Enenevässä määrin tuntuu siltä, että tämän foorumin kirjoittajista merkittävä osa on nuoria naisia, joilla on sosiaalisista paineista ja etenkin alhaisesta itsetunnosta ("mixen mäkin voi olla Ally").
Haluaisin ottaa esille myös sen ryhmän, joka laihduttaa ihan terveydellisistä syistä. Ikää 30 ja vuosien/lasten/erinäisten syiden vuoksi kertynyt painoa "salakavalasti" kymmeniä kiloja liikaa. Tämä ryhmä on se, jolla on oikeasti tarve laihtua jos haluaa elää pitkään ja terveenä.
Jos tässä pari pääpointtia pitäisi tehdä, olkoon ne:
1. haluaisin kuulla tähän toiseen ryhmään kuuluvista enemmän: miten laihdutatte kun rahaa on vähän, lapsille pitää kuitenkin kokata kunnon ruokaa eikä ituja, aikaa kuntoilulle on perin vähän jne. ja miten pystytte pitämään painonne normaalina tavoitteeseen päästyänne?
2. haluaisin, että ekan ryhmän henkilöt miettisivät tätä näkemystä ja ymmärtäisivät hyväksyä itsensä sellaisena kuin ovat. Ei muutama kilo ketään tapa. Muutama kymmenen kyllä. Sitten kun uskoo, että olette oikeasti tosi hyviä tyyppejä millasena vaan, voi lähestyä painoasioitaan oikeasta näkökulmasta: syönkö terveellisesti, liikunko tarpeeksi, voinko tehdä hienosäätöä jos haluan kiinteytyä ja tajuta ettei hienosäätö ole "apua, nyt 10 kg vex kesäx, miten??" tilanne, vaan vinkkien vaihtelua tyyliin "sulkis on muuten hauska laji, ja paikatkin piukkenee!"
Pahoittelen teini-x esimerkkejä, tarkoitukseni ei ole ivata vaan tuoda asia esille hieman karikatyyrimäisesti :)
Haluaisin ottaa esille myös sen ryhmän, joka laihduttaa ihan terveydellisistä syistä. Ikää 30 ja vuosien/lasten/erinäisten syiden vuoksi kertynyt painoa "salakavalasti" kymmeniä kiloja liikaa. Tämä ryhmä on se, jolla on oikeasti tarve laihtua jos haluaa elää pitkään ja terveenä.
Jos tässä pari pääpointtia pitäisi tehdä, olkoon ne:
1. haluaisin kuulla tähän toiseen ryhmään kuuluvista enemmän: miten laihdutatte kun rahaa on vähän, lapsille pitää kuitenkin kokata kunnon ruokaa eikä ituja, aikaa kuntoilulle on perin vähän jne. ja miten pystytte pitämään painonne normaalina tavoitteeseen päästyänne?
2. haluaisin, että ekan ryhmän henkilöt miettisivät tätä näkemystä ja ymmärtäisivät hyväksyä itsensä sellaisena kuin ovat. Ei muutama kilo ketään tapa. Muutama kymmenen kyllä. Sitten kun uskoo, että olette oikeasti tosi hyviä tyyppejä millasena vaan, voi lähestyä painoasioitaan oikeasta näkökulmasta: syönkö terveellisesti, liikunko tarpeeksi, voinko tehdä hienosäätöä jos haluan kiinteytyä ja tajuta ettei hienosäätö ole "apua, nyt 10 kg vex kesäx, miten??" tilanne, vaan vinkkien vaihtelua tyyliin "sulkis on muuten hauska laji, ja paikatkin piukkenee!"
Pahoittelen teini-x esimerkkejä, tarkoitukseni ei ole ivata vaan tuoda asia esille hieman karikatyyrimäisesti :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
niinpä niin ite oon pari kymppinen mielestäsi kai tuota ykkös ryhmää?? mut onko siusta paha juttu jos tässä vaiheessa havaitsee, että liikunnan vähetessä paino näköjään alkaa nousta pikku hiljaa, niin olisiko se sitten odotettava sitä kolmeakymppii ja niitä lapsia ennen kuin itselleen voi tehdä jotain. Olen varma että on aina helpompaa päästä eroon 2kilosta kuin että niitä olisi 20? oletko samaa mieltä? ei se pelkästään johdu tämän hetkisestä nais ihanteesta vaan satsauksesta terveyteen..näin.
Oli kai erottaa toisistaan bikinikuntoon diettaajat ja elämäntapamuutosta yrittävät "oikeasti" ylipainoiset laihduttajat? Ymmärsinkö oikein? Täällä kun tapaa välillä ihmisiä jotka laihduttavat vaikka ovat normaalipainoisia. Toki se kaikkein paras vaihtoehto on aina se, että ei liho ylipainoiseksi. Nekku käsittääkseni haluaa vinkkejä/tietoa ihmisiltä jotka ovat ylipainoisia ja laihduttavat ruokailutottumuksiaan muuttamalla. Se nimittäin on tosiasia että usean kymmenen kilon ylipainoa ei pudoteta kaalisopalla tai liikunnan lisäämisellä. Sen kahden kilon pudotus muuten pitäisi onnistua jo pelkästään liikuntaa lisäämällä. Eli kyse ei silloin ole varsinaisesta laihduttamisesta.
Ja asiaan. Itse laihdutan normaalia ruokaa syömällä, annoskoko vain on pienentynyt roimasti. Eli muu perhe syö samaa kuin minä. Lapsia ei ole ja kiloni olen kartuttanut ihan omatoimisesti. Sen olen huomannut, että ituja ja salaatinlehtiä ei tarvitse syödä, vaan riittää kun käyttää rasvattomia tuotteita, välttää liikaa suolaa. Laihduttaja ei välttämättä tarvitse omia ruokia. Omalla kohdallani suurin vaikutus on ollut ylimääräisten herkkujen pois jättämisellä. Herkutteluakin silloin tällöin laikkarini sietää, mutta määrät ovat nykyään järkeviä, ei yletöntä mässäilyä.
... ja koska uskon että tietoisesti halusit ymmärtää väärin, en katso tarpeelliseksi todeta muuta kuin että GB:n vastaus on just sitä mitä ajoin takaa.
Minusta "bikinidieettaajat" tosiaan voisivat pistää asiaa perspektiiviin miettimällä, onko heillä oikeasti terveydellisiä syitä laihduttaa. Minusta on surullista, että moni, jolla on vain muutama kilo pudotettavana, huutaa apua kuin syötävä (anteeksi sanaleikki) vaikka heillä ei oikeasti ole kuvittelemaansa isoa ongelmaa - ei kai hienosäätö voi olla kuolemantärkeää? Pelkään nimittäin että näistä tulee juuri niitä anoreksikoita ja muita syömishäiriöisiä.
Itsellä on se muutama kymmenen kiloa, ja tosiaan tilanne ja itse kehittämäni lähestyminen on aika pitkälle sama kuin sulla GB. Olen yrittänyt fiksata päätä ensin, koska tiedän pystyväni laihtumaan mutta pelkään etten pysty normalisoimaan ruokavaliota tavoitteeseen päästyäni. Siksi syön normaalia ruokaa, en pelkää rasvaa, mutta lasken kalorit siten että suklaan syönti on vaan sitten muusta syönnistä pois.
On kiva kuulla, että joku muukin lähestyy painonhallintaa samantapaisesti, ja ilmeisesti se sullakin toimii? Tekisi mieli kutsua tätä luomulaihdutukseksi: ongelman ratkaisu hienosäädöllä, ei radikaalilla paastolla tai himokuntoilulla jos ei kumpikaan tule luonnostaan :)
Onnea matkaan sullekin, tavoite on joka päivä lähempänä!