkuuksista ja merkitsevistä numeroista. Joo - just samaa mieltä minäkin olen - ennen kuin huomaakaan niin h-hetki alkaa olla jo käsillä. Siin sitä on paha yrittää vääntää jutun juurta jos ei ole jo ajoissa valmistautunut. Lähden siis shoppailemaan sopivaa kirjaa otsikolla "Naisen viettelemisen teoria". Ehtiiköhön tässä ajassa sisäistää kaiken - haittaako sua lunttilaput?
mun megaluokan laskuvirheeni? Paitsi että siinähän se oliskin hyvä puheenaihe... Ja ne merkitsevät numerotkin olisi ihan hyvä ehkä kerrata myös.
Sulle suosittelisin kyllä sellaisia käytännön kokeita tuon viettelyn suhteen. Mietit vaan tarkkaan koejärjestelyt ja systemaattinen tutkimustyö käyntiin. Voit testata kaikki eri teoriat eri kohderyhmillä ja voi olla, että odotteluaikakin kuluisi joutuisammin....
se tutkimustyö noin toimi. Minusta tuollainen tutkimus vaatii pidempää satsausta ja kaikki määräaikaisuus tappaa todellisen luovuuden. Eikä musta tuollaisten lyhyempien juttujen tuloksia voi välttämättä sitten soveltaa muunlaisiin tapauksiin. Ja ajattele jos panen kaikki panokseni testaaj..miseen ja sitten kesken projektin ilmoitan etten voikaan vetää tätä loppuun, kun olen lupautunut jo toiseen. Saattas jäädä muut projektin jäsenet hivenen ihmettelemään.
Taidan siis pitäytyä kirjallisuuden parissa ja jättää käytännön kokeet sinne kahvipöydän ääreen.
sitten niitä lunttilappuja käyttää.
Mutta tulipa mullakin kysymys mieleen. Jos ajattelisi matematiikkaa tieteenä, niin kuinka suuren osan sä siitä hallitset tai tunnet. Sulla kuitenkin on varmaan jonkinlainen käsitys siitä, mitä kaikkea matematiikkaan kuuluu. Voisiko kukaan yksittäinen ihminen hallita sen kaiken, mitä on keksitty ja kehitelty sillä alalla?
Tällaista pientä tuli tässä mieleeni.
aika kiero. Sä yrität lypsää multa tietoja, mutta liukenet itse kysymyksistä.
Olen mielestäni raapaissut vasta pintaa. Tietyntyyppisissä ongelmissa (lähinnä erikoistapauksissa) pesen vähän pidemmälle lukeneet matemaatikotkin, mutta en minä oikeasti matematiikkaa osaa. Fysiikassa tehdään aina mieletön määrä oletuksia, jotta matematiikka saadaan edes siedettäväksi. Oikeat matemaatikot eivät oleta mitään (tai ainakin hyvin vähän).
Epäilen yksittäisen ihmisen kykyihin hallita kaikkea edes matematiikasta - käsitys voi olla kaikesta, mutta voiko olla hyvä kaikessa - onhan ihmiselämä aika pitkä, että kait joku pelkästään ko. asialle omistautunut voi todella hallita sen kaiken. Minusta kysymys on samasta asiasta kuin missä tahansa tieteessä. Mitä syvemmälle haluat mennä, sitä kapea-alaisemmaksi osaamisesi tulee. En sitten tiedä mihin joku huippulahjakkuus pystyy.
nimessä mullekin yksi kysymys voidaan suoda, näin vaan ajattelin... Ja kiltistihän mä olen vastaillu.
Matematiikka kuuluu kuitenkin fysiikkaan kai aika erottamattomasti, eri aloilla vähän eri tavoilla. (Veli on geofyysikko ja sisko biofyysikko, niiden kautta tietämystä alalta mullakin...) MAtematiikka kiehtoi aikoinaan juuri sen tarkkuuden, loogisuuden ja yksiselitteisyyden takia. Mutta tavallaan sen takia sitten siinä ei tuntunut olevan oikein sellaista sisältöä, joka olisi sille uralle innostanut. Ja hyvä varmaan niin. Mutta elokuva Kaunis mieli oli kyllä hyvä.
Pitäisikö jonkun sitten hallita kokonaisuuksia? (Tämä oli ihan retorinen kysymys!) Joskus kuulee sanottavan, että se tieto ja tietämys pirstaloituu ja lopulta ei kukaan oikein tiedä missä mennään. Mutta sitä kai se tänä päivänä sitten on.
Mikäs se Pohjois-Karjala oli?
Juu ei tuosta matematiikasta fysiikassa eroon pääse - varsinkaan jos sattuu valitsemaan teoreettisen fysiikan. Minäkin puntaroin matematiikan ja fysiikan välillä, mutta hylkäsin matematiikan aika samoin kriteerein kuin sinäkin - ja hyvä niin. Kuten sanoinkin niin matematiikka on ensirakkauteni. Aavistuksen yksinäisenä lapsena laskeskelin n. 4 vuotiaana kauppalaskuja. Laskeskelen vieläkin huvikseni, mutta en minä siitä ammattia haluaisi. Tai katotaan sitten, kun seuraavaksi taas vaihdan alaa.
Kaunis mieli on ihan hyvä. Piti heti katsomisen perään ostaa pari peliteorian kirjaa. Romantisoituhan tuo tarina oli mutta elokuvahan se olikin. Lähisuvusta löytyy myös kaiken muun hyvän lisäksi skitsofreniaa, mutta ko. tapaukset eivät ole kovinkaan lahjakkaita kuten Nash.
Kokonaisuuksista. Erään teorian mukaan (Adams?) kaikki pätevät erikoistuvat ja laajempien kokonaisuuksien hallinta jää "keskinkertaisuuksille". Siksi niitä ei kukaan hallitsekaan. Onhan tuossa ajatuksensa, mutta ...
ihan unohtanut. Nyt taisi siis totaalisesti olla kysymyskiintiö täynnä. Näinpä paljastui myös epärehellisyyteni...
Aika härski teoria tuollainen, että keskinkertaiset jäisi niitä kokonaisuuksia miettimään. Mutta jotenkin tuntuu siltä, että sitä erikoistumista arvostetaan enemmän. Voihan tuo pitää paikkansakin, en tiedä. Tuli mieleen yksi kysymys, mutta muistinpa sitten, ett kiintiö oli jo ylitetty.
Vasta oli jokin uutinen, että skitsofreenikoilla ja huippuajattelijoilla oli aivoissaan jotain yhteistä. Tai geeneissään. (Mun muistini ei lie niitä kaikkein tarkimpia.) Joskushan on ollut sellaista ajatusta, että mielen sairaudet ja taiteellisuus liittyisivät jotenkin yhteen ja tästä joskus yritin ihan tietoakin hakea, kun kiinnostaisi tietää, että onko se vaan legendaa vai ihan tutkittu juttu. Jotenkin tuntuu, että mieleltään "heikommat" olisivat jotenkin herkempiä ja taiteellisempia. Mutta se voi olla ihan vaan tunne.
tuohon aamuiseen perusteluusi, että pitää jättää osa asoista sinne 30v päähänkin. Et eipä nyt yritetä sysätä tätä kysymyskiintiöasiaa mun kontolle. Kanna vaan vastuusi asiasta.
Toi ei oo reilua - siis tollanen tuli kysymys mieleeni, mutta enpäs sanokaan. San ny.
Jossain lehdessä (Tiede?) oli mielestäni lista suurista taiteilijoista, ajattelijoista yms. ja heidän sairauksistaan. Aika monella on epäilty olleen jokin mielen häiriö. Eikö Van Gogh:n ainakin arvella "kärsineen" skitsofreniasta. No nämä tuntemani tapaukset eivät kylläkään ole mitenkään erityisen lahjakkaita, mutta skitsofrenia taitaa esiintyäkin aika tasaisesti jakautuneena väestössä.
hienoista kinastelun makua...
Ei kun se kysymys olis ollut vaan siitä, että et kai sinä vaan sitten ole sellainen teoreettisen fysiikan yleismies jantunen, niin sittenhän tuollaiset teoriat ei voi pitää paikkaansa. KAi siellä jotain eri linjoja on teilläkin.
Mä olen jo pari yömyssyä tässä ottanut, että multa ei sitten parane kysellä mitään, kun kuitenkin hölöttäisin mitä sattuu... asiallinen kun pitää olla täällä julkisilla foorumeilla.
mennä etsimään lapio, jotta voi kaivaa taisteluvälineet esiin.
On linjoja, et en minä mikään yleismies ole.
Ai siis nyt aletaan "totuus tai tehtävä" - leikkiä.
se sun erikoistumisalasi?
Vai oliko nyt enää lupa kysellä? Oliko tässä sodassa sääntöjä?
jo aiemmin kritisoin sodan sääntöjä, et ei niitä kai sitten ole.
Suurenergiafysiikka
Mun vuoro. Entäs itse? Mikä ala?
tämä elämä on....
Kyllä musta jonain kauniina päivänä vielä arkkitehti tulee, suuntautunut yhdyskuntasuunnitteluun. Pikkusen ehkä opinnot venähtänyt....
Suurenergiafysiikka kuulostaa aika hmmm... isolta. Mut google varmaan kertoo enemmän. Lukiossa en enää oikein jaksanut fysiikassa skarpata, kun allettiin jotain elektronien massoja laskea tai jotain sellaista hiukkasfysiikkaa harrastamaan tai sitten jotain planeettojen ratoja. Ja siinä vaiheessa oli jo päästötodistuksen arvosana selvä, kun se tuli kurssien keskiarvosta. Ihan sama siis mitä sai viimeisistä kursseista. Silloin opiskeltiin koulua, eikä elämää varten...
Mut nyt alkaa nää myssyt jo painaa... Että jos tällainen välirauha sovittaisiin? Öitä vaan.
hyväksytään. Öitä
pikku-e?
Ei riipu tilanteesta
geenien vaikutukseen. jokainen täällä tekee omat valintansa, oli kyseessä virtanen tai peltonen.
.. asiasta on varmaan viimekädessä pikkusen jopa nihilistinen. Eri asia sitten, miten näkemykseni määrittyy suhteessa olemassaolevaan tutkittuun jne. tietoon.
Geenit luovat tietyt raamit ihmisen yksilöllisille toimintamahdollisuuksille, mut yksilön subjektiivisen tahdon vaikutus yksilöllisesti elämän muotoutumiselle on merkityksellinen. Kaikki ns. darvinistishenkiset, tylsämieliset, yksilöllisyydelle sijaa luomattomat tms. muut rasistiset vaisto-/luulo- teoriat on mulle kauhistus.
että sä kiellät - öö - minkä? Että ei ole mitään keinoa edes tietää mikä vaikuttaa ihmisen toimintaan ja kuinka paljon. Vai, että kiellät kaikki ne teoriat, jotka "vähättelevät" ihmisen oman tahdon vaikutusta elämään?
huono termi tossa.;) Tarkoitin, että loppupeleissä ajattelen kai vähän tapaan, että "who knows" tuonkin asian.;D Menee lopulta olevaisuuden peruskysymyksiin, jos alkaa funtsia.
Tahdolla musta aika suuri merkitys ihmisen toiminnan ohjautuvuudelle. Kapeasti koululääketieteeseen pohjautuvaan gen. selitysmalliin ihmisen toimintaa ohjaavista/ ne määrittävistä syytekijöistä en ainakaan usko.
maailmaa ympärilläsi ja ihmisen tekoja. Uskotko, että luja tahto on siihen ajanut vai voisiko taustalla olla jotain muutakin?
Entäpä ihmisen käyttäytyminen ääritilanteissa sodassa, onnettomuuksissa yms. Lamaantuuko joku omasta tahdostaan? Entä fobiat, mielenhäiriöt? Osin varmasti on kyse opituista asioista - lapsuuden traumat yms., mutta yllättävän moni pelkää ampiaisia, joka taas on aika järjen vastaista - ja tuntuu vaikealta uskoa, että niin moni olisi sen jotenkin vain oppinut.
Uskon, että normaaliarjessa, suhteellisen "normaali" ihminen varmasti toimiikin pitkälti oman tahtonsa ajamana. Nurkkaan ajettuna, rakastuessaan yms. tilanteissa ainakin välillä itsestä tuntuu, että myös ei-itsehallittuja asioita on olemassa. Joku kontrolli toki silloinkin on, mutta kuinka vahva - riippuu yksilöstä (geeneistä?).