Olen tarkkaillut monet kerrat kristittyjen käsityksiä pelastuksesta ja olen ihmetellyt pitkät ajat kalvinistien käsitystä.
Monet kerrat uskovat ovat väittäneet yksin uskosta on oleva pelastus, mutta silti he kieltävät uskovan mafioosin pääsyn taivaaseen.
On olemassa kaksi henkilöä. Uskova tappaja mafioosi ja kiltti ateisti. Kalvinismin mukaan ainakin minusta kiltti ateisti joutuu suoraan helvettiin, mutta mafioosi pääsee suoraan taivaaseen. Kalvinistin kuitenkin näkemäni mukaan kieltävät mafioosin pääsyn, mutta silti he huutavat yksin uskosta. MIKÄ ESTÄÄ SIIS MAFIOOSIN PÄÄSYN TAIVAASEEN, JOS TEOT EIVÄT MERKITSE MITÄÄN?
Itse muinoin kun olin vielä kristitty keskustelin luterilaisuus palstalla asiasta. Itse käsitin silloin tekojen tulevan uskoon tulemisen jälkeen, mutta eräs luterilainen kielsi sen ja väitti uskosta pelkästään pelastuen, ja kieltäen esittämäni mafioosin pääsyn taivaaseen. Huomasin henkilön uskovan erittäin ristiriitaisiin asioihin ja hän ei edes katsonut ristiriitaansa kriittisesti, vaikka sen täytyisi olla helposti havaittavissa.
Sitten hieman toivomiani tulevan keskustelun sääntöjä asiaa koskien: Kohteliaisuutta kaikilta osapuolilta ilman toisten tuomitsemista. Ei fanaattista käännytystä mihinkään suuntaan. Jos fanaattinen käännytys johtaa jonkun kristityn osalta ainakin itseäni koskien helvetillä pelotteluksi, niin olen minäkin kritisoiva kristinuskoa.
Monet kerrat uskovat ovat väittäneet yksin uskosta on oleva pelastus, mutta silti he kieltävät uskovan mafioosin pääsyn taivaaseen.
On olemassa kaksi henkilöä. Uskova tappaja mafioosi ja kiltti ateisti. Kalvinismin mukaan ainakin minusta kiltti ateisti joutuu suoraan helvettiin, mutta mafioosi pääsee suoraan taivaaseen. Kalvinistin kuitenkin näkemäni mukaan kieltävät mafioosin pääsyn, mutta silti he huutavat yksin uskosta. MIKÄ ESTÄÄ SIIS MAFIOOSIN PÄÄSYN TAIVAASEEN, JOS TEOT EIVÄT MERKITSE MITÄÄN?
Itse muinoin kun olin vielä kristitty keskustelin luterilaisuus palstalla asiasta. Itse käsitin silloin tekojen tulevan uskoon tulemisen jälkeen, mutta eräs luterilainen kielsi sen ja väitti uskosta pelkästään pelastuen, ja kieltäen esittämäni mafioosin pääsyn taivaaseen. Huomasin henkilön uskovan erittäin ristiriitaisiin asioihin ja hän ei edes katsonut ristiriitaansa kriittisesti, vaikka sen täytyisi olla helposti havaittavissa.
Sitten hieman toivomiani tulevan keskustelun sääntöjä asiaa koskien: Kohteliaisuutta kaikilta osapuolilta ilman toisten tuomitsemista. Ei fanaattista käännytystä mihinkään suuntaan. Jos fanaattinen käännytys johtaa jonkun kristityn osalta ainakin itseäni koskien helvetillä pelotteluksi, niin olen minäkin kritisoiva kristinuskoa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kiitos mielenkiintoisesta viestistä. Nä palstat on nykyään aika täynnä kaikenlaista törkyä, mutta tällaiset oikeasti keskustelunhaluiset viestit tuntuu mukavalta.
Mitä tuohon mafioosoon tulee, itse henkilökohtaisesti en usko että mafioosotappaja joka uskoo Jumalaan on oikeasti uskossa. Itse uskon että jos jatkaa törkeän rikollista elämää niin usko on enemmän uskonnollisuutta tai uskoa "johonkin korkeampaan", ehkä jonkinlaista tapakristillisyyttä? Mutta sellaista elävää Jeesukseen uskoa se ei ole. Minä en ole mikään tuomitsemaan ketään minnekään, mutta uskon, että kuoltuaan hän kyllä joutuu kohtaamaan tekonsa, tavalla tai toisella. Ihan konkreettiseen tulijärveen en itse usko.
Tämän kertomuksen toisen henkilön, kiltin ateistin, kuolemanjälkeinen elämä on ilman Jumalaa. Se on aika julma paikka kun ei ole mitään, voisi vaikka helvetiksi kutsua.
Itseasiassa mafiooson usko sinänsä tuntuisi aika lähellä olevan tuota kiltin ateistin uskoa. Jos mafiooson usko on enemmän tapa tai jotain muuta ikäänkuin muotoseikkojen toimittamista niin en usko että hän niin konkreettisesti uskoo. Kuoleman jälkeinen elämä on maan päällä ilman Jumalaa elävälle myöskin ilman Jumalaa.
Uskon itse, että jos mafioosi oikesti uskoisi Jeesukseen niin se kaikki Jumalan rakkaus tekisi mafioosista entisen mafioosin. Ei siinä pystyisi jatkamaan tappamisia tahi rikollista elämää..
Nämä siis minun ajatuksiani. Jos joku kokee tämän tuputtamisena tai Raamatulla päähän lyömisenä niin hypätköön kaivoon. Asioista saa keskustella. :)
>>Mitä tuohon mafioosoon tulee, itse henkilökohtaisesti en usko että mafioosotappaja joka uskoo Jumalaan on oikeasti uskossa.>>
>>Uskon itse, että jos mafioosi oikesti uskoisi Jeesukseen niin se kaikki Jumalan rakkaus tekisi mafioosista entisen mafioosin.>>
Eli uskotko eräällä tavalla uskon antavan samalla teot? Jos henkilö uskoo sydämessään oikeasti Jumalaan, niin Jumala antaa hänelle teot? En siis tarkoita, että hän antaisi teille käskyn lähettämään Jeesuksen kuvia postissa toisille tai pysymään kristillisissä kulteissa tai saarnaamaan fanaattisesti. Tarkoitan siis, että Jumalanne antaa hänen määräämänsä osan ja hyveet niille, jotka ovat hänelle kuuliaisia.
>Eli uskotko eräällä tavalla uskon antavan samalla teot?
Joo.. ikään kuin näin. Tarkoitan sillä sitä, että kun Jeesus on sydämessä, sitä jotenkin itsekin kokee Pyhän Hengen tahdon ja sitä tarkemmin tiedostamatta haluaa toimia sen mukaan.
>Jos henkilö uskoo sydämessään oikeasti Jumalaan, niin Jumala antaa hänelle teot?
Ei Jumala anna mitään tekoja. Jumalan henki vain ohjaa siihen suuntaan. Mutta ilman Jumalaa ei mitään olisi, mitään muutosta ei tapahtuisi, eikä olisi tekojakaan.. joku teologi varmaan tulee tähän väliin selittämään tarkkaa sanamuotoa ja tuomitsemaan mut helvettiin? Mä en osaa sitä sillen opin kannalta oikealla tavalla selittää, mä kerron vain sen miten mä itse koen asian. Jumalan rakkaus tuo mulle sydämeen sitä Jumalan tahtoa ja näkemystä. Ja sitä ikään kuin alkaa elämään hiljalleen sen mukaan.. tietenkin pohjalla on aina oma itse ja yleensä ikävä kyllä se oma itsekkyys voittaa. Pyhää Henkeä tulisi kuunnella sen sijaan että alkaa epäilemään omassa voimassaan että "onkohan tässä nyt mitään järkeä jne jne.."
Mutta ei se ole pelkkiä tekoja. Se on myös kokonaisvaltaista asennetta elämää ja muita ihmisiä kohtaan. Teot ovat vain siinä ikäänkuin messissä.. tulevat siinä mukana. En mä ajattele mitään hyviä tekoja, sitä vain jotenkin kokee että jotain tiettyä pitää tehdä, esim. kadulla vaikka vastaantulevalle puliukolle on tarjottava hampurilaisateria McDonaldsissa tms. (näin mulle kävi eräänä päivänä).
aitoa kristillisyyttä, johon Jumalan Henki meitä ohjaa! Teot puhuvat jumalattomille monesti enemmän, kuin tuhat sanaa, tai saarnaa!
Erään kerran muutamana kesänä ostin ruokaa huumeveikolle parin viikonlopun tarpeisiin. Tapasin sitten tuon samaisen veikkosen pari vuotta myöhemmin ja hän sanoi, että tässä näet ruokakasien tuloksen. Hän oli tullut uskoon Jeesuksen Kristukseen, kun sai kokea Jumalan rakkauden ruokakassien kautta :)
Ei aina tarvita sanoja, monesti parempi olla hiljaa!
Pitäisi kuunnella Pyhän Hengen ohjeita paremmin, ei tulisi niitä kuuluisia "ilmaan huitomisia".
Tähän sopii hyvin yksi R-paikka;
Matteus 7:
12. Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat.
uskis
..sitten tapahtuu? Olen "katsomukseltani" naturalismiin taipuvainen, eli en usko Jumaliin. Saan kuitenkin suunnatonta sisäistä tyydytystä auttaessani toisia ihmisiä, vaikka sitten oman hyvinvointini kustannuksella. Näin olen elänyt koko elämäni.
Viime aikoina mielessä on kuitenkin vellonut ajatus: Mitä jos silmukan kiristyttyä tiedostan kuitenkin olevani Taivaan Porteilla? Olenko jo oletusarvoisesti, itsemurhan tehneenä, tuomittu "Helvettiin"?
Kalvinismin kannalta tuossa ei ole mitään ristiriitaa.
Vastaus on että EI YHTÄÄN MIKÄÄN.
Kristitty mafioso, jos hänellä on aito usko, on predestinoitu Taivaaseen. Niinpä hänet pelastetaan riippumatta hänen teoistaan. Kiltti ateisti sensijaan, koska hänellä ei ole uskoa, kadotetaan riippumatta hänen teoistaan. Jumalan silmissä molemmat ovat yhtä saastaisia ja syntisiä - Jumalan silmissä punaisia päin kävely ja murha ovat samanarvoisia - mutta vain ne, jotka on etukäteen määrätty pelastukseen, tulevat uskoon ja heidät pelastetaan.
Kalvinismin mukaan pelastus on
- yksin uskosta (vain usko Jeesukseen pelastaa)
- yksin armosta (Jumala on syyttäjä, tuomari ja pyöveli ja vain hänen armonsa pelastaa)
- yksin Kristuksen tähden (Jeesuksen sovitustyö ei koske koko ihmiskuntaa, vaan vain valittuja)
- yksin Raamatusta (Raamattu käsittää kaiken, mitä Jumala on ilmoittanut eikä Jumala kenellekään puhu mitään muuta kuin sen mitä Raamatussa on ilmoitettu)
- yksin Jumalan kunniaksi (pelastuksen tarkoitus on ylistää Jumalaa itseään ja hänen kunniaansa)
Kalvinismi on täysin looginen ja aukoton oppijärjestelmä - ja täysin screwed up. Kalvinismia ei voi kumota Raamatulla - se täytyy kumota muilla tavoin.
Kalvinistinen taivas on täynnä raiskaajia, murhaajia, ryöstäjiä ja fanaatikkoja, ja sitä hallitsee mielipuolinen, pikkumainen, oikullinen, öykkäröivä, irrationaalinen ja kusipäinen Jumala.
on se taikasana joka pätee. Se tarkoittaa mm. ensisijaisesti sitä että annat anteeksi itsellesi jolloin sinä näet myös toiset syyttömänä. Eli klisee minkä teet toiselle sen teet itsellesi. Kokeile esim. mene riitelemään jonkun kanssa. useimmiten saat hyvän riidan aikaan.
Myös A Hitlerille voi antaa anteeksi tekosensa, koska hän pelasti atomisodalta. Kuuban kriisin aikaan Nl ja USA ymmärsivät esimerkin nähtyään, ettei ole syytä päästää kolmatta maailmansotaa valloilleen kun oli nämä atomit keksitty.
Thorvald Detlefsen Osoittaa kirjassaan Hyvä ja Paha (loppuunmyyty) ettei pahaa ole. Esim. sairaus tekee parhaansa ollakseen mahdollisimman hyvä (bakteeri tms.)sairaus. Minulla saattaa olla käsitys, että painu hiiteen.
Kun kyselet eri ihmisiltä huomaat varsin pian että toinen pitää hyvänä ja toinen pahana aivan mielivaltaisesti mitä milloinkin jopa sama ihminen huomenna on muuttanut mielensä. Siloin kun näet ristiriidan näet harhan, joka on siis merkityksetön totuuden kannalta. Tietenkin tutkimuksen kannalta se on tärkeä, tutkimushan perustuu erilaisuuksien varaan.
Sovitus eli anteeksianto perustuu samanlaisuuteen eli YKSEYTEEN jolloin hyväksytään esim. Mooseksen kirjan ensimmäisessä luvussa useaan kertaan ajatus, kaikki luotu on hyvää. Pahaa ei luotu, ihmisen pojalle sattui vain virhe. Minun tehtäväni on vain elää se sovitus todeksi omalla elämälläni.
Vielä kerran miten voin tietää mikä lopulta on hyvää tai pahaa kun kokonaisuudesta ei ole pienintäkään käsitystä.
Voin ainoastaan kokemukseni luottaen toimia lähimmäisiäni kunnioittaen, ja antavathan he reipasta palautetta ainakin silloin, kun kokevat minun epäonnistunen (Juise Jumala on vaikkei uskoisi)