Hei kaikki.
Kuinka pian eron jälkeen on soveliasta aloittaa uusi suhde tai edes haaveilla sellaisesta? Mistä tietää tehneensä surutyön ja ruotineensa eron loppuun saakka?
Jos vaikka päivän päästä erostasi tapaat maailman ihanimman ihmisen, joka tuntuu siltä, että olet odottanut häntä koko ikäsi, niin pitäisikö tarttua tilaisuuteen, vai antaa vielä ajan kulua, vaikka tuntuukin siltä, ettei entisessä suhteessa ole mitään käsiteltävää? Onko se vain omista tunteista kiinni?
Jos esimerkiksi itse tapaisit kiinnostavan ihmisen, joka on kuukausi sitten eronnut pitkästä (vuosien mittaisesta) suhteesta, niin vaikuttaaisiko se toiveisiisi tai pelkoihisi tämän ihmisen suhteen? Olisiko sillä eroa, jos tapaisit hänet esim. baarissa tai jos hän vaikka vastaisi deitti-ilmoitukseesi?
Olisiko sinusta moraalitonta tai muuten häiritsevää, että ihmisellä, joka on sinusta kiinnostunut on tuore ero takanaan, vai onko sillä väliä?
Kiitos kaikille vastanneille etukäteen.
Kuinka pian eron jälkeen on soveliasta aloittaa uusi suhde tai edes haaveilla sellaisesta? Mistä tietää tehneensä surutyön ja ruotineensa eron loppuun saakka?
Jos vaikka päivän päästä erostasi tapaat maailman ihanimman ihmisen, joka tuntuu siltä, että olet odottanut häntä koko ikäsi, niin pitäisikö tarttua tilaisuuteen, vai antaa vielä ajan kulua, vaikka tuntuukin siltä, ettei entisessä suhteessa ole mitään käsiteltävää? Onko se vain omista tunteista kiinni?
Jos esimerkiksi itse tapaisit kiinnostavan ihmisen, joka on kuukausi sitten eronnut pitkästä (vuosien mittaisesta) suhteesta, niin vaikuttaaisiko se toiveisiisi tai pelkoihisi tämän ihmisen suhteen? Olisiko sillä eroa, jos tapaisit hänet esim. baarissa tai jos hän vaikka vastaisi deitti-ilmoitukseesi?
Olisiko sinusta moraalitonta tai muuten häiritsevää, että ihmisellä, joka on sinusta kiinnostunut on tuore ero takanaan, vai onko sillä väliä?
Kiitos kaikille vastanneille etukäteen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Joskus entinen suhde on vielä henkitoreissan ja uusi jo orastaa, joskus uuteen tarjoutuu oikea tilaisuus väkevästi ja vastustamattomasti pian entisen purkauduttua, joskus siihen menee jopa vuosia, ja mahdollisesti kesken oleva toipuminen parantuu nopeasti uuden ihastuksen myötä. Ei ole olemassa sääntöä, milloin on soveliasta, sanoisin että jokaisesta tilaisuudesta kannattaa ottaa vaarin - jo olemassa olevan suhteen aikana.
Minun mielestä se joka on valmis heti uuteen suhteeseen ei käsittele edellistä suhdetta itsensä kanssa loppuun vaan turvautuu auttavaan ja lohduttavaan kainaloon. Näin kun tapahtuu 2-3 kertaa niin lumipalo on valmis ja kaikki asiat joita et ole käsitellyt edellisten suhteiden loppumista romuttaa sinut ihan täysin.
Surekaa ihmiset surut pois ja olkaa vähän aikaan yksin, opetelkaa itsestänne uusia hyviä puolia ja olkaa kriittisiä itsellenne omista huonoista puolista. Päättäkää että ette tee enää uudessa suhteessa samoja virheitä. Ja vielä muistakaa että sinussakin on vikaa jos suhde on mennyt poikki.
..esim .alkoholistia..kenen vika, eikö se ole sen joka juo..
Ihmiset ovat niin erillaisia, elämäntilanteissa elämänkallinnan iältään eron syistä johtuen . Aivan järjettömöltä tilanteessa kun henkilö omaa valmiuset käsitellä asian . Ääipäätä joissa päihderiippuvuus hallitsee koko elämää , ja muita valintoja , kirjoittaja ei varmaankaan kuulu niihin .Itse eronnut ovo suhteesta aikoinaan, ihmiset eroavat eridyistä , minusta terve merkki ihmisessä on pyrkimystä elämään . omalle kohdalle sattuisi jokin kolahtamaan ei erolla siis merkitystä onneksi arvot ja asenteet liberaalimpaan suuntaan muutuuneet . jokaisessa yhteisössä on näitä ilon pilaajia , jotka kannattaa jättää huomiotta. Muista kertoa ihastuksellesi tuumailuistasi . Omssa elämässä ni ihastunut myös eronneeseen epätietoisuutta myös haluaako parisuhteeseen sitä tukee huomioni hänen treffi ilmoituksestaan .
Kova elämänkoulu takana ja varmaan vielä edessäkin. Olen koonnut itseäni kasaan yksin ja seurustelusuhteissa, joita en ole halunnut myöntää sellaisiksi.
Talvella lopetin viimeisen suhteen, kun löysin uusia piirteitä itsestäni; en ollut soveltuva kumppaniehdokkaalle. Toin hänessä esiin hänellekin 'kummallisia' piirteitä.
Nyt kuitenkin (kevättä rinnassa) mietin, olisiko sittenkin pitänyt jatkaa? No, enää se ei ole mahdollista, koska hän on jatkanut elämäänsä...Hyvä näin; ei minulla ole oikeutta kohdella ketään 'laastarina'.
Olen eronnut, uskon, että se on kasvattanut ja kovettanut minua. Sitä ei voi olla toinen huomaamatta. Toisaalta olen saanut uuden mahdollisuuden katsoa maailmaa ja elämää. Kiitos exälle tästä mahdollisuudesta kasvaa ja elää. Nyt olen kuitenkin siinä tilanteessa, että olen valmis kohtaamaan ihmisen ja ehkä sen kumppanin...
Sulhaseni kuoltua autokolarissa, tapasin muutaman viikon jälkeen entisen tutun, johon rakastuin, ja pian menimme naimisiin. Se tuntui oikealta ja rakastimme toisiamme oikeasti. Mutta taas kohtalo muutti asiat, tämä mies sairastui ja kuoli. Sitten meni monta vuotta ennenkuin pystyin katselemaan uusia suhteita. Nyt tulin yllättäin jätetyksi, ja monen kuukauden jälkeen en pysty vielä ajattelemaan muuta kuin tätä jättäjää, ja vatvoa asioita. Toivon todella, että selviän joskus tästä, enkä sekoa. Tämä taitaa ottaa tosi lujille. Kuollutta miestä voi surra avoimesti, mutta jättäjää ei. Noloa jo kertokin, että minut jätettiin yllättäin.....
Ei koskaan ilmeisesti -
Oma kokemus...
Koin erittäin kamalan eron ja siitä muutama viikko eteenpäin tapasin ihanan miehen, kaikin puolin. Niin moni asia tuntui hyvältä.
Mutta hänelläkin ero takana. Emmekä voineet jatkaa. Kumpikaan. Ei oltu käsitelty erojamme, ja molemmat olimme tahoillaan tekemisissä vielä exiemme kanssa.
Tuntuu oikealta ratkaisulta. Mutta mieli on haikea. Tiedän, etten itsekään ole valmis vielä uuteen suhteeseen, ruodin entistäkin vielä tämän tästä. Mutta harmittaa, että niin ihana ihminen ainoastaan vieraili elämässäni, eikä jäänyt pidemmäksi aikaa...
Mutta, jos minä olisin ollut sittenkin valmis uuteen suhteeseen, hän ei ollut. Ei kai siinä sitten enää mitään kysyttävää. Tai... Pidänkö kiinni, sillä lailla löysästi, yhteyttä pitäen..?
syöksy pitkästä parisuhteesta suoraan toiseen, vaan tarkistelee ja miettii sekä tutustuu itseensä aivan rauhassa sekä käsittelee asiat aivan yksin omassa päässään!
Onhan vaikea tulkita millä aikajanalla ihminen toimii, tuossa tilanteessa , Voihan eron syyt olla niin selvät ja käsitelllyt asiaa sellaisilla valmiuksilla , että on harkinnut uutta suhdetta ,missä muodossa tahansa. Kun Ihminen joka hakautuu treffi sivustoille sehän viestittää sillä silloin siihen suuntaan , Vastaaja taas ei ole tietoinen tilanteesta ja on tietysti epärealistinen toiveissaan ja odotuksissaan kuten ihmiset yleensä elämässään yliarvioivat omia kykyjään ja mahdolisuuksiaan. Vastuuta viestintään . Voisi olla hyvä neuvo omale tilanteellenikin jos ei tiedä mitä tehdä älä tee mitään,
voi ruveta suhteeseen ,muttei kannata liian pian (..viikko kaksi huh..),tuoreet arvet erosta,kestää aikansa ja vanhat asiat mielessä,minulla meni 2 vuotta joillakin vähemmän tai kauemmin,,mutta uuteen suhteeseen heti rupeminen ei minusta kannata ,pitäisi päästä suruajan yli ... toisaalta jokainen tietää itse milloin on valmis uuteen suhteeseen..ei kannata hukata ehkä sitä oikeaa rakasta
Ei ole aikarajoja milloin aloittaa uusi suhde. Itse seurustelin 1,5vuotta miehen kanssa. Olin viikon verran erossa tästä miehestä, kun tapasin uuden. Rakastuin korviani myöten tähän mieheen, eikä entinen kaihertanut enään lainkaan. Tajusin, että en rakastanut tätä edellistä miestä. Seurustelin 2vuotta tämän uuden rakkauteni kanssa, nyt erosta kuukausi enkä voisi kuvitellakaan ottavani ketään nyt matkaani vielä, menee todella pitkä aika ennen kuin huolin jonkun vierelleni.
Kaikki on suhteellista, myös tunteet. Kyllä sen itse tietää milloin täytyy antaa mennä ja milloin potea pahaolo pois.