"Vuodata surusi ja pahaolosi tällä palstalla. Kerro oma tarinasi"
Teen sitten niin kuin palstalla yllytetään... Minäkin onneton sorruin tuon naimisissa olevan miehen koukkuihin... niinkuin monet muutkin kanssasisareni uskoin hetken omaan viehätysvoimaani... ja toivo heräsi että minäkin voisin vielä löytää jonkun... jonkun jota helliä ja vaalia... jonkun joka pitäisi minusta omana itsenäni...... ja tietenkin tämä joku on naimisissa ja vain leikkii tunteillani..... jaksaa nauraa minulle tarpeeksi kauan niin että kun totuus selviää niin se todella sattuu...... jos olisin ymmärtänyt ajoissa..... olisin päässyt pienemmällä tuskalla.... en olisi tarvinnut tätä kaiken muun lisäksi mitä äskettäin elämässäni olen kokenut... olisin halunnut olla hieman vahvempi.... nyt sattuu niin kovasti... menetin kaiken itseluottamuksen... enkä usko että enää koskaan pystyn luottamaan yhteenkään mieheen... emme ole piehtaroineet sängyssä... ei siitä kysymys... uskottomuus sekä vaimoa että minua kohtaan on sanoissa... valloittavissa... unelmoivissa... ihanissa... imartelevissa... kehuvissa... kauniissa sanoissa... joihin tyhmyydessäni luotin sokeasti... nyt on sanat loppu... avoimet haavat kirveltää... jospa tuska hellittäisi sen verran että pystyisin edes itkemään ja näin lievittämään sydämeni tuskaa... aika parantaa haavat... mutta niistä jää aina arvet...
Teen sitten niin kuin palstalla yllytetään... Minäkin onneton sorruin tuon naimisissa olevan miehen koukkuihin... niinkuin monet muutkin kanssasisareni uskoin hetken omaan viehätysvoimaani... ja toivo heräsi että minäkin voisin vielä löytää jonkun... jonkun jota helliä ja vaalia... jonkun joka pitäisi minusta omana itsenäni...... ja tietenkin tämä joku on naimisissa ja vain leikkii tunteillani..... jaksaa nauraa minulle tarpeeksi kauan niin että kun totuus selviää niin se todella sattuu...... jos olisin ymmärtänyt ajoissa..... olisin päässyt pienemmällä tuskalla.... en olisi tarvinnut tätä kaiken muun lisäksi mitä äskettäin elämässäni olen kokenut... olisin halunnut olla hieman vahvempi.... nyt sattuu niin kovasti... menetin kaiken itseluottamuksen... enkä usko että enää koskaan pystyn luottamaan yhteenkään mieheen... emme ole piehtaroineet sängyssä... ei siitä kysymys... uskottomuus sekä vaimoa että minua kohtaan on sanoissa... valloittavissa... unelmoivissa... ihanissa... imartelevissa... kehuvissa... kauniissa sanoissa... joihin tyhmyydessäni luotin sokeasti... nyt on sanat loppu... avoimet haavat kirveltää... jospa tuska hellittäisi sen verran että pystyisin edes itkemään ja näin lievittämään sydämeni tuskaa... aika parantaa haavat... mutta niistä jää aina arvet...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Missä kohtaa sä sait tietää miehen olevan varattu ja ihan naimisissa? Kuinka kauan se pystyi sua kusettamaan? Pistitkö heti tiedon jälkeen sen kanssa poikki, vai jatkoitko juttuja?
hyväksynet silloin myös sen, että sinua petetään?
Minä sain lohdutusta paljon, kun sälytin osan pettymyksen tunteista katalan miehen vakinaiselle kumppanille, kertomalla värikkäästi ja kaiketi paisutellen, miten ihania hetkiä yhdessä olimme viettäneet ja ruusuista tulevaisuutta sen takia olin saanut odottaa - hänen miehensä sanoihin luottaen.
Todellisuuden tajusi on järkkynyt ja elät omassa mielikuvitusmaassasi mitä tulee suhteisiisi muiden ihmisten kanssa. Mene lääkäriin.