Juttu on tuttua, ja tarkoitettu Kirilille. Pikku prologin jälkeen tulee juttu insuliinista. Suosittelen lukemaan jos haluaa tietää insuliinista edes jotain.
Niin, poikkesin näillä sivuilla minäkin, arvaten että täällä on rauhallista kun VHH:laiset nukkuvat vielä monta tuntia tokkuraista untaan. Näinhan se näyttää olevan.
Kirililtä näyttää jälleen ja taas mopo karanneen käsistä.
Elikkä laitoin tähän jutun insuliinista, joka on hieman muuta kuin tuossa Kirilin poikkinaistietellisessä sadussa.
Kirilin linkissä mainitun puoskarin nimellä googlettaminen tuotti ensimmäisenä tämän tuloksenn:
http://www.amazon.com/s?ie=UTF8&search-type=ss&index=books&field-author=Ron Rosedale&page=1
Kauppa se on joka kannattaa. Tai sanoisiko että se ei ole hölmö joka pyytää vaan se joka maksaa...
Allaoleva juttu on siis nähty täällä ennenkin, ei ole pakko lukea uudestaan eikä kommentoida, kyllä se tänne mahtuu. Autan vaan Kirililä muistamaan oiken. Hänen ketoosin raiskaamat aivosolunsa sotkevat faktat ja etenkin fiktiot merkilliseksi sopaksi jossa ei ole päätä eikä häntää. Mutta toivottavasti tästä on apua.
----------------------------------------
Insuliini on haiman erittämä hormoni.
Insuliinipitoisuus veressä nousee kun veren glugoosiarvo nousee tietyn rajan yli. Insuliinin tarkoitushan on edistää glukoosin varastointia, ja se tekee sitä silloin kun glukoosia on veressä paljon.
Kun ihminen rasittaa itseään fyysisesti ja hänen veren glukoosipitoisuus on "vakiintunut" on insuliinitaso verrattain alhainen. Mikäli kesken rasituksen nauttii runsaaasti sokeria sisältäviä tuotteita, nousee veren insuliinipitoisuus korkeaksi. Tämä aihettaa vastavuoroisesti veren sokeritason laskemisen, ja jos rasitus jatkuu, voi sokeritaso laskea niin alas, että siitä seuraa hypoglykemia, joka on vähintäänkin haitallinen tila ja aiheuttaa voimattomuutta.
Rasituksen aikana on suositeltavaa nauttia hitaasti vaikuttavia hiilihydraatteja, jolloin insuliinitasoon ei muodostu sellaista piikkiä, joka aiheuttaisi hypoglykemian. Ruisleipä ja banaani lienevät harrastelijaurheilijoiden tunnetuimmat "urheiluvälipalat". Ammattilaisilla lienee omat räätälöidyt herkut näiden lisäksi.
Rasituksen päätyttyä on erittäin suositeltavaa nauttia nopeasti vaikuttavaa hiilihydraattia, jolloin insuliinitaso nousee ja insuliini ns. avaa portit lihassoluihin ja lihasten huolto alkaa tehokkaasti. Korkea insuliinin määrä mahdollistaa lihasten kasvun. Tämä on diabeetikoilla erittäin vaikeaa tai jopa mahdotonta.
Samassa yhteydessä kun nautitaan rasituksen jälkeinen sokeriannos, on suositeltavaa nauttia myös proteiinipitoista ravintoa, jolloin sekin tehokkaimmin tekee tehtävänsä lihaksessa. Toki kaikki muutkin veressä olevat aineet pääsevät lihakseen helpoiten tässä prosessissa.
On kuitenkin muistettava että sokeri rasittaa erityisesti hampaita, ja niin tekevät myös urheilujuomat. Ammattilaispiireissä hammasongelmiin kiinnitettäneen erityistä huomiota.
Ihmisillä, jotka eivät liiku, insuliinin rasvanvarastointiominaisuus edesauttaa lihomista. Voisi ajatella niin, että jos ihminen ei liiku mutta syö paljon makeaa, hänen insuliinitasonsa on korkea jolloin rasvan kerääntyminen tehostuu. Tässä voi olla paha oravanpyörä: kun ei liiku mutta syö hiilihydraatteja, lihominen tehostuu. Tämä puolestaan vähentää liikkumista entisestään ja samalla lihominen voimistuu. Ja niin edelleen.
Ihmisillä, jotka ovat taipuvaisia lihomaan ja jotka eivät liiku, VHH-dieetti puolustaneen paikkaansa. Mutta liikkuvalle ja etenkin urheilevalle ihmiselle hiilihydraattien nauttiminen on menestyksen avain, koska ne ovat nopeasti hyödynnettävää energiaa lihaksessa ja ne mahdollistavat lihasten tehokkaan huollon, palautumisen ja kasvun.
Niin, poikkesin näillä sivuilla minäkin, arvaten että täällä on rauhallista kun VHH:laiset nukkuvat vielä monta tuntia tokkuraista untaan. Näinhan se näyttää olevan.
Kirililtä näyttää jälleen ja taas mopo karanneen käsistä.
Elikkä laitoin tähän jutun insuliinista, joka on hieman muuta kuin tuossa Kirilin poikkinaistietellisessä sadussa.
Kirilin linkissä mainitun puoskarin nimellä googlettaminen tuotti ensimmäisenä tämän tuloksenn:
http://www.amazon.com/s?ie=UTF8&search-type=ss&index=books&field-author=Ron Rosedale&page=1
Kauppa se on joka kannattaa. Tai sanoisiko että se ei ole hölmö joka pyytää vaan se joka maksaa...
Allaoleva juttu on siis nähty täällä ennenkin, ei ole pakko lukea uudestaan eikä kommentoida, kyllä se tänne mahtuu. Autan vaan Kirililä muistamaan oiken. Hänen ketoosin raiskaamat aivosolunsa sotkevat faktat ja etenkin fiktiot merkilliseksi sopaksi jossa ei ole päätä eikä häntää. Mutta toivottavasti tästä on apua.
----------------------------------------
Insuliini on haiman erittämä hormoni.
Insuliinipitoisuus veressä nousee kun veren glugoosiarvo nousee tietyn rajan yli. Insuliinin tarkoitushan on edistää glukoosin varastointia, ja se tekee sitä silloin kun glukoosia on veressä paljon.
Kun ihminen rasittaa itseään fyysisesti ja hänen veren glukoosipitoisuus on "vakiintunut" on insuliinitaso verrattain alhainen. Mikäli kesken rasituksen nauttii runsaaasti sokeria sisältäviä tuotteita, nousee veren insuliinipitoisuus korkeaksi. Tämä aihettaa vastavuoroisesti veren sokeritason laskemisen, ja jos rasitus jatkuu, voi sokeritaso laskea niin alas, että siitä seuraa hypoglykemia, joka on vähintäänkin haitallinen tila ja aiheuttaa voimattomuutta.
Rasituksen aikana on suositeltavaa nauttia hitaasti vaikuttavia hiilihydraatteja, jolloin insuliinitasoon ei muodostu sellaista piikkiä, joka aiheuttaisi hypoglykemian. Ruisleipä ja banaani lienevät harrastelijaurheilijoiden tunnetuimmat "urheiluvälipalat". Ammattilaisilla lienee omat räätälöidyt herkut näiden lisäksi.
Rasituksen päätyttyä on erittäin suositeltavaa nauttia nopeasti vaikuttavaa hiilihydraattia, jolloin insuliinitaso nousee ja insuliini ns. avaa portit lihassoluihin ja lihasten huolto alkaa tehokkaasti. Korkea insuliinin määrä mahdollistaa lihasten kasvun. Tämä on diabeetikoilla erittäin vaikeaa tai jopa mahdotonta.
Samassa yhteydessä kun nautitaan rasituksen jälkeinen sokeriannos, on suositeltavaa nauttia myös proteiinipitoista ravintoa, jolloin sekin tehokkaimmin tekee tehtävänsä lihaksessa. Toki kaikki muutkin veressä olevat aineet pääsevät lihakseen helpoiten tässä prosessissa.
On kuitenkin muistettava että sokeri rasittaa erityisesti hampaita, ja niin tekevät myös urheilujuomat. Ammattilaispiireissä hammasongelmiin kiinnitettäneen erityistä huomiota.
Ihmisillä, jotka eivät liiku, insuliinin rasvanvarastointiominaisuus edesauttaa lihomista. Voisi ajatella niin, että jos ihminen ei liiku mutta syö paljon makeaa, hänen insuliinitasonsa on korkea jolloin rasvan kerääntyminen tehostuu. Tässä voi olla paha oravanpyörä: kun ei liiku mutta syö hiilihydraatteja, lihominen tehostuu. Tämä puolestaan vähentää liikkumista entisestään ja samalla lihominen voimistuu. Ja niin edelleen.
Ihmisillä, jotka ovat taipuvaisia lihomaan ja jotka eivät liiku, VHH-dieetti puolustaneen paikkaansa. Mutta liikkuvalle ja etenkin urheilevalle ihmiselle hiilihydraattien nauttiminen on menestyksen avain, koska ne ovat nopeasti hyödynnettävää energiaa lihaksessa ja ne mahdollistavat lihasten tehokkaan huollon, palautumisen ja kasvun.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tämähän alkaa näyttämään selvältä.
"Tässä voi olla paha oravanpyörä: kun ei liiku mutta syö hiilihydraatteja, lihominen tehostuu".
Mikäli ruokavalio sisältää hiilihydraatteja, on siis aivan pakko liikkua ja jos ruokavalio sisältää runsaasti hiilihydraatteja niin silloin on välttämätöntä liikkua paljon, siinä ei pelkkä kävely enää riitä. Jos sitten sairauden tai muun repsahtamisen johdosta liikunta estyy kokonaan, on seurauksena väistämättä lihominen.
Esimerkki rakennettiin paljon makeaa syövän ihmisen ympärille.
Tarkoitushakuisesti jätit sen kohdan pois ja tarkastelet vain tuota asiayhteydestä irroitettua lausetta omana kokonaisuutenaan. Olet erikoistunut näiden puolitotuuksien rakenteluun. Se lienee ainoa keino saada VHH näyttämään kelvolliselta.
Kun et keksinyt kerrassaan mitään vikaa jutusta niin sitten pitää alkaa keksiä juttuja itse.
Kaikki muut lukijat onneksi ymmärtävät että esimerkki-ihmisenä oli kohtuuttomasti makeaa syövä ihminen, jonka insuliini on epätavallisen korkea tuon epäterveellisen kohtuuttomuuden takia.
liikkumisen pakoksi? Sehän on perusedellytys elimistön toimivuudelle. Liikunta tekee hyvää myös ihmisen mielelle.Kukaan kunnostaan huolehtiva ei syö mitään tolkuttomasti ja näinollen pysyy kunnossa. Jos peruskunto on hyvä, niin hetkellinen liikkumattomuus ei vaikuta suuntaan jos toisen, sillä emmehän nyt keskustele pysyvästi liikuntakykynsä menettäneistä.