Olen n. 30 v (sinkku) nainen ja ihastunut perheelliseen työkaveriini, joka on ilmeisesti ihastunut minuun myös. Aluksi ajattelin, että "olemme aikuisia ja voimme elää näiden tunteiden kanssa, mitään ei tarvitse tapahtua ja kunnioitan miehen suhdetta..."
Aikaa on kulunut, mutta ihastus ei ole mennyt ohi. "Näiden tunteiden kanssa eläminen" ei ole enää helppoa. Mies ei puhu juuri koskaan vaimostaan, mutta tiedän että heillä ei mene hyvin (sanonut useammallekin ihmiselle). Työpaikkamme on iso, ja näen miestä yleensä kerran pari viikossa. Lisäksi olemme työasioissa tai niiden varjolla yhteydessä lähes päivittäin. Joskus saattaa tosin mennä päiviä, ettemme ole yhteydessä toisiimme.
"Mitään" ei ole varsinaisesti tapahtunut.
Työasioiden lisäksi mies kuitenkin esim. saattaa lähettää tekstiviestejä lomareissultaan, soittaa humalassa tms. Muutama yhteinen työkaverimme on kommentoinut miehen olevan ihastunut minuun, ja pidän sitä itsekin aika varmana. En kuitenkaan tiedä, onko miehellä tulevaisuudensuunnitelmia varalleni vai olenko vain "valopilkku töissä"? Pakeneeko mies meidän "flirttisuhteeseemme" vaikeaa liittoaan vai onko hän tosissaan kiinnostunut?
Mitä tehdä? Suoraan puhuminen ei ole vaihtoehto esim. miehen esimiesaseman vuoksi. Toivon kommentteja erityisesti miehen asemassa olevilta.
Aikaa on kulunut, mutta ihastus ei ole mennyt ohi. "Näiden tunteiden kanssa eläminen" ei ole enää helppoa. Mies ei puhu juuri koskaan vaimostaan, mutta tiedän että heillä ei mene hyvin (sanonut useammallekin ihmiselle). Työpaikkamme on iso, ja näen miestä yleensä kerran pari viikossa. Lisäksi olemme työasioissa tai niiden varjolla yhteydessä lähes päivittäin. Joskus saattaa tosin mennä päiviä, ettemme ole yhteydessä toisiimme.
"Mitään" ei ole varsinaisesti tapahtunut.
Työasioiden lisäksi mies kuitenkin esim. saattaa lähettää tekstiviestejä lomareissultaan, soittaa humalassa tms. Muutama yhteinen työkaverimme on kommentoinut miehen olevan ihastunut minuun, ja pidän sitä itsekin aika varmana. En kuitenkaan tiedä, onko miehellä tulevaisuudensuunnitelmia varalleni vai olenko vain "valopilkku töissä"? Pakeneeko mies meidän "flirttisuhteeseemme" vaikeaa liittoaan vai onko hän tosissaan kiinnostunut?
Mitä tehdä? Suoraan puhuminen ei ole vaihtoehto esim. miehen esimiesaseman vuoksi. Toivon kommentteja erityisesti miehen asemassa olevilta.
Vastaukset 19
Vanhimmat
haluukse tuheroa
...jättäisi perheellisen miehen rauhaan? Miehellä voi olla vaimonsa kanssa jotain ongelmia, mutta se ei oikeuta ajattelemaan, että sinulla olisi oikeus olla rikkomassa toisten avioliittooa. Miksi sinä edes haikailet varatun perään?
En oikein ymmärrä näitä kommentteja. Eikö tekstistäni juuri käy ilmi, että olen yrittänyt kunnioittaa heidän suhdettaan kaikin mahdollisin tavoin? En ole alkamassa toiseksi naiseksi, olen yrittänyt pitää tilanteet neutraaleina. Pitemmän päälle se ei vain ole aina niin helppoa. Kyllä se yhteydenpito jne. on ihan molemminpuolista. On helppoa sanoa, että odota, että tunteet laimenevat - mutta kun ne eivät ole laimenneet ja tätä on jatkunut noin vuoden. Olen myös aika varma, että mies eroaa ennemmin tai myöhemmin. Eivät ne heidän ongelmansa ole mitään "pikku vaikeuksia".
kokeilemaan kepillä jäätä, joskos se varattu perheellinen mies voisi sinulle enemmän antaa kuin joku vapaa.
Mitä tulee tapahtumaan. Rakastutte ja kohta työnteosta ei tule mitään. Varmasti joku huomaa. Seuraa kurinpitotoimet. Jos ette usko, saatte aivan varmasti potkut. Näin se menee.
Okei, ala vaan vehtaamaan. Miehen avioliitto menee säpäleiksi. Luulet vaan, että riität. Mies saa hirveät omantunnontuskat, kun vaimo lemppaa sen pihalle.
Syyllisyyksissään se antaa vaimon jäädä lasten kanssa asustelemaan heidän upouuteen omakotitaloon mennen itse pieneen yksiöön vuokralle. Kaikki ylimenevä rähä menee ex-puolisolle ja lapsille.
Nyt luulet saaneesi miehen itsellesi. Mitä saat: syyllisyydentuntoisen ja ristiriitaisen miehen, joka hukuttaa tuntensa pulloon. Luulet, että voit rakastaa hänet ehjäksi.Väärin, mies tulee aina rakstamaan lastensa äitiä , ei sinua.
Kyllästyt, eroatte. Mitä jää: rikottu perhe, turvattomat lapset, kaikki paskana. Ja miksi, sinun piku horon takia. Et ole minkään arvoinen.Täys itsekäs pikku vosu paska!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
mikä pelle oot.. Ikä varmaan 15v ja äitin luvalla netissä.. Mee muualle jos sulla ei oo muuta tekemistä ku antaa turhaa palautetta!!
Aloittajalle: Oon itse melkein samassa tilanteessa sinun kanssa. Toinen osapuoli tuntee kyllä samoin kun itse tunnen.. On vaikeeta kun ei tiedä mitä tekis..
..että on muitakin samassa tilanteessa kamppailevia.
Mielestäni suurempi vastuu on perheellisellä kuin sinkulla. Jokainen hoitaa itse oman tonttinsa ja jos perheellinen lähtee aidantaa kokeilemaan, niin vastuu on vain itsellä. Ei sitä voi sen toisen päälle sälyttää jos mies haluaa pettää.
Muuten kirjoitus oli hyvää analyysiä pettämisen seurauksista.
on vaikeaa saada järkevää kommenttia mihinkään kysymykseen, mutta itse sanoisin ettei ihastuksen takia kannata vielä ruveta hätiköimään. Yritä pitää kaikki tilanteet mahdollisimman neutraaleina ja anna elämän kulkea omalla painollaan. Jos hyvin käy, ihastus laimenee ja tilalle tulee ystävyys, eikä mitään peruuttamatonta pääse tapahtumaan. Älä ala missään nimessä toiseksi naiseksi.
...rakkaudessa...Rakastuminen ei olemikään mallinnettava prosessikuvaus, jonka mukaan suunnitellaan järjestelmä. Antaa palaa vaan, jos teiltä löytyy riittävää sielujen synergiaa, niin olkaa onnellisesti yhdessä ja naikaa niinkuin kanit. Ps viimeinen oli loppukevennys!
tuheroa on tarjolla. Jos tuheroa on, niin poikakani kiittää.
..perään niin silloinhan millään ei ole väliä, kunhan saa tuheroa.... ei siinä paljon rakkaudesta voi puhua....
sitä tietää milloin on kyse rakkaudesta? Voiko toiseen vilpittömästi luottaa ja entä silloin kun rakastumisen huuma laimenee ja toinen alkaa haikailemaan menneisiin?
MENOSSA
.tunne elämää eikä mitään rahoituksen riskienhallintaa. Tunne-elämässä ei koskaan tiedä mitä tapahtuu se perustuu tunteeseen eikä siihen saa asiakastiedosta reittausta.
Hoida muu elämäsi kuntoon järjellä ja harkinnalla, niin rakkaudessa voit hyvällä omalla tunnolla ottaa vähän riskiäkin - usimmiten se kannattaa... Tietenkin on niitä , jotka valitsee puolison järjellä ja ostaa asunnon tai auton ja tekee pörssisijoituksia tunteella, valinta on sinun!
Mulla on samanlainen tilanne, olen vain itsekkin varattu ja ikääkin on jo enemmän.
Ei ole minun kohdallani sattunut samanlaista ennen. Olen varsin konservatiivinen ja varovainen ihminen. Tapaan työssäni paljon miehiä, koska olen miesvaltaisella tietotekniikka-alalla. Erilaisia pippaloita on vuosien varalla ollut enkä niissäkään ole sekoillut enkä sellaista edes nähnyt.
Miehessä vetoaa nimenomaan luonne ja se mitä hän on (tai se mitä kuvittelen). Puhumme puhelimessa paljon työasioita ja siinä samalla muutakin. Hänen kanssaan on niin helppo olla.
Olen tilannetta miettinyt suuntaan ja toiseen. Ja kyllä, oma avioliittoni ei ole kunnossa, mieheni on vakavasti sairaana.
Tällä hetekllä menen eteenpäin päivä kerrallaan ja nautin työnteosta hänen kanssaan. En tee mitään aktiivista suhteen eteen. En tee suunnitelmia, vaan teen sen mitä eteen tulee.
Tyydyn siihen, että mitään muuta tästä ei tule, mutta yhteispeli työssä on se mikä on mukavaa, sitä en halua lopettaa.
En aijo olla kuitenkaan mikään pyhimys, minä en sure hänen vaimonsa asioita tai muuta. Se ei mitenkään ole minun asiani eikä vastuuni.
Hei, ymmärrän hyvin tilanteesi (tai ainakin luulen niin). Ikävää että miehesi on vakavasti sairas ja voimia teille molemmille.
Luulen että tämä "minun mieheni" miettii myös kuinka paljon painoarvoa antaa pitkälle suhteelleen ja yhteiselle taipaleelle. Toisaalta meillä kaikilla on vain yksi elämä elettävänä, niin sinullakin...
Vaikutat suhtautuvan kypsästi tilanteeseen. Jollakin tasolla minäkin voisin tyytyä siihen, ettei tästä tule muuta kuin mitä tämä nyt on: ystävyyttä, työkaveruutta ja satunnaista flirttailua. Mutta toisaalta tämä ihminen ja nämä tunteet ovat niin ainutlaatuisia-.
Tiedän todella mistä puhutte koska olen itse varsin samanlaisessa tilanteessa. Mitä enemmän yritän kieltää tunteitani työkaveriani kohtaan (mikä on selvästi molemminpuolista), sitä voimakkaammiksi tunteeni tätä miestä kohtaan tulevat..
Olen aivan sekaisin ja tätä on jatkunut jo 3kk. Kuinka kauan minun pitää yrittää kieltää se tosiasia että olen ihastunut työkaveriini aivan head over heels?? Olen aviossa ja yksi lapsi, enkä haluaisi olla itsekäs... täytyy varmaan vaan unohtaa koko homma?!?
Olen miettinyt, mitä rakkaus on. Yllätys, en minäkään sitä ole ratkaissut. Kakkosena olen ollut, tilanteeseen "ajautunut". Jotakin tarvetta kai sekin suhde palveli. Psykologisoida voi; isän puutetta, turvatonta lapsuutta... mitä lie.
Olemme työkaverini kanssa hyviä ystäviä. Olen ajatellut asian näin. Jos oikeasti ja aidosti hänestä välitän ja häntä rakastan, tuen häntä olemaan perheensä kanssa. Hän voi sanoa rakastavansa minua, haluavansa perheen kanssani jne. Mutta, mistä minä tiedän, onko se puhetta ihmiseltä, joka tarvitsee vaikeassa elämäntilanteessa tukea ja apua. Kun häntä rakastan, minä pystyn kieltäytymään. Jos itseäni rakastan, riittää, että otan hänet.
Voimia. Selvitä itsellesi, voisitko saada elämääsi jännitystä tai tarpeellisuuden kokemuksia jostakin muualta ja mikä tärkeintä älä koskaan missään tilanteessa kuitenkaan kiellä tunteitasi. Sitä vaikeampaa kaikesta tulee!
Jos on rehtori, varo.