Selviääkö ihminen muka menettämättä luovuuttaan käydessään koulua parikymmentä vuotta?
Tuleeko oman ajattelun tilalle (ennen kuin se ehtii edes kehittyä) luja usko "viimeisimpiin tieteellisiin tutkimustuloksiin" - ihmisten laatimia nekin.
Ovatko naiset alttiimpia uskomaan valmiiksi pureskeltuun tietoon; naisfilosofit taitavat olla aika vähissä..?
Koulutuksen vähäisyys ei ainakaan näytä ajattelua tappaneen.
On opettajia, jotka siirtävät oman kunnianhimonsa lapsiin. Vaativat oppikirjan orjallista täyttämistä kannesta kanteen - ei huomioida sitä, että itse asia olisi jo hallinnassa. Itse kirjasta muodostuu pyhä asia.
Asiaan liittyvää:
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Halonen esittää kouluihin luovuuslauantaita/1135227017648
Tuleeko oman ajattelun tilalle (ennen kuin se ehtii edes kehittyä) luja usko "viimeisimpiin tieteellisiin tutkimustuloksiin" - ihmisten laatimia nekin.
Ovatko naiset alttiimpia uskomaan valmiiksi pureskeltuun tietoon; naisfilosofit taitavat olla aika vähissä..?
Koulutuksen vähäisyys ei ainakaan näytä ajattelua tappaneen.
On opettajia, jotka siirtävät oman kunnianhimonsa lapsiin. Vaativat oppikirjan orjallista täyttämistä kannesta kanteen - ei huomioida sitä, että itse asia olisi jo hallinnassa. Itse kirjasta muodostuu pyhä asia.
Asiaan liittyvää:
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Halonen esittää kouluihin luovuuslauantaita/1135227017648
Vastaukset 34
Vanhimmat
jotain, mihin tiedät jo vastauksen. Kuin moni todella luova ihminen on ollut koulutettu? Voiko luovuutta oppia kirjoista ja kouluista? Voiko luovuutta opettaa? Luovuudella ja älyllisyydellä on aika vähän tekemistä keskenään. Äly on vaan eräänlainen työkalu luovuudelle antaakseen sille muoto. Mutta itse luovuus tulee muualta kuin aivoista.
siis sukupuolielimistä vai?
Eikö luovuuden käsitetä asustavan siella oikeassa aivopuoliskossa?
Minusta koulutus nyt ei suoranaisesti luovuutta kyllä tappamassa, vaan ainakin omalta osaltani koin, että soveltamiskykyä(joka vaatii nimenomaan sitä luovuutta) painotettiin enenevissä määrin jo lukiossakin. Aloilla, joissa käytännön ja teorian yhteensovittaminen on arkipäivää, luovuus on kovassa huudossa, mutta en usko, että ihan teoria keskeisillä aloillakaan ihan pökkelönä (suom. epäluova :D) parjää.
Peruskoulu on sitten erikseen. Siellä monet oppiaineet ovat vielä sita tiedonkeruuta, joten ihan hyvä olisi säilyttää ne taitoaineet ihan erillisena ja pakollisina myös.
Ne ei osaa olla erittelemättä. Luovuus ei ole erittelyä. Luovuus on yhtenäinen. Luovuus on harmoninen kokonaisuus. Aivot yksinään ei luo. Luova ihminen kokonaisuudessa luo. Harmoniassa itsensä kanssa elävä. Ihminen joka on luovuus.
~~Aivot erittelee. Ne ei osaa olla erittelemättä. Luovuus ei ole erittelyä. Luovuus on yhtenäinen. Luovuus on harmoninen kokonaisuus. Aivot yksinään ei luo. Luova ihminen kokonaisuudessa luo. Harmoniassa itsensä kanssa elävä. Ihminen joka on luovuus.~~
Kyllähän vaan luovuuteen kuuluu asioiden eriteleminen...yksityiskohtien tarkasteleminen. Siten hallitsee kokonaisuuksia, sitä tietoa, jota on kerännyt.
Ei luovuus mikään mystinen ominaisuus ole, vaikka monet siihen kykenemättömät niin luulevat. Ihminen luo tai sitten ei.
~~Minusta koulutus nyt ei suoranaisesti luovuutta kyllä tappamassa, vaan ainakin omalta osaltani koin, että soveltamiskykyä(joka vaatii nimenomaan sitä luovuutta) painotettiin enenevissä määrin jo lukiossakin.
Peruskoulu on sitten erikseen. Siellä monet oppiaineet ovat vielä sitä tiedonkeruuta, joten ihan hyvä olisi säilyttää ne taitoaineet ihan erillisenä ja pakollisina myös.~~
Tiedonkeruu ja taitojen kartuttaminen on olennainen osa luovuutta. Yksilö varhaisessa vaiheessa osoittaa halunsa ja taitonsa jollekin alalle.
*
Varsinainen vastaukseni onkin, että muitten ihmisten asenteet vaikuttavat hyvin paljon siihen MITEN yksilön luovuus pääsee kukoistamaan...
luovuutta jos ei saa eriteltyjä osia taas yhtenäiseksi? Jos niitä ei saa toimivaksi kokonaisuudeksi? Tai onko luovuutta se, että luo uuden kokonaisuuden erittelemättä ensiksi? En tiedä. Ja tietoa voi hallita, koska tieto on aina vanhaa. Jotain mikä on ollut. Jos kuvittelee hallitsevansa luovuutta, kuvittelee hallitsevan jotain hallitsematonta. Mutta ihminen pystyy enempään. Ihminen voi tulla luovuudeksi. Kun tulee luovuudeksi huomaa, ettei sitä voi hallita, ettei sitä edes tarvitse hallita, koska silloin on itse luovuus. Luovuuden tarkoitus ei ole hallita tai olla hallittavissa vaan sen tarkoitus on olla luovuus. Yrittäessä hallita sitä, toistaa aina vaan kaikkea vanhaa. Tarkastellaan vaikka nykyistä musiikkitarjontaa, kirjallisuutta, taidetta jne. Onko niissä luovuutta? Luovuus on aina valtavirran puolelta tuomittu hulluudeksi. Hulluudeksi siksi, että luovuus romuttaa aina yleisen käsityksen asioista. Voidakseen luoda uutta, täytyy vanha ensiksi romuttaa. Luovuus kyseenalaistaa aina. Kyseenalaistaa myös itseään. Muuten se ei voi olla luovuus. Luovuus on varma ainoastaan omasta epävarmuudesta. Siksi luovuudella ja logiikalla on hyvin vähän yhteistä. Jos ollenkaan. Ja tämäkin, mitä kirjoitan nyt, on jotain muuta myöhemmin. Muulla tavalla se ei voikaan olla. Ja se on jotain mitä mieli ei voi ymmärtää. Se on jotain mitä vastaan se taistelee. Se on jotain mitä vastaan minä taistelin joskus. Nyt ymmärrän, että kaikkea ei tarvitsekaan ymmärtää. Että on paljon asioita, mitä täytyy vaan kokea ja hyväksyä, että ne on. Ne vaan on. Sokrates totesi joskus aika hyvin, että "Tiedän ainoastaan sen, että en tiedä mitään" Ja se on loppujen lopuksi ainoa tietämisen arvoinen asia. On vaan pitkä prosessi saada mieli uskomaan, että asia on niin. Kuin moni sitä edes haluaa? En ole kohdannut ainuttakaan sellaista. Ainoastaan sellaisia jotka luulee tietävän. Enpä ole yhtään varma, että olenko itsekään sellainen. Olen vaan. Ei mitään muuta kun olen vaan.
Ja siitä kokonaisuuksien hallinnasta vielä, että miten voi kuvitella voivan hallita kokonaisuutta jos ei itseäkään pysty hallitsemaan?
Ja teille aivojen puolesta puhujille. Enpä nytkään kovin paljon ajattele mitä kirjoitan, enkä ole ajatellut tätä valmiiksi. Kirjoitan vaan. Annan sen tulla vapaasti sisuksistani. Uskokaa tai olkaa uskomatta. Valinta on teidän.
"Voidakseen luoda uutta, täytyy vanha ensiksi romuttaa."
'Vanhoja' ideoita voi romuttamisen sijaan luovasti käyttää uudella tavalla, uusissa yhteyksissä (postmodernismi).
olla uskomatta. Onko tuo mielestäsi luovaa? Ei, se ei ollut luovaa. Ei se ollut Itse Luovuus, joka tuossa puhui sydämensä kyllyydestä. Se oli vain turhaa käsite-diipadapaa ja sanojen pyörittelyä, samaa mitä joku toinen jo tuolla ylempänä harrasti. Tai kenties olit se sama. Usko tai ole uskomatta.
ps. Sokrates totesi myös, että "On vain yksi hyvä asia, tieto, ja yksi paha asia, tietämättömyys".
tuntua luovuudelta. Totta sekin on, ettei uusi voi tulla esiin jos vanha puuttuu. Mutta uusi ja vanha on kuitenkin vaan sanoja. Uusi on jotain mitä ei tunneta ja vanha on jo meille tuttua. Ja niiden väliin jää jotain mikä on. Ja se mikä on, on meille aina jotain uutta. Koska verbalisoimalla jokin, ihan mikä tahansa, se muuttuu automaattisesti vanhaksi. Silloin se on jo luotu. Sitä ei voi luoda enää uudelleen. Sen voi vaan toistaa muuttuneessa muodossa. Mutta jos pystyy kokemaan sen, silloin se pysyy aina tuoreena, aina uutena, aina ainutlaatuisena... Mutta silti hyvä, että tulee koko ajan vastaväitteitä. Olisin erittäin pettynyt jos niitä ei tulisi. Kyseenalaistaminen vie aina eteenpäin. Ei se, että pidetään ahneesti kynsin hampain kiinni vanhasta. En väitä olevani oikeassa, enkä väärässä. Kirjoitin vaan miltä tuntui juuri nyt. Tässä ja nyt. Koska kaikki muu on mielikuvitusta.
tieto? Mikä tietämättömyys? Minä en tiedä. Mutta silti tiedän, etten tiedä. Ja se on kokemusperäistä. Ei opittua, ei luettua, ei koulutuksella saatua. Vaan elämällä. Ja pahin tietämättömyys on kun luulee tietävän. Silloin kun rehellisesti myöntää itselle, ettei tiedä, ei voi olla paha. Siihen ei enää jää aikaa. Jää vaan halu saada tietää. Silloin lakkaa toimimasta tietämättömästi. Tietämättömästi silleen, että luulee tietävän. Enkä väitäkkään, että mulla olisi tietoa mutta eipä sitä ole täällä kenelläkään muullakaan. On vain oletuksia ja mielipiteitä. Onko ne sitten tietoa? Tiedä sitä...
Keskustelupalstalla kun kuitenkin ollaan niin voisi ehkä pikkasen hallita jos nyt ei ihan luovuutta itseää ;) mutta ainakin se tulosta. "Ajatuksen virtaan" on vaikea ottaa kantaa kovin kyseenalaistavasti...
Tuollaiset "Ihminen voi muuttua luovuudeksi" ideat ovat kuitenkin aika epämääräisiä ja mikäli pyrit tuomaan ajatuksiasi esille toisille ihmisille, kannattaa käyttää muitakin keinoja kuin vain ns. mutu-tuntumaa.
Mutta siten jos tarkoituksesi on esiintyä itse luovuutena, niin sehän on eri juttu. Luovuutesi ei vaan välttämättä oikein aukene meille muille.
..edellinen kirjoittaja ilmaisi itseään hyvinkin selkeästi.
sen vois tappaa, mutta eihän se teille pehmoliberaaleille tietenkään sovi.
Uskon että kyllä selviää. Silloin kun minä olin peruskoulussa ja opon kanssa pohdiskeltiin että mille alalle kukin haluaisi suuntautua niin ei silloin edes tullut mieleenkään mikään ns. luova ala vaikka lahjoja olisi ollutkin. "Kunnon ammatti" sen piti olla ja kaikki muu oli haihattelua. Porukka jaettiin kahteen ryhmään, toiset patistettiin lukioon ja toiset ammattikouluun. Koulumenestyksestä se kiinni oli ja niistä numeroista joita todistukseen onnistui saamaan eikä sillä ollut mitään tekemistä älykkyyden tai luovuuden kanssa. Nykyään osataan jo kannustaa lapsia taiteellisillekin aloille.
Ja Suomessa valmistuukin vuosittain 3500 taiteilijaa. "Oman alan" hommia niille ei ole.
Kaikki taidealalta valmistuneet eivät tosiaankaan jatka omalla alallaan, mutta ne jotka jatkavat, työllistyvät kyllä omassa työssään. Moni heistä tekee myös muuta työtä leipänsä eteen, mutta tekevät silti omaa työtään, josta muut saavat nauttia. Sinäkin voit käydä ihan ilmaiseksi gallerioissa ja saada elämyksiä näiden taiteilijoiden töistä. Voit myös lainata kirjastosta kirjoja, kuunnella musiikkia radiosta jne. Kaikki työ tässä maailmassa ei perustu rahan tienaamiseen ja voiton tavoitteluun.
Ja voit myös ostaa jonkin sinua koskettavan taideteoksen, joka jää elämään tulevien sukupolvien nautittavaksi vaikka sinua tai taideteoksen tekijää ei enää olisi olemassakaan.
"ihan ilmaiseksi gallerioissa ja saada elämyksiä näiden taiteilijoiden töistä. Voit myös lainata kirjastosta kirjoja, kuunnella musiikkia radiosta jne. Kaikki työ tässä maailmassa ei perustu rahan tienaamiseen ja voiton tavoitteluun"
Joo, no gallerioissa pyritään myymään taidetta, paitsi jos kyseessä on galleria, johon on ostettu taidetta. Voin lainata kirjastosta verovaroin maksamiani kirjoja, joiden kirjoittajat ovat myyneet kirjojaan. Voin kuunnella verovaroin maksamani gramex-, teosto- yms. tekijänoikeuspalkkiot ym. kustannukset sisältävää musiikkia radiosta.
"Kaikki työ tässä maailmassa ei perustu rahan tienaamiseen ja voiton tavoitteluun."
Ehkei kaikki, mutta ainakin mainitsemasi perustuvat.
ei siinä mitään... taidetta tarvitaan, mutta oikeasti taidemaalareina itsensä pystyy elättämään alle 100 ihmistä Suomessa.
Nyt et tiedä mistä puhut.
Niinkuin jo aiemmin sanoin, monet taiteilijat saavat leipänsä tekemällä muuta työtä oman työnsä lisäksi. Se ei ole mikään ongelma.
Millä tavalla mainitsemani asiat perustuvat voiton tavoitteluun? Jäi vähän epäselväksi.
Ja voitko kertoa edes yhden varteenotettavan gallerian, joka esittelee ostamaansa taidetta.
Nuo teosto yms. maksut ovat aika nimellisiä ja on naurettavaa edes puhua niistä tuottavuuden ja voiton kannalta. Sinun verorahoistasi menee niin pieni määrä kulttuurin tukemiseen että voit olla ihan rauhassa!
tapetaan. Tapetaan lokeroimalla luova ihminen. Viemällä siltä tila pois. Yritämällä omistaa jotain, mikä ei ole omistettavissa.
Jep.
Ihminen vastaa ensisijaisesti itse itselleen omasta luovuudestaan ei koulu tai opettajat. Samoin myös vanhemmat vastaa omien lastensa kasvatuksesta myös virikkeiden suhteen, ei koulu. Jotenkin tää että vaaditaan yhteiskunnalta jo luovuuden ylläpitäjän roolia tuntuu aika oudolta... 50- luvilla lapset leikki kävyillä ja teki monenlaisia luovia maailmoja... tänäpäivänä... hmmm... ääh.. turhaa kitinää...
Toi huoli kertoo ehkä meidän ongelmien tasosta tänäpäivänä...ja avuttomuudesta ymmärtää elämää... ja ihmisiä tän kaiken huippuosaamisen keskellä...
sellaisissa tilanteissa, jossa opettaja pilkkaa ja vähättelee oppilaan taitoja. Tiedän ala-asteen opettajan (toimii tänäkin päivänä opettajana), joka esim. komensi oppilaan luokan eteen ja käski muiden nauraa tälle. Tuollaisen opettajan armoilla kun istuu muutaman vuoden, niin siinä vanhempien pyrkimykset lapsen luovuuden esiintuomiseen kariutuvat kiville pitkäksi aikaa - ellei lopullisesti.
Lapsen väärin kohtelu on väärinkohtelua teki sen kuka tahansa. Toisaalta en osaa antaa ihmisen luovuudesta vastuuta kenellekään muulle kuin ihmiselle itselleen...
Vanhempien asemasta... Mulla ei ole omia lapsia ( eli en ole asiantuntija) mutta jos esim. mun, kummipoikaa koulukiusattais niin kyllä se johtaisi pitkiin ja perusteellisiin keskusteluihin koulun hallinnosta vastaava tahon kanssa ja asia vietäisiin tarvittaessa taatusti riittävän pitkälle myös juridisin keinoin...
luokkakaveri, joka istutettiin luokan eteen. En mitenkään hyvällä kokenut tilannetta oman lapsenikaan kannalta - opettaja kehottaa nauramaan toiselle oppilaalle tämän tehtyä jonkin virheen.
Ja tuo oli pelkkä yksi esimerkki.
Teinkin sitten aikani tilannetta seurattuni kirjallisen valituksen koulutoimenjohtajalle. Opettaja siirtyi toiseen kouluun opettamaan.
Ymmärrän että toimit hienosti ottamalla asian keskusteluun rehtorin kanssa. Toisaalta myös opettajat ovat ihmisiä ja tekevät virheitä siinä missä muutkin ihmiset. Itse kyllä arvostan opettajia paljon heidän ammatin vaativuuden ja vastuun osalta. En tosin tunne opettajia henkilökohtaisesti kovinkaan montaa.
Uskon että opettajat ovat Suomessa keskimäärin hyvinkin ammattitaitoisia verrattuna moniin muihin Euroopan maihin. Tietysti ammattiryhmillä on aina parennettavaa eikä opettajat ole siihen poikkeus.
Mutta en usko että opettajat yleisesti ovat lasten luovuuden kehityksen esteenä vaan oikeastaan luulen että asia on joissain aineissa oikeastaan päin vastoin...
Esteistä lapsen luovuudelle... Nykyinen, joskus todella viimeiset pisarat ihmisestä puristava työelämä sekä ihmisten arvot esim. itsekkyyden ja perheen yhteisen hyvän välillä voivat olla suurempia esteitä lapsen luovuudelle, kuin opettajat koulussa.
Toisaalta itse luovuuskin on käsitteenä aika laaja. toiset voivat olla matemaattisesti, toiset sosiaalisesti, toiset taiteellisesti...
Oikeasti mä uskon, että luovuus liittyy voimakkaasti lapsen itsetuntoon ja terveeseen minäkuvaan ja näiden kahden asian vahvistamiseen/vahvistumiseen ja tässä vanhemmat ovat ensiarvoisen tärkeässä ja vastuullisessa asemassa.
Tää on esim. mulla yks syy miksi pyrin kummipoikani itsetuntoa vahvistamaa aina kun siihen on aito todellinen syy / mahdollisuus.
Toisaalta myös terveen nöyryyden ja pitkäjänteisyyden kehittäminen on myös tärkeää. No joo joskus menee noi asiat mettäänkin...
eräskin asia, josta en pitänyt, oli se, että opettaja väänsi oppilaitten sormia kun hermostui - tietysti niin, ettei jäänyt näkyviä jälkiä.
ihmisiä ympärillään. ;)
Kouluopetus painottuu vasemman aivopuoliskon toimintoihin. Luovuus sen sijaan on ennen kaikkea oikean aivopuoliskon juttu.
Mutta tarvitaanhan me täällä niitä puoliaivoisia työmyyriä, jotta yhteiskunnan rattaat pelaisivat ja muutenkin ihmiset pysyisivät ruodussaan. ;)
että näin olisi - koulu on vain pieni osa ihmisen elämää. Tosin vielä vaikeampi on kuvitella kuinka luovuus mitataan tai määritellään. Ja jos voidaankin mitata, niin kuinka erotetaan kaikkien muiden tekijöiden osuus esim. yhteiskunnan koventuneet arvot, kilpailu, nuorena aloitettu tarhaelämä, pienemmät perhekoot, kaupunkiasuminen, you name it. Esim. en usko että mikään määrä tietoa tai tiedottomuutta tekee ihmistä luovaksi jos 24 h/vrk täytyy taistella jokapäiväisen leipänsä puolesta.
Et enempi se on kiinni siitä kuinka paljon yleensä annamme ihmiselle aikaa olla jouten ja luovia - vapaaehtoisesti, eikä järjestettyinä luovuushetkinä.
Ei ihmisen luovuutta varsinaisesti tapeta, mutta liiallisten faktojen esittäminen ja niiden "tosiasioiden" mukaan toimiminen tukahduttaa luovuuden pyrkimyksiä. Hyviä esimerkki mitä ajan takaa voisi olla vaikka erään englantilaisen tiedemiehen lausahdus "mikään ilmaa raskaampi ei tule koskaan pysymään ilmassa" tai amerikkalaisen tiedemies kollegan lausahdus 1800-luvulla "kaikki mitä voidaan keksiä ollaan jo keksitty".
Tiettyjä faktoja ei voi kieltää ja niiden valossa ihminen joutuu aina toimimaan ainakin tieteellisten saavutusten parissa.
Mitä luovuuden säilyttämiseen tulee, niin kauan kun ihmiselle annetaan mahdollisuus esittää kysymys miksi, luovuus tulee säilymään jopa tämän päivän hektisessä yhteiskunnassa. Ainoa joka tämän kysymyksen esittäjä vain tarvitsee on jonkun joka kuuntelee. Luovuus ei synny tekemällä, se syntyy kysymällä...
"Selviääkö ihminen muka menettämättä luovuuttaan käydessään koulua parikymmentä vuotta?"
Osa ehkä menettää, osa ei. Toisaalta vois ajatella, että luovuuden ylläpitäminen, sen kasvaminen ts. vastaavasti mahdollinen kapeutuminen koulutuksen myötä riippuu paljon mm. kunkin henkilökohtaisista motiiveista oppia, kunkin yksilöllisestä arvomaailmasta ja ylipäätään elämän tapahtumista. Jos sä nyt luet hampaat irvessä itses vaikkapa juristiksi isäpapan määräyksestä, ei siinä varmaan luovuus kauheasti kuki. Toisaalta jos sä taas opit sitä, mitä sä haluat oikeasti itse oppia, sä luonnollisesti näet elämäsi henkisesti rikkaampana ja virikkeellisempänä, minkä taas vois ajatella ainakin ruokkivan luovuutta (vaikkei välttämättä kasvattavan sitä).
Omalla kohdallani oon huomannu, että tietyt opitut jutut välillä vaikeuttaa asioihin suhtautumista raikkaalla tavalla. Toisaalta niistä on kuitenkin myös iloa, kai joskus luovassakin mielessä.
"Tuleeko oman ajattelun tilalle (ennen kuin se ehtii edes kehittyä) luja usko "viimeisimpiin tieteellisiin tutkimustuloksiin" - ihmisten laatimia nekin."
Harvoin ne ihmiset, jotka ylipäätään on syvällisesti kiinnostuneita tutkimustuloksista, nielee "viimeisimpiä tieteellisiä tutkimustuloksia" ainakaan purematta. Totta tietysti sekin, että samaiset ihmiset harvemmin myöskään kyseenalaistavat tieteen legitimiteettiä. Yhden asian fanaatikot tms. muut pseudointellektuellit tietty erikseen.
"Ovatko naiset alttiimpia uskomaan valmiiksi pureskeltuun tietoon; naisfilosofit taitavat olla aika vähissä..?"
Höpöhöpö.
Voi tehdä kuitenkin oman valinnan...olla erilainen kuin toiset, laumasielut. Ei pelkästään erilaisuuden tarpeesta vaan siitä syystä, että osaa ajatella ja tehdä omia ratkaisuja.
Tämän tueksi:
http://www.youtube.com/watch?v=CPRC4glkvq0&NR=1