Mikähän hemmetti siinä on, että paras ystävä muuttunut ihan oudoksi sen jälkeen kun tapasin kivan miehen, jonka kanssa saattais ehkä jotain vakavampaakin syntyä. Ennen soiteltiin monta kertaa päivässä, nyt aika yksipuolista ollut soittelu. Ei soita, ei ehdi enää tapaamaan tai jos nähdään, on todella vaisu ja omituinen. Pari kertaa olen kysynyt mikä vaivaa, ei kuulemma mikään. Tosi masentavaa..
Mikä ystävää vaivaa?
Siru
91273
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
rakastunut sinuun. Vaihtoehtoja paljon. Kannattaisi puhua suoraan sille. Sanoa että olet huomannut muutoksen hänen käyttäytymisessään, haluat tukea häntä jos hänellä on ongelmia ja tahdot kuunnella.
Jos sitä harmittaa kun haluaisi itsekin löytää jonkun rakkaan?
Itseäni harmittaa todella paljon, jos seuraan sivusta jotain paria. Herää melkein, joka kerta sama kysymys miksi en ole löytänyt itselleni omaa rakasta? Onko minussa, jotain vikaa?
mies 23 vee
Mä veikkaan, että se on jotenkin kateellinen tai mustasukkainen, kun sä olet löytänyt jonkun ja hän taas ei. Voi olla myös, että se pelkää menettävänsä sut, nyt kun sulla on mies kuvioissa.
jostain syystä esitellä häntä sinulle tai sinua/teitä mukaan yhteisiin rientoihin.
Ottaa etäisyyttä, mikä on luonnollista.
Eikö sulle nyt sitten riitäkään se mies?
ystäväsi on kateellinen onnellesi ja ehkä jopa pelkää menettäväsi sinut..Ehkä puhut vain tästä miehestä ja ystäväsi ei jaksa sellaista jos hän on itse sinkku...
Vähemmästäkin kyllästyy.
Ei tossa mitään outoa tai harvinaista, omalla kohdallani on lähes joka kaverin kohdalla että kun se alkaa seurustelee, se on silloin menetetty kaveri. Yleinen toimintatapa Suomessa että kun aletaan seurustelee, kaverit unohdetaan täysin.
Itse en ole kyllä koskaan unohtanu ketään kaveriani seurustelun takia, mutta valtaosa kyllä tekee aivan toisin.
Samaa mietiskelen minäkin. Olen 40 nainen, jolla ystävätär lukioajoista lähtien. Hänen kanssaa olemme jutelleet miesasioistamme lähtien monenlaista. Emme kuitenkaan aivan kaikista aiheista koskaan, syynä siihen se, että ystävättäreni ahdistuu kaikesta negatiivisesta.
Hän tekee stopin yhteydenpitoon heti, jos minulla on elämässäni jotain ikävää! Olen tulkinnut, että hän "haluaa pitää oman elämänsä normaalina" eikä kestä mitään mikä häiritsee hänen omien sanojensa mukaan "positiivista elämänasennettaan". Mielestäni taas ystävyys on oikeanlaista ja antoisaa silloin, jos myös vaikeuksista voidaan puhua! No, annan hänen olla omissa oloissaan enkä häiritse jutuillani.
Nyt kun olen seurustellut muutaman kk, on yhteydenpitomme lähinnä vitsipostia meileinä. Harmi, mutta ystävyytemme taitaa olla loppusuoralla tai ainakin hiipumassa. Häntä en ole saanut aikoihin lähtemään edes kahville/lasilliselle kanssani. Jokin mättää, kohta taidan ottaa asian puheeksi ja kysyä suoraan. Tylsää, koska hän on lisäksi lapseni kummitäti. Siirtää syntymäpäiville tuloaan aina niin, että lopulta en viitsi järjestää hänelle yksityistä vastaanottoa vaan lapsi jää ilman hänen lahjaansa lopulta. Jos toiselle ei koskaan muka "sovi" tulla, niin olkoon. Hämmästyttää kummastuttaa....