näköjään sinun (nainen) kiinnostus katosi. ihan kuin ei mitään olis koskaan ollutkaan. tyhjää..
aavistelin jo ja osasin muka varautua, ei auta..sattuu saatanasti
aavistelin jo ja osasin muka varautua, ei auta..sattuu saatanasti
nyt se
mies_täällä
131816
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Miksi noin ajattelet, onko hän sen sinulle kertonut, oletko pitänyt häneen yhteyttä?
olen pitänyt.. hän ei koskaan kerro mitään suoraan -- antaa loppua itsestään..
väistelee katseita.. jättää vastaamatta
ei selityksiä, korkeintaan pieniä vihjeitä ja silmistä ja kasvoista sen näkee
Mutta häntä en voi ymmärtää, minulle kävi samoin.
Pääsin unohdettujen, pois suljettujen arkistoon ilman mitään ilmoitusta...
Epätietoisuus on sydäntä raastavaa, henkisesti tuskallista.
Ja mieskin. Kommunikaatio on arpapeliä.
Joskun ei tiedä oikein itsekään missä ollaan menossa.
Ei voida sanoa asioita ääneen
Ei tiedetä mitä tai miten sanoa
Ei puhuta riittävästi, kaikki jää "oletukseksi"
Vaikeaa!
Jos saan ohjeen antaa, niin kirjoita omia ajatuksiasi ylös - "Avaa ne". Mieti päivä tai kaksi tai useampi ja puhu niistä sitten naisen kanssa.
Jos koet, että tästä tai näistä asioista on puhuttava - muuten ne jäävät vaivaamaan - nyt tai tulevaisuudessa. Uskalla erehtyä, uskalla puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Kiihtymättä tai jättämättä jotain sanomatta.
Nainen
Samaa mieltä, en ymmärrä miksi ei voi puhua ja kertoa tunteiden loppumisesta.. tuskallinen rehellisyyskin olisi loputonta kitumista parempi.
Olen kokenut tämän aiemminkin, mutta ehkä luulin, että hän jo ymmärtää miten tuollainen käytös toista satuttaa.. ei vissiin sitten
Muille hän hymyilee ja säteilee aurinkoa, näyttää suorastaan helpottuneen onnelliselta.. muhun päin ei sanaakaan,, itse saan lypsää kaiken. Jos en pitäisi mitään yhteyttä, ei puhuttas mitään vaikka käytävällä törmättäisiin toisiimme.. Eikä mitään syytä.
Tiedän toki mistä on taas kyse. Vissiin pahimmalta tuntuu se, ettei tämä aiheuta hänessä mitään surua, ikävää tai haikeutta.. kuin sukkia vaihtaisi ja uusi päivä.. itse en vain pysty unohtamaan ilman surua ja tuskaa ja puristusta..
Sama ihminen jonka olen sulkenut syliin ja ollaan molemmat kietouduttu toistemme ympärille, niin että muu maailma unohtuu.. kuiskittu korviin ja hukuttu suukkoihin. Olet nukahtanut mun syliin ja vuodattanut kyyneliäkin siinä.. Nyt on kun katsoisi vierasta ihmistä jolla on vain samat kasvot. Kuin eri persoona.. ja pahinta on, että mikään mitä minä teen tai tunnen, ei vaikuta sinuun millään lailla. Sama vaikka kävelisin jyrkäneteeltä alas tai hyppäisin kaivoon (mitä en toki kyllä tee..) tai tulisin tanssimaan alasti sun pöydälle konvehtirasia kainalossa.. pelkkää ilmaa.. et kai kertakaikkiaan tunne mitään ikävää tai yleensä mitään..
Tiedän, ettet ole koskaan puhunut, enkä aio tehdä itsestäni tällä kertaa pateettista pelleä
Aika kai luovuttaa,, näkemiin rakas
Samanlaista sydänsurua täälläkin...luulin, että Mies on kiinnostunut, kun hakeutui juttusille, hymyili, katseli....vähän enemmän mielestäni kuin normaalissa elämässä ja yhteistyössä tehdään. Valitettavasti olen ilmeisesti katsellut ruusunpunaisten lasien läpi, sillä tänään koin hänen kylmän olemuksensa. Hyvä, kun edes katsoo minuun päin, saati hymyilee, juttelee...tiedän, että muutenkaan tilanne ja paikka ei ole helppo, mutta silti. Sinä aikuinen ihminen olet särkenyt sydämeni. Ehkä joskus helpottaa. Haluisin niin kertoa sulle tunteeni, ehkä olet ne arvannut ja sen takia viilennyt...tiedä sua, eihän me hyvin tunnetakaan.
Oletkohan tulkinnut hänen viestinsä oikein ? Ehkä saat hänet aivan kipsiin ollessasi siinä vieressä. Muille on paljon helpompi näyttää iloista ja onnellista naamaa. Ehkä hän säteilee muille juuri sinun vuoksesi, jos olet siinä lähettyvillä. Niin ainakin itse teen. En uskalla näyttää tunteitani suoraan hänelle, koska yleensä on muitakin paikalla.
olen vain hankkinut kasvonaamarin...et tiedä mun oikeita tunteita!
Eihän tuosta voi paljon päätellä,kun ei mitään tietoa..enempää.
Oletko ihan varma,että kiinostus on kadonnut?
Ei minun kiinnostus ainakaan erästä miestä kohtaan ole kadonnut,olen vain hissukseen ja odottelen,huokaus.
Arvelen hänen kiinnostuksensa loppuneen ajat päivät sitten,minkäs teet..ei soi puhelin,ei tule viestejä,ei niin yhtään mitään,siltikin jaksan odottaa..
Minun on ollut pakko vältellä yhden miehen katsetta ihan vain siitä syystä, että rakastan häntä ihan hirveän paljon. Minuun sattuu ihan kauheasti, kun katseemme kohtaavat, koska hän ei tunne samoin minua kohtaan.
Oon vain loukkaantunut koska oli niin kova ikävä koko vapun ajan ja tuli olo ettet välitä.
Tekisit jotain, tuu vaikka juttelemaan. En uskalla tehä ite aloitetta.
Minä oon juuri se tässä, joka on yrittänyt pitää yhteyttä. Ei toisipäin.. ei voi mitään. Just nyt suututtaa saa***sti, fiilikset heittelee aika pahasti. Välillä ei taas meinaa päästä sängystä ylös. Tämmöstä tämä taas on..
Mua suoraan sanottuna vi****** aivan sairaasti tällä hetkellä. Menin ja ihastuin itteeni vanhempaan mieheen ja luulin, et hänellä saattais olla tunteita mua kohtaan, hölmö kun olin. Mitään välillämme ei oo tapahtunut (suudelmaa, juttelua tunteistamme tai muuta). Luulin hänen käytöksestään, että vois olla muutakin kuin pelkkää mukavaa käytöstä, katseet ja ihana hymy...mutta turhaan. Ennen kuin loma alkaa haluisin tunteeni häntä kohtaan kertoa, mutta, mutta...