... ette voisi meidän nuorten perheiden antaa kasvaa je kehittyä rauhassa omaan tahtiimme? Todella raskasta kuunnella arvostelua ja uteluja omista valinnoista (mm. lasten kasvatuksen ja kodin sekä vapaa-ajan suhteen). Sinä anoppi, olet minulle kuitenkin vieras ihminen. Puhu pojallesi suoraan, jos jollekin on pakko puhua. Ja todellakin -elä omaa elämääsi, meillä on omamme jossa teemme omat valintamme ja virheemme.
Miksi te anopit...
Maire älä masennu
191854
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
olet tehnyt siinä tosi härskin virheen, että luulet, että voit omia anopin pojan.
Se ei kuule tule kuuna kullan valkeana onnistumaan.
Se on todella niin, että äidin ja pojan suhde on pyhä, sitä ei kukaan naisenkuukkeli pysty rikkomaan ja jos pystyy, siinä tapauksessa on jotain pahasti vialla äidin ja pojan suhteissa.
Jos et ole yhteistyökykyinen, niin vapaudu niistä kahleista, äläkä siinä kukkoile ja esitä jotain neityst mariaa,,,voivoi mitähän elämää teikäläinenkin on viettänyt ennen kun sai sen miehensä kiikkiin.
Kyllä anoppi tietää.
provo?
En voi kuvitella, että joku sanoisi tuolla tavoin: äidin ja pojan suhde on pyhä...?
Kuka niin on sanonut? Miksi se olisi pyhä?
Olen itse ollut miniä ja nyt olen kahden miniän anoppi. Olen varmaan tehnyt tyhmyyksiä sekä miniänä että anoppina, mutta uskon että osaan ottaa opikseni myös! Poikieni vaimot ovat heille tärkeimpiä ihmisiä maailmassa ja siihen väliin ei mahdu mikään äiti eikä anoppi!
Jos äidit ja anopit eivät sitä tajua, johan on kumma!
tuolla tavalla seuraava sukupolvi on vielä masentuneempaa ja yksinäisempää ja entistä enemmän sosiaalisia ongelmia esiintyy.
Kaikki vain omaan lokeroon ja jos tulee vastaan ihminen jonka rinnalla tuntee olonsa epävarmaksi niin eikun suhtet solmuun ja välit poikki. Näin erotamme sukupolvet toisistaan ja elämme onnellisina omissa karsinoissamme. Seurauksista viis. Lasten etua ei tarvitse ajatella, äitien vain.
PS. Jokainen nuori äiti ja nainen varmasti keskustelee noista mainitsemistasi aiheista ns. ystäviensä kanssa. Suvun kesken niistä vain ei sovi keskustella. Luulisi että koti, lapset ja vapaa-aika ovat aika neutraaleja keskusteluaiheita josita voisi jutella jopa anopin kanssa, mutta minkäs teet, pelottaa mitä mieltä anoppi on ja ei voi olla avoin ja rehellinen, jos se vaikka arvostelee.
Hohhoijjaaa teitä nuoret naiset. Kasvun aika koittaa joskus teillekkin, silloin olette niitä anoppeja jotka nakataan sivuun kun ei ole käyttöä. Onneksi olkoon sitten vaan. Ihan itse sen aiheutitte !
Ymmärrän, että otitte viestin itseenne. Tarkoituksenani oli vain saada teidät tajuamaan, että ette todellakaan ole ketään arvostelemaan kenenkään elämää -ette edes omien lapsienne. Enkä todellakaan kirjoittanut välien katkaisemisesta, enkä teidän poikienne omistamisesta. Mutta turhaan tulette tyrkyttämään neuvojanne lasten kasvatuksesta ja huushollin pidosta, teemme kuten parhaaksi näemme.
Millä tavalla sinut on heitetty sivuun? Jos olet pojallesi tärkeä, ei kai miniäsi voi sinua sivuun heittää? Vai oletko kasvattanut tahdottoman olion, jota miniä voi täysin manipuloida?
Nykymaailmassa niin anoppien kuin muidenkin sukulaisten kannattaisi pitää huolta omista sukulaissuhteistaan. Avioliitot päätyvät eroihin, ihmiset asuvat kaukana kotipaikoistaan, jopa ulkomailla. Suvut eivät enää välttämättä pysty pitämään yhtä välimatkojen takia, vaikka haluaisivatkin. Jotkut ihmissuhteet ovat tärkeämpiä kuin toiset ja joskus saattaa olla pakko valita. Sekä minun että mieheni suvut asuvat satojen kilometrien päässä. Lapset ovat "pahimmassa" harrastusiässä, käytännössä vapaita viikonloppuja ei vuodessa montaa ole. Anopillani kesti vuosia tajuta, että hän voi pitää yhteyttä perheeseemme poikansa kautta, ei siihen minua tarvita. Emme käytännössä pysty sovittelemaan aikatauluja niin, että pääsisimme molemmat käymään molempien vanhempien luona vaan minä käyn vierailulla oman sukuni luona, mieheni omansa.
En myöskään halua keskustella anoppini kanssa esimerkiksi lastenkasvatuksesta. Hän ei osaa puhua siitä kuten ystäväni vaan yrittää tuputtaa omia näkemyksiään parempina. Kyse ei ole keskustelusta vaan ohjailusta. Sama pätee kodinhoitoon. Ystäväni käyvät meillä kylässä ja talomme elää tavallaan. Anopin tullessa kylään hän tekee kaikkensa osoittaakseen, miten huonosti asiat on hoidettu.
Itse olen päättänyt, että yritän pitää suhteeni poikaani kunnossa. Jos hänen puolisonsa ei minusta pidä, toivon silti poikani käyvän lapsuuden kodissaan. Jos näin ei käy, yritän kuitenkin elää omaa elämääni ja antaa seuraavan polven elää omaansa. Ainakaan en aio elää heidän kauttaan. Äitiä ei voi sivuun heittää, koska ihan aikuisten oikeasti täysikasvuisten lasten elämässä äidin ei pitäisi kovin suurta roolia näytelläkään.
Vaikken kovin paljon anoppiini yhteyttä pidäkään, en ole koskaan estänyt miestäni tai lapsia vierailemasta anoppilassa tai kieltänyt anoppia meillä käymästä.
Jos esitit kysymyksesi nimim. oiva ohjenuora niin kerronpa, että minua ei ole heitetty sivuun millään tavalla. Poikani kanssa meillä on aina ollut hyvät välit enkä näe mitään syytä muutokseen edelleenkään, hänen jo ollessa perheellinen mies.
Olen nimittäin kasvattanut poikani empaattiseksi ja fiksuksi mieheksi, joka kykenee ottamaan huomioon muutkin ihmiset, ei ole itsekäs eikä rajoittunut eikä vedä ihmisten välille raja-aitoja sen mukaan mitä ihminen on, käyttäytyy fiksusti kaikkia kohtaan. Tuskin muutoin olisi niin hyvin elämässään menestynytkään.
että nykytekniikan avulla voi pitää yhteyttä vaikka toisellepuolen maapalloa. Sen takia ei tarvitse sukua hylätä että ovat kaukana.
Ja minulle ainakin myös miniäni on sukua ja näinollen myös tärkeä ihminen. Hänhän on poikani vaimo ja lapsenlapseni äiti, eli todella tärkeä ihminen.
Toivotko muuten, että tuleva miniäsi olisi sinun kaltaisesi ?
Huushollin pito nimittäin.
Mutta en ole kertaakaan puuttunut, enkä puutu jos lapsi ei ole vaarassa.
Ei varmaankaan olisi pahitteksi joskus kuunnella vanhemman ja viisaamman neuvoja.
Mutta tiedän mitä neuvomisesta seuraa, joten pidän suuni kiinni.
En myöskään käy kylässä paitsi jos on todella tärkeää asiaa.
Miniä ja poika lapsineen käy usein ja olen pitänyt vieraana.
Enpä usko että ainakaan minä moista toivoisin, miksi toivoisin?
... Tuo on juuri se ongelma -"Vanhempi ja Viisaampi". Ei asia ole näin, arvostan kyllä elämän kokemusta, mutta aina ikä ei tuo viisautta, useimminkin päin vastoin. Mutta fiksua tuo, että osaa pitää mölyt mahassaan, kiitos siitä!
Juuri näin, ymmärsit täysin pointtini!
ennenkuin iän mukana kantapään kautta.
En minäkään kuunnellut anoppiani vaikka nyt on myönnettävä hänen olleen oikeassa eräissä asioissa.
Nuoremmalla sukupolvella on asioita joita meillä suurilla ikäluokilla ei ollut, joten he myös hallitsevat uutuudet toisin kuin me.
Kyllä me ajan hermolla pysytään pienellä viiveellä.
Ei ikä ja anoppius automaattisesti tee kenestäkään viisasta.
Mutta ei myöskään nuoruus ja miniäksi tulo.
Olen mennyt naimisiin reilusti yli kaksikymppisenä, työssäkäyvänä itsellisenä naisena ja asuessani nykyisellä kotipaikkakunnallani. En ole koskaan asunut anoppini kanssa samalla paikkakunnalla enkä ole koskaan hänen kanssaan tutustunut samalla tavoin kuin esimerkiksi omien ystävieni tai sukuni kanssa. Aika tyypillinen tilanne nykyään. Minulle on tosiaan vieras ajatus, että mentyäni naimisiin mieheni kanssa, automaattisesti olisin hyvä ystävä hänen sukulaistensa kuten äitinsä kanssa. Kyllä yhteyttä voi pitää puhelimitse, mutta kyllä edes nykytekniikan avulla on vaikea luoda oikeita ihmissuhteita. Soitan äitini kanssa päivittäin, mutta miksi soittelisin anopilleni? Eikö ole luontevaa, että mieheni hoitaa suhteensa omaan sukuunsa? Kysehän on ihmisistä, joita en edes tunne. Jotenkin minusta oli suorastaan kummallista, että anopin tullessa meille ensimmäisiä kertoja kylään, hän alkoi hankaamaan tiskipöytäämme, huomautteli täytekakun mausteista. Myöhemmin hän on kommentoinut lastenkasvatustamme jne. Ja nuo huomautukset on kohdistettu nimenomaan minulle. Onkohan tämä jotenkin sukupuolisidonnainen asia, koska isäni ei kohdista mieheeni vastaavia paineita. Jos isäni alkaisi järjestellä vaikkapa mieheni autotallia (on meillä enemmän miehen valtakuntaa), mieheni varmaan pistäisi appiukon pihalle. Minkähän takia naisille vastaavassa tilanteessa sanotaan "anoppi tarkoittaa vain hyvää".
Minä en ole varsinaisesti riidoissa anoppini kanssa. En myöskään koe ole hänelle tärkeä ihminen eikä hänkään ole minulle. Jos vaikka eroaisimme mieheni kanssa, en usko, että meillä kummallakaan olisi tarvetta pitää yhteyttä toisiimme sen jälkeen. Ainoa yhdistävä tekijä on mieheni eli anopin poika. Minulle riittäisi, että välimme olisivat asialliset. Se ei kuitenkaan ole minulle niin tärkeää, että antaisin kenenkään hyppiä silmilleni omassa kodissani. Ehkä mieheni on elämänsä äidilleen velkaa, minä en.
Olen aika paljon miettinyt ja spekuloinut, minkälaisen vaimon poikani aikanaan nai. Käykö niin, että hän haluaakin pullantuoksuisen kotiäitityypin vaimokseen (minun vastakohtani) ja he odottavat minun esimerkiksi osallistuvan arkiseen elämäänsä, mitä en tietenkään itse halua. Näin voi käydä eikä asia ole vallassani. Käypä niin tai näin, aikuiset lapset ovat itse vastuussa elämästään ja valinnoistaan. Minulla on omakin elämä ja yritän olla luomatta lapsille tai omaan päähäni vahvoja odotuksia lasteni elämän suhteen. Niinpä minulla ei ole miniäni suhteenkaan odotuksia, ehkä hieman uteliaisuutta nähdä, mitä elämä tuo tulleessaan.
Olen myös miettinyt tuota "vanhempi ja viisaampi" väittämää. Se ei liity pelkästään tai edes pääosin anoppiini vaan muihin vanhoihin sukulaisiin. Esimerkiksi itse arvostan avarakatseisuutta ja erilaisuuden ymmärrystä. Olen aika paljon matkustellut lasteni kanssa enkä ole heille pakkosyöttänyt ajatusta, joidenkin ihmisryhmien (kuten suomalaisten) erinomaisuutta. Anoppini on ikänsä asunut samalla pienellä paikkakunnalla ja mielestäni hänelle vanhuus ei ole sellaista viisautta, jota erityisemmin arvostaisin. Hänelle on selvää, mikä lapsille on hyvästä: heidän pitää syödä 60-luvun ruokaa (samaa mitä lasten isä aikoinaan), tietokoneet on pahasta tai ainakin tarpeettomia, kitsaus on kaiken hyvän alku, matkustelu tuhlaamisen muodoista syntisin jne.
Missä on se vanhuuden tuoma avarakatseisuus? Yritin kerran selittää anopilleni, että en pidä alkeellisista oloista enkä halua esimerkiksi kesämökille, missä on ns. puucee. Ymmärrän, että alkeelliset olot ovat jostain syystä monille suomalaisille se ainoa oikea tapa viettää kesälomaa. Minä olen lapsuudessani jopa asunut talossa, missä ei ollut WCtä, joten minulle asiaan ei liity mitään eksotiikkaa. Anoppini mielestä olen väärässä eli hän ei voi hyväksyä erilaisia mielipiteitä.
Eihän kaikkea tarvitse vanhanakaan hyväksyä, mutta edes sen voisi käsittää, että maailmanmeno ei pysähdy siihen, kun itse täyttää 40 vuotta. Nuorempi polvi rakentaa oman elämänsä ja vaikka kodin- ja lastenhoito olisi avutonta vanhemman polven mielestä, harva on kuitenkaan lapsiaan onnistunut vioittamaan tai kotiaan tuhoamaan.
Vaikka noin kirjoitinkin, ehkä laitoin sen tahallani.
Olen lastenikin mielestä ennakkoluuloton, en pekää uusia asioita, selvitän ne parhaani mukaan.
Matkustelen paljon,mieluiten yksin.
Minulla on itseäni nuorempi miesystävä, se oli lasten mielsestä alkuun vähän outoa.
Siedän kyllä erilaisuuttakin, mutta en mitä hyvänsä.
En pidä sosiaalipummeista ja laiskoista ihmisistä.
On ilman omaa syytään vaikeuksiin joutuneita, en ole lisäämässä heidän kuormaansa omilla mielpiteillänija neuvoillani.
Olen omavarainen ja itsenäinen, pahin pelkoni on joutua sängyn pohjalle toisten hoidettavaksi.
Mutta terveys ei ole omissa käsissä, edes nuorella.
Miniät saavat olla rauhassa ja myöskin vävy.
He käyvät usein vaikka asuvat satojen kilometrien päässä.
Minä en käy juuri koskaan heillä.
En halua häiritä heidän elämäänsä, kaikki käyvät vaativassa työssä ja vapaa-aikaa heillä on vähän.
Lomilla he kuitenkin tulevat luokseni.
Meillä on iso mökki ja asunto joten saavat käydessään myös olla rauhassa jos haluavat.
Lapsenlapsia olen hoitanut hyvin vähän, he ovat jo isoja, olen myös iso-mummi.
Vai vanhemman ja viisaamman neuvoja...
Vanhemman, kyllä kyllä, vanha kääkkähän sinä olet, myönnetään myönnetään, mutta mutta...
"Viisaamman"???? Millä perusteella?
Johan sinulla on iän myötä entinenkin viisaus karissut aivoista. Kun aivot lojuvat käyttämättömänä vuosikymmen toisena perään, m niin kyllähän ne ruostuvat.
Kuinka olet onnistunut kasvattamaan poikasi empaattiseksi, kun sinusta itsestäsi puuttuu empatia aivan kokonaan? Oliko kasvatusmetodinasi tässä tapauskessa varoittavana esimerkkinä oleminen?
Mikäs siinä, sama se,jos lopputulos on kuitenkin hyvä....
Ehkä lapsenlapsesikin ottavat sinusta negatiivista oppia ja tajuavat ettei pidä olla sellainen kireä, ahdasmielinen, itsekäs, katkera, myötätuntoon kykenemätön ihminen kuin mummi. Lopputulos on varmasti oikein hyvä.
Nyt meni pahasti ulalle. En ollenkaan ymmärrä mistä lienet saanut tuollaisen tiedon minusta. Eihän tuo pidä ollenkaan paikkaansa ja olen vakuuttunut että et minua tunne, joten vedä takaisin tuo luonnekuvaus.
Mutta jos tuollainen purkaus helpottaa omaa oloasi, niin ole hyvä vain.
kaikkien anoppien olevan omasi kaltaisia? Pieneen mieleenikään ei tulisi mennä neuvomaan poikieni valittuja kuinka elää elämäänsä! Kyseessä on heidän kotinsa ja tapansa ja niitä kunnioitan, kuten hekin minun kotini tapoja täällä ollessaan.
kumpikin miniä on omanlaisensa persoona ja heidän kotinsa kuvastavat heitä itseään ja poikiani. Taloutensa hoitavat kuten parhaaksi näkevät siihen en puutu jollei pyydetä.
Toinen miniä on minulle kuin oma tytär yhtä läheinen, siltikään en aikuisen asioihin puutu, kuten en enää poikienikaan asioihin. Toinen on kuin hyvä ystävätär. ja tallaisina toivon välien säilyvän. Kunnioitan heidän yksityisyyttään ja elän omaa elämääni kuten ap. kehoitti.