Tuli tästä "anotherdayn" aikaisemmasta "henkimaailma" postista tämmöistä mieleen..
Henkimaailmalla voidaan tarkoittaa monia asioita.
Esim. demonikin on vain sana, sitä voidaan käyttää ja tulkita monin eri tavoin.
Se millaisen ulkoasun erilaiset sisäiset kokemukset ovat saaneet taiteessa ja mytologiassa vain symboloivat niiden koettuja ominaisuuksia fyysisestä, objektiivisesta maailmasta otettujen assosiaatioiden, eli alkuperäisestä kokemuksesta joka halutaan tuottaa->
valitaan
ikäänkuin palapelin paloja, osakokemuksia, joiden arvo vastaa välitettäväksi haluttavan tunteen arvoja tarpeeksi läheisesti..
jotta palat yhdessä muodostaisivat jokseenkin yhtenevän kokemuskuvan (tai tähän pyritään).
Sisäiset kokemukset, hallusinaatiot sun muut henkimaailmasta eivät tietenkään tarkoita että niillä olisi minkäänlainen fyysinen olemus ilman tuottavaa välikättä (kuten ihminen).
Mutta hallusinoitukin
kuva on symboli jostakin. Jonkin visuaalisen ilmestyksen voidaan sanoa (ainakin hetkellisesti) omaavan oikeanlaisten tulkitsijoiden läsnäollessa alkuperäisen kokemuksen ominaisuuksia, jos se kykenee välittämään niitä.
Kyllä, aistimme aisteillamme, mutta niiden väliin-ja ulkopuolelle jää alueita, joista aisteillamme voimme tavoittaa vain reuna-alueita.
Näin myös täysin fyysisessä maailmassa:
emme me näe atomeja emmekä partikkeleja, emmekä
kaukaisia galakseja ilman ulkopuolisia välineitä.
Samoin aivot eivät aisti kaikkia kokemusmaailmoja aina ilman ulkopuolisia välineitä. Houre tai kuumetila voi toimia yhdenlaisena henkisenä "vahvistimena" :)
Se, ettet näe jupiteria ilman kaukoputkea ei tee siitä olematonta ;)
Tietysti kokemusmaailmassa (kuten fyysisessä) voidaan harhautua
luulemaan asioita toisiksi kuin ne ovat, kuten fyysistä versumiakin tutkittaessa on tehty ja varmasti tehdään parhaillaankin.
Kokemusmaailman mekaniikka on suureksi osaksi tuntematonta ja erilaista kuin fyysisen maailman mekaniikka, mutta jotain samaa niissäkin lienee.
Henkimaailmalla voidaan tarkoittaa monia asioita.
Esim. demonikin on vain sana, sitä voidaan käyttää ja tulkita monin eri tavoin.
Se millaisen ulkoasun erilaiset sisäiset kokemukset ovat saaneet taiteessa ja mytologiassa vain symboloivat niiden koettuja ominaisuuksia fyysisestä, objektiivisesta maailmasta otettujen assosiaatioiden, eli alkuperäisestä kokemuksesta joka halutaan tuottaa->
valitaan
ikäänkuin palapelin paloja, osakokemuksia, joiden arvo vastaa välitettäväksi haluttavan tunteen arvoja tarpeeksi läheisesti..
jotta palat yhdessä muodostaisivat jokseenkin yhtenevän kokemuskuvan (tai tähän pyritään).
Sisäiset kokemukset, hallusinaatiot sun muut henkimaailmasta eivät tietenkään tarkoita että niillä olisi minkäänlainen fyysinen olemus ilman tuottavaa välikättä (kuten ihminen).
Mutta hallusinoitukin
kuva on symboli jostakin. Jonkin visuaalisen ilmestyksen voidaan sanoa (ainakin hetkellisesti) omaavan oikeanlaisten tulkitsijoiden läsnäollessa alkuperäisen kokemuksen ominaisuuksia, jos se kykenee välittämään niitä.
Kyllä, aistimme aisteillamme, mutta niiden väliin-ja ulkopuolelle jää alueita, joista aisteillamme voimme tavoittaa vain reuna-alueita.
Näin myös täysin fyysisessä maailmassa:
emme me näe atomeja emmekä partikkeleja, emmekä
kaukaisia galakseja ilman ulkopuolisia välineitä.
Samoin aivot eivät aisti kaikkia kokemusmaailmoja aina ilman ulkopuolisia välineitä. Houre tai kuumetila voi toimia yhdenlaisena henkisenä "vahvistimena" :)
Se, ettet näe jupiteria ilman kaukoputkea ei tee siitä olematonta ;)
Tietysti kokemusmaailmassa (kuten fyysisessä) voidaan harhautua
luulemaan asioita toisiksi kuin ne ovat, kuten fyysistä versumiakin tutkittaessa on tehty ja varmasti tehdään parhaillaankin.
Kokemusmaailman mekaniikka on suureksi osaksi tuntematonta ja erilaista kuin fyysisen maailman mekaniikka, mutta jotain samaa niissäkin lienee.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.