Haluaisin neuvoja/kommentteja, kun en tiedä mitä pitäis tehdä..Olen tosi ihastunut työkaveriini, jo puolisen vuotta. Tuntuu, että hän pitää minusta..Tulemme hyvin toimeen keskenämme, yhteistyö sujuu. Odotan aina,että olemme samassa työvuorossa,jotta näkisin hänet. Jotenkin tämä on alkanut vaivata minua niin paljon, että haluan asiaan jonkin ratkaisun. Olen päättänyt kertoa hänelle tunteistani. Voiko joku auttaa, olisiko sittenkin paras olla kertomatta vai...?!
epätoivoinen ihastunut
antsuli
52037
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pyydä häntä esim. kahville ja seuraa tilannetta miten se kehittyy, tsemppiä sulle :)
Sillä jos toinen ei tunnekaan samalla tavalla, tulee nolo tilanne ja kestää aikansa palata takaisin normaaliin. Pahimmassa tapauksessa olette vain kumpikin siitä edespäin vaivaantuneita toistenne seurassa ja jos on pieni työyhteisö, se on todella, todella kiusallista. Monesti ystävällisyys tulkitaan aivan väärin, oletko varma ettei tämä toinen kaipaa vain ystävyyttä?
Juu kovasti olen erästä työkaveria miettinyt. Homma toimii työvuoroissa aivan uskomattomasti ja molemminpuolista vihjailua harrastamme puolin sekä toisin. Kerrottakoon tähän, että kun miehenä työskentelee hoitoalalla, niin tottakai tällaista pientä "kujeilua" tahtoo tulla aina.
Vika on vain siinä, että kysäiseppä tätä työkaveria sitten kahville tai muualle, niin johan tulee seinä vastaan. Ei ehkä tulisi näin pahasti, jos työyhteisö olisi isompi. Muutoinhan tässä ei olisi mitään ongelmaa, että varmaan ajan kanssa kysyisinkin. Tilanne on kuitenkin sellainen, että kesällä kutsuu toinen työmaa.
Että eipä tässä auta kuin kerätä tarpeeksi rohkeutta ja kysäistä :)
Antsulille terveiset, että kerrohan ihmeessä
Eiköhän sovita kaikki, että kysytään heti huomenna kaikki ihastuksen kohteitamme kahville..
Ja jos saa pakit niin elämähän tunnetusti jatkuu senkin jälkeen. Tai kysykää te ja mä sitten ylihuomenna.
kysytä, jatketaan vain haaveilua ja unelmoimista täällä:)
Joooo, en minä ainakaan kysy...ikinä...en ole ennenkään kysynyt:( Ei vaan voi *..*