No niin. Avioeropaperit on nyt jätetty. Vain reilut 3 kk häiden jälkeen (olen kirjoittanut aiheesta jo avioliitto-palstalle, mutta nyt tämä taitaa olla oikeampi foorumi).
Vielä 1,5 kuukautta sitten kaikki oli hyvin. Olimme rakastuneita, kuten tuoreen avioparin kuuluukin olla. Seksielämämme vain piristyi vakavan sitoutumisen myötä, kävimme romanttisella häämatkalla, suunnittelimme tulevaisuutta ja keskustelimme maailmasta, toisistamme, suhteestamme yömyöhään. Olin miehelleni kaunis ja ihana ja hän oli kaikkea, mitä aviomieheltä saatoin toivoa.
Sitten tipahti pommi. Mies käyttäytyi todella omituisesti pari päivää, kunnes lopulta ilmoitti haluavansa asumuseron. Kuulemma kuukaudessa (häämatkan jälkeen) suhteemme oli mennyt niin solmuun, ettei hän nähnyt enää muita vaihtoehtoja. Koska en kuulu eilisen teeren tyttöihin, tein hieman selvitystyötä ja sain lopulta tietää, että päätöksen taustalla oli hänen pari päivää aiemmin baarissa tapaamansa tyttö, johon hän oli ihastunut! Minulle hän ei tietenkään voinut asiaa myöntää, ei edes sittenkään kun kuulin tältä tytöltä kaiken (mies oli luonnollisesti valehdellut hänelle ummet ja lammet, kuten minullekin). Minulle mies vannoi vain tarvitsevansa miettimisaikaa "löytääkseen itsensä" ja ettei hän halua sotkea tilanteeseen minua, eikä ketään muutakaan.
Saatuani selville, että hän todellakin oli pettänyt minua (ja valehdellut sen jälkeen törkeästi, toistuvasti ja kirkkain silmin), ilmoitin että asioiden selvittelyä on turha jatkaa niin kauan kuin hän ei kykene olemaan rehellinen itselleen ja minulle. Niinpä mies muutti asunnostamme pois ja laittoi avioeropaperit vetämään. Mitään yhteyttä hän ei ole sen jälkeen pitänyt, vaan on yhteisille ystävillemmee ilmoittanut, ettei halua olla kanssani missään tekemisissä.
Eilen kuulin, että hän on tuttavillemme kertonut eromme johtuneen siitä, että minä sekosin. Siis tulin hulluksi ja vainoharhaiseksi ja aloin kuvittelemaan asioita. Ja tästä syystä hänen piti minua pettää, koska jos kerta epäilin häntä turhaan, niin miksi hän ei antaisi näille epäilyksille syytä... Koko tilanne on ylipäätään hänen mielestään minun syytäni ja minun kypsymättömyyttäni. Samalla selvisi myös, että hän seurustelee tämän uuden naisensa kanssa ja oli jopa viemässä häntä tapaamaan äitiään...
Voitteko ymmärtää tätä? Onko minulta jäänyt jotain huomaamatta? Olenko kokenut jonkinlaisen todellisuussiirtymän rinnakkaistodellisuuteen, jossa mitään ikimuistoisia häitä ja rakkaudentäyteisiä avioliittovaloja ei ole ikinä ollutkaan? Kuinka joku voi noin nopeasti muuttua noin paljon? Kuinka se sama ihminen, joka vielä edellisenä iltana helli ja hoivasi minua, sanoi rakastavansa, voi muuttua yhdessä yössä täysin tunnekylmäksi? Kuinka kukaan voi tehdä näin toiselle, saatikka ihmiselle, jonka kanssa on jakanut asuntonsa, elämänsä, rahansa ja unelmansa 4 vuotta? Kuinka tällaisesta voi ylipäätään selvitä?
Tuntuu, että keikun hermoromahduksen partaalla. Tämä tapahtui niin äkkiä, täysin yllättäen, ilman ennakkovaroitusta. Ei tällaiseen voi varautua, ei tällaista voi käsittää...
Vielä 1,5 kuukautta sitten kaikki oli hyvin. Olimme rakastuneita, kuten tuoreen avioparin kuuluukin olla. Seksielämämme vain piristyi vakavan sitoutumisen myötä, kävimme romanttisella häämatkalla, suunnittelimme tulevaisuutta ja keskustelimme maailmasta, toisistamme, suhteestamme yömyöhään. Olin miehelleni kaunis ja ihana ja hän oli kaikkea, mitä aviomieheltä saatoin toivoa.
Sitten tipahti pommi. Mies käyttäytyi todella omituisesti pari päivää, kunnes lopulta ilmoitti haluavansa asumuseron. Kuulemma kuukaudessa (häämatkan jälkeen) suhteemme oli mennyt niin solmuun, ettei hän nähnyt enää muita vaihtoehtoja. Koska en kuulu eilisen teeren tyttöihin, tein hieman selvitystyötä ja sain lopulta tietää, että päätöksen taustalla oli hänen pari päivää aiemmin baarissa tapaamansa tyttö, johon hän oli ihastunut! Minulle hän ei tietenkään voinut asiaa myöntää, ei edes sittenkään kun kuulin tältä tytöltä kaiken (mies oli luonnollisesti valehdellut hänelle ummet ja lammet, kuten minullekin). Minulle mies vannoi vain tarvitsevansa miettimisaikaa "löytääkseen itsensä" ja ettei hän halua sotkea tilanteeseen minua, eikä ketään muutakaan.
Saatuani selville, että hän todellakin oli pettänyt minua (ja valehdellut sen jälkeen törkeästi, toistuvasti ja kirkkain silmin), ilmoitin että asioiden selvittelyä on turha jatkaa niin kauan kuin hän ei kykene olemaan rehellinen itselleen ja minulle. Niinpä mies muutti asunnostamme pois ja laittoi avioeropaperit vetämään. Mitään yhteyttä hän ei ole sen jälkeen pitänyt, vaan on yhteisille ystävillemmee ilmoittanut, ettei halua olla kanssani missään tekemisissä.
Eilen kuulin, että hän on tuttavillemme kertonut eromme johtuneen siitä, että minä sekosin. Siis tulin hulluksi ja vainoharhaiseksi ja aloin kuvittelemaan asioita. Ja tästä syystä hänen piti minua pettää, koska jos kerta epäilin häntä turhaan, niin miksi hän ei antaisi näille epäilyksille syytä... Koko tilanne on ylipäätään hänen mielestään minun syytäni ja minun kypsymättömyyttäni. Samalla selvisi myös, että hän seurustelee tämän uuden naisensa kanssa ja oli jopa viemässä häntä tapaamaan äitiään...
Voitteko ymmärtää tätä? Onko minulta jäänyt jotain huomaamatta? Olenko kokenut jonkinlaisen todellisuussiirtymän rinnakkaistodellisuuteen, jossa mitään ikimuistoisia häitä ja rakkaudentäyteisiä avioliittovaloja ei ole ikinä ollutkaan? Kuinka joku voi noin nopeasti muuttua noin paljon? Kuinka se sama ihminen, joka vielä edellisenä iltana helli ja hoivasi minua, sanoi rakastavansa, voi muuttua yhdessä yössä täysin tunnekylmäksi? Kuinka kukaan voi tehdä näin toiselle, saatikka ihmiselle, jonka kanssa on jakanut asuntonsa, elämänsä, rahansa ja unelmansa 4 vuotta? Kuinka tällaisesta voi ylipäätään selvitä?
Tuntuu, että keikun hermoromahduksen partaalla. Tämä tapahtui niin äkkiä, täysin yllättäen, ilman ennakkovaroitusta. Ei tällaiseen voi varautua, ei tällaista voi käsittää...
Vastaukset 15
Vanhimmat
Avioliittopalstalta, Ja ymmärrän että olet ihan sekaisin. Onko sulla yhdessäolonne aikana ollut kertaakaan epäilys että mies mahdollisesti pettää? Yleensä sellaisesta on viitteitä jo ennen naimisiinmenoa. Itse olin 7 vuotta yhdessä ja avoero tuli uskottomuuden takia. Olimme vielä viimekesänä menossa kovasti naimisiin, mutta homma kaatui osittain rahapulaan. Olenhan aina ajatellut että menen vain kerran naimisiin ja kunnolla.
Nyt olen vain siitä onnellinen, että tajusin mieheni luonteen ennenkuin ehdimme mennä naimisiin. Oman luonteeni tuntien olisin jäänyt roikkumaan suhteeseen vielä toiseksi 7 vuodeksi jos olisimme ehtineet mennä naimisiin ja kärsisin vain tuplasti enemmän kuin nyt.
Nyt sinun on vain löydettävä jostain voimaa ja uskoa siihen että kaikki järjestyy. Jos olet aikaisemminkin epäillyt miestäsi uskottomuudesta ja sait nyt selkeät todisteet, olen sitä mieltä, että anna mennä sen nilkin. Ei ne petturiluonteet yleensä paremmaksi muutu - pahenee vaan.
et kun raha ja rakkaus lentää ulos ikkunasta samaan aikaan...oli hyvä et miehesi petti, koska olisit lähtenyt muutenkin, kun fyrkat loppu!
Todellakin miehesi on surkea ääliö, sääliö.
Narsistiltakin tuo vaikuttaa kun syyttää sinua omista virheistään. Ole ikionnellinen, kun pääset tuommoisesta eroon noin helpolla.
Sääliö ei säälitä. Anna paskalle vauhtia.
"päätöksen taustalla oli hänen pari päivää aiemmin baarissa tapaamansa tyttö, johon hän oli ihastunut! Minulle hän ei tietenkään voinut asiaa myöntää, ei edes sittenkään kun kuulin tältä tytöltä kaiken (mies oli luonnollisesti valehdellut hänelle ummet ja lammet, kuten minullekin). Minulle mies vannoi vain tarvitsevansa miettimisaikaa "löytääkseen itsensä" ja ettei hän halua sotkea tilanteeseen minua, eikä ketään muutakaan. "
Mies kuulostaa aivan totaaliselta luuserilta. Itse asiassa, vakava arvaukseni on että toinen teistä ei ole henkisesti kovin tasapainoinen. Jotenkin on kovasti vaikea uskoa, että mies pitkän yhdessäolon jälkeen menisi täysin sekaisin jostain baarissa äskettäin tapaamastaan tytöstä. Se että tälle tytöllekin hän on valehdellut ummet ja lammet kyllä kovasti viittaisi siihen, että hän on se jonka pää on sekaisin.
"Saatuani selville, että hän todellakin oli pettänyt minua (ja valehdellut sen jälkeen törkeästi, toistuvasti ja kirkkain silmin), ilmoitin että asioiden selvittelyä on turha jatkaa niin kauan kuin hän ei kykene olemaan rehellinen itselleen ja minulle. Niinpä mies muutti asunnostamme pois ja laittoi avioeropaperit vetämään. Mitään yhteyttä hän ei ole sen jälkeen pitänyt, vaan on yhteisille ystävillemmee ilmoittanut, ettei halua olla kanssani missään tekemisissä. "
Ei suoraan sanottuna kuulosta mieheltä kovin vakavalta, aikuiselta käyttäytymiseltä. Ensin on kaikki hienosti (ei niihin naimisiin olisi pakko ollut hänen mennä) ja sitten yhtäkkiä vaimo kiinnostaa niin vähän ettei huvita edes yrittää. Tuskinpa edes yhteiset tuttavanne kovin riemuissaan ovat, kyllä oikean rakkauden tunnusmerkkeihin kuuluu että riitatilanteessa yrittää anoa anteeksiantoa ja pelastaa sen suhteen.
"Eilen kuulin, että hän on tuttavillemme kertonut eromme johtuneen siitä, että minä sekosin. Siis tulin hulluksi ja vainoharhaiseksi ja aloin kuvittelemaan asioita. Ja tästä syystä hänen piti minua pettää, koska jos kerta epäilin häntä turhaan, niin miksi hän ei antaisi näille epäilyksille syytä... "
Jos nämä yhteiset tuttavat sinua tuntevat, niin eiköhän se ole tuo mies jonka lopulta käy huonommin. En usko että he ihan heti alkavat sinua hulluna pitämään.
Eniten ihmettelen tuota, että olette olleet yhdessä vuosia. Miten ihmeessä sen kuvion yhtäkkiä rikkoo joku uusi "ihastus"? Tuo äitinsä tapaaminen kyllä huvittaa, jos ihan totta puhutaan. Mies on mennyt naimisiin, hetkeä myöhemmin vie jonkun uuden pimun kotiin. Miehen täytyy olla todella sekaisin!
en usko pätkääkään weera-tädin höpinöitä, kysymyksessä on pelkästään weeran oma suojelumekanismi, valhe josta on tullut hänelle jo totuutta. Toisaalta kysymyksessä voi olla " keskikalja weera ", johss nyyt me ollaan naimmisissa, otetaas taas (klunk) (klunk), ja petikaveri 1,5 kk jälkeen, et saatana venaa mä meen käymään tohon pubiin ja tapaa jonkun toisen keppariweeran ja lähtee sen matkaan...sit tää kirjottelija itkee et...mies ihastu silmittömästi ja ero tuli.
hei haloo, mitä ihmettä se kundi tekee sielä raflassa ja miksei weera ollu sielä mukana?
siksi koska weera=luuseri, ei se mies!
samanlainen todellisuussiirtymä tapahtui ilmeisesti myös minun elämässäni.
Tilanteemme ovat todella samankaltaiset, joskin meidän häistämme oli kulunut hiukan pidempään. Kahdessa viikossa mies keksi, että meillä olikin huono avioliitto ja teki ratkaisunsa. Vaikka vielä kaksi viikkoa aikaisemmin oli itse nimenomaan liittoamme ylistänyt ja kaiken piti olla paremmin kuin hyvin.
Itseä etsittiin ja tarvittiin tilaa olla yksin. Totuus oli kuitenkin se, että uusi oli löytynyt ja kiire oli hänen luokseen.
Minä sain hullun leiman siinä vaiheessa, kun en uskonut mitä käsittämättömimpiä selityksiä yöpoissaoloista ja yöllisistä puheluista, vaan vaadin selityksiä. Ja nyt tarina kertookin, että olen sairaalloisen mustasukkainen ja siksi minut piti jättää. Sillähän ei ole ilmeisesti mitään väliä, oliko mustasukkaisuuteeni ihan todelliset syyt, vai olinko vain vainoharhainen.
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, ettei tällaiseen voi varautua eikä käsittää ja tälläkin palstalla olen saanut tarinaani kertoessani syyllistämistä niskaani: "onhan sinussa oltava jotain vikaa, kun mies kerran sinut jätti" tai "olisit antanut sille useemmin" jne. jne.
Myös exäni oli niin kypsymätön, että yritti kaikin tavoin syyllistää minua omasta irrationaalisesta käyttäytymisestään. Ei ilmeisesti itsekään kyennyt täysin katsomaan omaa käytöstään peilistä. Ja minähän otin syyllisyyden vastaan. Itkin, syytin ja inhosin itseäni.
Vasta kun luin artikkelin pettämisestä, jossa kokeneet parisuhdeterapeutit kertoivat että pettäminen on useimmiten yksilön henkilökohtainen kriisi, eikä siis välttämättä johdu siitä, että avioliitossa olisi jotain vikaa ( Eli sanonta "ei onnellista avioliittoa voi rikkoa kolmas osapuoli" ei pidäkään paikkaansa) rupesin ymmärtämään, että vika ei välttämättä olekaan minussa.
Eli omaan kokemukseeni perustuen voisin olla vakuuttunut, ettei sinulta ole jäänyt mitään huomaamatta - ainakaan mitään sellaista, mitä olisit voinut nähdä. Saattaa olla, että mies on itseäänkin kusettanut. Totuus vain on, ettei ihmiset tunnu tänä päivänä kovinkaan hyvin tietävän mitä haluavat, vaan tarttuvat elämässään kaikkiin mahdollisiin impulsseihin, sen mukaan mikä milloinkin on kivaa. Ja näin tallovat viattomia sydämiä ja satuttavat muita. Mutta ei se tunnu haittaavan. Pääasia on, että itsellä on kaikkea mitä haluaa.
Toivotan sinulle sydämestäni voimia. Voin tuntea tuskasi. Ei omastanikaan kovin kauaa ole vielä kulunut. Oma kriisini kesti vuoden päivät ja nyt ollaan kuitenkin jo reilusti voiton puolella.
Keskity miettimään mitä SINÄ elämältäsi haluat ja ryhdy rakentamaan elämääsi sellaiseksi. Älä liikaa yritä löytää selityksiä miehesi käytökseen, sillä järkeviä sellaisia tuskin koskaan tulet löytämään.
Totuus vain on se, että miehesi on itsekäs ja ajattelematon tuuliviiri, jolla ei ollut kykyä mietiä tekonsa seurauksia ennen häitänne, eikä ilmeisesti myöskään sen jälkeen.
Näin ollen et sinä sellaisen miehen kanssa edes haluaisi viettää loppuelämääsi. Jos olet suunnitellut joskus hankkivasi lapsia, haluat varmasti rinnallesi luotettavan ja vastuunkantokykyisen ihmisen. Entä mitä tapahtuisi, jos sinä esim. sairastuisit vakavasti. Voisitko luottaa miehesi kaltaisen miehen kantavan vastuunsa sinusta. Tuskin.
Anna paskan mennä. Maailmassa on parempiakin. Ja itse olet kuitenkin tasan varmasti liian hyvä moiselle tampiolle.
Voimia, sisko! Tästä selviää!
Et usko, kuinka helpottavalta kaiken tämän keskellä tuntui lukea viestisi... Että en sittenkään ole yksin tämän kokemuksen kanssa! Ja että tästä on sittenkin mahdollista selvitä... Siitä lämmin kiitos sinulle. Aion tallettaa viestisi huonoja päiviä varten, sillä se antaa minulle toivoa.:)
Olen tosiaankin syytellyt itseäni asiasta ja miettinyt miettimästä päästyäänkin, mitä en huomannut tai tajunnut ajoissa. Olen myöskin lukenut tuon artikkelin noista pettämisen syistä ja voin uskoa, että meidän tapauksessamme kysymys on juuri tällaisesta henkilökohtaisesta kriisistä.
Oma tilanteeni on iinä mielessä hyvä, että minulla on ERITTÄIN vahva tukiverkosto ystäviä ja läheisiä ympärilläni, mukava ja ymmärtäväinen pomo (joka tukee minua myös) sekä terapeutti, jonka luona käyn kerran viikossa käsittelemässä näitä asioita. Olenkin vakaasti päättänyt kääntää tämän voitokseni (jos mahdollista) ja hyödyntää tämän mahdollisuutena oppia itsestäni enemmän. Jos toinen on kypsymätön ja keinoton, ei minun tarvitse olla sitä.
Uskon Sinua täysin. Miehet todellakin menvät sekaisin. Itselläni on varsin karmaiseva kokemus myös. 40-vuoden avioliiton jälkeen mieheni tulisesti rakastui kolmessa päivässä 20-v nuorempaan.
Tarina ei vain päättynyt onnellisesti. Kun tämä ihan ymmärtäväinen, asioista keskusteleva nainen ei häntä huolinutkaan köyhänä.
Minulle tuli vain mieleen, olisiko Sinunkin miehesi joutunut jostain syystä vedätetyksi. Jos tämä uusi nainen on kuvitellut tai olettanut saavansa jotain sellaista , mihin ei ole edes reaalisia mahdollisuuksia. Miehesi oli ehkä kehuskellut varakkuudellaan tai jotain vastaavaa...
Joka tapauksessa olet niin nuori että Sinulla on vielä elämä edessä. Heitä paska ulos lopullisesti..
Olisi ihan kiva lukea tuo artikkeli.Löytyykö linkkiä?
Hei Wera, epäilitkö kertaakaan pettämisestä miestäsi ennen avioliittoa?
En muista linkkiä tähän hätään, olisinkohan päätynyt siihen googlettamalla "uskottomuus" tai jotain... Väestöliiton Toimiva Parisuhde-sivuilla on myöskin erittäin avartavaa tietoa parisuhteen kriiseistä ja pettämisestä. Suosittelen kaikille, vaikka suhde ei olisikaan toimiva;).
Mieheni kohdalla minun olisi kai pitäny aavistaa jotain, sillä aivan seurustelumme alussa hän petti minua exänsä kanssa. Tuolloin asia käsiteltiin (siihen meni melkein vuosi) ja se oli hyvin rankkaa molemmille. Arvioimme itsemme ja suhteemme uudelleen ja mies sai minut täysin vakuuttuneeksi siitä, että kyseessä oli epätoivoinen kömmähdys ja ettei hän ikinä voisi sitä toistaa. Sen jälkeen luottamukseni kuitenkin palautui, jopa vahvemmaksi kuin ennen pettämistä, kunnes tämä tapahtui...
Hassuahan on, että vielä muutama viikko ennen tätä eroa keskustelimme eräästä tuttavapariskunnastamme ja samassa yhteydessä tuli tämä pettämisasia esille, ihan noin vain yleisellä tasolla. Pohdimme sitä, onko oikein käydä vieraissa, jos on esim. opiskelujen takia vieraassa maassa vaikkapa puoli vuotta... Siis ihan tällaista yleistä arvopohdintaa. Tuossa yhteydessä mieheni oli hyvin voimakkaasti sitä mieltä, että hän ei haluaisi pettää, koska siitä tulisi hänelle itselleen niin voimakas syyllisyys ja paha olo. Niin ne vain mielipiteet muuttuvat parissa viikossa...
"Minä sain hullun leiman siinä vaiheessa, kun en uskonut mitä käsittämättömimpiä selityksiä yöpoissaoloista ja yöllisistä puheluista, vaan vaadin selityksiä.", miten on mahdollista, että ollaan muka pois kotoa-ilman etteikö siitä olisi PUHUTTU etukäteen? ettekö te keskustelleet keskenänne? puhuitteko toisillenne?...kuulostaa ihan, et voi vitsi me ollaan niin rakastuneita, et me mennään naimisiin! sit sulta kysytään et mikä sen sun sulhon nimi sit on? no..no..em mää vaan tiedä! niin et huh,huh -mennään vaan naimisiin väliäkö sillä.
liitoistakin. Itse olin melkein kolmekymmentä vuotta naimisissa ja voin sanoa, että vasta nyt silmäni avautuivat ja näin todellisen mieheni.
Hän kättäytyi juuri kuten sinunkin eli syyllisti, haukkui sairaaksi sekä samalla koko ajan petti.
Hyvä kun pääsit jo tuossa vaiheessa eroon. Ei liittosi olisi tullaisen ihmisen kanssa pitkään toiminukkaan. Onneksi olet nuori ja sinulla on vielä elämä edessäsi.
Oletan, että nämä on jonkinlaisia narsisteja, jotka eivät ymmärrä muuta kuin sen omanhyvän päälle.
miehen mukaan kun palasin yllättäen viikonloppureissulta muutamaa tuntia aikaisemmin ja huomasin että yhteisestä asunnostamme oli piilotettu kaikki mun tavarat hammasharja mukaanlukien! Siis takit ja kengät naulakosta oli kaapissa, lätkäjoukkueen lippu mun kirjojen edessä jne. Mutta yllätykseksi en voi asiaa sanoa, en tosin ollut pettämisestä varma mutta huonosti meillä meni.
Asiasta toiseen, kenellekään tutulleni ei oikeasti ole pettäminen tullut kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Kuulostaa niin samoilta tarinoilta, aívan kuin joku kertoisi omasta elämästäni. Olin epäillyt jotain jo jonkin aikaa ja mies väitti minun olevan mustasukkainen ja vainoharhainen/mielenvikainen. Oli lähdössä kotoa selvittääkseen ajatuksiaan ja näyttääkseen minulle, kuinka en tulisi toimeen ilman häntä, kun sain selville, että hänellä on toinen. Yhtäkkiä kotoa ei ollutkaan miehellä kiire lähteä minnekään ja se toinen ei kiinnostanut enää. Alkuun vielä yritti, että hänen pitää selvitellä ajatuksiaan ja saada aikaa miettiä. Sanoin, että se olen minä, joka tarvitsee miettimisaikaa ja heitin hänet pihalle.
Pari viikkoa meni pohjalla, mutta sitten kokosin itseni ja kävin pientä itsetutkiskelua. Otin pikana ulkomaan matkan (miehen rahoilla) ja pidin siellä hauskaa, shoppaillen ja ulkona käyden. Tuntui hyvältä nähdä (rikkaiden ja kuuluisien) miesten katselevan "sillä silmällä". Minua, sitä "tylsää, mitäänsanomatonta, vanhaa" vaimoa. Ainakin sellainen olo miehen käytöksestä oli tullut jo pidemmältä ajalta.
Minun tarinani kuitenkin poikkeaa siinä, että yritämme uudelleen. pienet lapset ja asuntolaina kun pistää miettimään hieman pidempään. Saa nähdä, mitä tästä tulee, jos mitään, mutta ainakin opin, että enää kukaan ei pistä minua alas ja käytä ovimattona.
onko sinulla ollut edes miestä, häitä, häämatkaa yms. mitä äitisi tähän sanoisi? Todennäköisesti olet kuvitellut koko asian..painajainen yms. siis anna jo asian olla siirry eteenpäin! Weera hyvä!