Olemme olleet avomieheni kanssa yhdessä 6 vuotta, josta asuneet yhdessä 5 vuotta. Tänä aikana en ole avomieheni ystäväpiiriin päässyt sisälle. Kaikki on suhteellisen ok kun olemme vaikka baarissa ja mieheni on pöydässä, mutta jos hän lähtee käymään wc:ssä tai muualla minut vaietaan olemattomaksi, kukaan ei jatka keskustelua kanssani tai kaikki vain häipyvät pöydästä sanomatta mitään. Tämä koskee myös ystävien vaimoja, jos jotain sanon, laskeutuu jäätävä hiljaisuus. Jotain jos joskus joku erehtyy sanomaan, yleensä tulee piikittelyä ulkonäöstäni tai jotain muita häijyjä kommentteja. Työni puolesta joudun pitämään itseni huoliteltuna, meikattuna ja kammattuna, enkä sillä yritä viestiä ainakaan olevani parempi.
Tästä tuleekin yleensä mieheni kanssa riitaa kun olisi jotain kaveriporukan illanviettoja, kun en enää halua niihin lähteä. En kuulemma edes yritä tutustua. Olisi helpompi tutustua jos minullekin jotain puhuttaisiin, mutta näin monen vuoden jälkeen en jaksa edes yrittää enää. Olen vain mukana. Kaikkein pahinta on kun "pojat" päättävät lähteä yhdessä jonnekin ja jääkää te tytöt jatkamaan iltaa miten haluatte. Alun jälkeen olen aina lähtenyt kotiin koska tyttöporukka joka kerta on jonnekin hävinnyt.
Onko enää mitään parannuskeinoa? Ei sillä että olisin väkisin tunkemassa, mutta olisi kiva olla edes olemassa tässä porukassa. Mieheni kanssa olen tästä keskustellut, mutta hän ei tunnu ongelmaa huomaavan. Ja suurin osahan tapahtuu hänen poissaolessaan, joten ehkä on vaikea sitä ymmärtää, kun ääni muuttuu heti kellossa hänen palatessaan.
Tästä tuleekin yleensä mieheni kanssa riitaa kun olisi jotain kaveriporukan illanviettoja, kun en enää halua niihin lähteä. En kuulemma edes yritä tutustua. Olisi helpompi tutustua jos minullekin jotain puhuttaisiin, mutta näin monen vuoden jälkeen en jaksa edes yrittää enää. Olen vain mukana. Kaikkein pahinta on kun "pojat" päättävät lähteä yhdessä jonnekin ja jääkää te tytöt jatkamaan iltaa miten haluatte. Alun jälkeen olen aina lähtenyt kotiin koska tyttöporukka joka kerta on jonnekin hävinnyt.
Onko enää mitään parannuskeinoa? Ei sillä että olisin väkisin tunkemassa, mutta olisi kiva olla edes olemassa tässä porukassa. Mieheni kanssa olen tästä keskustellut, mutta hän ei tunnu ongelmaa huomaavan. Ja suurin osahan tapahtuu hänen poissaolessaan, joten ehkä on vaikea sitä ymmärtää, kun ääni muuttuu heti kellossa hänen palatessaan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tuo miestenporukka-käyttäytymismalli nyt on vain osa suomalaista machomaista alakulttuuria. Tietyissä piireissä ei vielä osata olla ja elää tasavertaisesti pariskuntina vaan syntyy ne miesten porukat ja naisten porukat, vaikka pareittain on liikenteeseen lähdetty.
Et sinä sitä kulttuuria muutettua saa. Ehkä harkitset miehen vaihtoa tai sitten alat elää enemmän omaa elämääsi kaltaistesi seurassa...
Eivät selvästikään halua tutustua sinuun ja hyväksyä sinua joukkoonsa.
Itse en tuollaista katselisi enää, järjestäisin omat illanvietot samaan aikaan jossain muualla omien kavereideni kanssa.
itsellä kun on samantyyppinen tilanne, yhdessä 4v ja yhdessä asuttu 1v. Ensimmäisen kerran tapasin miehen kavereita ja kun mies oli saunassa niin kaverit alkoi puhumaan tämän mun miehen entisitä siinä mun kuullen. Siitä tuli varsin mukava ensimmäinen kohtaaminen miehen ystävien kanssa. En oo koskaan saanut mitään kontaktia miehen kavereihin, naisiin tai miehiin, sivuuttavat mut täysin. En edes viitsi aina mennä mukaan joka paikkaan, kun tietää että yksinhän siellä saa istua. Olen ajatellut tilanteen niin, että jos muhun ei haluta tutustua niin miksi sitten minäkään haluaisin, mieluummin olen kotona tai omien kavereiden luona kuin siellä. Tämmöstä tämä sitten taitaa aina olla..
Miehellä on melko tiivis kaveriporukka, miehiä ja naisia. Kaveriporukkaan kuuluu myös pikkusisko, joka onkin sitten se hankalin tapaus...alkuun piikittelyä mun harrastuksista, syömisestä, juomisesta...yms. Vuoden verran porukassa kuitenkin olin mukana, vaikka ainoa sisältö oli mieheni seura.
Sitten kerran pikkusisko haukkui mieheni kaveripiirin & minun kuullen kun mieheni hetkeksi poistui paikalta. Mieheni palatessa hän esitti kaiken olevan normaalisti. Kerroin miehelleni jälkeenpäin, hän antoi sanomiset nopeasti anteeksi. Itse koin kyseisen seuran todella epämiellyttäväksi, joten jäin pois yhteisistä menoista (jos mieheni ei ollut paikalla, en oikeastaan ollut olemassa enkä olisi kyseisten ihmisten kanssa viettänyt aikaani ilman miestäni).
Luonnollisesti tämä herätti ihmetystä ja kyselyä.."Miksi? Me niin tykätään sen tytön seurasta" Jotenkin "tykkääminen" ei ole välittynyt minulle asti. Mieheni ymmärtää etten viihdy kyseisessä porukassa. Hän luonnollisesti viettää edelleen aikaan ystäviensä kanssa enkä halua hänen sitä lopettaisikaan takiani.
En olisi ikinä uskonut, että kohtaan tällaista käytöstä. Sisko on ja pysyy miehelleni läheisenä aina, olisi ihan kiva olla hyvissä väleissä hänenkin kanssaan.
Naisten on monesti vaikea hyväksyä jos joku nainen on heitä paremman näköinen. En tiedä mistä ihmeestä tämä johtuu, mutta oletettavasti kokevat tämän uhaksi itselleen. Eli tämä kaunis nainen automaattisesti yrittää iskeä hänen miehensä, tai mies ainakin kiinnittää liikaa huomiota häneen. Totuus on kuitenkin, että ongelma on muiden naisten korvien välissä.
Minä tiedän tämän miehenä. Itselläni on hauska ja hyvännäköinen huoliteltu nainen, joka ei ole vain mikään koriste käsipuolessani. Aluksi hänen tutustumisensa minun ystäväpiiriini oli vaikeaa kun muut eivät hyväksyneet häntä. Noh tilanne parani kun lopulta tutustui muihin ja nyt hän on ystäväpiirissä hyvin sisällä.
Suorastaan naurettavaa että naiset käyttäytyvät näin, mutta minkäs teet. Miesystävilläni ei vastaavia ongelmia ole suhtautua toisten naisiin tai naisten miehiin :)
naisia voi vaivata myös mustasukkaisuus, varsinkin jos miehesi on ollut ns. naistenmiehen roolissa.
No jopas on... Kaikkeen on pakko kuitenkin olla syy, eli kannattaa miettiä muutamia asioita:
1) Onko mahdollista, että nuo naiset ja sinä olette täysin eri aaltopituudella... oletkohan joskus "möläyttänyt" jotain outoa, tai ehkä loukkaavaakin?
Oletko kiinnostunut eri asioista kuin he, eikä tämän takia yhteisiä keskustelun aiheita löydy?
2) Onko mahdollista, että ehkä jopa tiedostamattasi käyttäydyt "viettelevästi" kun muut miehet ovat paikalla? Onko sinulla ns. läpitunkeva katse (kauniilla silmillä)..?
Voiko olla pienintäkään mahdollisuutta, että joku naisista tuntisi sinut uhaksi?... tällöin joudut 100% varmuudella ulkopuolelle.
Mitä sanoja miehesi kaverit käyttävät, kun "piikittelevät" ulkonäköäsi? Kehuvatko kauniiksi, rumaksi, liikaa meikkiä, huorahtavaksi... miten he piikittelevät??
Joskus, vaikka onkin vaikea hyväksyä, niin syy voi olla myös itsessä, eli kannattaa ensin tehdä pientä itsetutkiskelua ja katsoa peiliin.
Mikäli ei tule edes mieleen, mistä ongelma voi johtua, niin luultavasti miehesi porukat ovat yksinkertaisesti sivistymätöntä ja äärettömän lapsellista sisäänpäin lämpiävää roskasakkia... jompikumpi.
No ne vaimot on varmaan vaan kateellisia ja asenteellisia sua kohtaan, eivät uskalla tutustua, vaan haluavat pitää kiinni ennakkoluuloistaan. Ryhmässä tyhmyys tiivistyy.
Ehkä heidän asenteensa pelottaa sua, etkä siis itsekään uskalla olla oma itsesi, aloittaa keskustelua uudelleen ensiyrittämän jälkeen jne. eli myös sun epävarmuutesi tukee sitä heidän "intoaan" jättää sut ryhmän ulkopuolelle.
Sääli. Eivät pääse kokemaan miten mukava ihminen sä silti olet vaikka ehkä ulkoisesti herätät suoranaista pelkoa kanssasisarissa. ; )
Ei sun ole mikään pakko mennä mukaan porukkaan, jossa et tunne viihtyväsi tai tulevasi hyväksytyksi sellaisena kuin olet. Mutta älä syyllistä siitä miestäsi.
Varmaan kiva tunne kun mies jättää sut yksin tilanteisiin eikä tue sua mitenkään, ei asetu sun puolellesi, ei edes niitä kavereiden akkojen asennetta vastaan.
Aika raukkamaista.
Tai ehkä vaan taitamattomuutta.
Kandeis varmaan keskustella siitäkin "kumppanin vastuusta", jos hän kerran toivoo, että sä yhä hengailisit siinä jääkarhujen poppoossa.
Miksi sä tekisit niin jos hänkään ei näytä oikeasti välittävän siitä viihdytkö sä ensinkään..?
Passaa kysyä.
seppä.
Se, että ylipäätään mainitsit tälläyksestäsi paljastaa sen olevan sulle the issue.
Kun muita naisia ei kiinnosta meikata ja laittaa hiuksiaan vimpan päälle, niin ei se tarkoita, että he ovat kateellisia niille, jotka eivät halua näyttää omalta luonnolliselta itseltään.
Miehesi ei ole vastuussa siitä, miten saat kavereita töissä tai vapaa-ajalla.
Jos et halua joidenkin ihmisten seurassa olla, koska sinusta omaan ulkonäköönsä satsaamisen liittyvä eroavaisuutenne pitää teidät jotenkin toisistanne kaukana,
niin voi hyvänen aika, älä halua. Ei miehesi sua voi pakottaa samanhenkiseksi ystäviensä kans.
Pidä oma seurasi, jossa viihdyt. Ja jos on joskus pakko alentua menemään siihen seuraan, niin ota joku omista kavereistasi mukaan, niin on sitten juttuseurana. Tuskin ne miehesi ystävätkään yhdestä lisänaisesta pahastuisi.
Jokainen tyylillään.
Jokainen on oman onnensa seppä.
Jos joku seura ei susta tykkää, siihen on olemassa joku syy, kuten on siihenkin ettet säkään tykkää niistä!
Ja jos ei teillä ole mitään puhuttavaa keskenänne, niin mitäpä sitä turhaa sitten istua napottaa yhdessä? Älä mene sinne.
Pidä omat kaverisi ja pyydä mies puolestaan sinne mukaan. Hän varmaan tutustuisi sun piireihin?
Lippu korkealle :) jokainen saa valita seuransa
Kiinnitin myös huomiota tähän kohtaan: "Työni puolesta joudun pitämään itseni huoliteltuna, meikattuna ja kammattuna, enkä sillä yritä viestiä ainakaan olevani parempi." Ovatko nämä miehen ystävät maininneet tästä jotain VAI itsekö ajattelit sen häiritsevän heitä? Mieleen tuli, että jos pikkaisen kuitenkin olet "ollaksesi" ja se vaivaa heitä? Vaikka ei se kuitenkaan oikeuta ihan tuolla tavoin käyttäytymään vaikka eivät sinusta pitäisi.
Ei varmasti ole hauskaa istua monta tuntia ihmisten kanssa joiden kanssa ei tule lainkaan toimeen. Neuvoisin myös jättämään illanvietot väliin ja menemään omien kavereiden kanssa.
Minkähän ikäiset ihmiset on kyseessä...? Ei kaikkien kanssa tarvitse olla ylimpiä ystäviä tai edes pitää, mutta kyllä kai sitä voisi yrittää sivistyneesti käyttäytyä. Ja toimeen tulla. Eipä ole avomiehelläsi todellakaan mukavia kavereita! Todella harmillista. Ymmärtäisin jotenkin, jos olisit tehnyt jotain pahaa tai olisit itse oikein idiootti ja käyttäytyisit heitä kohtaan huonosti. Mutta jos näin ei ole niin on todella lapsellista ja typerää käytöstä. Ehkä sitten kateutta tai mitä lienee, että eivät hyväksyä sinua joukkoonsa. Tyhmyyttää ainakin...
Onko näin pienemmässäkin porukassa? Mitä jos kutsuisitte vaan yhden kaveripariskunnan kylään? Jos vaikka joukossa vain tyhmyys tiivistyy? Ymmärrän kyllä, että on ikävää olla kaveria jonkun kanssa vaan sen takia, että pitää olla kun ne on puolison kavereita. Ja puoliso haluaa, että hänen kaverit olisi sinunkin kavereita. En mä kyllä haluais olla tommosen porukan kanssa...
Toivottavasti tuo ystäväpiiri ei kerro miehestäsi jotain. Usein jos ystävät ovat tuollaisia, itsekin on. Mutta eihän aina ole niin.