mies 22, minä 24

Mies on 22 ja minä 25. En ole aimmin seurustellut juuri sillain, minulla on ollut säpinää miesten kanssa, mutta se ei ole johtanut mihinkään. kumppanini on ihana mies, jolla on aiemmin ollut pari suhdetta ja minulla ei yhtään. hän ei tiedä tätä, vaan olen sanonut että on ollut jotain.

pelkään ja nolottaa myöntää hänelle, että hän on ensimmäinen vakava seurustelun kohde minulle. pelkään hänen pitävän minua outona tms, mutta ei vain ole sattunut sellaista sopivaa kohdalle enkä ole kiinnostunut yhden yön jutuista. Pussannutkin olen ekan kerran ehkä ala-asteella, mutta aikuisiällä hänen kanssaan.

luulisi minun olevan kokeneempi iän puolesta mutta en ole. se ehkä näkyykin eleissäni, tunnen olevani kömpelö. pidän hänestä hyvin paljon ja hän minusta ja on aika ymmärtäväinen kaveri, mutta ei vain ole helppo avautua tästä.

onko teillä ollut samoin? kertokaa mielipiteitänne ja kokemuksianne.
12944
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 12

Vanhimmat

onnellinen, kun et ole mikään klamydia-herpes-pesä, niin kuin monet kumppania kuin paitaa vaihtavat nuoret naiset.

Hän ei myöskään pysty heittäytymään mustasukkaiseksi exillesi. Minusta sinulla ei ole mitään syytä häpeillä ja olla huolissasi!

Äänestä

Ei sillä menneisyydellä ole mitään merkitystä, ellei se tule suoranaisesti häiritsemään teidän nykypäiväänne esim. yhä teissä roikkuvien exien muodossa.
Ei sun menneisyytesi kuulu sun poikakaverillesi, se on sun privaattia elämää ennen häntä, ja on ihan sun oma asiasi haluatko sä uskoutua siitä hänelle vaiko et. Sama koskee poikakaverisi "entistä elämää".
En minäkään tiedä tänäkään päivänä millainen naishistoria mun miehellä on ollut ennen mua, mutta loistavasti ollaan pärjätty yhdessä siitäkin huolimatta, kohta tulee 10v täyteen. : )

Älä jää jumiin noin tyhjänpäiväisiin asioihin, vaan nauti täysillä seurustelusta ja siitä mitä teillä nyt on. Keskittykää toisiinne ja uskaltakaa olla onnellisia.

Äänestä
  • Tuo oli hyvä vastaus - ei se kuulu kellekään, mikä on ollut mun privaattielämä ennen häntä. tai kuulu mulle sitten. tosiasia on, että joillekin ihmisille kerrot kaiken itsestäsi, ja joillekin et kerro koskaan, vaikka olisit tuntenut hänet jo 10v. riippuu aivan ihmisestä.

    tuo helpotti paljon. aluksi tuntui oudolta, että minua nuorempi mies on kiinnostunut minusta - ajattelin ennen, että miehen kuuluu olla minua vanhempi totta kai, nuoret ovat yleensä liian pentuja. mutta ei se ookaan iha nyt niin ollut ;) minä taidan olla se pentu.. vaikka hän sanoo minun nähneen maailmaa enemmän kuin hän ja olen kokeneempi.

    Äänestä

  • kiitos! kirjoitti:

    Tuo oli hyvä vastaus - ei se kuulu kellekään, mikä on ollut mun privaattielämä ennen häntä. tai kuulu mulle sitten. tosiasia on, että joillekin ihmisille kerrot kaiken itsestäsi, ja joillekin et kerro koskaan, vaikka olisit tuntenut hänet jo 10v. riippuu aivan ihmisestä.

    tuo helpotti paljon. aluksi tuntui oudolta, että minua nuorempi mies on kiinnostunut minusta - ajattelin ennen, että miehen kuuluu olla minua vanhempi totta kai, nuoret ovat yleensä liian pentuja. mutta ei se ookaan iha nyt niin ollut ;) minä taidan olla se pentu.. vaikka hän sanoo minun nähneen maailmaa enemmän kuin hän ja olen kokeneempi.

    Nauti sinä vaan nuoresta miehestä täysin rinnoin, ja jos se tekee nuorenmiehen onnelliseksi, että hän saa kuvitella sun olevan kokenut ja maailmaa nähnyt nainen, niin antaa hänen pitää kuvitelmansa. "Salaperäisyyshän" on vaan viehättävää. Sitäpaitsi sinäkin voit käyttää sitä imagoa hyväksesi, ottaa sen käyttöön esim. sängyssä ja antaa mielikuvituksen viedä. Sehän on vaan hauskaa ja sytyttävää roolileikkiä. : )

    Ainakaan heti rakakaussuhteen alussa ei kenenkään pidä uskoutua toiselle ehdoin tahdoin. Sen aika tulee ehkä vasta sitten, kun tunnetaan kunnolla ja luotetaan puolin ja toisin. On myös lupa pitää "salaisuuksia" vaikka läpi elämänsä, kunhan ne eivät vahingoita suhdetta tai synnytä tarpeetonta syyllisyydentunnetta, eli että pystyy itse elämään niiden "salaisuuksiensa" kanssa.
    Se, että on ehdoton ja vaatii tietää kaiken toisen menneisyydestäkin kuvastaa vain vaatijan omaa epävarmuutta ja huonoa itseluottamusta.

    Äänestä

se mies on, mut joitakin ihmisiä tuppaa ainakin jossakin seurustelunvaiheessa kiinnostamaan toisen historia, toisia sitten taas ei. no exäni oli minua vain hieman vanhempi ja hän oli minulle toinen sen sanoin hänelle heti suhteen alussa. hieman hän ihmetteli kuinka näin komealle ja mukavalle miehelle ei ole tarttunut enempää naisia matkalla vastaan, mutta ei sen kummempaa. no hän itse sitten tunnustaa minulle myöhemmin, että hänellä on ollut yli 20 ennen minua, enpä minä siitä välittänyt tippaakaan, suhde kaatui aivan muista syistä.

miehenä olisin vaan positiivisesti yllättynyt, jos joku ihan normaalinoloinen ehkä hieman ujo tyttö olisi neitsyt tai tosi kokematon vielä 25 vuotiaana tavallaan "odottanut vain minua siihen asti" :) omituinen jätkä jos sitä tuollainen haittaa, mieti vaan tarkkaan et kannattaako sanoo heti alkuun voi tulla myöhemmin esille tai olla tulematta, mutta saattaa suhteen alussa vaikuttaa myös positiivisesti.

Äänestä
  • niinpä.. jossakin vietsissä sanottiin, ettei kannta heti suhteen alussa paljastaa kaikkea - ja mielestäni se on ihan tervettä itsesuojeluvaistoa, ettei kaikkea kerro heti. siihen vaikuttaa aika, että oppii tuntemaan ihmisen - eikä ihmistä opi tuntemaan silleen vain et kertoo itsestään kaiken.. ku tää mies sanoi että haluu oppii tuntee mut ja totes et mulla on paljon salaisuuksia.. mä totesin etten m voi nyt vaan koko historiaani vuodattaa tosta noin vaan ja i siin oo mitään suurempia luurankoja. välil tuntuu et se haluaa oppia mut tuntee nopeesti. ymmärtäväinen se on kyllä silleen, ei painosta jne. ja luulen sen olevan vähän epävarma itsestään. ainakin herkkä se on :)

    olen miettinyt tuotakin, että kait se mies olisi ihan vaan positiivisesti yllättynyt jos joku on vielä kokematon vielä 25veenä.. siis ihan normaali todellakin olen, mutta ei vain ole kohdalleni sattunut ketään, jonka kans ois syntynyt pidempikin suhde.. ja olen sosiaalinen, iloinen jne, mutta ei vain ole sattunut ketään kohdalleni. ja kait olen nirso kun ei kuka tahansa kelpaa ;)

    Äänestä

  • kiitos! kirjoitti:

    niinpä.. jossakin vietsissä sanottiin, ettei kannta heti suhteen alussa paljastaa kaikkea - ja mielestäni se on ihan tervettä itsesuojeluvaistoa, ettei kaikkea kerro heti. siihen vaikuttaa aika, että oppii tuntemaan ihmisen - eikä ihmistä opi tuntemaan silleen vain et kertoo itsestään kaiken.. ku tää mies sanoi että haluu oppii tuntee mut ja totes et mulla on paljon salaisuuksia.. mä totesin etten m voi nyt vaan koko historiaani vuodattaa tosta noin vaan ja i siin oo mitään suurempia luurankoja. välil tuntuu et se haluaa oppia mut tuntee nopeesti. ymmärtäväinen se on kyllä silleen, ei painosta jne. ja luulen sen olevan vähän epävarma itsestään. ainakin herkkä se on :)

    olen miettinyt tuotakin, että kait se mies olisi ihan vaan positiivisesti yllättynyt jos joku on vielä kokematon vielä 25veenä.. siis ihan normaali todellakin olen, mutta ei vain ole kohdalleni sattunut ketään, jonka kans ois syntynyt pidempikin suhde.. ja olen sosiaalinen, iloinen jne, mutta ei vain ole sattunut ketään kohdalleni. ja kait olen nirso kun ei kuka tahansa kelpaa ;)

    Kannustuksena täytyy sanoa, että olin 22 ja neitsyt kun tapasin nykyisen aviomieheni. Hänellä oli kyllä ollut naisia enemmän kuin tarpeeksi.. Itsellänikin yksi pitkähkö seurustelusuhde takana, exä vaan ei koskaan tuntunut riittävän oikealta. (Ja kommentoijille, kyllä, se oli virhe koko juttu, ei pidä säälistä, paremman puutteessa tms. koskaan alkaa seurustella.)

    Kun kerroin miehelleni olevani neitsyt, hän oli hyvin yllättynyt, kun tiesi exästäkin. Ensiyllätyksestä toivuttuaan hän kuitenkin kertoi kunnioittavansa minua nyt enemmän ja alkoi muutenkin ottaa jutun vakavammin. Useita kuukausia tämän jälkeen menetin neitsyyteni hänelle, ja vaikka ehkä lapselliselta kuulostaakin, kyllä hän oli siitä ylpeä. Edelleen silloin tällöin asia tulee puheeksi, ei koskaan missään kiusoittelu- tms. mielessä vaan joskus minua kehuessaan mainitsee.. Väittäisin, että jos miehellä järki on päässä niin ei ainakaan anna moisen asian häiritä.

    Äänestä

Tuo teidän ikäero on sen verran suuri, että siitä saattaa tulla ongelmia vähän ajan päästä. Siinä missä sinä haluaisit olla ihana ja lämmin perheenäiti, eli saada lapsia ja hoitaa kotia, niin miehesi voi haluta vielä rillutella kapakoissa ja muissa paikoissa pitkäänkin. Naisella kuitenkin biolooginen kello tikittää aika hurjaa vauhtia, miehellä sen sijaan viisari alkaa väsymään vasta eläkeiässä.

Eli oletko nyt ihan varmaan harkinnut sitä, että alat suhteeseen noinkin nuoren miehen kanssa? Toivottavasti hän ei hae sinusta "äitihahmoa"? Ja se, että pimität tärkeitä asioita mieheltäsi, ei ole hyvä perusta kestävälle suhteelle.

Tsemppiä!

Äänestä
  • 2-3 vuotta ole ikäero eikä mikään, ei välttämättä kaikki miehet ole juuri näitä pelimiehiä ja pettäjiä joihin juuri sinä olet sattunut tutustumaan. este saattaa olla se että jompikumpi on sattunut tekemään tyhmän päätöksen "en koskaan tahdo tehdä lapsia kenenkään kanssa" itse olisin valmis niitä pyöräyttämään vaikka heti, jos olisi sellainen kumppani jonka kanssa todellakin tahdon olla loppuikäni.

    m 21

    Äänestä

  • Eheh...3 vuotta iso ikäero? Jos puhuttas yli 10:stä vuodesta, sitten olisi miettimistä.

    Äänestä

Hyvähän juttu toi on. Miehet tykkää naisista, jotka ei ole olleet kauheita jakorasioita, eivät tykkää yhdenillanjutuista ja sen sellasista. Monet miehet varmaan etsiikin sunlaisia naisia.

Parisuhteessahan sä sitten opit nauttimaan ja tekemään just sun miehen kanssa niitä juttuja. Opetelkaa ja nauttikaa.

Äänestä

Se on hienoa, ettet ole jakanut itseäsi kuten suurin osa suomalaisista naisista tekee. Sinä olet hieno nainen. Uskon, että miehesikin osaa sitä arvostaa. Olet harvinaisuus suomalaisten naisten joukossa, helmi keskellä rappiolla olevia jakorasioita.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


kokenut ja kokematon kirjoitti:

Mies on 22 ja minä 25. En ole aimmin seurustellut juuri sillain, minulla on ollut säpinää miesten kanssa, mutta se ei ole johtanut mihinkään. kumppanini on ihana mies, jolla on aiemmin ollut pari suhdetta ja minulla ei yhtään. hän ei tiedä tätä, vaan olen sanonut että on ollut jotain.

pelkään ja nolottaa myöntää hänelle, että hän on ensimmäinen vakava seurustelun kohde minulle. pelkään hänen pitävän minua outona tms, mutta ei vain ole sattunut sellaista sopivaa kohdalle enkä ole kiinnostunut yhden yön jutuista. Pussannutkin olen ekan kerran ehkä ala-asteella, mutta aikuisiällä hänen kanssaan.

luulisi minun olevan kokeneempi iän puolesta mutta en ole. se ehkä näkyykin eleissäni, tunnen olevani kömpelö. pidän hänestä hyvin paljon ja hän minusta ja on aika ymmärtäväinen kaveri, mutta ei vain ole helppo avautua tästä.

onko teillä ollut samoin? kertokaa mielipiteitänne ja kokemuksianne.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu