Meitä on varmasti monia, jotka eivät halua uutta puolisoa lapsineen, ainoastaan ja vain pelkän puolison. Ajattelemme kuitenkin lasten oikeuden vanhempaansa menevän suhteemme edelle. Ainakaan minun kotini ei ole lapsia varten, olen jo omani saattanut maailmalle, haluan nyt nauttia lapsettomasta ja siististä kodista.
Olemme sopineet jo heti suhteemme alussa, ettemme tee mitään radikaaleja ratkaisuja, ennen kuin hänen lapsensa ovat täysi-ikäisiä.
Seurustelu, joka ei sido, sopii usein hyvin monille jo eronneille ja avioliitosta tarpeeksi saaneille. Suhteen perustuessa rakkauteen, se kyllä kestää, vaikkei päivittäin nähtäisikään. Ikävä tuo vain lisää tunnelatausta tapaamisiin, mitä harvemmin tavataan, niin sitä paremmilta ne hetket tuntuvat.
Turha on aina huutaa sitä petetyn kurjuutta, ei hänen osansa ole mikään niin kamalan kurja, ellei hän itse tiedä puolison toisesta suhteesta. Jos taas hän tietää, niin silloinhan se on hänen oma valintansa jatkaa liittoa pettävän kumppanin kanssa.
Ei se ole pettäjällekään helppoa jatkaa liittoa, missä ei ole enää mitään tunteita puolisoa kohtaan, ainoastaan lapset ovat rakkaita. Kyllä tunnekuolleessa liitossa joutuu molemmat hakemaan sisältöä omaan elämäänsä kodin ulkopuolelta, jotkut uuden suhteen muodossa, jotkut esim. jonkun harrastuksen parista.
Aikanaan omassa tunnekuolleessa avioliitossa eläessäni jäin kiinni pettämisestä. Olin valmis tekemään kaikki sirkustemput puolisoni pillin tahtiin, voidakseni säilyttää lapsilla ehjän kodin.
Jouduimme rakastettuni kanssa elämään hyvin varovaisesti, etten herättänyt enää mitään epäilyksiä.
Riidat riitelimme puolisoni kanssa kahden, emme koskaan lasten kuullen ja puolisoni järkevyyden ansiosta, ei lapsia koskaan vedetty omiin ongelmiimme mukaan, vaikka hän piti minua syyllisenä kaikkeen, ihan kaikkeen.
Kannustan nyt rakastettuani toimimaan samoin kuin itse toimin, sillä jos on lapsia tehnyt, niin heidät tulee kyetä saattamaan elämänpolulle mahdollisimman hyvin eväin, huolimatta siitä vaikka menettää itse muutaman onnellisen vuoden.
Tämän palstan juttuja lukiessani olen ihmetellyt, miten ykköset tietävät mukamas niin hyvin, mihin pettäjän suhde kakkosen kanssa perustuu. Oma puolisoni ei kyllä ainakaan tiennyt, korkeintaan arvaili, sillä valehtelin silmät ja korvat täyteen pelastaakseni paikkani lasteni vanhempana.
Näin jälkeenpäin peruutuspeiliin katsoessani, olen aivan varma, etten olisi liitostani tervejärkisenä selviytynyt, ellei minulla olisi ollut suhdetta ihmiseen, joka rakasta ja ymmärtää ja jonka kanssa pystyy keskustelemaan tunteistaan ja tuntemuksistaan. Olin nuori ja kokematon ensimmäiseen liittooni astuessani, luulin sen riittävän kun tulee toimeen toisen kanssa, näin ei kuitenkaan käynyt. Molemmat muutuimme vuosien varrella ja viidentoista vuoden jälkeen ei meillä ollut muuta yhteistä kuin lapset ja maallinen mammona. Olisin kyllä pärjännyt liitossa ilman seksiä, mutta ilman rakkautta tunsin kituvani.
Niiden, jotka eivät ole koskaan voimakkaita rakkauden tunteita kokeneet, on helppo tuomita pettäjät ja kakkoset, ääni tulee todennäköisesti kellossa kuitenkin muuttumaan, jos ja kun omalle kohdalle sattuu osuma.
Olemme sopineet jo heti suhteemme alussa, ettemme tee mitään radikaaleja ratkaisuja, ennen kuin hänen lapsensa ovat täysi-ikäisiä.
Seurustelu, joka ei sido, sopii usein hyvin monille jo eronneille ja avioliitosta tarpeeksi saaneille. Suhteen perustuessa rakkauteen, se kyllä kestää, vaikkei päivittäin nähtäisikään. Ikävä tuo vain lisää tunnelatausta tapaamisiin, mitä harvemmin tavataan, niin sitä paremmilta ne hetket tuntuvat.
Turha on aina huutaa sitä petetyn kurjuutta, ei hänen osansa ole mikään niin kamalan kurja, ellei hän itse tiedä puolison toisesta suhteesta. Jos taas hän tietää, niin silloinhan se on hänen oma valintansa jatkaa liittoa pettävän kumppanin kanssa.
Ei se ole pettäjällekään helppoa jatkaa liittoa, missä ei ole enää mitään tunteita puolisoa kohtaan, ainoastaan lapset ovat rakkaita. Kyllä tunnekuolleessa liitossa joutuu molemmat hakemaan sisältöä omaan elämäänsä kodin ulkopuolelta, jotkut uuden suhteen muodossa, jotkut esim. jonkun harrastuksen parista.
Aikanaan omassa tunnekuolleessa avioliitossa eläessäni jäin kiinni pettämisestä. Olin valmis tekemään kaikki sirkustemput puolisoni pillin tahtiin, voidakseni säilyttää lapsilla ehjän kodin.
Jouduimme rakastettuni kanssa elämään hyvin varovaisesti, etten herättänyt enää mitään epäilyksiä.
Riidat riitelimme puolisoni kanssa kahden, emme koskaan lasten kuullen ja puolisoni järkevyyden ansiosta, ei lapsia koskaan vedetty omiin ongelmiimme mukaan, vaikka hän piti minua syyllisenä kaikkeen, ihan kaikkeen.
Kannustan nyt rakastettuani toimimaan samoin kuin itse toimin, sillä jos on lapsia tehnyt, niin heidät tulee kyetä saattamaan elämänpolulle mahdollisimman hyvin eväin, huolimatta siitä vaikka menettää itse muutaman onnellisen vuoden.
Tämän palstan juttuja lukiessani olen ihmetellyt, miten ykköset tietävät mukamas niin hyvin, mihin pettäjän suhde kakkosen kanssa perustuu. Oma puolisoni ei kyllä ainakaan tiennyt, korkeintaan arvaili, sillä valehtelin silmät ja korvat täyteen pelastaakseni paikkani lasteni vanhempana.
Näin jälkeenpäin peruutuspeiliin katsoessani, olen aivan varma, etten olisi liitostani tervejärkisenä selviytynyt, ellei minulla olisi ollut suhdetta ihmiseen, joka rakasta ja ymmärtää ja jonka kanssa pystyy keskustelemaan tunteistaan ja tuntemuksistaan. Olin nuori ja kokematon ensimmäiseen liittooni astuessani, luulin sen riittävän kun tulee toimeen toisen kanssa, näin ei kuitenkaan käynyt. Molemmat muutuimme vuosien varrella ja viidentoista vuoden jälkeen ei meillä ollut muuta yhteistä kuin lapset ja maallinen mammona. Olisin kyllä pärjännyt liitossa ilman seksiä, mutta ilman rakkautta tunsin kituvani.
Niiden, jotka eivät ole koskaan voimakkaita rakkauden tunteita kokeneet, on helppo tuomita pettäjät ja kakkoset, ääni tulee todennäköisesti kellossa kuitenkin muuttumaan, jos ja kun omalle kohdalle sattuu osuma.
Vastaukset 24
Vanhimmat
elämästäsi.
toisin tunne puolella. Ei kait hän kerro siitä sinulle.
enhän muuta väittänytkään.
tämän seitsemän vuoden aikana meille molemmille selvinneen mitä tunnemme, enemmänkin luulen sinun olevan tietämätön asiasta.
asiasta ei toisen puolesta voi selitellä mitään. Kyllähän se on niin että siinä ei paljon lapset paina jos puoliso jättää entisen puolison rakkauden takia.T ämä on totuus ja VAIN TOTUUS.
vain sinun näkemyksesi. Minä toimin toisin, niin kuin mielestäni parhaiten pystyin ja kykenin. Niin monta on miestä kuin on mieltä.
ole tyytyväinen.
olet valvomassa mitä miehen kotona tapahtuu. Ihan varmasti tilanne on erilainen kuin omalla kohdallasi vaikka yhtymäkohtia ihmiselämissä toki löytyy. Korjaa tuota putkinäköäsi, ihan paskan jauhantaa koko juttusi. Juopon omahyväistä jorinaa, yritä pysyä raittiinpana!
yksin kotonasi ja sepität tarinaa toisen ihmisen puolesta. Haloo, tule järkiisi!
eikä toisen suusta epätotuutta.
sanon näin kahdenkymmenen vuoden jälkeen
tosi on..
Tottakai tiedät mitä tunnet ja mitä mies tuntee sinua kohtaan. Sitä taas et tiedä, eikä sinun tarvitsekaan tietää mitä mies tuntee vaimoaan kohtaan. Minua kyllä kiusaisi pelkästään ajatuksena, ettei mies halua erota vaan on jatkanut noinkin kauan ulkopuolista suhdetta.
tunnekuolettamaan yhden liiton - edellisen. Tuskin pystyt nyt parempaan vaikka kuinka sepostelet tarinaa uudesta.
mutta on ihanaa toisen suden kanssa kohdata ja niskasta nujuuttaa
Jotensakin hyvin kehittymättömän ihmisen kirjoitus. Kaikkihan eivät kasva aikuisiksi.
Viestisi kyllä herättää ainakin minussa liudan kysymyksiä. Miksi joku jatkaa nykyaikana avioliittoa, mistä ei voi selvitä "tervejärkisenä"? Oma mieheni selitti myös pettämisestä kiinni jäätyään, että sivusuhde oli hänelle henkireikä vaikeana ajankohtana. Minusta siinä ei ollut eikä edelleenkään ole mitään järkeä. Jos ihminen saa suurempaa tyydytystä elämässään kodin ulkopuolella, eikö kannattaisi järjestellä elämää uudelleen eikä roikkua vanhassa? Itselleni rehellisyys ja vilpittömyys on elämän tärkeitä arvoja. Olen todella pahoilla lasteni puolesta, jotka ovat saaneet siinä suhteessa todella ristiriitaisia viestejä vanhemmiltaan. Isä haluaa pitää kulissit yllä hinnalla millä hyvänsä ja äiti taas jotain ihan päinvastaista. Joku varmaan ajattelee, että minkä takia kaksi noin erilaista ihmistä on mennyt yhteen, mutta voin kyllä vakuuttaa, etteivät asiat naimisiin mennessämme olleet ihan samoin. Vaikkeivat lapset kuulisi riitelyä, he aistivat tunnekylmyyden vaikka aikuiset toisin luulevat.
Petetyn osa kyllä surkea, vaikka toisin väität. Jos mieheni olisi aikoinaan laittanut saman energian meidän suhteeseemme kuin sivusuhteen salailuun ja pelin pelaamiseen, avioliittomme olisi voinut pelastua. Jos toisella on avioliitossa paha olla ja hän pakenee sitä sivusuhteeseen, pettäjän olo paranee, mutta parisuhde vain huononee ja ollaan noidan kehässä. En todellakaan ollut virheetön vaimo, mutta en toisaalta saanut mahdollisuutta parisuhteemme parantamiseen. Kiinnijäätyään mieheni kyllä halusi parantaa tapansa ja jatkaa avioliittoamme, mutta siinä vaiheessa suhteessamme ei ollut enää tarpeeksi plussia pettämisen aiheuttaman ison miinuksen vastapainoksi. Petetyn osa on aika usein kurja myös siksi, että ainakaan meidän tapauksessamme pettäjä ei halunnut eroa vaan joiduin vielä senkin likaisen työn hoitamaan oman pahanoloni lisäksi.
Tunteet ja teot ovat kaksi eri asiaa. Pettäjät aika usein puolustelevat tekojaan elämää suuremmilla tunteilla, joita uskolliset eivät ikinä ole kokeneet. Pettäjät lienevät siis ihmisiä, jotka jostain syystä ajautuvat nuorena naimisiin ilman tunteita ja omaa harkintaa. Ovatko pettäjät siis tunnekypsyydessään jotenkin myöhään kehittyviä ja toisten johdateltavissa niinkin vakavassa asiassa kuin naimisiin menossa?
kun elämä ei todellakaan ole mustavalkoista, siitä huolimatta mitä katkeroituneet ihmiset täällä kirjoittaa,tekstisi paljastaa että sinulla on elämänkokemusta. Aina ei välttämättä yhdessä pysyminen lasten vuoksi ole oikea ratkaisu, olen sivusta seurannut kahta "onnellista eroa" mutta se vaatii kypsyyttä ja lasten etusijalle asettamista.
Tällä palstalla on aika usein viljelty ajatusta, että kirjoittaja on katkera, jos hän esittää eriävän kommentin. Tuolla katkeraksi väittämisellä yritetään vetää matto kommentoijan alta. Ihmisten ei kuitenkaan tarvitse edes nykyaikana hyväksyä kaikkea. Itse taas nimitän kaiken hyväksyviä, ilman arvomaailmaa eläviä ihmisiä perseennuolijoiksi. Ihmisillä saa olla ihan omat mielipiteet eikä se tee heistä katkeria. Itse asiassa minusta osoittaa aikamoista luonteenlujuutta ja omaa ajattelua, jos henkilö esimerkiksi vaatii itseltään kovempaa moraalia kuin nykymaailmassa yleisesti vaaditaan.
Ihminen käynee kriiseissä melkoista tunnemyrskyä läpi, muutenhan henkilö olisi täysin tunteeton. Jos joku katkeroituu tultuaan petetyksi, se on minusta inhimillistä. Olisi aika omituista, jos petetty vain ilmoittaisi pettäjälle, että teepä nyt ratkaisusi niin minä hyväksyn kaiken. Jos pettämistä puolustellaan suurilla tunteilla, niin kannattaa muistaa, että viha on suuren tunnemaailman yksi ilmentymä. Katkeruus on kuluttavaa, jos se jää päälle. Sen kokeminen tekee kuitenkin ihmisestä inhimillisemmän, jos tuohon tunnetilaan ei jää rypemään. Jos leikitellään näillä tunneajatuksilla, voidaan ajatella, että petetyn katkeruus on samanlainen tunne kuin varatun ihastuminen muuhun kuin puolisoonsa. Varattukkaan ei aina pysty hallitsemaan tunteitaan vaan pettää. Katkerakaan ei aina pysty hallitsemaan tunteitaan, vaan ohjaa vihansa johonkin.
Mutta erilaiset mielipiteet eivät kerro katkeruudesta...
vaimolle että jos tällaisia tulee niin teen björkvistin jarmot. Eli tarvittaessa erotaan ja sillä sipuli.
Ja ne, jotka eivät halua uutta kumppania lapsineen vaivaa yleensä se ajatus, että perhe-elämä tökkii, elää sitä sitten kenen kanssa tahansa. Arjen pyörittäminen, vanhempien työ, kaikkien harrastukset, jokaisen oma elämä ongelmineen ym. ovat sellainen rumba, että heikot eivät siinä pyörityksessä mukana pysy. Melko epärealistinen kuvitelma, että uuden kumppanin kanssa selviäisi; etenkin jos molemmilla on useita lapsia.
Usein puhutaan, että liitossa on asiat selvitettävä ja tehtävä työtä niiden eteen. Ei pidä edes alkaa katsella aidan toiselle puolelle. Käytännössä asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Liiton hyväksi ei yksin voi tehdä kaikkea ja toista ei voi muuttaa. Tämä on kaiken lähtökohta. Kuten myös se, että jos molemmat hampaat irvessä yrittävät muutosta, niin sekään ei ole välttämättä ollenkaan tuloksellista, puhumattakaan että olisi kivaa. On miltei itsestäänselvää, että jossain vaiheessa alkaa tökkiä pahasti, jos tuntuu, ettei saa edes puolta siitä mitä suhteelta haluaisi.
Joku voi jatkaa loppuelämänsä täysin tunnekuolleessa liitossa, joku taas ei kovinkaan kauan. Yleensä ihmiset eivät eroa, jos liitossa on edes JOTAIN hyvää (lasten lisäksi siis).
täällä on ihmisillä samat murheet näköjään. Sellaista se elämä on. Sinulle ap. haluaisin sanoa, että avioliiton solminen tarkoittaa sitoutumista, tähän liittoon ja ennenkaikkea puolisoon (ja samat sävelet, vaikka olisi avoliitto). Jotenkin sain kuitenkin sen käsityksen kirjoituksestasi, että sittenkin sinua jurppii, kun mies ei tee valintaa.
Huom! vapaita miehiä on, ota niistä se, joka käy vain luonasi tervehtimässä ja naimassa, häipyen takaviistoon vasemmalle. Ja sitten taas, kun joskus olet tarpeessa, armollisesti soitat ja annat luvan saapua ylisiistiin kotiisi.
ruususen uni saa loppunsa ja he elävät onnellisina elämänsä loppuun asti. En ole kakkonen enkä ykkönen, vaan tavallinen vaimo jonka mies petti ja katui. Ja minä olisin voinut tehdä saman. Niin paljon tarinoita kuin kertojia.
Kiitos ja näkemiin teille.
Kyllä lapset vaistoaa, jos vanhempien suhde ei ole kunnossa. Se että roikuit kuolleessa liitossa ja petit puolisoasi, kuten "rakkaasi" nyt omaansa, aiheuttaa lapsille pysyviä vammoja.
Et todellakaan antanut lapsillesi parempia eväitä elämäänsä omalla toiminnallasi.
Lapset ja nuoret ovat hyvin vanhoillisia ja moralistisia, tutkimusten mukaan.Johtuukohan tutkimuksen tulos siitä, mitä ovat kotona joutuneet sivusta seuraamaan.
Kyllä olet huonot eväät lapsillesi antanut.Kuinka voi olla noin tyhmä, uskoen että lapset eivät kuule eikä näe?
Petetyn surkeudesta, vaikka petetty ei tietäisikään, sinä suurena hyväntekijänä ja ukkomiehen pelastajana, varastat perheen ja puolisoiden yhteistä aikaa. Jos liitto on loppu niin erotaan, jollei niin sen eteen on tehtävä puolisoiden, molempien, töitä!!
Eikä niin, että mennään valittamaan kolmannelle kotikurjuutta.
Suhde,jossa ei päivittäin nähdä, varmaan kestää...arki se on joka koettelee.