Kuinka pahoja merkkejä on,jos mies muutaman kerran riidan aikana(aluksi kännissä/myöhemmin selvinpäinkin)kuristanut,raahannut lattialla jne..ei kuitenkaan koskaan lyönyt.Silloin vielä ilman kummenpaa aihetta.Nyt omien tekojeni takia,tilanne on hiukan pahentunut->mieheni ei ennen ollut mustasukkainen,mutta nykyään en saa lähteä juuri mihinkään ilman häntä,puhelimesta on tilattu erittelyt(tarkastaa mihin soitettu,viestit jne..)..sylki naamalleni ja heitti ruuat jne..tosin en voi sanoa ettenkö ole itse epäilyjä nyt myöhemmin aiheuttanut.Nyt tällä hetkellä asiat ovat paremmin,kun pidän kiinni tietyistä sovituista asioista.Mutta,onko syytä huoleen?Voiko tilanne pahentua..Missä menee raja,vaikka olen itse tehnyt väärin->paljonko täytyy sietää..?
Merkeistä..
nöyrä
181860
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Jos tuo todella on totta. Pois kannattaisi tuollaisesta suhteesta lähteä. Oman miesystävän kuristamana kuoli yksi tietämäni nainen.
Lähde pois,vieläkun kerkiät!Tai ennenkuin tapahtuu jotain peruuttamatonta!Tuollainen hulluus pahenee!!!!Itse oon melkein hengestäni päässyt tuollaisen ihmisen käsissä!!!
Äläkä usko lupaukseen;en ikinä enää-se lupaus ei pidä kuin seuraavaan kertaan!Ajattele,karmeaa että ihminen jonka kanssa elät-kuristaa ja repii sinua!!!!Mieti!Ihan todella,älä jää odottamaan seuraavaa kertaa!Mikään ei oikeuta toiselle tekemään tuollaista!
...merkki jos jopa SELVINPÄIN sinua pahoinpitelee! Annan saman neuvon kuin edellinen: juokse karkuun ja heti!
Hän on JO mennyt liian pitkälle. Olit sitten tehnyt vaikka mitä! Henkesi on vaarassa.
Miten itsestäni tuntuu,että liiottelen..ei tässä nyt mitään.Teidän reaktiot saa ihmetteleen,jotenkin sitä ei itse pidä noin suurena asiana.Enkä kertonut kirjoituksessani edes puoliakaan kaikista asioista..Ehkä kiellän asian itseltäni.Meillä on yhteinen lapsikin.
...mitä alussa kerroit on totta, usko vain meitä!
Ja vaikka tosiaan olisit tehnyt mitä, niin ei toista saa IKINÄ pahoinpidellä.
...ja itsesi tähden sinun täytyy lähteä tuollaisesta suhteesta. Monet kerrat olen ystävääni lohduttanut ja kannustanut lähtemään. Monien erojen ja yhteenpalaamisten jälkeen hän on lopultakin päässyt eroon väkivaltaisesta miesystävästään. Helppoa se ei varmasti ole, mutta saatavilla on varmasti tukea, kun sitä vain lähtee oikeasta paikasta etsimään. Toivottavasti sinulla on ystäviä, joille voit puhua ja jotka voivat sinua auttaa ja tukea.
Tottakai se tuntuu liioittelulta kun sen kirjoittaa ja katsoo sanoja niin se on semmoista mikä pistää ihmettelemään. Itse olen eroamassa ja jakanut ajatuksiani vaimostani ja muiden mielestä olisi kannattanut ajat sitten jättää se. Itse sitä kuitenkin sopeutuu vaikka millaiseen tilanteeseen, ihminen on sellainen...
Mutta todella: kuristaminen ei ole normaalia parisuhdetta eikä toisen viskely. Mieti onko se toiseen luottamista ja kunnioittamista. Tätäkö haluat elämältäsi muutaman vuoden päästä?
Karmea otsikko, mutta niin totta.
Kirjoitit ettet itse pidä tilannetta niin pahana...et varmaankaan, koska itse elät sen keskellä. Ja syyt...toisen pahoinpitelemiseen ei ole koskaan olemassa syytä. Ei pettäminen, ei valehteleminen, ei mikään oikeuta toista pahoinpitelemään.
Et varmaankaan näe tilannettasi, etkä koe sitä oikeastaan vaarallisena. Mietihän seuraavaa: miehesi tönäisee sinua, tarkoittamatta sen "enempää" kuin tönäistä... menetät kuitenkin tasapainosi ja kaadut pää edelle seinän kulmaan-> kallosi halkeaa -> kuolet tai saat elinikäisen vamman. Onko elämäsi ja olemisesti miehesi kanssa sen arvoista? Ja ennen muuta, kuka huolehtii lapsestasi kuolemasi jälkeen?
Ihmettelen että miehesi vasta nyt käyttäytyy noin,koska tuskin olisit lasta hankkinut ko.suhteeseesn muuten ,vai ymmärsinkö väärin?
Omassa suhteessani mies oli alussa melko mustasukkainen,ehkä ärsykkeitäkin oli muttei mitään mitä itse olin aiheuttanut.en todellakaan ollut tehnyt mitään väärin,enkä todellakaan pettänyt.Hän usein töni,läpsi ja puristi käsistä tai kurkusta.Kerran sylkikin.Minä en lähtenyt,koska näin että hän katui ja tiesin ettei hän todella halunnut tällaista.Kävimme monta kriisiä j taistoa läpi,uskoin että hän lopettaa tuon käytöksen kun en anna periksi.
Nykyään hän saattaa tönäistä,mutta onneksi sitäkin harvoin.Nimittelyä kumminkin kuulen usein,se onkin ainoa mikä masentaa.
en oikeastaan edes tiedä mitä sinulle sanoa,mutta pidä nyt hyvä huoli lapsestasi.Hänen ei tarvitse tuollaista nähdä,pian hänkin oppii että väkivalta on hyväksyttävää.Ja kyllä minusta sinun pitäisi huolehtia itsestäsi.
Jos meillä olisi hommat jatkunut samaan tapaan kuin ennen,se suhde olisi loppunut.Voimia!
Ja väkivallan eri muodot, ymmärräthän että henkinen väkivalta (nimittely) on väkivaltaa siinä missä fyysinenkin, vaikka ei ulkoisia merkkejä jätäkään? Henkisen väkivallan jäljet ovat fyysisiä paljon pidemmät. Oletko suhteessa sen takia, että haluat todistaa ettet ole sellainen mitä miehesi väittää? Että voisit sanoa asioiden olevan paremmin, tulisi myös henkisen väkivallan loppua ja kokonaan. Ja väkivaltaa on se töniminenkin edelleen vaikka läpsiminen ja käsien puristelu olisi jäänytkin.
Haluatko olla suhteessa masentunut lopun ikääsi, tuntea ettei sinulla ole ihmisarvoa?
ja äkkiä, vielä kun sulla on edes hiukka omaatuntoa jäljellä. Kohta sä et osaa edes kaupassa yksin käydä, kun vielä vähän aikaa kurittaa.
Ei se kuule oikeesti ole enää mitään rakkautta.
Käypä katsomassa tuolla mitä väkivaltaiset ja dominoivat miehet kertovat.
http://www.saunalahti.fi/jsrn/miekerto.htm
Kaikki sanovat samaa, vastuu lyömisestä ja muusta pahoinpitelystä on aina lyöjällä ja syy löytyy aina lyöjästä. En tiedä mitä olet tehnyt että ajattelet ansaitsevasi miehen pahoinpitelyt ja painostuksen, mutta mitä tahansa oletkin tehnyt, se ei oikeuta toista lyömään tai rajoittamaan sairaalla tavalla elämääsi. Henkinen tai fyysinen väkivalta ei ole koskaan oikein eikä hyväksyttävää. Ei koskaan. Mitä rakkautta se on joka osoitetaan kuristamalla, tönimällä, alistamalla, haukkumalla, vahtimalla toisen jokaista askelta?
Lähde vielä kun voit tai hae itsellesi ja miehellesi apua, heti. Tuota menoa miehesi tulee aiheuttamaan sinulle pysyviä vammoja niin henkisesti kuin fyysisestikin, pahimmassa tapauksessa hän tappaa sinut vaikka se tapahtuisi "vahingossa".
Edellinen ja muutkin viestit ovat olleet asiaa!
Nuo tavat ei parane,jokin aika voi olla hyvin-mutta-kun on lyömisen oppinut ja sitä kerran jälkeen vielä jatkanut-se jatkuu-viimeiseen lyöntiin saakka...jonka seuraukset voi olla monet!!!Anna sen omalla kohdalla olla se että alat järjestää itseäsi pois tuollaisesta elämästä!
Itse katsoin liian kauan ja liian monta kertaa,ihmettelen että olen vielä hengissä ja ilman vammoja!!!!
kyllä vammoja ns. entisestä elämästä jäänyt mutta kiitän luojaani että hengissä selvinnyt...onneksi uskalsin lähteä...vaikka kuinka paljon on uhkailuja sen jälkeenkin sadellut...ei tuollaiset tavat ikinä muutu...vaikka ei saisi yleistää, silti sanon:kerran lyönyt, lyö toisenkin kerran, valitettavasti.....
on just niitä ns. ensimmäisiä merkkejä....ja jokainenhan tietää mitä tosta seuraa jos suhdetta vielä tuosta jatkaa...mutta rakkaus on sokea, niinkuin minäkin joskus olin..
Mun tartti mennä teho-osastolle pari kertaa ennenkuin kavereiden avulla uskalsin lähteä....Tänäkin päivänä eksästä vielä harmia, vaikka asiasta kulunut jo yli 6v...näköjään mielisairaalastakin se pääsee minuun käsiksi...mutta niinhän se sanoikin:jos sä mut jätät, mä teen sun elämästäs ikuisen helvetin... Mutta onneksi on 4v ollut rakastava mies vierellä..kannustamassa ja auttamassa...=))
Tsemppiä!!!!
...kans! Kivaa kun selvisit!
Hirveetä!!Ajatella et ihminen joka on muka tärkeä,hakataan teho-osastolle!!Ai saatana että tekee pahaa!!Ja nämä pahoinpitelijät usein pääsevät muualla kuin koira veräjästä,siis eivät ikinä saa ite päihinsä missään!Vaikka se olis oikein niille!!Julmaa sanoa näin,mutta tätä mieltä olen!!!
On syytä huoleen!Ja tilanne varmasti pahenee!!Raja on ylitetty jo silloin kun hän on sinuun kiinni käynyt!!!!
Näin kotona just tuollaista,kaikki mahdollinen väkivalta ja ruuat lenteli...se oli kauheeta!!Nyt vanhemmat eronneet ja olen aikuinen itsekkin,mutta muistan!Ja en hyvällä-ajottain tulee mieli lähteä antamaan ukolle samalla mitalla kuin teki mun pienelle hyvälle äidille!!
Sanottakoon että olen nainen,ja silti viha sen miehen tekemisiä kohtaan nousee välillä niinettä,tekisi mieli maistatta hänellä omaa lääkettään!!!Ja minkä viimeeksi olen kuullut,ei hän edes kadu,selittelee vaik mitä paskaa!