kaikki alkoi lokakuussa -05- kun äitini joutui sairaalaan olin juuri alkanut odottamaan toista lastani kun tili ilmoitus iso-äidiltä (äidin äidiltä) että äiti oli joutunut sairaalaan. kun olin kuulut uutisen niin olin sitä mieltä etten mene katsomaa äitiä sairaalaan. seuraavana päivänä isosisko soitti että äiti on tosihuonossa kunnossa ja lääkärit ei anna mitään toivoa selviämiselle.
jotenkin äiti sit selvisi siitä ja siitä alkoi neljän kuukauden sairaalassa oleminen.
helmikuussa (-06-) sitten synnytin terveen tytön ja äiti pääsi samana päivänä pois sairaalassa kuten minä ja tyttäreni.
huhtikuussa -06- menimme naimisiin ja kastoime lapsemme. äiti oli sillon yvin onnellinen ja elävänen. sitten äitillä tuli lisää sairaala käyntejä.
sitten kesäkuussa -06- yritin soittaa äidille mut se oli ollut ottamassa "uutta" lääkettä.
sovimme äidin kanssa että äiti soittaa sitten kun oli ottanut lääkkeen.
meni joku tunti kun sitten puhelin soi soitaja oli isoäiti, hän sitten joutui kertomaan ikävän uutisen että äiti oli menehtnyt kotiinsa.
ampulanssi kutsuttiin ja siinä yritettiin elvyttää äitiä mutta mitaan ei ollut tehtävissa, äidin viimeiset sanat olivat "***** auta nyt ei ole kaikki kunnossa.
eikä nämä vastoin käymiset tähän jääneet.
elukuussa -06- kävi onnettomuus jossa yksi loukaantui ja ykssi kuoli.
olimme olleet anopilla kissa vahtina ja heidän piti tulla vasta lauantaina takaisin mutta he tulivatkin jo tortaina.
perjantai päivä valkeni mies oli juuri lähtenyt töihin ja minä olin vauvan kanssa sisällä ja vanhempi oli asunto vaunussa papan kanssa.
kuulin hirveän huutoa ulkoolta, en lähtenyt heti ulos koska luulin tytön vaan kaatuneen.
jonkin aikaa myöhemmin menin ulos tupakalle ja näin anopin tuovan jonnaa ulos vaunusta pyyhe kasvoilla, en sillon tiennyt mitä oli tapahtunut mutta mutta nostin lapseni syliin ja kiikutin sisälle. anoppi tuli sisälle perässä ja kertoi sitten koiran hykänneen tytön kimppuun. lähdimme siitä sitten hakemaan tikejä tytön kasvohin.
koira sai lopetus piikin samana päivänä ja kun saavuimme takaisin anopin luokse niin tyttö kysi että missä jessi on (siis kora joka hykäs) kun sitten tytölle kerrottiin että jessi on lentänyt taivaaseen niin tyttö alkoi itkemään ja sainoi että on ikävä jessii. tyttö rakasti sitä koiraa ja oli sen kanssa hyviä ystäviä ja tyttö kaipaa sitä vieläkin ottaen huomioon että mitä se teki hänelle.
tammikuu -07-.
olin laittamassa rukaa kun puhelin soi yllättäen siinä kymmenen pintaan, soittaja oli nurmijäven poliisi ja kertoi että meidän vaari (äidin isä) oli löydetty kuoleena kotoonsa edellisen päivän aamuna, se ilmoitus vei melkein jalat alta ja minä sitten joudun tähän ikävään tehtävään elikkä kertomaan muille sisaruksille vaarin pois menosta.
sitten viellä maaliskuussa -07- minun hyvä ystävä teki selväksi vuoden jälkeen ettei halua pitää muhun mitään yhteytta en tiedä syytä enkä varmaan saa sitä koskaan selville.......
nämä tapaukset ovat repinyt sydämmen riakaleiksi. ja tuntuu ettei tuska laimene ikinä, tuntuu edelleenkin aina välilla et sydän repeää tai pakahtuu tuskaan. arvet ei parane koskaan mutta jotenki sitä jaksaa päivä kerrallaa elää. antakaa anteeksi lähinmäisille ja ystäville koska vältämättä heitä ei enään huomenna ole. nykyään teen kaiken samana päivänä enkä siirä mitään koska huomenna voi olla liian myöhäistä.
kakille omaisensa/läheisen menettänelle voimia jatkaa eteenpäin.
jotenkin äiti sit selvisi siitä ja siitä alkoi neljän kuukauden sairaalassa oleminen.
helmikuussa (-06-) sitten synnytin terveen tytön ja äiti pääsi samana päivänä pois sairaalassa kuten minä ja tyttäreni.
huhtikuussa -06- menimme naimisiin ja kastoime lapsemme. äiti oli sillon yvin onnellinen ja elävänen. sitten äitillä tuli lisää sairaala käyntejä.
sitten kesäkuussa -06- yritin soittaa äidille mut se oli ollut ottamassa "uutta" lääkettä.
sovimme äidin kanssa että äiti soittaa sitten kun oli ottanut lääkkeen.
meni joku tunti kun sitten puhelin soi soitaja oli isoäiti, hän sitten joutui kertomaan ikävän uutisen että äiti oli menehtnyt kotiinsa.
ampulanssi kutsuttiin ja siinä yritettiin elvyttää äitiä mutta mitaan ei ollut tehtävissa, äidin viimeiset sanat olivat "***** auta nyt ei ole kaikki kunnossa.
eikä nämä vastoin käymiset tähän jääneet.
elukuussa -06- kävi onnettomuus jossa yksi loukaantui ja ykssi kuoli.
olimme olleet anopilla kissa vahtina ja heidän piti tulla vasta lauantaina takaisin mutta he tulivatkin jo tortaina.
perjantai päivä valkeni mies oli juuri lähtenyt töihin ja minä olin vauvan kanssa sisällä ja vanhempi oli asunto vaunussa papan kanssa.
kuulin hirveän huutoa ulkoolta, en lähtenyt heti ulos koska luulin tytön vaan kaatuneen.
jonkin aikaa myöhemmin menin ulos tupakalle ja näin anopin tuovan jonnaa ulos vaunusta pyyhe kasvoilla, en sillon tiennyt mitä oli tapahtunut mutta mutta nostin lapseni syliin ja kiikutin sisälle. anoppi tuli sisälle perässä ja kertoi sitten koiran hykänneen tytön kimppuun. lähdimme siitä sitten hakemaan tikejä tytön kasvohin.
koira sai lopetus piikin samana päivänä ja kun saavuimme takaisin anopin luokse niin tyttö kysi että missä jessi on (siis kora joka hykäs) kun sitten tytölle kerrottiin että jessi on lentänyt taivaaseen niin tyttö alkoi itkemään ja sainoi että on ikävä jessii. tyttö rakasti sitä koiraa ja oli sen kanssa hyviä ystäviä ja tyttö kaipaa sitä vieläkin ottaen huomioon että mitä se teki hänelle.
tammikuu -07-.
olin laittamassa rukaa kun puhelin soi yllättäen siinä kymmenen pintaan, soittaja oli nurmijäven poliisi ja kertoi että meidän vaari (äidin isä) oli löydetty kuoleena kotoonsa edellisen päivän aamuna, se ilmoitus vei melkein jalat alta ja minä sitten joudun tähän ikävään tehtävään elikkä kertomaan muille sisaruksille vaarin pois menosta.
sitten viellä maaliskuussa -07- minun hyvä ystävä teki selväksi vuoden jälkeen ettei halua pitää muhun mitään yhteytta en tiedä syytä enkä varmaan saa sitä koskaan selville.......
nämä tapaukset ovat repinyt sydämmen riakaleiksi. ja tuntuu ettei tuska laimene ikinä, tuntuu edelleenkin aina välilla et sydän repeää tai pakahtuu tuskaan. arvet ei parane koskaan mutta jotenki sitä jaksaa päivä kerrallaa elää. antakaa anteeksi lähinmäisille ja ystäville koska vältämättä heitä ei enään huomenna ole. nykyään teen kaiken samana päivänä enkä siirä mitään koska huomenna voi olla liian myöhäistä.
kakille omaisensa/läheisen menettänelle voimia jatkaa eteenpäin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voimia sinulle. Elämä on ihmeellistä ja välillä tuntuu olevan pelkkiä vastoinkäymisiä. Muista, elämä on elämistä varten ja kuolemakin on osa elämää. Elä ala pelkäämään kuitenkaan, uskon ettet alakaan. Nämä vastoinkäymiset ovat varmasti opettaneet sinua ja läheisiäsi,huomaa jo ajattelu tavastasi. Kaikkea hyvää sinulle!