Mitähän te naiset oikein tarkoitatte kun tietyssä vaiheessa suhdetta sanotte että olemme niin erilaisia. En ole koskaan saanut selville mitä se erilaisuus oikein on, itse en ainakaan odota että mies ja nainen olisivat samanlaisia.
Ja kun ei voi loogisesti argumentoida, niin erilaisuus kelpaa täydelliseksi selitykseksi suhteen lopettamiselle. ... No taisin itse vastata kysymykseeni, mutta onko tämä oikea tulkinta?
Ja kun ei voi loogisesti argumentoida, niin erilaisuus kelpaa täydelliseksi selitykseksi suhteen lopettamiselle. ... No taisin itse vastata kysymykseeni, mutta onko tämä oikea tulkinta?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Erilaisuus ei voi olla oikea syy suhteen lopettamiselle koska vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa...oikea syy eroon on jokin muu.
Allekirjoitan tämän täysin, vastakohdat useimmiten vetävät puoleensa, eivät erota.
voi olla että (sopivaan) vastakohtaan ihastuu, mutta sitten jossain vaiheessa erot alkavat kuitenkin vaivata. Lopputulos on varmaan kiusallinen... tai ainahan voi etsiä uuden vastakohdan
Pitkässä suhteessa menee ristiin aina jossain vaiheessa. Itsellä kokemusta itseni kaltaisen tulisen ihmisen kanssa asumisesta avoliitossa useita vuosia, sekä ihanan rauhallisesa itseni täysin vastakohdasta myös usea vuosi avoliitossa. Molemmissa riideltiin, mutta Ehdottomasti tämä vastakohta oli pidemmän päälle parhain ratkaisu ja sellaisen tulen tulevaksi miehekseni jatkossa haluamaan. Mutta tämä siis vain omalta kohdaltani. Onneksi makuja on erilaisia. JA onneksi rauhallisia miehiä näyttää riittävän meille tempperamentikoille tummaveriköille...
Eli ilmeisesti pitää muutaman kerran testata, pitääkö olla saman- vai erilainen. Mahtaako joku erotessa sanoa että olemme liian samanlaisia??
Yksi löytyy täältä.
Tottakai olemme erilaisia. Kaikki ihmiset ovat ainakin jossain maarin erilaisia toisiin nahden. Mutta silloin kun erilaisuus maaritetaan eroperusteeksi, niin epailisin, etta kyse on eri arvomaailmoista, erilaisesta elamanfilosofiasta, erilaisista tavoitteista yms.
kun aluksi ei ole puhetta mistään erilaisuudesta, eikä noissa perusasioissa (mielestäni) ole mitään erityistä eroa missään vaiheessa.
Ehkä on niin, että kun alkuinnostus haihtuu niin alkaa nähdä erilaisuuksia ja säikähtää (turhan päiten, mielestäni).
Tuollaiset asiat, niihin henkilokohtainen suhtautuminen ja niissa ilmenevien erilaisuuksien 'sietaminen' tulevat ilmi vasta myohemmin arjen mukana.
"kun alkuinnostus haihtuu niin alkaa nähdä erilaisuuksia ja säikähtää (turhan päiten, mielestäni)."
Voi olla. Riippuu niista erilaisuuksista ja siita miten pitkalla kukin on valmis ko. elamantilanteessa kompromisoitumaan.
Olemme.erilaisia = haluan jotain parempaa
tämä ainakin selittää sen ettei erilaisuuteen saa yleensä mitään selitystä
Kieltamatta, jotkut ihmiset ovat vaan sellaisia, etta helposti kasittavat kaiken erilaisen olevan automaattisesti 'huonompaa'. En kuitenkaan itse laittaisi yhtalaisyysmerkkeja tuohon, en valttamatta vaikka ne kaipaamasi selitykset jaisivat uupumaan.
Erilaisuus voi tarkoittaa mielestäni sitäkin, että ette oikeesti kohdanneet tunnetasolla. Toisella on hakusessa jotain muuta kuin tarjoat. Se vain on niin. Ehkä suhteessa ei ollut kemiat kohdallaan. Niitä ei voi itse muuttaa, se vaan on tai ei ole.
Suhteenlopettamiskliseitä. Tuohon on helppo vedota, kun suhde alkaa lässähtämään. "Me ollaan liian erilaisia." Vähän samaa kastia kuin "Tämä ei liity mitenkään suhun" tai "Sä ansaitset jotain parempaa".
Onhan tuo itsekin tullut kuultua, ja edelleen pidän sitä paskapuheena. Ainakin siinä tilanteessa missä itse sen kuulin. Meinaan, on tullut vastaan ihmisiä kenen kanssa ihan oikeasti ollaan liian erilaisia, näiden kanssa en koskaan pääsisi edes esittäytymisiin asti, ei tosin tekisi mielikään.
"Olemme liian erilaisia" on niitä turvallisia kliseitä, mitä on hyvä käyttää kun suhde lopetetaan. Aika monta kertaa jo se että on alun perin päädytty yhteen ja seurusteltu kertoo siitä, että ei olla LIIAN erilaisia, korkeintaan sen verran että se vähän tuo maustetta elämään. Tuo on turvallinen klisee, sitä on hyvä käyttää selittämään erimielisyydet suhteessa eikä niitä tarvitse alkaa selvittelemään. Vedotaan vaan että oltiin erilaisia eikä homma voinut toimia. Ei tarvitse tehdä ikäviä kompromisseja. Eri juttu olisi jos tilanne OIKEASTI olisi se, että suhde ei toimi liian suurten erojen takia. Useimmiten tuo on kuitenkin klisee, se on hyvä sanoa kumppanille josta on tarkoitus erota. Vedotaan vaan siihen erilaisuuteen, eikä tarvitse katsoa peiliin ja miettiä että mitä MINÄ tein väärin että suhde ei toiminut.
Tämä voi tosiaankin olla tyypillinen selitys, eli on helpompaa vedota erilaisuuteen ja lähteä etsimään uutta kuin katsoa peiliin - erityisesti myöntää omia virheitä ja yrittää muuttaa itseään. Tällaisiahan me taidamme kaikki olla, enemmän tai vähemmän...
Rehellisyys on vaikeaa.
Ja naisille vielä hieman vaikeampaa..
suhteen lopettamiselle.
Tai sitten tosiaan on asioita joissa kemiat ei kohtaa, esim. seksi, elämänkatsomus jne.
ylipäätään tarvitaan tekosyitä?? Onko tarkoitus olla kohtelias, vai eikö sitä itsekkään tiedä mikä syy on?