Eli anoppi o.k muuten mutta,nyt oltuani hänen poikansa kanssa 12 vuotta naimisissa alkaa samat jutut tympimään ;) Niitä oli kiva kuunnella seurustelumme alku aikoina..mutta...
Anoppi vasta kuuskymppinen ja jaappaa samoja asioita
vuodesta toiseen.
Aina aikaa ,kun hänen lapset olivat pieniä.
Voi hyvä ihme, kiva on muistella vanhoja ,mutta hän kertoo ne ikään kuin ,kukaan koskaan ei olisi niitä juttuja ennen kuullut :/
Silloin hän oikein innostuu, kun toiselta paikkakunnalta tulee mieheni,toiset sisarukset.
Kukaan ei kehtaa sanoa, että elä nyt taas..
Välillä olen ystävällisesti sanonut, ainiin tuo oli se juttu, mutta anopin on silti saatava juttu loppuun :)
Onko muilla lapsuus tarinoita kertovia anoppeja tai appeja? Osaanottoni jos heitä löytyy :)
Anoppi vasta kuuskymppinen ja jaappaa samoja asioita
vuodesta toiseen.
Aina aikaa ,kun hänen lapset olivat pieniä.
Voi hyvä ihme, kiva on muistella vanhoja ,mutta hän kertoo ne ikään kuin ,kukaan koskaan ei olisi niitä juttuja ennen kuullut :/
Silloin hän oikein innostuu, kun toiselta paikkakunnalta tulee mieheni,toiset sisarukset.
Kukaan ei kehtaa sanoa, että elä nyt taas..
Välillä olen ystävällisesti sanonut, ainiin tuo oli se juttu, mutta anopin on silti saatava juttu loppuun :)
Onko muilla lapsuus tarinoita kertovia anoppeja tai appeja? Osaanottoni jos heitä löytyy :)
Vastaukset 11
Vanhimmat
niin että samat jutut on kuultu tuhannen kertaa, jotenkin ei jaksa enää innostua.
itsekkin. Silloin alkaa kierttä ajatuksissa ne nuoruudenaikaiset asiat ja lapset eritoten.
Toisaalta, nuo oireet kuuluvat kyllä erääseen hyvin yleuseen sairauteenkin, eli dementia joka ei suinkaan ole harvinaista jo 60 ikävuodessa.
Halveksikaa vain vanhempianne niin lapsenne halveksivat teitä kun olette itse vanhoja. Malli on kotoa opittua.
"Halveksikaa vain vanhempianne niin lapsenne halveksivat teitä kun olette itse vanhoja."
Miten siinä sinusta on jotain halveksimiseen viittaavaa, kun vanhemmat/appelat eivät osaa puhua mistään muusta kuin jankuttaa sataan viidenteenkymmenenteen kertaan samoja kuluneita, tylsiä juttuja, joita seuraava sukupolvi ei viitsisi kuunnella alusta loppuun taas kertaalleen?
Eikö aikuisten ihmisten pitäisi voida jutella jostain muustakin edes JOSKUS?
Kasva itse ensin aikuiseksi.
että he puhuvat toistaen asioita, vaan siinä on se halveksiminen, MITEN SINÄ SUHTAUDUT HEIHIN ja heidän vanhuudenoireisiin.
Minulla on kiva anoppi ja puhuu vanhoista asioista jatkuvasti, väärinkin vielä, sillalailla kuin toivoisi niiden olevan.
Tiedän sen kun sinne on kyläreisu, osaan varmaan kaikki jutut ulkoakin.
Tiedän että hän istuu juuri samassa kohtaa sohvassa ja tiedän kaikki kuviot ja koukerot mitä kyläreisu pitää sisällään.
Ei sille mitään voi, varmaan itse käyttäydyn siellä aina samoin, tuskin itsekkään mitää jeejee elkeitä teen.
Lapset istuu hiljaa, koska ne tietää että ne saa aina pippareita.
Juuri senvuoksi en kotiin osta niitä piparkakkuja joita anoppi suosii. Pitää olla juju matkassa, kiva sanoa että mummi siellä jo rapistaa pipparipusin kanssa.
Tuo piparkakku vaihe kestää niin vähän aikaa, tuskin muutaman vuoden päästä niitä saa sinne enää kuin velvollisuuskylään.
Vaikka mistä sen tietää, anopilla on aika hyvä kyky tulla lasten kanssa toimeen.
Hmm...ehkä olisi toinen ääni kellossa, jos en pitäisi hänestä ihmisenä.
Sinulla on tosi ihana asenne. Tulipas ihan oma mummu mieleen. Mummuni tarjosi aina tuc suolakeksiä, ja ne ovat jääneet minulle erikoisherkuksi.
Aina kun syön paprika tuc keksiä muistan mummun, mummun tuoksun ja ryppyiset kädet ja se muisto tuntuu oikein hyvältä.
Minkä ikäisiä lapsia teillä on?
lapsille opetettu käytöstapoja. Harvoin tällä palstalla saa lukea oikeesti asiaa ilman kettuja kainalossa.
Siis vanhat ihmiset puhuu usein samat asiat aina. Ei vaadi paljoa olla kiltti kohtelias ja kiinnostunut. Osaan itsekkin jo kaikki jutut ja kommentit. Ainakin pohjanmaalla osataan kunnioittaa vanhempia.Ja myöskin perheyhteys on tiivis ja hyvä läpi elämän. Pidetään huolta ja tiedetään mitä kellekkin kuuluu. Huumori on erikseen, se on niin älykästä ettei sitä ymmärrä muut kun pohjalaiset itte. Mutta vanhuksia, äitiä, isiä,lapsia, tätiä, setiä, enoja, serkkuja,anoppeja ja kaikkia piretään hyvästä.
Ja ei oo kettuja kanalos, tarkoitin ketunhäntiä.
Halusin kiittää hyvästä kirjoituksesta häntä mihin vastasin.
Mukava muisto on itselläkin kun mummon luona sai jaffaa ja sen kanssa vanhoja valokuvia. Niitä ei syöty jos tärpästikkeli taas puuttuu.
Erikoisia kannanottoja täällä ;)
Siis en mie anoppia vihaa, jutut vain välillä ahistaapi(ja kyllä kunnioitan vanhoja ihmisiä!!) :)
Muksut mummista tykkää ,en mie sillä :)
Minusta anoppi on nuori 60v.
Tarkoitin vain ,kun samat jutut on pyöriny siitä asti ,kun mieheni tapasin ja silloin on anoppi ollut alle 50v..
Toi pipari kertomus oli kiva ja vastaa aikalailla meidän juttua. Meilläkin muksut oottaa kovasti niitä keksejä :D
Olen tämän piparkakkujutun kyllä ihan varastanut omasta lapsuudestani, joten näin sen voin kierrättää.
Muistan kun muksuna sain vain mummulla ihanaa hedelmäsalaattia jossa päällä oli tukevaa kermavaahtoa.
Muutenkin siellä oli kaikkia ihania herkkuja.
Sitten kun meno sinne ei kovin enää kiinnostanut, muistan kun ajattelin luihuisesti että jos ei oo kivaa, niin siellä sai aina sitä mitä kotona ei.
Eli herkkuja.
Lapseni ovat 4 ja 6 joten piparkakkureisuja tehdään vielä kauan.
Oikeastaan en tietoisesti tätä piparihommaa suunnitellutkaan, vaan huomasin että anopilla on aina varastossa niitä tiettyjä.
Siitä olen niin oveloitunut, huomasin että tämä toimii.
Siinäkään ei saa kyllä mennä siihen että ruualla houkuttaa tekemään vastenmielisiä asioita.
Tämä nyt kumminkin toimii.
Hyvää kevättä ja hienoa kesää kaikille!
Kuulostaapa tutulta! :)
Yleisin puheenaihe minun anoppilani kahvi- tai päivällispöydässä on anopin kasvatusmetodit. Tai siis anoppi puhuu ja muut kuuntelevat. "Meidän pojilta ei ole ikinä kielletty mitään! Meidän pojat on aina saanut kaiken mitä haluaa" ja niin edelleen...
Siis joo, ihan kiva... mutta joskus olisi mukavaa aikuisten kesken keskustella muustakin. Yleensä näissä tilanteissa anoppi on siis ainoana äänessä ja muut tuijottavat lautasiinsa. Mikä tuollaisessa käytöksessä voi olla takana? Huono itsetuntoko? Kyse ei todellakaan ole mistään sairaudesta eikä dementiasta, eikä kukaan meistä miniöistä ole anopin kuullen moittinut miehiään tai arvostellut appivanhempia.