apu tarpeessa

"en tunne häntä, eikä hänkään tuskin tiedä minua. välitunneilla hän on kaveriporukkansa ympäröimänä,"

a) Tutustut hänen kaveriporukkaansa - voi olla hyvin vaikeaa tai jopa mahdotonta, ellei sinulla ja hänen kaveriporukallaan ole mitään yhteistä (esim. harrastus, jossa näkisitte säännöllisesti)

b) Odotat tilaisuutta, jossa hän on vaikka vain yhden tai kahden kaverinsa kanssa, ja hänet kohdatessasi luot katsekontaktin, pidät sen ja sanot hymyillen jotain kivaa. Esim. jos teillä on kuvaamataidon/käsityön töitä näytillä, ja "olet kiinnittänyt huomiota hänen työhönsä" (mitä todellisuudessa et ole tehnyt) niin kysyt, onko se hänen työnsä ja kehaiset sitä ihan vähän. Asia voi olla melkein mitä vain, mutta pääasia, että se on a) positiivista ja b) liittyy siihen mitä hän on tai on tehnyt. Älä kehu ulkonäköä, sillä sitä kehuvat kaikki ja on vähän turhan yksioikoista tyyliin; "sä olet todella upean näköinen > haluan astua sinut". Hänen tekemänsä asian huomioiminen positiivisella kommnetilla luo sinulle jonkin sortin yhteyden häneen. Kun tuo tulee sinulta aitona (tässä on lievä paradoksi, mutta älä anna sen häiritä), niin jätät hänelle itsestäsi sellaisen "hei, tuo kundi sanoi jotain, en muista mitä, mutta siitä tuli hyvä fiilis" kuvan. Asiaa ei tarvitse jäädä sen enemmän sillä kertaa jauhamaan. Odotat vain seuraavaa kertaa, jolloin voit moikata ja sanoa jotain hauskaa luontevasti (kts. seuraava kappaleeni). Pidennät keskustelukertoja ja lopulta pyydät vaikka hänen numeroaan. Pointti on minusta (ja Mysterystä, huom. muut rAFC:t) siinä, että ei ole olemassa taikasanoja joilla juttu lähtee luistamaan, vaan kyseessä on prosessi, joka alkaa jostain, ja joka koostuu useasta välivaiheesta.

"enkä näinollen oikeen viihdi mennä sinne itseäni nolaamaan, ja jotain turhanpäiväisiä puhumaan."

Tätä ongelmaa tuskin olisi, jos ajattelisit itsestäsi vähän paremmin. Ymmärrän kyllä, että turhanpäiväisyyksien puhuminen kuulostaa tyhmältä, mutta sitä itseasiassa suurin osa kommunikaatiostamme on - pelkkä puhe on murto-osa viestinnästä (Googleta tästä aiheesta vaikka). Jauha reilusti paskaa. Samalla siirrät valtavasti muutakin tietoa eteenpäin. Uskalla olla idiootti, laukoa järjettömyyksille ja nauraa senkin päälle. Pistämällä itsesi likoon osoitat ettet pelkää epäonnistumista tai naurunalaiseksi joutumista. Tuohon kun olet päässyt, niin olet jo 90% perillä.


"tiedän mitä tyttö harrastaa ja missä asuu, mutta eipä tästäkään tiedosta taida mitään apua olla..."

Otat toki selvää mitä tuo harrastus pitää sisällään, löydä siitä jotain sinua kiinnostavaa. Älä kuitenkaan ole tietävinäsikään hänen harrastuksestaan ennenkuin hän kertoo itse sen sinulle (tietenkin sillä aasinsillalla, että tuot oman "todella kiinnostavan"* harrastuksen ensin esille.

*) Jos sinulla ei ole, keksi sellainen. Pointtina se, että sinä voit kertoa jostain.

PS. Kerro "minä vaen" miten homma sitten edistyy.