En enää muistanut miksi muutama vuosi sitten seurusteluni loppui, tänään ext naiseni laittoi minulle emailin jossa kertoi viimeisen riitamme ja miten se meni. Itse en siitä muista mitään, tuskin sentään mitään näin törkeetä sanoin.
-------------------------------------------------
tässä hänen versionsa keskustelustamme:
hän: Kuinka monta kertaa mä olen sanonut sulle...
minä: Sano se jollekkin, joka kuuntelee sua.
Hän: Sä luulet taas olevas niin fiksu.
Minä: Sun rinnallas jokainen tuntee itsensä fiksuksi.
Hän: Etsä osaa tehdä mitään oikein?
Minä: En. Jos osaisin, mä seurustelisin jonkun muun kanssa.
Hän: Sulle on näköjään turha puhua mitään.
Minä: Ai mitä?
Hän: Kuule, kukaan ei ole täydellinen.
Minä: Sä et ilmeisesti tunne vielä riittävän hyvin.
Hän: Käytä järkeäsi!
Minä: se on ihan turhaa sun seurassas.
Hän: sä tarvitset kuule jonkun asiantuntijan apua.
Minä: Sussa on auttavaista amatööriä ihan tarpeeksi.
Hän: mikä sua oikeen vaivaa?
Minä: sinä.
Hän: mikset sä kasva aikuiseksi?
Minä: siksi, että et osaa tehdä kunnon ruokaa.
Hän: jos sä haluat kuulla minun mielipiteeni, niin....
Minä: ....mä kuulen sen, vaikken haluaisikaan.
Hän: rakastasä mua mua vielä?
Minä: sä olet jo kolmas joka kysyy sitä tänään.
Hän: älä viitsi olla naurattava.
Minä: onko sulla siihen joku yksinoikeus?
Hän: onko viina sinulle minua tärkeämpi?
Minä: ei, mutta se saa mut iloisemmalle päälle.
Hän: meinaatsä mennä ulos ton näköisenä?
Minä: en. Mä olen varmasti iloisemman näköinen heti kun pääsen ulos.
Hän: oliks sun hyvä olla?
Minä: no, miten sen nyt ottaa.
Hän: ja sä tiedät kaiken tästäkin asiasta....
Minä: enkä tiedä, vaikka sinusta varmasti siltä tuntuu.
Hän: kuule, ei elämä ole pelkkää seksiä!
Minä: sen mä olen kyllä sun kanssa oppinut!
Hän: eksä ole jo ottanut tarpeeksi?
Minä: en. Mä kuulen vieläkin, mitä sä puhut.
-------------------------------------------------
taisi keksiä omiaan, en sentään noin törkeä ole....
-------------------------------------------------
tässä hänen versionsa keskustelustamme:
hän: Kuinka monta kertaa mä olen sanonut sulle...
minä: Sano se jollekkin, joka kuuntelee sua.
Hän: Sä luulet taas olevas niin fiksu.
Minä: Sun rinnallas jokainen tuntee itsensä fiksuksi.
Hän: Etsä osaa tehdä mitään oikein?
Minä: En. Jos osaisin, mä seurustelisin jonkun muun kanssa.
Hän: Sulle on näköjään turha puhua mitään.
Minä: Ai mitä?
Hän: Kuule, kukaan ei ole täydellinen.
Minä: Sä et ilmeisesti tunne vielä riittävän hyvin.
Hän: Käytä järkeäsi!
Minä: se on ihan turhaa sun seurassas.
Hän: sä tarvitset kuule jonkun asiantuntijan apua.
Minä: Sussa on auttavaista amatööriä ihan tarpeeksi.
Hän: mikä sua oikeen vaivaa?
Minä: sinä.
Hän: mikset sä kasva aikuiseksi?
Minä: siksi, että et osaa tehdä kunnon ruokaa.
Hän: jos sä haluat kuulla minun mielipiteeni, niin....
Minä: ....mä kuulen sen, vaikken haluaisikaan.
Hän: rakastasä mua mua vielä?
Minä: sä olet jo kolmas joka kysyy sitä tänään.
Hän: älä viitsi olla naurattava.
Minä: onko sulla siihen joku yksinoikeus?
Hän: onko viina sinulle minua tärkeämpi?
Minä: ei, mutta se saa mut iloisemmalle päälle.
Hän: meinaatsä mennä ulos ton näköisenä?
Minä: en. Mä olen varmasti iloisemman näköinen heti kun pääsen ulos.
Hän: oliks sun hyvä olla?
Minä: no, miten sen nyt ottaa.
Hän: ja sä tiedät kaiken tästäkin asiasta....
Minä: enkä tiedä, vaikka sinusta varmasti siltä tuntuu.
Hän: kuule, ei elämä ole pelkkää seksiä!
Minä: sen mä olen kyllä sun kanssa oppinut!
Hän: eksä ole jo ottanut tarpeeksi?
Minä: en. Mä kuulen vieläkin, mitä sä puhut.
-------------------------------------------------
taisi keksiä omiaan, en sentään noin törkeä ole....
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuo dialogi kuulosti ihan Aarno Kotrolta.
Mutta Kotroni lukeneena, tiedän ettei tuo ole sitä. Ellei ole jostain sellaisesta teoksesta, jota en ole lukenutkaan. Vielä. :)
Mistä ton tekstin oikeesti repäsit?
Kun luin tuon uudestaan.. niin alkoi hämärästi tuntumaan, että ehkä sittenkin olen lukenut sen Kotron runoista...
Vai oonko mä itse kokenut jotain tuommoista..
Joka tapauksessa kolahti täälläkin.
Ei tuo kuulosta minustakaan siltä että sen olisin sanonut. exäni vain väitti että keskustelu meni noin() olen sentään vähän tunteikkaampi jätkä!
Älä nyt vielä sano että olet exäni ....
alkoi kylmät väreet virrata!!!!
En ole Sun exä. Mutta mistäs sitä tietää, vaikka olisin tuleva:)
Mä ajattelin, että heitit tänne hyvän parodian.
Mutta kirjoititko tuon dialogin tänne tosissasi?
Siis väittääkö Hän, että o i k e a s t i keskustelunne meni noin?
Suosittelen, ihan huviksesi -ja ajatuksia herättämään, lukemaan Aarno Kotron: Sanovat sitä rakkaudeksi. tms. en nyt muista sanatarkasti tuon runokirjan nimeä, mutta se löytyy kyllä noilla tiedoilla helposti kirjastosta.(ellei ole lainassa tällä hetkellä, niinkuin todennäköisesti on) Googlaamalla löydät varmaan paikan, josta sen voi vielä jopa ostaakin.
Arveluttaa se että pidät exäni kirjoitusta
runona. . . minusta se tuntui exäni vittuilulta!
Ei oikein runot minuun pure=()
kirjoitin tänne sanatarkasti mitä hän minulle kirjoitti! Nyt kun asiaa ajattelen niin alkaa naurattaa--.,-.,-. Pitää laittaa hänelle oma versioni(!) Ei minua ihan niin helposti jätetä, joten tuskin olisit tuleva exäni....
runo joka piti kehittää kouluaikana joskus muinais historiassa.
on jo mennyttä aikaa toivottavasti miellyttää(?)
Muistan, kun tartuit käteeni.
Ulkona minua halasit.
Älä jätä mua, sydämmeni varastit
tartuit käteeni kun itkin,
hyvähsyit, mut et käskenyt muuttua
huulemme koskettivat toisiaan.
Maistuit kirsikalta minä vadelmalta
hellä kosketus, pehmeä tuulahdus.
Kainaloosi käperryin, muun maailman unohdin.
Pörrötin tummia hiuksiasi, katsoin syvälle silmiisi,
Ehkä joskus vielä olen onnellinen
Miksi minua miellyttäisi runo, jonka kirjoitit joskus muinoin jollekin muulle?
Kirjoitin runon kuvisopettajalle, kun antoi koko luokan tehtäväksi keksiä ja kirjoittaa rakkausruno... on ekakerta 15 vuoteen kun sen joku muu lukee..... Kyllä se oli vain sinulle tarkoitettu runo.