Mä petin miestäni hyvän ystäväni kanssa. Muutimme mieheni kanssa syksyllä vieraalle paikkakunnalle. En tuntenut täältä ketään. Sain syksyllä itseelleni uusia ystäviä ja ne sattuivat olemaan miespuolisia.. (ammattikorkeakoulussa väki on mies painotteista). Käytiin toistemme luona melkein joka päivä kahvittelemassa ja pidettiin hauskaa.
Mä ihastuin jo jouluna yhteen heistä.Luulin etten saa mitään vastakaikua ja lopetin suosiolla flirttailun ja haaveilun.
viimeviikolla yhtenä kauniina päivänä menin yhdelle heistä kylään ja katottiin telkkuu, mies laitto ruokaa ja kahvii.. poristiin jne. Sit mies pyysi mua syliinsä, hän hieroi ja lämmitti mua. Sit se oliki menoa.. maattiin monta tuntia sändyssä kuhertelemassa. Se oli taivaallista. Mä olin vietyä!
Nyt! Mitä mulla on nyt? Ei ystäviä, ei hyvää omaatuntoa, vain sairaasti pahaa. Se mies on ollut niin vaikee sen jälkeen, et ei meidän ystävyys voi enää jatkua.
Mä petin miestäni!Olen ollut kihloissa mieheni kanssa 4 vuotta ja asutaan yhdessä, seksi sujuu ja kaikki menee hyvin. Mies käy töissä ja mä elän sen tuloilla. Tämä on niin väärin kaikkia kohtaan. Kaduttaa ihan älyttömästi. Mitä tästä eteenpäin?
Kertokaa jotain piristävää! Mikä auttaa? pääseekö tästä yli? Onko mun ja mieheni suhde tuhoon tuomittu? mies ei vielä tiedä, mut jos kertoisin?
Mä ihastuin jo jouluna yhteen heistä.Luulin etten saa mitään vastakaikua ja lopetin suosiolla flirttailun ja haaveilun.
viimeviikolla yhtenä kauniina päivänä menin yhdelle heistä kylään ja katottiin telkkuu, mies laitto ruokaa ja kahvii.. poristiin jne. Sit mies pyysi mua syliinsä, hän hieroi ja lämmitti mua. Sit se oliki menoa.. maattiin monta tuntia sändyssä kuhertelemassa. Se oli taivaallista. Mä olin vietyä!
Nyt! Mitä mulla on nyt? Ei ystäviä, ei hyvää omaatuntoa, vain sairaasti pahaa. Se mies on ollut niin vaikee sen jälkeen, et ei meidän ystävyys voi enää jatkua.
Mä petin miestäni!Olen ollut kihloissa mieheni kanssa 4 vuotta ja asutaan yhdessä, seksi sujuu ja kaikki menee hyvin. Mies käy töissä ja mä elän sen tuloilla. Tämä on niin väärin kaikkia kohtaan. Kaduttaa ihan älyttömästi. Mitä tästä eteenpäin?
Kertokaa jotain piristävää! Mikä auttaa? pääseekö tästä yli? Onko mun ja mieheni suhde tuhoon tuomittu? mies ei vielä tiedä, mut jos kertoisin?
Vastaukset 78
Vanhimmat
Olipa surullista luettavaa...siinä meni hyvä ystävä ja mitä jäi tilalle,vain pahaa mieltä ja huono-omatunto.
Ensinnäkin miehet haluu naisen sänkyyn,mitä nopeammin sen parempi heille ja sen jälkeen ei olla enää ystäviä...näin se valitettavasti kuule vaan on.
Koita nyt elää sen asian kans,sitä ei saa tekemättömäksi ja ota opikses jos sullon hyvä mies...ei se parane vaihtamalla,ei pettämälläkään,siinä loukkaat eniten ehkä kuitenkin itseäsi.Voi että ku ihmiset tajuis aikanaan eikä kaikkee ois aina pakko päästä kokeileen.
Mä vähä luulen et sun elämäs ei kuitenkaan niin reilassa olekkaan ku sä luulet,koska vieras syli veti noin paljon.Seuraavalla kerralla ku alkaa vierasta tekeen mieli,mieti kannattaako laittaa ensin oma suhe loppuun ja sit vasta alkaa katteleen muita.
Mukavaa kesän odotusta sinulle ja voimia sulle tulla toimeen asian kanssa!
En aijo enää pettää miestäni. Tein liian suuren virheen. Ei mua vaan ennen vieras syli oo houkuttanu.. ja tämäkin tuli vähä yllättäen.
Itsekin petin tänään avovaimoani - ensimmäisen kerran. Saa nähdä jääkö se viimeiseksi. En lähde erittelemään kenen kanssa ja mitä ja miten, mutta pääasia, että tein jotain, mikä selkeästi on pettämistä.
Heti jälkeenpäin mieleen iski paha mieli ja huono omatunto. Tuli halu palata kullan kainaloon ja rakastaa ja olla rakastettu.
Minä lähden liikkeelle siitä, että en kerro vaikka miten kävisi. En usko, että kertomalla saavuttaisin mitään hyvää, vaan päinvastoin se musertaisi sen luottamuksen joka meillä tällä hetkellä on. Tietysti nyt lähes jokainen lukija mielessään kiroaa minut ja sanoo että mikä minä olen puhumaan luottamuksesta. Tässä pitäisi mielestäni esittää itselleen kysymys, pystyykö jatkamaan suhdettaan petttämisestä huolimatta, katsomaan puolisoaan silmiin. Tärkeintä ei mielestäni ole se kertooko vai ei, vaan se, miten taata suhteen jatkuminen läheisenä ja toimivana - siis jos sitä haluaa myös pettämisen jälkeen.
Minä en kerro, koska en usko, että kertomalla A) Minun oloni paranisi, B) puolisoni olo paranisi ja C) suhde tulisi toimivammaksi. Toisessa suhteessa ja toisten ihmisten kohdalla nämä asiat voivat olla toisin. Enkä usko, että kukaan voi absoluuttisesti sanoa, että "puolisolla on oikeus tietää". Metaforan kaukana metsässä kaatuvaan puuhun voisin esittää, mutten viitsi. Pääasia siis se, että maksimoi itsensä, puolisonsa ja suhteen edut.
Oma syyni pettämiseen ei ollut ihastus, vaan pelkän kokemuksen haluaminen. Tieto siitä, miltä tuntuu kiihko vieraan henkilön kanssa. Myös se, että puolisoni on ollut ainut ja ensimmäinen seksipartnerini. Halusin kokea jotain villiä, sellaista mitä "normaalisti" ihmiset kokevat jo aiemmin. Minun on helppo irrottautua pettämisestä - vai onko.
Tuntuu siltä, että seisoisin nyt pisteessä josta on kaksi suuntaa. Toinen on palata kultani luo uskollisena puolisona tietäen sen mikä on hyvää ilman että kaipaa muuta. Toinen suunta voisi olla se, että jään koukkuun "kiellettyyn hedelmään", hetken hurmaan. Ennen pettämistä oikeutin sen mielessäni sillä, että jollain kieroutuneella tavalla se saisi minut tyytyäisemmäksi suhteeseeni. Nyt tämä ajaus sitten testataan. Olenko kokenut tarpeeksi, vai onko nurkan takana uusi kokemus ja himo, jota haluan?
En tiedä mikä minuun meni.. Olen kyllä kokenut ja harrastanut seksiä useiden kumppaneiden kanssa. Mieheni oli neitsyt.. ei minun olisi pitänyt pettää vaan mieheni. (hän ei ole pettänyt ja olen varma asiasta). Olen tullut siihen tulokseen, että en kerro tästä miehelleni. Olen purkanut pahaa oloani sanomalla olevani kipeenä. Kiitos helpotit minun oloani! En ole ainoa!
Oon samassa tilanteessa missä sä olit ennen kuin petit. Toista pimppaa en ole kokeillut (vielä ainakaan), taistelen vastaan. Silti tuntuu siltä että muutakin pitäisi kokeilla, ihan itsekkäistä syistä. Siis kerro oliko se samanlainen fiilis vai puuttuiko muka jotakin kun ei ollut oma kulta partnerina. Voihan se toinen olla silti paljon parempi kokemus ja sit sä voitkin jäädä nalkkiin ja kukaties se johtaa sitten jo "oikeaa" pettämiseen jatkossa...
Nyt jälkeenpäin tuntuu siltä, että ei olisi kannattanut. Tottakai hetkellisesti tuntui hyvältä ja kiihottavalta tuntea jotain erilaista, mutta niihin sfääreihin kuin fantasioissa se ei yltänyt.
Mutta toisaalta en voi jälkiviisastella ja sanoa, ettei olisi kannattanut. Ennen pettämistä himoitsin sitä kovasti. Ajattelin, että seksi vieraan kanssa olisi jotain kiihkeää, erilaista, mahtavaa. Nyt tiedän vain, että se on jossain määrin erilaista.
Tuntuu siltä, että ihminen (minä ainakin) kaipaa aina jotain muuta - märkiä unia, kiihkeitä fantasioita. Mutta toisaalta ne eivät koskaan toteudu tosielämässä. Niiden etsiminen tuottaa jossain määrin pettymyksen ja katumuksen. Puhumattakaan kiusallisista tilanteista seksin jälkeen - näin ainakin minä tunsin. Häpesin.
Jos kokemuksesta hyviä puolia etsii, niin en enää tunne tarvetta koittaa vierasta (ainakaan tällä hetkellä). Itse asiassa oma suhde toimii paremmin kuin koskaan. Osaan jälleen antautua puolisolleni ja rakastaa. Jossain määrin osaan siis sanoa nyt paremmin, mikä on arvokasta ja tärkeää minulle.
Jos nyt koittaisi antaa ohjeita hyvään elämään, niin tärkeintä olisi tyytyä siihen mitä on. Aina löytyy jotain uusia himon kohteita, uusia haluja, uusia fantasioita. Eri asia on siis, jos kyseessä ei ole pelkkä fantasia ja seksikokemuksen haluaminen, vaan aito ihastus. Minun kohdallani kyseessä oli kuitenkin puhtaasti fyysisen kokemuksen halu, joka loppujen lopuksi oli vain fyysinen, henkinen kiihottuminen on muualla.
Mutta tietysti jokaisen on loppujen lopuksi opittava kaikki itse. Jos nyt voisin sanoa ohjeita viikon takaiselle minälleni, tämä ei kuuntelisi minua hetkeäkään.
Ei se ollut tippaakaan samanlaista, ku mitä oman mieheni kanssa. Mutta siksi se ehkä olikin niin ihanaa sillä hetkellä. Jännitin silloin ihan kamalasti ja se ehkä sai kosketukset tuntumaan niin hyvältä. mä olin ihastunut mieheen aikaisemmin, ja oli hyvä kokemus sinäänsä.. ei se huonoa ollut..
Nyt kuitenkin kadun niin paljon, että en tiedä mitä voisin tehdä. Oma miehini ei tiedä ja olo on järkyttävä ja paha.
Minkä helvetin takia sua kusipäätä pitäisi piristää!? Voit varmaan lohduttautua sillä, että suurin osa ihmisistä on kaltaisiasi raukkoja, joille oma nautinto on ainut tärkeä asia elämässä.
Niin justiin.. minusta et saa raukkaa tekemälläkään. Yksi asia vain painoi mieltäni, koska en ole voinut siitä kenellekkään puhua.
en ole varas, ja tavoitteena on rehellisyys. Mulla on selvät tavoitteet elämältäni ja korkea päämäärä. Olen johtaja luonne (ehkä joskus päätoimittaja), puheen lahjatkin löytyvät, mutta kelle olisin kertonut? ai, miehelleni? tai ystävilleni, jotka sattuvat olemaan sen miehen kavereita, jonka kanssa petin. Ajattele!
> en ole varas, ja tavoitteena on rehellisyys.
Tavoitteenasi ei voi olla rehellisyys, koska muuten olisit jo aikoja sitten kertonut miehellesi että olet pettänyt.
Tiedän, että pitäisi kertoa, mutta voin menettää kertomalla kaiken, siis rakkaan mieheni. En valehtele yleenstä ja omatuntoani on tosiaan kovilla, siksi kirjoitin palstallekkin.
Sinulla on kaksi vaihtoehtoa; joko et kerro miehellesi mitään ja yrität itsekin unohtaa tapahtuneen tai sitten kerrot miehellesi mitä on tapahtunut silläkin pelolla että miehesi jättää sinut ja samalla lopetat valheessa elämisen. Sillä tällä hetkellä suhteenne ei perustu totuuteen.
Viimenen vaihtoehto kuulostaa paremmalta, mutta ajan kanssa.. jos en voi unohtaa tapahtunutta, niin minun on pakko kertoa tai en kestä omatuntoni kanssa.
Niin justiin. Onko mitään itsekkäämpää? Valehtelet miehellesi, koska haluat kynsin hampain pitää kiinn epäonnistuneesta parisuhteestasi. Miehesi valinnanvapautta ja oikeuksia sinua ei kiinnosta kunnioittaa. Siis pelkkää itsekkyyttäsi jätät kertomatta. Sitten toteat, että saatat kuitenkin tunnustaa, jos tuska käy liian suureksi. Jälleen pelkkää itsekkyyttä.
Nämä argumenttisi kertovat siis vain ja ainoastaan omasta itsekkyydestäsi. Jos elämänasenteesi on tällainen, en ihmettele ollenkaan, että juokset vieraiden syliin. Suosittelen, että opettelet tunnistamaan omat motiivisi ja harjoittelet sitä epäitsekkyyttä edes vähän.
oli vähän liioittelua. Ei suhde ole epäonnistunut jos kerran pettää ja sitä katuu. Se on inhimillistä. Jopa parisuhdekirjoissa neuvotaan, ettei aina ole ollenkaan fiksua kertoa toiselle pettämisestään, niin kuin ei olekaan. Sillä yritetään vain puhdistaa omaatuntoa.
Kuka on käskenyt lukea sitä hömppää?
Parisuhdekirja perustaa ohjeensa siihen olettamukseen, että juuri se kyseinen parisuhde on maailman tärkein ja sen eteen pitää uhrata mitä tahansa. Tässä tapauksessa aloittaja on halukas uhraamaan rehellisyytensä ja miehensä oikeudet, koska haluaa itsekkäästi pitää kiinni miehestään, vaikka on toiminut väärin tätä kohtaan.
Miettikää nyt vähän. Jos epäilet, että puolisosi jättäisi sinut pettämisesi takia, onko sopivaa jättää asia kertomatta? Sehän on tyylipuhdas petos!
psykologian oppikirjoja ihan hömpäksikään, mutta ihan miten vaan. Parisuhde kirjojen kirjoittajat taas perustavat kirjansa omiin kokemuksiin ja ilmentävät näinollen vain yhden teorian monista.
Itse olen sitä mieltä, että parisuhde ei ole maailman tärkein asia, voisin elää ihan hyvin yksinkin, ellen olisi sattunut löytämään ihanaa miestä. Olen elellyt hänen kanssaan useita vuosia enkä IKINÄ ole UHRANNUT mitään. Ei sellaisessa suhteessa voi elää, jossa ei kumpikin voi olla oma itsensä, aina.
Jos pettäisin (kovin epätodennäköistä), en kertoisi sitä miehelleni. Se olisi MINUN HÄPEÄ ja saisin kantaa syyllisyyden siitä itse. Mieheni ei minua jättäisi, vaikka sattuisinkin pettämään enkä minäkään häntä jos tilanne olisi toisinpäin. Tällaiseksi on suhteemme muovautunut aikojen kulujessa.
Saisit kantaa syyllisyyden itse? Aivan kuin se kertomatta jättäminen olisi sinulta suurikin uhraus. Itsekkyyttä edelleen. Valitsisit omalta kannaltasi pienemmän pahan välittämättä kumppanisi oikeuksista. Menee jankkaukseksi, mutta menköön.
Kunnioitan tässä asiassa vain mieheni mielipidettä. HÄN ei haluaisi, että paljastan typeryyteni hänelle, ellei sillä ole suoranaista vaikutusta suhteemme kannalta. Esim. haluaisin eron hänestä, en haluaisi rakastella enää hänen kanssaan tms. Mieheni on pitkän suhteemme ajan ollut aina tätä mieltä. Itse olen ollut samaa mieltä vasta muutaman vuoden.
Vaikka sanot, että sinulla menee hyvin kihlattusi kanssa, monet seikat kirjoituksessasi vihjaavat toista:
Ensinnäkin, kirjoittamasi mukaan lopetit flirttailun ja haaveilun, koska luulit ettet saa mitään vastakaikua. Flirttailusi ei siis ilmeisesti ikinä ollutkaan mitään viatonta piristystä, vaan yritit kehittää jotain enemmän.
Toiseksi, itse pettämistilanne... ei se, että toinen on lähellä ja hieroo ja lämmittää ole mikään syy pettämiselle. Kuhertelitte tuntikausia, se oli sinusta taivaallista ja olisit ilmeisesti halunnut jatkossa enemmänkin koska...
Kolmanneksi, olisit halunnut jatkaa ystävyyttänne, ja sitä myöten todennäköisesti myös yhteisiä lemmenhetkiä miehen kanssa. Vai kuvitteletko, että et toista kertaa lämpenisi hieronnalle ja läheisyydelle?
Mikä sinua tällä hetkellä oikeastaan kaduttaa? Sekö, että petit miestäsi? Vai sekö, että menetit ystävän? Vai kadutko kenties sitä, että jos kihlattusi saa tietää, voit menettää hänet ja kaiken sen mitä hän sinulle tarjoaa?
Voin omasta kokemuksesta kertoa, että jos suhteenne ei ole todella hyvässä kunnossa (mitä epäilen, koskapa petit) niin miehesi ei pääse yli pettämisestäsi. Luottamus menee sen siliän tien, eikä sitä saa takaisin kuin hirmuisella työllä. Miehelläsi on kyllä oikeus tietää, mutta sinun puoleltasi on väärin kertoa jos haluat vain puhdistaa omaatuntoasi. Ei ole olemassa mitään helppoa keinoa jatkaa eteenpäin, ei mitään erikoisreseptiä joka piristäisi tai veisi pois kivun.
Olen pahoillani puolestasi, mutta etköhän kuitenkin koko ajan tienny mitä olit tekemässä...
Kyllä minä omaa miestäni rakastan, ja meillä menee oikeesti hyvin.. seksi on aivan loistavaa ja sitä harrastetaan vähintään kerranpäivässä. Sanon, että huonomminkin on mennyt.
Mä oon ihminen, joka on iloinen ja sosiaalinen ja flirttailu kuuluu jokapäivään.. se saa yleensä toisen ihmisen hyvälle tuulelle.
Sillä hetkellä nautein tosiaan tilanteesta paljon, mutta en tiedä enää miksi. Sanon, että kotona saan parempaa.
Minua kaduttaa eniten se, että petin. ja seuraavaksi eniten se että menetin ystäväni.. siis kaikki. Koska olimme kaveriporukka ja nyt en ole kenellekkään heistä kaveri. En ehkä haluaisi kaverata enää yksistään sen miehen kanssa jonka kanssa petin, mutta miksei samassa kaveriporukassa voisi liikkua? En haluaisi tehdä samaa uudestaan.
Kiitos ajatuksistasi!
Jos sinusta tuntuu että kuitenkin haluat olla miehesi kanssa niin älä kerro. Se loukkaa toista syvästi, sinun rangaistuksesi on kärsiä huonosta omastatunnosta. Tiedän mistä puhut, mulle kävi samoin. Minä eksyin sänkyyn mieheni parhaan kaverin kanssa, tosin mieheni ei ole saanut tietää. Jätin mieheni koska en voinut elää hänen kanssaan...liian huono omatunto. Silti en kadu, se oli ihanaa ja toteutin oman sydämmeni käskyä. Olin ollut pitkään onneton ja ihastuin tähän toiseen mieheen. Mieti ja seuraa sydämmesi ääntä, mutta älä kerro!
Olen päättänyt, etten kerro. Liian paljon menetettävää.
On minulla teini aikoina ollut mies ongelmia.. kun seurustelin kahden miehen kanssa yhtäaikaa. En osannut valita ja kun mietein asiaa, niin jätin molemmat.. molempia olin siis pettänyt, siksi haluaisin olla rehellinen, niin itselleni, kuin muillekkin.
" Olen päättänyt, etten kerro. Liian paljon menetettävää. "
Jälleen kerran pelkkä tyylipuhtaan itsekäs motiivi. Ajatteletko sinä ollenkaan muita kuin itseäsi? Nyt marssit kyllä tunnustamaan ja annat miehellesi sen valinnanvapauden, joka hänelle kuuluu. Ryhtiä!
Ajattelen minä. En minä muuten tällekkään palstalle olisi kirjoittanut ja kysynyt neuvoa. Sä et taida kuitenkaan ymmärtää kuinka vakavasta asiasta on kyse.
Tämä on raskasta ja en tiedä pystynkö pitämään enää suhdettamme kasassa, ymmärrätkö. Siksi tarvitsen neuvoja!
Olen ollut samankaltaisessa tilanteessa puoli vuotta sitten, asia tuli ilmi. Siitä alkoi suhteemme helvetillisin aika, mieheni romahti, luulin että hän vihoissaan heittäisi minut pihalle. Näin ei käynyt, jälkeenpäin hän sanoikin että olisi tehnyt niin ellei olisi rakastanut niin paljon. Tämä on saanut meidän suhteen vahvemmaksi, kipeää tekee vieläkin kummallekkin, välillä tuntuu ettei millään jaksa eteenpäin.
Mutta kun päättää että avioero ei ole vaihtoehto, sillon on mentävä eteenpäin. Sekin päätös on ollut vaakalaudalla...
Täytyy vaan jaksaa rakastaa ja antaa toisilleen ja itselleen anteeksi. Sen tiedän että en ikinä voi olla rento toisten miesten lähellä, varsinkaan kun mieheni on siinä. Hän ei jaksaisi enään toista petosta, nyt elän ns. ilman vapautta, mutta sen valinnan tein itse, rakkaudesta.
Sulla oli vähän huono tuuri sen miehen kanssa kenen kans kuhertelit,sillä ei kaikki miehet oo sellasia. Mutta hän varmaan tiesi että oot parisuhteessa kun sut sänkyyn vei?...sillä ei silloin halunnut muuta siltä tilanteelta. Mutta jos haluat saada hyvän ja toimivan parisuhteen nykyisen miehes kanssa,ole rehellinen ja puhukaa asioista. Silloin suhteenne ei ole tuhoon tuomittu!
toisille anteeksi tässä asiassa? Itsehän tämän sopan olet saanut aikaan, joten kyllä se on miehesi, jonka tulee paljon antaa anteeksi. Ihminen on monessa asiassa oman onnensa seppä. Kyllä pettäjät aina tietävät että tämä ei heidän omaa suhdetta paranna. Sitä ei ehkä aina tiedetä, että luottamusta ei voikaan ehkä palauttaa täydelliseksi koskaan.
Sinun päällesi on jäänyt varjo, että tilaisuuden tullen voisit pettää toistekin. Varsinkin kun tunnet että olet menettänyt vapauden. Siksipä olisikin tärkeä rakentaa luottamusta uudelleen miehesi kanssa ja saada oikeanlainen vapaus takaisin. Mutta miehelläsi tulee aina olemaan pelko että käytät sitä vapautta väärin.
Ratkaisu ei siis ole helppo, ja kuljettavana on kivinen tie. Mutta hyvä parisuhde on kestänyt pahempiakin asioita. Voi vain kysyä, olisiko kannattanut ajatella ajoissa ennen kuin antautuu tuulen vietäväksi. Olisihan pettämissuhteesi varmaan jatkunut ellei se olisi tullut ilmi. Ehkäpä kadutkin pettämistä vain teidän suhteen tähden, mutta itse pettämiskumppaniin olet tyytyväinen.
Helpottaa!
Sittenhän minun kannattaisi kertoa, koska mieheni rakastaa minua todella paljon (toivottavasti, ainakin hän sanoo sen jokapäivä, haluaa sänkyyn yhdessä ja näyttää onnelliselta). En kuitenkaan vielä uskalla, mutta ehkä tulevaisuudessa. En aijo pettää uudestaan.
Tarkoitinki että mieheni on antanut minulle anteeksi..vaikein on minun antaa itselleni anteeksi tämä soppa. Itseään ei pääse pakoon, välillä inhoan itseäni, tuntuu ettei jaksa omia ajatuksiakaan välillä.
Olemme rakentamassa uutta luottamusta, se vaan vaatii pljon enemmän..kuin se alkuperänen. Teen kaikkeni ettei mieheni tarvitse pelätä että petän häntä.
En sano että tämä helppoa on, mutta en halua menettää miestäni.
kun vain tahtoa riittää. Mutta mikä parasta, suhteenne tulee olemaan aikaisempaa parempi ja kypsempi kun tämä on ohi. Sitä ei enää pienet myrskyt kaada.
Onnea matkaan. Puhukaa toisillenne, luottamus palautuu pikkuhiljaa. Sinunhan pitää todistaa että sinun voi luottaa ja olet muuttanut suuntaa.
Kiitos, kovasti yritämme eteenpäin. Välillä itkemme silmät kipeiski kumpikin..joskus taas vuorotellen. On tärkeä antaa kaikki ajatukset ilmi, muuten kasvaa erilleen.
leikkiin lähtiessä ei monikaan tiedä mihin piinaan itsensä asettaa.
kokemusta on. kertomalla loukkaat, jos et halua loukata niin älä
kerro . kaikella on hintansa sanotaan. tästäkin pääsee yli,
aika parantaa. nämä on vaan sellaisia asioita jotka kuuluvat kaikkien
elämään ennemmin tai myöhemmin...
Ehkä en kerro. Riippuu siitä pystynkö pitämään tämän asian yksin sisälläni. Tämä palsta on antanut voimaa jaksaa. Kiitos myös sinulle! nyt joku sentään tietää mikä mun mieltä painaa. Eikä tarvitse pitää kaikkea sisällä.
Mieheni sanoikin että hän toivoisi ettei olisi saanut asiaa tietää...
En tiedä olisinko itse jaksanut jatkaa niin kuin ei mitään olisi ollutkaan. Ehkä asia olisi tullut myöhemmin silti ilmi.Olisiko se sillon ollut helpompi vai vaikeempi ottaa?? En tiedä...meillä nyt kävi näin.
Eikä se vieläkäään ole ohi, haavat repeää auki vähän väliä...
Jos haluat puhua asiasta, niin puhu jollekkin luotettavalle ystävälle niinkuin minä. Toinen vaihtoehto on ajatella ettei se niin kamala asia ole (onhan se, mutta helpottaa). Älä kerro miehellesi. Jos kerrot niin olosi ei kuitenkaan helpotu, ja miehesi lähtee kävelemään. Ole vaan hissukseen, äläkä tee sitä enää koskaan niin omatuntokin rauhoittuu. Ethän halua loukata rakastasi, ethän? Miehesi sydän vain murtuu, hän voi todellakin alkaa vihata sua.
halua loukata, ei kerro. Todennäköisesti monikaan mies ei jätä yhden ainoan pettämisen jälkeen, mutta eläminen tulee paljon vaikeammaksi. Ei ole kiva katsella kun toinen kärsii omista typeryyksistä.
Taas kerran:
"Ei ole kiva katsella kun toinen kärsii omista typeryyksistä."
Ei ole kiva katsella? Itsekäs motiivi.
Tuossa oli pääasia tuo "..toinen kärsii.." -kohta. Leikkaako?
En minä sen takia olisi kertomatta, ETTEI minusta ole KIVA KATSELLA vaan sen takia, että TOINEN KÄRSII.
Ei mulla oikeen ole ystäviä kelle voisin kertoa. Muutin syksyllä eri paikkakunnalle mieheni kanssa ja ainoat ystäväni ovat nämä miehet josta olen puhunut. Siksi on hyvä purkaa asiaoita edes jonnekkin.
En halua menettää miestäni ja teen kaikkeni, ettei sitä tapahdu!
Tämä palsta on mahtava! Kiitos teille ihmisille, jotka haluatte auttaa ja olette kuunnelleet murheitani.
mulla on oikeestaa sama ongelma..petin eilen mun miestä meijän kummanki yhteisen kaverin kanssa..enkä tiiä mitä voisin tehä..se murtuu oikeesti jos se saa tietää,en koskaa haluis pahottaa sen mieltä!!se on mulle niin saatanan tärkee ihminen enkä koskaa haluu et meillä menis poikki!mut tiedän et pystyn olemaa sen toisen miehen kaveri viel mut sanokaa et pitääkö mun kertoo sille??ja mitä sit jos se kuulee muualta kerronko si totuuden vai valehtelenko??
Miksei tuollasia asioita voi aatella etukäteen, ennen ku mitää pääsee tapahtumaan?? Eikö sitä voi tajuta, että kaikkee ei ole pakko kokeilla?? Kannattais miettii itteesä ja omaa suhdettaan jo sillon ku alkaa aatteleen muita ku omaa kumppaniaan, eikä vasta sit ku on pettäny. Parempi jättää toinen jos siitä ei niin paljoa välitä että tuntis tarpeelliseksi olla uskollinen. Ja turha väittää mitää, että "se vaan tapahtu". ihmiselle on luotu aivot, ja ne on tarkoitettu käytettäväksi!!
toi on todellaki järki puhetta,mut jos viinaa on liikaa pääs nii niitä aivoja käytetää vasta aamulla...mut ei se oo mikää puolustus...mutta onneks nyt kaikki asiat on selvitetty ilman riitoja=)!!
Voi ...vetti että pitää vielä kaverit sotkea tollaiseen hommaan. Sillä miehellä menee kyllä luottamus ihmiseen yleensä (on kai syytäkin) eikä vain suhun. On se erikoista että noin paskamaista viittii tehdä ja on vielä tykkäävinään miehestään. Ei kavereiden kanssa voi sekoilla.
Voi, sinä ainakin tiedät miltä minustakin tuntuu! En itse aijo kertoa edelleenkään miehelleni, mutta sinun tilanteesi on hieman eri.. kun kyseessä on miehesikin kaveri. Minulla oli vain oma hyvä kaveri, mutta eipä oo enää. :(
Odota, jos et pysty pitämään asiaa sisälläsi, niin kerro vasta sitten. Ja jos miehesi saa kuulla asiasta muualta, niin kiistä kaikki.. kuulopuheita ei tarvitse ottaa tosissaan.
(ehkä huono neuvo, koska valehtelu on pahinta, mutta jos haluat olla rehellinen niin ole!)
Kerro nyt helvetissä, että jätkäsi saa ainakin tietää kuinka luotettavia kavereita sillä on...
Kyllä minä ainakin haluaisin tietää jos mulla olisi noin "hyviä" kavereita, enkä kuulla sitten juoruna jostain muualta.
meinasin tehä eka just noin ku sanoit,mutta en mä enää pystyny pitään sitä sisällä!mut se antoi anteeks ja kaikki on taas "hyvin"..on vieläki vähä arka olo ku nään sen ja tunnen nii paljo syyllisyyttä,mutta eiköhän se siitä! mun pitäis varmaa kannustaa sua tekemään samal taval mut ku kaikki miehet on nii eri laisii ja sun omaa en tunne,nii en osaa sanoo kumpi olis parempi ratkasu(olla hiljaa vai kertoo)...mut koita pärjäillä!!!
Vois mun mies ehkä kestää sen vaikka kertoisinkin, koska se rakastaa mua ja mä sitä.
Kyllä miehenikin on muita naisia perseestä puristellu (munki nähen), et se kyllä ottas sen ehkä aika kivuttomasti, mut ku asia on vakava ja en halua leikkiä mieheni kanssa. Mä haluun olla uskollinen ja rehellinen, ainaki yritän ja varmasti olen täst edes. Eli en aijo kertoo, jos pystyn pitämään tämän sisälläni. Pärjäilen!
piristävää.
Voi HEVON VITTU!!
Toivon että saat kärsiä loppu elämäs ja että menetät kaiken hyvän mitä sun elämässäs on.
Et todellakaan oo ansainnu mitään. oot kamala ihminen.
itselläni on kokemusta kihlattusi asemasta. se vaan että tiedän kaiken ja olen
elänyt maanpäälistä helvettiä jo ½ vuotta enkä jaksa enää kauaa. edes elämää... =(
sinullakin rakentava mielipide!
Onko tullut mieleen, että jopa sinussa on jotain vikaa, ellet osaa suhtautua asioihin edes hiukan myönteisemmin? Elämä on maanpäällistä helvettiä, ellei osaa ohjata OMAA elämäänsä. Jos kihlattusi on sinua pettänyt, on se hänen häpeänsä, ei sinun. Kokoa itsesi!
En aijo pettää miestäni enää. Se oli suuri virhe! En halua kihlatulleni helvettiä. Jos hän ei tiedä ollenkaan tästä pienestä lipsahdukseta, hän ei tule koskaan kärsimään. Eri asia on, että pystynkö pitämään kaiken sisälläni.
Jos sinua petetään jatkuvasti, niin se ei ole enää normaalia parisuhdetta. Minä en ole koskaan aikaisemmin pettänyt, tämä oli ensimmäinen ja viimenen kerta, kun petin. Olen siitä varma!
Koita jaksaa. Ei se tee minusta kamalaa, jos sinä kärsit.
ooks sä sit niin täydellinen ettet oo koskaa tehny mitää väärin??!!eli ET OO!!!!!ehkä et oo pettäny mut muuten mokannu jotai...pettäminen on tosi paskamaista mut SE EI TODELLAKAA TEE IHMISESTÄ HUONOO IHMISTÄ JOS ON KERRAN MOKANNU!!!!!!!!!!!!!!!!!!älä sä tuu tänne haukkuu porukkaa paskoiks ihmisiks ku et taida näyttää ees tietävän et kuinka paljo paskempii jotku voi olla! jos sulla itelläs o vähä huono olo ei se kuitenkaa sua oikeuta tollasii puheisii!
On oikein että sulla on paha olo, omatuntosi toimii kuten pitääkin. Olet varmasti pahan olosi ansainnut ja pääset siitä myös aikaa myöten yli. Ainakin seuraavalla kerralla muistat kuinka paskamainen juttu se oli ja ehkä tajuat jättää väliin.
Sun miehesi on aivan viaton koko juttuun. Itsekkäintä olis kertoa ja pilata hänen elämänsä. Sulla kuuluukin olla kurja olo, mutta sun ei kuulu saada häntä surulliseksi. Jos luulet että et voi elää salaisuutesi kanssa ja siksi kerrot, olet itsekäs.
Minä sain tietää että hän oli pettänyt. Toivon edelleen, yli kymmenen vuoden jälkeen, että en olisi ikinä saanut tietää. En luota häneen samalla tavalla enää koskaan ja kärksin vieläkin epäluuloistani. Rakkauden vuoksi annoin anteeksi mutta hänen epämääräiset selittelynsä ja useat eri versiot tarinasta kuukausien kuluessa johtivat siihen että luottamus on mennyt, valitettavasti.
ÄLÄ kerro.
Mun kultani ei valehdellu mulle mitään.
kerto kaiken mitä on tehny, missä ja koska sen
hoitonsa kaa.. kerto myös sänkypuuhistaan.
nyt sitte rakastaa mua...
oon todella riekaleina ja todellakin haluan kuolla
koska tuska on jumalaton.
hyvä että kerto. arvostan rehellisyyttä, mutta
kadun että koskaan rakastuin...
Only love breaks the heart brother louie louie louie
on julman rehellinen. Love hurts...
Sanomasi oli selvä ja oikea. Kiitos! En aijo kertoa, koska en halua menettää miestäni. Mieheni on sanonut joskus, että jos petän sitä, niin sille ei tarvitse kertoa. Ja kunnioitan hänen mielipidettään.
Mä räkastan häntä ja tiedän, että hänkin minua.. meillä menee hyvin jne.. kaduttaa vain, tehty on tehtyä, mutta tehtyyn voi asennoitua niin, että se ei tarkoita mitään.
Teillä on tosi omituinen suhde . En usko että onnistuu pidemmän päälle.Mielestäni suhteenne ei toimi ,vaikka niin uskotteletkin.Kuka tahansa voi pettää toista,mutta jos toisesta välittää ei petä.Mielestäni suhde täytyy perustua molemminpuoliseen luottamukseen.
Vejä ittes kiikkuun!
on olla kertomatta siihen asti kunnes itse on päässyt asian yli ja on pysynyt "kaidalla tiellä" mukavan aikaa pettämisen jälkeen. Silloin on vahvempi kohtamaan toisen epätoivon ja kykenee erittelemään tapahtunutta paremmin.
Olen miettinyt läpi elämäni kumpi vaihtoehto olisi parempi "kertoako vai eikö", nyt olen päätynyt tällaiseen sekavaihtoehtoon, vaikka molemmat yksittäisetkin ovat varmaan ihan hyviä. Tapauskohtaisesti näissä asioissa pitää menetellä.
Ole siis varovainen jos surffailet esimerkiksi kotikoneelta!! Muista hävittää todella tarkasti historiatiedot, keksit yms kaikki..
meinaa se olisi shokki, jos hän tajuaisi tämän lukemalla sen netistä!! Antamalla tarinan vielä kaikkien nähtäväksi.
Kerro miehellesi mitä kävi, älä selittele, vaan myönnä ja totuus, ja kerro,että teit väärin. Kerran kun lyö puukon sydämeen, se on siinä.
Muista kertoa HETI!!
Kyllä kotikoneeltapa hyvinkin. Miehelläni on kaks tietokonetta ja sitä ei kyllä kiinnostaa mitä mä teen omallani.
Kertoisin jos uskaltaisin. Mutta en uskalla.. ehkä parempi oiski jos mies sais kuulla muualta. Mut kiitti kuitenkin. En halua loukata miestäni.
Anna miehes numero niin mä soin soitan sille ja kerron!
Sanoit ettet halua loukata miestäsi. Eikös se ole vähän myöhäistä? Puhu miehesi kanssa heti, jos haluat edes yrittää suhteesi jatkamista.
ettei olis vaan parasta että ottaisit kimpsus ja kampsus ja lähtisit.Keksisit jonkin toisen syyn eroon niin ei tarttis satuttaa pettämisellä toista.Hassua muuten että neuvot toista pettäjää (nim.girl).
Parempi kun kerrot tapahtuneen, niin miehesi voi kerätä kamansa ja häipyä. Toivottavasti hänen kohdalleen osuu astetta uskollisempi elämänkumppani. Sinä voit kieriskellä itsesäälissäsi, kunnes puiseen pukuun tarvitsee pukea.
tarinasi kuullostaa hyvin tavalliselta pettämistarinalta.... ollaan ystäviä, ihastutaan, halutaan kokeilla onko ruoho vihreämpää aidan takana, pelataan silmä peliä.... ja kun peli päättyy tullaan tänne itkemään huonoa oloa ja kurjaa kohtaloa kun ei tiedetä enään mitä tehdä
sanon vain että itse valitsit pelin, pelikaverit ja pelisäännöt... jos lopputulos ei miellytäkkään niin kestä seuraukset
no mitä tuo nyt haitta jos vähän jalkoja leväyttää muillekin ei se tavara siitä kulu.ja tuleepa totuus ilmi että ei se nyt niin hyvää välttämättä ollutkaan.ei muutaku lisää pökköä pesään jos maistuu vielä.
juu naimisen ja rakastamisen välillä on suurikuilu.käytän vieraita aina kun vain mahdollisuus on mutta rakastunut heihin en ole ikinä.rakastan vain omaa vaimoani.ei muutaku naimaan
-..joko ylitse/alitse tai yltäpäältä sekin onnis-
tuus taitse/editse hitaasti hivuttamalla!;-)t.K3
ps.munarikasta pääsiäistä
Mun mielestä tuo on aika paha homma ja jos mä olisin se mies niin en edes sanaa sanois ja lähtisin menee. Ei hyvät miehet ja ihmiset ansaitse tollasta kohtelua.
Kertokaa oikeesti pettäjät että mikä siinä on niin vaikeaa kieltäytyä houkutuksilta? Siis käsittämätöntä. Olen niin rakastunut kuin ihminen voi vaan olla, mieleenikään ei siis ole tullut pettäminen vaikka kuinka hyvä hinkkinen muija yrittäisi lähennellä.
Taas toisaalta olen ollut aikaisemmin epäonninenkin suhteissa, on ollut väkisin yrittämistä jne. Mutta vaikka on ollut aivan SURKEITAKIN suhteita, ja on ollut baareissa mahdollista lähteä toisen naisen matkaan (pari kertaa ystävättärenkin matkaan) en ole sitä tehnyt koska se on VÄÄRIN. En vain yksinkertaisesti tee sitä, eikä edes tee mieli vaikka kuinka huonosti menisi naisystävän kanssa sillä hetkellä. En tiedä sitten johtuuko se kasvatuksestani mutta olen kyvytön pettämään, en halua sitä enkä myöskään tee. Mikä hel**tti teitä pettäjäihmisiä siis riivaa kun ette osaa sanoa EI?!
P.S. Keskustelemalla ongelmista selviää paljon helpommin/paremmin kuin pettämällä. Jos sinun siis tekee mieli vierasta mul**ua/pi**ua, niin keskustele siitä parisi kanssa. Ehkä saatte sovittua sitten vaikka että kummatkin käy koittamassa vierasta ja mietitte sitten oliko se niin hienoa ja kannattaako suhdetta jatkaa...
Asiamies
koitin tuota puhumis kikkaa viime suhteessa kun teki mieli vierasta. mies ei ymmärtänyt vaan heivasi minut välittömästi 5 vuoden seurustelun ja 2 vuoden yhdessäelon jälkeen. asumme edelleen samassa kämpässä mutta vain "ystävinä" jos nyt ystävyydeksi voi pari sanaa päivässä sanoa.
j0tkut vaIn ovaT sYntyNeet JakoRasioIksi, NiiN MonTa kuIn oN ottaJia, tÄytyy myÖs olLa anTajiA. SitÄ kuTsuTaan LuoNNon tasApainOksi.
1.NaisIsta seLLaiseT joTka piTäväT flIrttAilustA ovAt aiNa TähÄn kaStiIn kuUlUviA.
2.mIehiStä läHes JokaInen fIlmaAttIneN On tAipUvaiNen peTTämisEEn.
"Mies käy töissä ja mä elän sen tuloilla."
ja palkkioksi tietysti petät minkä ennätät.
No toivottavasti tämä pettämiskumppani edes älyää ruveta kiristämään sinua tyyliin "anna persettä tai kerron miehellesi"
Ällöttää, kuvottaa, häpeä!
Olet siis vain perinteinen suomalainen jakorasia?
Ei sun juttus vielä mikään paha ole.Kokenut monta kaveripiiriä : jokaisessa yksi gimma kävi läpi n. 70% kundeista(keskiarvo).Ja sama jatkui aina kun uusi gimma tuli piireihin.Et silleen, repikää siitä - muuten kasvattaa ja opettaa tuntemaan ihmisiä.
Oletpas itsesi pissiin saattanut. Koittaisit nyt välillä muistaa, että elämässä on muutakin kuin seksiä. Sellaisia ne vieraat paikkakunnat ja ammattikorkeakoulut on, mutta ehkä tuosta jotain opit.
Mielestäni sulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kertoa miehellesi. Niin on parempi kaikkien kannalta. Loppuipa suhde tai ei. Onko se nyt niin kauheaa jos neljän vuoden suhde loppuu ja kihlaus purkautuu. Ihan pikku juttu. On tässä elämässä paljon isompiakin huolia. Sitä paitsi mikä hyvä suhde se semmoinen on, jos vieraissa pitää käydä? Tunnusta itsellesi rehellisesti, että ei se mikään hyvä suhde ole.. Elät vielä miehesi vaivoin hankkimilla rahoilla. Häpeä vähän ja sitten ryhdistäydy ja ala elää oikeasti.