Jos uutta ystävää voisi etsintäkuuluttaa lehtien palstoilla (useimmiten ne ovat romanssiaiheisia eivätkä ystäväsuuntautuneita)mitkä kriteerit olisivat hyvät? Mun mielestä nämä:
Sukupuolella ei väliä, mutta naisesta olisi kuitenkin naiselle samanarvoisempi ystävä, koska miehet yrittävät päteä miehisyydellään joka asiassa.
Ikä.Joskus kelpaa joku 10v nuorempi/vanhempi, joskus kolahtaa ihminen joka vain sattuu olemaan samassa kurssiryhmässä (niissä usein aika sama ikähaitari, riippuen kurssin hyödyllisyydestä uratiellä, eläkeläiset harrastavat enemmänkin viherkasveja, abit preppaavat jne.).
Tärkeintä on eläminen samassa elementissä.Pitääkö kaupungista kesän kuumuudessa, onko auringonottaja vai hyvin sisukas sisätöiden tekijä 24/7.Itse haluan vapaa-aikana olla ulkona, luonnossa, kahviloissa, taidetapahtumissa tai vaikkapa ratsailla.Auringonotto, live-blues ja puistopiknikit ovat kesällä paljon tärkeämpiä mulle kuin mikään tentti tai kesäkielikurssi.
Tietty samantasoisuus; nörtti valitsee ennenpitkää sen ihailemansa "neron" ystäväkseen, itse hakeudun positiivisesti pinnallisiin ihmisiin joilla silti on hyvä moraali ja rohkeutta elää tunteidenkin mukana.
Elämä myös opettaa mihin ryhmiin kuuluu, ja pian 27v ei toista karkeimpia nuoruuden virheitään; en mene edes vitsinä enää katsomaan kenkiä skedeliikkeeseen.Minut hylättiin siellä vuonna 2005.
Omalla kohdallani ehdoton raja on sitten päihdepuolella: pitää olla kohtuukäyttäjä vapaa-aikana, ei työlounasdokaaja eikä ViruValge-friikki, mieluummin perussidukkaa ja viiniä/coctaileja kohtuudella.Tupakka käy, huumeet jatkuvassa käytössä kannabiksesta alkaen EI.Kertakokeilut normaalia, mutta ongelmakäyttö rasittavaa.Sekä laitonta, en halua kuulua metrojengiin.
No, lopuksi vain että hyvä puoli ystävässä on myös kyky huolehtia omista asioistaan ja pitää sellaista marginaalialuetta jossa voi ihan vähän sekaantua muidenkin asioihin, muttei liikaa tunkea nokkaansa muiden asioihin.
Ja kaikille pitää myös suoda ne rahat, statukset, kultalusikat sun muut jotka heillä on/tai EI OLE, koska ne ovat vain osa ihmistä ja hieno homma, jos rahaa riittää ja poikaystäväkin on!Sitä pitää kyetä suomaan vaikka itse olisikin vähän miinuksella silloin tällöin.Huono tuuri potkaisee persuksiin ja hyvä ystävä voi ehkä hieman tukea, mutta ei ole vahingoniloinen.Hyvää kesää! "Orvoiksi jääneet 90-luvun Blues-kodittomat-lapset: C U in town!"
Sukupuolella ei väliä, mutta naisesta olisi kuitenkin naiselle samanarvoisempi ystävä, koska miehet yrittävät päteä miehisyydellään joka asiassa.
Ikä.Joskus kelpaa joku 10v nuorempi/vanhempi, joskus kolahtaa ihminen joka vain sattuu olemaan samassa kurssiryhmässä (niissä usein aika sama ikähaitari, riippuen kurssin hyödyllisyydestä uratiellä, eläkeläiset harrastavat enemmänkin viherkasveja, abit preppaavat jne.).
Tärkeintä on eläminen samassa elementissä.Pitääkö kaupungista kesän kuumuudessa, onko auringonottaja vai hyvin sisukas sisätöiden tekijä 24/7.Itse haluan vapaa-aikana olla ulkona, luonnossa, kahviloissa, taidetapahtumissa tai vaikkapa ratsailla.Auringonotto, live-blues ja puistopiknikit ovat kesällä paljon tärkeämpiä mulle kuin mikään tentti tai kesäkielikurssi.
Tietty samantasoisuus; nörtti valitsee ennenpitkää sen ihailemansa "neron" ystäväkseen, itse hakeudun positiivisesti pinnallisiin ihmisiin joilla silti on hyvä moraali ja rohkeutta elää tunteidenkin mukana.
Elämä myös opettaa mihin ryhmiin kuuluu, ja pian 27v ei toista karkeimpia nuoruuden virheitään; en mene edes vitsinä enää katsomaan kenkiä skedeliikkeeseen.Minut hylättiin siellä vuonna 2005.
Omalla kohdallani ehdoton raja on sitten päihdepuolella: pitää olla kohtuukäyttäjä vapaa-aikana, ei työlounasdokaaja eikä ViruValge-friikki, mieluummin perussidukkaa ja viiniä/coctaileja kohtuudella.Tupakka käy, huumeet jatkuvassa käytössä kannabiksesta alkaen EI.Kertakokeilut normaalia, mutta ongelmakäyttö rasittavaa.Sekä laitonta, en halua kuulua metrojengiin.
No, lopuksi vain että hyvä puoli ystävässä on myös kyky huolehtia omista asioistaan ja pitää sellaista marginaalialuetta jossa voi ihan vähän sekaantua muidenkin asioihin, muttei liikaa tunkea nokkaansa muiden asioihin.
Ja kaikille pitää myös suoda ne rahat, statukset, kultalusikat sun muut jotka heillä on/tai EI OLE, koska ne ovat vain osa ihmistä ja hieno homma, jos rahaa riittää ja poikaystäväkin on!Sitä pitää kyetä suomaan vaikka itse olisikin vähän miinuksella silloin tällöin.Huono tuuri potkaisee persuksiin ja hyvä ystävä voi ehkä hieman tukea, mutta ei ole vahingoniloinen.Hyvää kesää! "Orvoiksi jääneet 90-luvun Blues-kodittomat-lapset: C U in town!"
Vastaukset 3
Vanhimmat
toisinsanoen minkälainen ystävä itse olet ja oletko ottanut huomioon mitä ystävä sana tarkoittaa, sekä sen että ihmisellä ei voi olla montaa ystävää koska ystävyyssuhteita myös on hoidettava puolin sekä toisin.
en kyllä menisi ystäväksi ilman että olisin ajatellut asiaa tarkemmin.
Ehdot mitkä laitoit ystävälle on jotainsenkaltaista että ystävyyssuhteet ne todelliset eivät kyllä muodustu noilla periaatteilla, onnea vaan jos sinulla onnistuu
On kuitenkin kaikkein tärkein asia minkälainen ystävä itse on toiselle ihmiselle ennekuin voi puhua todellisesta ystävyydestä.
Minulla on ystäviä, jotka ovat täysin eri mieltä kanssani siitä kannattaako asua maalla vai kaupungissa, mitkä ovat parisuhteen roolit ja mikä puolue on paras. Esimerkiksi. On kasvisyöjää, lihansyöjää, punaniskajunttia ja vasemmistohörhöä. Emme harrasta samoja asioita emmekä pyri elämässä samanlaisiin päämääriin.
Olemme eri mieltä hirveän monista asioista emmekä edes näe kovin usein. Silti nämä ystävät ovat aina minua varten olemssa kun tarvitsen, aivan kuin minäkin olen olemassa heille.
Se, mistä sinä puhut, kuulostaa hengailukaverilta. Minulla ystävyys on jotakin sellaista, mikä syntyy vain harvojen ihmisten välillä ja silloin sen tärkein edellytys on toisen hyväksyminen sellaisena kuin tämä on.
Minulla on myös taidenäyttely- ja keikkakavereita, mutta se onkin aivan eri asia. Minulla ei olisi varmaan yhtäkään ystävää jos kriteerini olisivat noin pikutarkat. O_o
Lapsille ja nuorille on usein tärkeää, että ystävä on mahdollisimman samanlainen kuin itse; erilaista ei edes huolita ystäväksi!
Olennaisempaa ystävyydessä on kuitenkin, että hän hyväksyy minut ja minä hänet omana itsenään. Ystävälle voi kertoa vaikeitakin asioita, ystävä kuuntelee eikä tuomitse. Aito ystävyys kestää ja kantaa, vaikkei jatkuvasti pidetä edes yhteyttä.