Mieheni ei ole kunnossa. Hän ei suostu terapiaan tms, en tiedä mitä tehdä auttaakseni tilannetta; pitäisikö mun ottaa hänen pomoonsa yhteyttä jotta hän pakottaisi mieheni hoitoon?
Mieheni on masentunut ja juo. Vapaa-aika menee pitkälti alkoholin kanssa, edes lasten takia hän ei voi olla edes yhtä päivää ottamatta mitään:( Heti töistä tultuaan hän alkaa juoda. Kännissä ja juomisestaan johtuen hän häpeää käytöstään ja työntää mua pois jotta hänen sanoja lainaten olisi helpompi tappaa itsensä. Hänestä on tullut juuri sellainen ihminen jota hän itse halveksii; passiivinen sohvaperuna, epäluotettava, räyhääjä ja väkivaltainen..etenkin minua kohtaan. Hän ei osaa purkaa paineitaan muuten kun minuun yrittämällä satuttaa mua henkisesti tai sitten fyysisesti.
Meidän hyvät hetket on ihania, ihanampia kuin mikään kummankin mielestä mutta sitten nämä huonot..no pahempaa kuin mikään. Meinasin tehdä itsemurhan tänään koska mieheni on kaikkeni ja elämämme liian vaikeaa, en halua elää ilman häntä, olen jo aikaa sitten suunnitellut kaiken ja hoitanut asioita. Nyt kaduttaa kun en toteuttanutkaan suunnitelmaani, vaikka meillä olikin välissä mukavaa.
Teenkö sen tänään?? Mistä voimia apua? En voi puhua kenellekään! Mutta näin tässä on kohta kaksi kuollutta ihmistä ja lapsetkin siitä kärsii..kuten tästäkin.
APUA!
Mieheni on masentunut ja juo. Vapaa-aika menee pitkälti alkoholin kanssa, edes lasten takia hän ei voi olla edes yhtä päivää ottamatta mitään:( Heti töistä tultuaan hän alkaa juoda. Kännissä ja juomisestaan johtuen hän häpeää käytöstään ja työntää mua pois jotta hänen sanoja lainaten olisi helpompi tappaa itsensä. Hänestä on tullut juuri sellainen ihminen jota hän itse halveksii; passiivinen sohvaperuna, epäluotettava, räyhääjä ja väkivaltainen..etenkin minua kohtaan. Hän ei osaa purkaa paineitaan muuten kun minuun yrittämällä satuttaa mua henkisesti tai sitten fyysisesti.
Meidän hyvät hetket on ihania, ihanampia kuin mikään kummankin mielestä mutta sitten nämä huonot..no pahempaa kuin mikään. Meinasin tehdä itsemurhan tänään koska mieheni on kaikkeni ja elämämme liian vaikeaa, en halua elää ilman häntä, olen jo aikaa sitten suunnitellut kaiken ja hoitanut asioita. Nyt kaduttaa kun en toteuttanutkaan suunnitelmaani, vaikka meillä olikin välissä mukavaa.
Teenkö sen tänään?? Mistä voimia apua? En voi puhua kenellekään! Mutta näin tässä on kohta kaksi kuollutta ihmistä ja lapsetkin siitä kärsii..kuten tästäkin.
APUA!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei! hyvä että kirjoitit tänne, se on jo askel parempaan suuntaan. Tohon alle listasin muutmia linkkejä joista saat yhteystietoja kriisipuhelimiin. Soita vaikka johonkin noista ja kerro tilanteestasi. On varmasti äärimmäisen raskasta nähdä kun rakas puoliso valuu alas masennukseen. Masentuneena ihmisen on erittäin vaikea nähdä omaa tilaansa, sitä kuinka alhalle on vajonnut ja tämä suomalainen sisu: en minä mitään apua tarvitse :) Sulla on oikeus pyytää apua ja teillä on molemmilla oikeus saada apua. Nyt vain ponnistat sen verran että saat otettua yhteyttä johonkin noista kriisipuhelimista, sieltä sua neuvotaan eteenpäin ja sinne saat nimettömänä purkaa tuntojas. Voimia sinne!
Otapa yhteyttä tuonne:
http://www.mielenterveysseura.fi/sos-keskus/valtakunnallinen.asp
tai
https://www.secure-tukinet.net/
tai
http://www.vaestoliitto.fi/toimiva_parisuhde/etsi_parisuhdepalveluja/neuvontapuhelimia_ja_verkkopalve/
Kenelle tahansa voi iskeä masennus, tie ylös voi olla pitkä ja masennus on otettava vakavasti. Tunnut välittävän miehesi, itsesi ja lastenne hyvinvoinnista. Miehesi voi saada apua ja tukea esim. sairaala tai a-klinikka. Sinä voita saada apua jaksamaan tukea miestäsi tässä. Sinä voit ottaa yhteyttä sairaalaan, sosiaalitoimeen, lastensuojeluun, kaikki nämä paikat osaavat paremmin kertoa mistä apua voi saada ja minkälaista apua on tarjolla. Aina kannattaa taistella ja apua kannattaa ja tulee hakea, kaikesta ei tarvitse selvitä yksin.
Kuullosti tutulta. Miehelläni on vakava masennus. Alkoholi on hänelle helpotuskeino pahaan oloon ja juuri silloin hän toimii juuri niin mitä itse halveksii ja syyllistyy vielä tästä eli loputon kierre on valmis. Elin tässä kierteessä 10 vuotta ja uskoin hänen parantuvan ja yritin auttaa kaikilla mahdollisilla keinoilla. Viimeisimmän itsemurhayrityksen jälkeen en enää itse jaksanut. Luulin että kuolen ja toivoin itselleni onnettomuutta jotta helpottaisi. Olen käynyt terapiassa säännöllisesti ja saanut apua. Kukaan ei kestä loputtomasti ja on kohtuutonta kantaa vastuuta toisesta aikuisesta ihmisestä.
Sinussa on vahvuutta jota et itse vielä näe. Tiedän sen koska olet jo pystynyt elämään pelon ja ahdistuksen kanssa jota miehesi juominen ja sinun sekä lastensa hylkääminen on aiheuttanut. Heikompi ei olisi selvinnyt noista tilanteista.
Olen vielä itsekin alkutaipaleella selviytymisessä mutta kokemuksesta tiedän nyt että ammattiapu voi auttaa kääntämään omat voimasi itseäsi kohtaan. Niin kävi minulle. Sinä et ole syyllinen toisen juomiseen ja masennukseen. Hänen tekee omat ratkaisunsa. Hän tulee varmaan juomaan vielä enemmän jos sinä olet turvana ja tukena (niin kävi minulle, asiat paheni koko ajan ja vaikeutui ja vakavoitui asteittain). On helppo sanoa että lähde pois ja anna toisen selviytyä. Toteutus on toinen juttu, kun on rakkaasta ihmisestä kysymys. Sinä tarvitset nyt aikaa levähtää, olla turvassa, saada olla itsesi kanssa ja miettimättä muiden tarpeita ja parasta. Toivon että annat itsellesi vielä mahdollisuuden löytää hyvä elämä. Jos sinulla on ystäviä joille voit puhua tilanteesta niin he varmasti auttavat sinua etsimään ulospääsyä ja apua.
Minulla kesti kauan ennen kuin ymmärsin että siihen kaikkeen hyvään elämään liittyy niin paljon pahaa ja ahdistavaa ja etten voi valita vain sitä kaikkea hyvää.... Omat ratkaisut on löydettävä itse mutta ei yksin....
Voimia sinulle!
Ehka saat uutta ajattelemista siita viestista