Hei kaikki.
Kuinka pian eron jälkeen on soveliasta aloittaa uusi suhde tai edes haaveilla sellaisesta? Mistä tietää tehneensä surutyön ja ruotineensa eron loppuun saakka?
Jos vaikka päivän päästä erostasi tapaat maailman ihanimman ihmisen, joka tuntuu siltä, että olet odottanut häntä koko ikäsi, niin pitäisikö tarttua tilaisuuteen, vai antaa vielä ajan kulua, vaikka tuntuukin siltä, ettei entisessä suhteessa ole mitään käsiteltävää? Onko se vain omista tunteista kiinni?
Jos esimerkiksi itse tapaisit kiinnostavan ihmisen, joka on kuukausi sitten eronnut pitkästä (vuosien mittaisesta) suhteesta, niin vaikuttaaisiko se toiveisiisi tai pelkoihisi tämän ihmisen suhteen? Olisiko sillä eroa, jos tapaisit hänet esim. baarissa tai jos hän vaikka vastaisi deitti-ilmoitukseesi?
Olisiko sinusta moraalitonta tai muuten häiritsevää, että ihmisellä, joka on sinusta kiinnostunut on tuore ero takanaan, vai onko sillä väliä?
Kiitos kaikille vastanneille etukäteen.
Kuinka pian eron jälkeen on soveliasta aloittaa uusi suhde tai edes haaveilla sellaisesta? Mistä tietää tehneensä surutyön ja ruotineensa eron loppuun saakka?
Jos vaikka päivän päästä erostasi tapaat maailman ihanimman ihmisen, joka tuntuu siltä, että olet odottanut häntä koko ikäsi, niin pitäisikö tarttua tilaisuuteen, vai antaa vielä ajan kulua, vaikka tuntuukin siltä, ettei entisessä suhteessa ole mitään käsiteltävää? Onko se vain omista tunteista kiinni?
Jos esimerkiksi itse tapaisit kiinnostavan ihmisen, joka on kuukausi sitten eronnut pitkästä (vuosien mittaisesta) suhteesta, niin vaikuttaaisiko se toiveisiisi tai pelkoihisi tämän ihmisen suhteen? Olisiko sillä eroa, jos tapaisit hänet esim. baarissa tai jos hän vaikka vastaisi deitti-ilmoitukseesi?
Olisiko sinusta moraalitonta tai muuten häiritsevää, että ihmisellä, joka on sinusta kiinnostunut on tuore ero takanaan, vai onko sillä väliä?
Kiitos kaikille vastanneille etukäteen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aika varovainen olisin, jos kuulisin toisen vasta eronneen. Itse eron jälkeen en edes tajunnut kuinka paljon ajatustyötä kävin läpi, tiedostamatta. Nyt kun erosta on reilut puoltoista vuotta, alkaa olemaan se hetki, kun tiedän että erojuttu on käsitelty henkisellä puolella.
Lapsien takia tietenkin yhteydenpito exään tulee olemaan arkeani seuraavat kymmenen vuotta, mutta nykyään kumpikin jo tietää et ainoa mistä puhutaan on lasten kuulumiset ja välillä exä kyselee mun jaksamisen muksujen kanssa, mut siihen en oikeastaan kommentoi mitenkään, kun eihän se asia kuitenkaan exälle kuulu.
Mutta jokainen kuitenkin tekee tavallaan, ja jos se ihana ihminen löytyy nopeasti eron jälkeen, niin mikäpä teitä estää olemasta onnellisia =)
Aurinkoista ja ihanaa kevättä niin sinkuille, kuin seurusteleville.
Ensimmäinen eteen tuleva tilaisuus voi olla se paras mahdollisuus, mitä Sinulla koskaan tulee olemaan. Entisen suhteen unohtaminen onnistuu parhaiten uudessa sylissä. Jos jäät yksin murehtimaan epäonnistumista, joudut murehtimaan kauan ja tulet markkinakelvottomaksi, juroksi ja epäluuloiseksi, ilottomaksi ja varautuneeksi.
Hmm, en tiedä voiko tuohon sanoa mitään yleispätevää vastausta, sillä kaikki on tapauskohtaista. Esim. omalta kohdaltani ensimmäisestä erosta toipumiseen meni n. vuosi kunnes olin vasta valmis uuteen suhteeseen. Toisen eron jälkeen olen valmis jo viikon kuluttua ja miksi näin? Olen miettinyt ja käsitellyt eroa toisessa suhteessa jo kuukausikaupalla - tavallaan tehnyt jo surutyötä eikä enään ole paljoa mietittävää tai pohdittavaa. Lähinnä vain helpottunut olo eikä pienintäkään halua ole jatkaa suhdetta.
Jos minäkin tapaisin vastaeronneen, niin kyllä minä kuuntelisin sitä millä tavalla hän puhuu erostaan ja exästään.
niin monesta asiasta. Onko ko. ihminen jätetty vai jättäjä, vai tuliko ero kenties yhteisestä päätöksestä ("kasvoimme erilleen")? Onko kyse todellakin vuosien suhteesta vai parin kuukauden seurustelusta? Ja ennen kaikkea: millaisia tunteita exää kohtaan on jäljellä. Jos häntä kohtaan tuntee vihaa tai katkeruutta, niin mitä ilmeisimmin suhteessa on vielä jotain käsiteltävää. Jos häneen voi suhtautua ystävänä/välinpitämättömästi, niin lähtökohta uudelle suhteelle on luultavasti ok.
Jos itse tapaisin noin kuukausi sitten *pitkästä* suhteesta eronneen ihmisen, niin kuulostelisin kyllä miten paljon hänellä on tarvetta ruotia edellistä suhdettaan tai kumppaniaan. Kenenkään "ylimenosuhteeksi" en haluaisi alkaa.
En myöskään usko sanontaan "the best way to get over someone is to get under someone else".