Olen perheellinen nainen. Parikymppinen avioliittoni sujuu jotenkin, mutta vuosivuodelta on eri asiat alkaneet harmittaa entistä enemmän. Mieheni asiat eivät ole hanskassa. Työura tökkii pahanlaisesti, perheemme toimeentulo ei ole koskaan ollut turvattu. Ihmissuhteet ja sosiaalisuus ei miestäni juurikaan kiinnosta. Hän inhoaa ihmisten seuraa yli kaiken ja olen hänelle monesti sanonutkin, että on masentunut, tarvitsisi apua. Ei ole vaikutusta. Nyt vain tuntuu siltä, että hänen elämänsä valuu hukkaan ja meidän koko perheen siinä mukana. Lapsistakaan ei tietenkään ole hauskaa, ettei isä innostu koskaan mistään. Istuu sohvalla ja katsoo telkkaria, lukee lehtiä. Kuulee vasta kun sanotaan viidennen kerran sama lause. Joskus tosin alkaa haaveilla miten hankitaan sitä sun tätä. Lapset kokevat sen erittäin kiusallisena, koska tajuavat isäänsä paremmin, ettei meillä ole mitään mahdollisuuksia näillä tuloilla niitä hankkia.
Itse olen melkoisen sosiaalinen. Minulla on nais-ja miespuolisia ystäviä ja niiltä osin kaikki kunnossa. Nyt tilanne on se, että reilu viikko sitten rakastuin silmittömästi. En kuitenkaan niin silmittömästi etten olisi tässä toisessa miehessä jo yhden viankin huomannut... mutta niitähän on kyllä meissä jokaisessa. Olen silti täysin seonnut: Heti toisen kerran tavattuani tuon miehen ajattelin, että eroan. Sitten aloin keksiä tekosyitä miksi olisi pysyttävä yhdessä. En kestä itseäni enkä mitään muutakaan. Mitä pitäisi tehdä? Laskin juuri, että olen viettänyt aikaa toisen miehen kanssa yhteensä noin 25 tuntia ja puhunut tuona aikana enemmän kuin mieheni kanssa muutamaan ensimmäiseen vuoteen. En voi sanoa miehelleni, että tämä oli nyt tässä, erotaan, koska viikko sitten tapasin "sen oikean", vai voinko? kertokaa minulle hullulle miten teidän mielestänne tällainen asia tuli hoitaa.
Itse olen melkoisen sosiaalinen. Minulla on nais-ja miespuolisia ystäviä ja niiltä osin kaikki kunnossa. Nyt tilanne on se, että reilu viikko sitten rakastuin silmittömästi. En kuitenkaan niin silmittömästi etten olisi tässä toisessa miehessä jo yhden viankin huomannut... mutta niitähän on kyllä meissä jokaisessa. Olen silti täysin seonnut: Heti toisen kerran tavattuani tuon miehen ajattelin, että eroan. Sitten aloin keksiä tekosyitä miksi olisi pysyttävä yhdessä. En kestä itseäni enkä mitään muutakaan. Mitä pitäisi tehdä? Laskin juuri, että olen viettänyt aikaa toisen miehen kanssa yhteensä noin 25 tuntia ja puhunut tuona aikana enemmän kuin mieheni kanssa muutamaan ensimmäiseen vuoteen. En voi sanoa miehelleni, että tämä oli nyt tässä, erotaan, koska viikko sitten tapasin "sen oikean", vai voinko? kertokaa minulle hullulle miten teidän mielestänne tällainen asia tuli hoitaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
vai mikä vaivaa? Ota selvää ensiksi onko mies varattu ja onko sinulla minkäänlaisia mahdollisuuksia olla yhdessä tuon miehen kanssa.
"mies vaihtoon vuodet"... Mies ei ole varattu (eronnut pitkästä suhteesta viime vuonna) ja haluaisi minut, jopa lapset. Siis hänkin on seonnut.
olet ilmeisesti 40 ja kyllästynyt kasvattaan miestäsi ja lapsiasi yksin.vaihtoa kannattaa harkita tarkasti jos uuteen lyhyt tuttavuus voi olla samanlainen!
Sehän tässä eniten mättääkin, kun vain pelkään jääväni jumiin avioliittooni. Ennen kuvittelin, etten ikinä voisi vehtailla kenenkään toisen kanssa mieheni selän takana. Nyt taas tuntuu siltä, että se on oikein! Vaikka se on väärin. Tämä on skitsoa.
Tässä toisessa miehessä on huonoja puolia, mutta samanlaisia ne eivät ole kuin mieheni huonot puolet. Sehän elämän niin mielenkiintoiseksi tekeekin, että miehen voi pistää kiertoon lähinnä kahdesta syystä. Ne ovat: "istuu aina kotona, "nolife" -elämä" ja "aina-menossa -elämä". Revi siitä sitten huumoria...
siihen miksi ihmiset eroavat. Itse olen kylläkin 40, mutta eroan vain sen vuoksi, kun mies on vedättänyt ja kusettanut viimeiset parikymmentä vuotta.
äijäs voi olla ihan peestä mutta niin voi olla se uusikin
avioero on raastava kaikille osapuolille mutta etenkin lapsille
elleivät nyt lapset suorastaan vaadi heittään faijaa pellolle, älä eroa
ota uudesta ihmissuhteesta ilo irti äläkä viitti niin kauheesti peitelläkään
ehkä se sohvaperuna saa silmänsä aukaistuksi
menette sitten uuden kanssa yksiin kun penskat lähellä aikuisuutta
tosi kiintymys jaksaa odottaa
No, ei mieheni ihan peestäkään ole. Olisin jo laittanut pihalle, jos siltä tuntuisi. Neuvosi ovat kyllä ihan varteenotettavia. Tämä uusi tuttavuuskin on sanonut odottavansa, joten ei tässä sitten parane pitää hoppua. Elää päivä kerrallaan ja katsoa mitä tapahtuu.