Olin tässä Ruotsissa sukuloimassa joku aika sitten. Siellä näin TV:stä suomalaisen ohjelman, joka koski Suomen hyvinvointivaltiota.
Siinä haastateltiin mm. erästä sosiologian professoria. Hän ja monet muut haastateltavat ohjelmassa olivat sitä mieltä, että Suomessa yhdeksänkymmentäluvun alussa tapahtui täydellinen asennemuutos työttömiin, joka oli periaatteessa täyskäännös aikaisempaan ja niin lyhyessä ajassa kuin jopa yön yli! Ennen asennemuutosta työttömyys nähtiin struktuurillisena ongelmana (syyt löytyvät työttömän ulkopuolelta - ei kerta kaikkiaan ole tarpeeksi työpaikkoja). Täyskäännöksen jälkeen alettiin syyllistää työttömiä.
Syy tähän asennemuutokseen oli ihmiskäsityksen muuttumisessa. Sosiologisesta ihmiskäsityksestä luovuttiin ja siirryttiin taloustieteilijöiden ihmiskäsitykseen. Taloustieteellisen ihmiskäsityksen mukaan ihminen on "homo ekonomicus", eli voittoa maksimoiva laiskuri. Kahdesta vaihtoehdosta ihminen valitsee sen, joka on tuottoisin ja vaatii mahdollisimman vähän ponnisteluja. Työllistyäkseen ihminen/työtön tarvitsee "kannustuksia", eli työttömyyskassan ja sosiaaliturvan leikkauksia. Köyhyys pakottaa ihmiset töihin. Näin ajatellaan, vaikka väitteelle ei löydy mitään tieteellistä perustelua, ja köyhyys ei ole vähentänyt työttömyyttä yhtään. Päinvastoin kaikki viittaa siihen, että työttömillä on suuri työllistymishalu. Ajatellaan nyt esim. Suomea tällä hetkellä. Suomi on yksi taloudellisen kehityksen ja hyvinvointivaltioiden kärkimaita, samalla kun sosiaaliturvaa rakennettiin! Jos suomalaiset olisivat ahneita laiskureita, kuinka voidaan selittää nykyinen rikas hyvinvointivaltio samaan aikaan, kun sosiaaliturvaa rakennettiin eikä purettu. Että suomalaiset olisivat ahneita ja pelkkää omaa etuaan ajattelevia laiskureita, ei pidä paikkaansa.
Me suomalaiset emme tarvitse "kannusteita" köyhyyden muodossa, me olemme luonnoltamme ahkeria ja vastuuntuntoisia. Emme tarvitse muuta kuin lisää työpaikkoja.
Siinä haastateltiin mm. erästä sosiologian professoria. Hän ja monet muut haastateltavat ohjelmassa olivat sitä mieltä, että Suomessa yhdeksänkymmentäluvun alussa tapahtui täydellinen asennemuutos työttömiin, joka oli periaatteessa täyskäännös aikaisempaan ja niin lyhyessä ajassa kuin jopa yön yli! Ennen asennemuutosta työttömyys nähtiin struktuurillisena ongelmana (syyt löytyvät työttömän ulkopuolelta - ei kerta kaikkiaan ole tarpeeksi työpaikkoja). Täyskäännöksen jälkeen alettiin syyllistää työttömiä.
Syy tähän asennemuutokseen oli ihmiskäsityksen muuttumisessa. Sosiologisesta ihmiskäsityksestä luovuttiin ja siirryttiin taloustieteilijöiden ihmiskäsitykseen. Taloustieteellisen ihmiskäsityksen mukaan ihminen on "homo ekonomicus", eli voittoa maksimoiva laiskuri. Kahdesta vaihtoehdosta ihminen valitsee sen, joka on tuottoisin ja vaatii mahdollisimman vähän ponnisteluja. Työllistyäkseen ihminen/työtön tarvitsee "kannustuksia", eli työttömyyskassan ja sosiaaliturvan leikkauksia. Köyhyys pakottaa ihmiset töihin. Näin ajatellaan, vaikka väitteelle ei löydy mitään tieteellistä perustelua, ja köyhyys ei ole vähentänyt työttömyyttä yhtään. Päinvastoin kaikki viittaa siihen, että työttömillä on suuri työllistymishalu. Ajatellaan nyt esim. Suomea tällä hetkellä. Suomi on yksi taloudellisen kehityksen ja hyvinvointivaltioiden kärkimaita, samalla kun sosiaaliturvaa rakennettiin! Jos suomalaiset olisivat ahneita laiskureita, kuinka voidaan selittää nykyinen rikas hyvinvointivaltio samaan aikaan, kun sosiaaliturvaa rakennettiin eikä purettu. Että suomalaiset olisivat ahneita ja pelkkää omaa etuaan ajattelevia laiskureita, ei pidä paikkaansa.
Me suomalaiset emme tarvitse "kannusteita" köyhyyden muodossa, me olemme luonnoltamme ahkeria ja vastuuntuntoisia. Emme tarvitse muuta kuin lisää työpaikkoja.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Muistellaanpa viime vuosisadan alkua. Kun mitta täyttyy, niin sitten se täyttyy.
Joo, en tuosta sosiologiasta niin tarkkaan ole perillä. Mutta jos sen ajatellaan tarkoittavan vaikkapa sosiaalipsykologista käsitystä ihmisestä, niin sosiaalisuuteen liittyvät myös antipatiat, kielteiset tunteet toisia ihmisiä tai ihmisryhmiä kohtaan. Tätä on varmasti aina ollut Suomessa ja muualla. Kyllä kai elämä on jossain määrin kilpailua kaiken aikaa. Sosiologia ja filantropia eivät välttämättä ole synonyymeja keskenään. Ihmisten välillä lienee luonnostaankin sellaista mekaniikkaa, joka panee syrjäyttämään vastenmielistä sakkia. Missikisat on sama ilmiö käänteisenä. Siten nämä 1990-luvun alun eskoahot ja iiroviinaset vain sanoivat ääneen tiettyjä perustotuuksia, joista sosiaalidemokraattiset vallanpitäjät olivat vaienneet ja jossain määrin taistelleet niitä vastaankin. Jo 1970-luvulla nuori lukiokaveri kokoomusperheestä toivotti "kaikki työttömät helevetin kuuseen". Kiva kuulla silti että Ruotsissa tällaisista asioista vielä keskustellaan. Pitäisi varmaan muuttaa sinne, vaan ei taida perhe lähteä.
Mutta viestin loppuosasta olen täysin samaa mieltä. Kyllä työttömät haluavat työllistyä. Haluavat tienata rahaa. Ainakin minä.