Voi hyvät ihmiset kertokaa mitä tässä voi tehdä, (muuta kuin erota).. mulla mies joka juo ihan hirveästi liikaa. hoitaa kyllä työnsä ja pakolliset velvoitteet, mutta joka päivä on juotava muutama olut.
eikä siinä vielä mitään, jos juo kotona muutaman, mutta nyt esim viimeset kolme viikkoa on hillunut paikallisbaarissa kuutena päivänä viikossa.
soittaa tulevansa pian, ei tulekaan, ja sitten ei enää kuulukaan. sen jälkeen on pahoillaan kovasti kunnes tulee taas seuraava päivä.
selittää mulle joka päivä että rakastaa mua, ja silloin kun ollaan yhdessä onkin tosi hyvä olla, ainoa vain että niitä päiviä on enää noin kerran viikossa.
kyllä mä tiesin alusta lähtien että se juo, ja ihan liikaa, mutta oli sitten pitkään siinä aika kohtuullinen kun asiasta juteltiin.
nyt kun puhutaan, niin joko tulee riita kun oon jo niin vihainen tai sitten itken. mies sanoo et yrittää muuttua (mut ei sit muutukaan) tai sitten toinen selitys on ettei voi olla aina mun kanssa kun pitää nähdä kavereitakin.
ei olla mitään pentuja vaan kolmekymppisiä ja seurusteltu pari vuotta.
onko teillä muilla mitään kokemusta vastaavasta ja miten ootte toimineet? mä en haluisi erota mutta onko tässä mitään keinoa muuta mitä voisin enää tehdä?
välillä alan epäilemään jo itseäni että oon väärässä, koska sen kaveriporukassa miehet juo ja naiset odottaa kiltisti kotona. ei sinänsä etten mä saisi mennä sen mukaan, mutta kun en halua itse ryhtyä alkoholistiksi. oon ihan sekaisin jo. :(
eikä siinä vielä mitään, jos juo kotona muutaman, mutta nyt esim viimeset kolme viikkoa on hillunut paikallisbaarissa kuutena päivänä viikossa.
soittaa tulevansa pian, ei tulekaan, ja sitten ei enää kuulukaan. sen jälkeen on pahoillaan kovasti kunnes tulee taas seuraava päivä.
selittää mulle joka päivä että rakastaa mua, ja silloin kun ollaan yhdessä onkin tosi hyvä olla, ainoa vain että niitä päiviä on enää noin kerran viikossa.
kyllä mä tiesin alusta lähtien että se juo, ja ihan liikaa, mutta oli sitten pitkään siinä aika kohtuullinen kun asiasta juteltiin.
nyt kun puhutaan, niin joko tulee riita kun oon jo niin vihainen tai sitten itken. mies sanoo et yrittää muuttua (mut ei sit muutukaan) tai sitten toinen selitys on ettei voi olla aina mun kanssa kun pitää nähdä kavereitakin.
ei olla mitään pentuja vaan kolmekymppisiä ja seurusteltu pari vuotta.
onko teillä muilla mitään kokemusta vastaavasta ja miten ootte toimineet? mä en haluisi erota mutta onko tässä mitään keinoa muuta mitä voisin enää tehdä?
välillä alan epäilemään jo itseäni että oon väärässä, koska sen kaveriporukassa miehet juo ja naiset odottaa kiltisti kotona. ei sinänsä etten mä saisi mennä sen mukaan, mutta kun en halua itse ryhtyä alkoholistiksi. oon ihan sekaisin jo. :(
Vastaukset 33
Vanhimmat
Olen reilun vuoden seurustellut alkoholistin kanssa.. välillä on ollut tosi pitkiä ryyppykausia ja joskus ollu korkeintaan 2vkon putken selvinpäin kotosalla! Silloin täytyi pitää puhelimet kiini jottei kaverit houkuttelis juomaan.. koska hän tahtoo mun kanssa olla ja selvinpäin. Ite join alussa kans aika lailla.. mutta nyt tämän vuoden puolella en ole itse alkoholia nauttinu saati lähteny hänen matkaan! Ollaan keskusteltu näistä asioista monet kerrat ja lupauksia on hälläkin tullut rikottua satoja(varmaan) mutta alkoholismi on sairaus.. hän nyt käy a-klinikalla ja aloitti antabuslääkityksen.. ja se on auttanut häntä olemaan selvinpäin! Apua löytyy miehellesikin jos hän huolii sitä.. muuten en osaa oikeen neuvoa.
Voimia sinulle ja yritä ymmärtää miestäsi.. yritä olla olematta pahalla päällä tai huutaa hänelle.. sillä varmasti hän lähteekin juomaan jos kotona on aina "nalkuttava ja v.mäinen akka" ainakin omasta kokemuksesta tiedän:)
Joo no hyvä että sä olet saanut asiaa eteenpäin ja miehellä löytyy halua muuttua oikeasti.
mulla on vain se ongelma että mun miehen mielestä sillä ei ole alkoholiongelmaa enkä esim ikinä saisi sitä millekään kuurille. mieluummin se varmasti eroaa siinä vaiheessa.
mä alan vain olla niin loppu, kun tiedän joo että se huutaminen ehkä pahentaa ja sit tulee vaan myöhempään kotiin kun tietää että olen vihainen (tai pahimmassa tapauksessa ei ollenkaan) ,
ja tuo ei ollenkaan on nyt täs kolmen viikon aikana tapahtunu kahdesti ja siitä oon sanonut et kerta vielä niin lähden, koska sitä en enää ala hyväksyä.
mut sitten toinen mitä oon tehnyt, on vaan se et itken kun se tulee kotiin, siinä vaiheessa oon ollut jo niin paskana ettei muuta jaksa, niin mies kyllä pyytää anteeksi jne, mut siitäkin alkaa mennä merkitys...
miten sä olet selvinnyt niistä kaikista päivistä kun mies on ollut juomassa? mä en osaa silloin iltaisin olla oikein mitenkään. yritän katsoo televisiota ja poltan hirveet määrät tupakkaa. etenkin siinä 23 jälkeen kun taas tajuan ettei se tulekaan.
en tajua miksen osaa olla välittämättä, ja aatella et olkoon sit missä on. kun mulla ei normaalin suhteen mielikuva ole tollainen. ja kun se toinen tietää loukkaavansa mua, niin miksi se ei välitä, vaan mieluummin juo. ??
mut kerro mulle miten oot selvinnyt tuohon tilanteeseen ja heräsikö sun mies kuitenkin itse siihen et nyt täytyisi tulla muutos ja haluu sitä itse?
huh huh... rankkaa elämää tällänen. :(
Tuli ihan itsellenikin kauhee ahdistus mitä juuri kerroit. Itse seurustelin miehen kanssa jolle alkoholi maistuu vähän liiankin hyvin. Joi seurustelusuhteen alussa jo ja niinpä päätin onneksi jo siinä vaiheessa lopettaa koko suhteen mikä on ollut elämäni vaikeimpia tehtäviä.
Tiedän ettet halua erota,mutta ajattele omaa parastasi!!!
Nykyään kun näen kyseistä miestä baarissa (missäs muuallakaan!!) ajattelen että tuossa se nyt menee ilman mitään päämääriä elämässään..
Ja jos olette aikeissa hankkia lapsia tulevaisuudessa miettisin todellakin kaksi kertaa haluaisinko sellaisen miehen kanssa lapsia. Lapsetkin joutuisivat kärsimään isänsä alkoholin käytöstä.
Tekstini saattaa olla hyvinkin hyökkäävä, mutta kun liippasi niin omaa elämän tilannetta johon en suostunut jäämään. Älä jää sinäkään!!
ollut ja tulee välillä olemaankin.. niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.. autan ja tuen miestäni! Kieltämättä mullakin tupakkaa palo aika lailla..ja ooteltiin vaan et koska se mies sieltä tulisi ja valvottu on öitä.. Luotan häneen kuitenkin muissa asioissa ettei petä yms. Itse hän tietää olevansa alkoholisti ja välillä hänellä tulee aikoja jolloin hän ei jaksa juoda ollenkaan.. ja on todella pahoillaan lupausten rikkomisen jälkeen.. mutta silloin sitä tavallaan seurustelee sen aineen eikä miehen itsensä kanssa. Onneksi olen jaksanut olla kärsivällinen ja odottaa kunnes aika on parempi..ja se on palkittu! Sun tapauksessa on silleen hiukka eri asia että miehesi ei myönnä olevansa alkoholisti..hän ei koe sitä ongelmana. Keskustelkaa miehesi kanssa oikein vakavasti.. miksi hän juo.. ja onko hän tosissaan kanssasi. ja että eikö hänestä olisi joskus kiva piettää lupaukset tai olla vaihteeksi kotona ettei joudu seuraavana päivänä anteeksi pyytelemään! Ja ennenkaikkea, kuuntele itseäsi, syämen ääntä että mitä oikeesti tahdot: Näetkö teidät yhdessä esim. 5vuoden päästä.. onko hän juuri se kenen kanssa haluat olla. ja oletko onnellinen hänen kanssaan? Kärsivällisyyttäkin tässä asiassa vaaditaan.. olisin itsekin varmaan jo aikoja sitten häipynyt jos ei sitä olisi.. Nyt kuitenkin tiedän ja olen onnellinen mieheni kanssa.. ja tiedän että hän rakastaa minua aidosti ja olen hänelle tärkeä! Minulla on sukulaisperhe jossa nainen oli monta vuotta alkoholisti.. mies jaksoi rinnalla vaikeinakin hetkinä.. tuli lapsia,ja ainoastaan raskausajan oli juomatta.. sitten joku iski ja nainen raitistui,ollut jo yli7vuotta kuivilla ja mies siinä perheessä on ollut hyvin kiitollinen ja nainen myös että on jaksanut odottaa niitä parempia hetkiä! Sinuna keskustelisin miehesi kanssa..jonka jälkeen katselisit rauhassa tilannetta.. jos asiat ei muutu ja et tunne olevasi onnellinen niin lopettaisin suhteen..et voi auttaa miestäsi jos hän ei huoli apua tai tajua omaa tilannettansa Mutta mutta.. kuuntele vain oman sydämesi ääntä ja voimia sinulle, teit minkä ratkaisun hyvänsä:)
.. sä olet jaksanut olla niin kärsivällinen? ja onko miehisi nyt ollut pitkän ajan jo kuurilla ja juomatta?
miehen puheiden mukaan se rakastaa mua, ja minä sitä, se haluaisi mennä mun kanssa naimisiin ja tehdä lapsen... mutta mutta tähän tilanteeseen pitäisi ensin saada muutos.
pelkään että hukkaan vaan elämääni jos ero tuleekin sitten vaikka muutaman vuoden päästä.
mä haluaisin nähdä meidät yhdessä tulevaisuudessakin, tosin totta se on että jaksanko kestää tälläistä. mä nautin hetkistä sen kanssa ja siitä kun ollaan yhdessä, ihan missä vaan. enkä mäkään usko että se mua missään pettäisi.
tunnen ne ihmiset "miehet" joiden kanssa se aikaansa viettää. ja ollaan me puhuttu ja puhuttu mutta kun aina puhutaan samasta asiasta. se lupaa yrittää ja sanoo että tietää tekevänsä väärin eikä haluaisi satuttaa, mutta sitten taas tulee seuraava päivä ja noi unohtuu kun ottaa ensin pari olutta, ja siitä sit lähtee taas...
esim tänään soitti töiden jälkeen et jos juo yhen ja tulee tunnin päästä, sit soitti tunnin päästä uudelleen et menis vielä hetki jos käy.. no sitten siitä tunti oli jo kotimatkalla et nähdään kohta kun ei tullutkaan, kun matkalle osui baari.
siitä kolme tuntia kysy et saanko tulla vielä et lähden heti, ok, sit tuleeki viesti et menen baariin tuun ku tuun. ja nyt ei mitään.
mä en edes tajua miks se pallottaa tolla tavalla. melkein sekin ois helpompi kun menis reilusti eikä lupailisi turhia. nyt en oo yhtään varma tuleeko se yölläkään. mä en tiedä onko noi sen puhelut sitä ert se tosiaan on tulossa ja yrittää vai tarkistaako se vain että mä odotan sitä kotona.
anteeksi jos tuli kamala kaaos viesti, ja kiva kun jaksat vastailla mulle.
nämä alkoholistit palottelevat siksi, että haluavat - enemmän tai vähemmän tietoisesti -varmistaa, että se äiti/isä on siellä kiltisti odottamassa ja ottamassa vastaan, kun tämä keskenkasvuinen vauva viimein kotiin saapuu.
vastuuttomat alkoholistit tietävät sisimmässään (vaikka eivät tunnusta), että eivät ole aikuiseksi kasvaneet ja että eivät kykene itsestään ja elämästään huolehtimaan. he tarvitsevat sen varman turvan ja lohdutuksen lähteen (=viina). viinahan antaa minkä lupaa: ei tarvitse kantaa elämästä vastuuta.
ottakaa nyt hyvät alkoholistin läheiset yhteyttä AL Anoniin - sieltä ainakain saa vertaistukea ja tietoa alkoholismista ja sen kanssa elämisestä.
Ja toki myös Tommy Hellstenin "Virtahepo olohuoneessa" kannattaa lukea, jos se nyt vielä on joltakulta lukematta...
Mieti nyt hyvin tarkkaan. Miten sinä haluat loppuelämäsi elää? Tiedätkö, että ei se siitä miksikään muutu. Itkit, rukoilit, tai huusit, vaikka kuin. Tilanne pahenee vain vuosien mittaan. Ja eroon pääset miehestä siinä vaiheessa, kun mies on juonut itsensä hengiltä. Sitäkö sinä aiot olla siinä sivussa seuraamassa?
Neuvoisin kuitenkin sinua lähtemään. Pakkaamaan tavarasi ja muutamaan pois. Ja lisäksi, ummista korvasi katteettomilta lupauksilta ja rakkauden tunnustuksilta. Aseta kerrankin itsesi ja omat tarpeet etusijalle. En sano sitä, että miehesi olisi jotenkin huono ihminen, mutta hänen elämässään tuntuu olevan alkoholi ykkössijalla, et sinä ja perhe.
Niinpä. Siitä kun ei ole olemassa mitään takuita, että juuri sinun alkoholisoitunut kumppanisi tulee jonain päivänä raitistumaan! Siihen ei voi luottaa.
Minäkin uskoin ja huolehdin ja hoidin monta vuotta juovaa miestä, kunnes sitten eräänä päivänä mies (ikä 30 ) kuoli yllättäen siihen juomiseensa. No, se oli myös helpotus. Pääsin pois siitä helvetistä.
oli samanlaista menoa, sitten yöllä soiteltiin että tuu hakeen sieltä ja täältä.
Kännissä sitten yöllä kun tuli kotiin alko se hirveä mesoaminen, en enään voinut katsella sitä touhua. Oli pakko rauhottaa koti lasten tähden.
Minä olen nyt samassa tilanteessa..pakko rauhoittaa koti lasten takia! Viime yö meni koko porukalla valvoessa aamu viiteen kun iskä aloitti 02.45 ovien paiskomisen ja kiroilun.Lapset pysyivät omissa huoneissaan ja minä omassa mutta ukko meuhkasi ja hakkasi ovia! Nyt just äsken annoin tulla oikein roppakaupalla kiitosta ja kerroin,että olipa ukko viime yönä tosi lähellä saada poliisikuljetuksen kotoaan ja kerroin tämän seuraavalla kerralla tekevänikin. Mies ei saanut sanaa suustaan..sanoin,että jos et uskalla selvinpäin päivällä keskustella,pitää olla yötkin hiljaa!
Minulla oli aikanaan ihan sama tilanne kuin sinulla ja tein sen päätöksen, että lähdin. Enkä ole katunut päätöstäni päivääkään.
Alkoholistin kanssa sairastuu myös itse läheisriippuvuuteen ja ehkä saa myös tyydytystä siitä, että hoivaa sitä alkoholistia siinä vierellä. Tuntee itsensä väärällä tavalla tarpeelliseksi ja elää ikäänkuin toisen kautta. Elämä alkaa pyöriä ainoastaan ja vain sen ympärillä, että juoko toinen vai ei, tuleeko kotiin vai ei ja missä kunnossa tulee ja riittääköhän rahat enää ruokaan. Oletko kuullut sellaista käsitettä kuin mahdollistaja? Eli sinä olet kaljoittelevalle puolisollesi se mahdollistaja, jonka avulla hän voi jatkaa tällaista elämää. On koti mihin tulla, puhtaat vaatteet, ruokaa ja kun kauniisti lepertelee, niin viereenkin pääsee.
Joku täällä neuvoi, että älä ala nalkuttamaan toiselle juomisesta. No eihän sillä nalkuttamisella mitään saavutetakaan, mutta tämä on juuri sitä alkoholistin ehdoilla elämistä, että pitää miettiä mitä saa tehdä ja mitä ei. Loppujen lopuksi sitä hiippailee pitkin seiniä ja koettaa olla näkymätön, että toinen ei lähtisi juomaan. Mutta se lähtee kuitenkin. Ja syy voi olla se, että nalkutat tai se, että et puhu mitään. Kyllä juoppo syyt keksii.
Mieti itse, valuuko oma elämäsi hukkaan toisen kautta elämisellä ja jatkuvalla huolehtimisella. Lähtöpäätös on vaikea tehdä, kun kuitenkin niitä hyviäkin hetkiä mahtuu mukaan. Mutta onko se oikeata rakkautta ja parisuhde-elämää, jos jatkuvasti on riitaa tai itkeä pitää alituiseen ja turvallisuuden tunne on hakoteillä? Ja paljonko niitä on niitä yhdessäolon hetkiä, kun toinen vietää aikaansa kaljoilla?
Kyllä minä tiedän, että on vaikea riuhtaista itsensä pois tuollaisesta ja ajattelin, että en löydä uutta rakasta koskaan, mutta löytyi se ja raitiskin vielä. Ajattelen nyt, että miksi ihmeessä rääkkäsin itseäni niinkin kauan ihan p****ssa suhteessa.
kiitos että ootte jaksanu vastailla mulle. :( joo tämä oli hyvä kirjoitus, huomaan kyllä että elämä menee tämän miehen päätösten mukaan, tai siinä tuleeko se vai ei. oon monta kertaa miettinyt että miksi välitän ja odotan, enkä tee niitä asioita mitä haluan.
tai sitten se on oikeastaan niin että haluan viettää aikaa sen kanssa, ja odotan sitä kotiin vaikka se ei sitten tulekaan, mutta oon ikään kuin sidottu itseeni että annan sen mahdollisuuden jos se vaikka iltakymmeneltä haluisi jo tulla niin on ees hetki hyvää aikaa...
mä tiedän että tää kuulostaa niin hullulta. enkä mä tajua miksi mä ajattelen että en halua jättää, tuntuu että yksin olisi vielä kurjempaa.
aluksi niinä päivinä kun tämmönen alkoi, lähdin sitten itsekin nukkumattoman yön jälkeen juomaan ja hukuttamaan pahaa oloa. no näitä tapahtui vain harvoin, noin 5 kertaa maksimi, kun tajusin etten sentään noin pahasti voi elämääni pilata.
välillä tekisi mieli antaa samalla mitalla, ei vastata puhelimeen ja olla yö poissa. tiedän vaan mikä haloo siitä syntyisi. ja olen myös aivan liian kiltti.
voi kun olisi edes vahva tekemään jotain. tuo nalkuttaminen tai huutaminen.... musta ei ole siihenkään etten sanoisi mitään, se tuntuisi ikään kuin asian hyväksymiseltä. eikä tässä oo auttanut kumpikaan ei huuto eikä rauhallinen puhuminen, välinpitämättömyyttä en ole vielä pystynyt kokeilemaan.
tosin nyt on myös se tilanne , tää kolmas kerta jolloin mies ei tullut koko yönä kotiin. ja se että tiiän että se tietää mun sanoneen et vielä kerta niin mä lähden.
nyt se olisi tietenkin se näytön paikka..
tosin miten sitä niin vaan yhteisestä kodista ees lähdetään :( kaikki tuntuu niin helvetin pahalle.
tuo mahdollistaja juttu kyllä oli hyvä huomata, että onhan se joo kiva kun saa tulla puhtaaseen kotiin. tosin rahat siltä ei lopu, joten saahan sitä palvelua muualtakin, ja sit on aina joku toinen nainen joka varmasti huolii jos minä en.
hulluksi tässä tulee :(
Niin kuin itsekin sanoit, on sinulla nyt näytön paikka. Voit keskustella, motkottaa tai huutaa vuosia, eikä sillä todellakaan ole MITÄÄN todellista vaikutusta.
Kaljaa ryystäviin miehiin toimivat samat periaatteet kuin koiriin ja lapsiinkin. Selvät säännöt ja niistä poiketessa välitön käytännön palaute, ei mitään syiden kyselyä tai pohdintaa.
Jos olet uhannut pistää välit poikki seuraavalla kerralla ja se seuraava kerta on nyt, on sinun uskottavuutesi vaakalaudalla juuri tänään. Pistä välit poikki, ainakin määräajaksi. Sinun ei tarvitse lähteä mihinkään, nostelet/nostatat vain miehesi henkilökohtaiset tavarat pihalle ja vaihdatat lukot. Asiaa ei haittaa, vaikka asunto onkin yhteinen tai jopa yksin miehesi nimissä.
Miehesi nostaa helvetillisen älämölön mutta oppii, että raja on olemassa. Jos huomaat hänen todella muuttuneen parin viikon kuluttua, voit antaa armoa. Miehesi on siis pystyttävä osoittamaan, että EI ole ottanut, näyttövelvollisuus on hänellä. Jos tämä omaa napaansa kiertävä pikkupoika loukkaantuu ja jatkaa entiseen malliin, laitat välit lopullisesti poikki. Se sattuu sinuun nyt mutta pelastaa sinut pahemmalta jatkossa.
TÄRKEINTÄ ON LOPETTAA JAARITTELU JA RYHTYÄ KÄYTÄNNÖN TOIMIIN. NE ALKOHOLISOITUVAKIN YMMÄRTÄÄ.
Muista, "en gång är ingen gång men två gång är en vana" eli yksi kerta ei ole mitään mutta kaksi kertaa on tapa. Enkä tarkoita tällä ryyppäämistä vaan sinun lepsuiluasi...
>>ja sitten, on aina joku toinen nainen, joka varmasti huolii sen, jos minä en.
9 vuotta. 2 lasta ja aina vaan paheneva alkoholisti sit herätti mut aatteleen, että on tällä maapallolla perkele vie muutakin tarjottavaa mulle oltava ku ongelmainen keskenkasvuinen itsekäs piru.
olin yksin pari vuotta, lapset ok, työ ok, kaikki ok, harrastin liikuntaa, näytin hyvältä, musta tuntu hyvältä, koti siisti ja viinanlöyhkätön jne.
Ja arvaapa mitä nyt sitte...
oon muuttamassa yhteen juopon ukon kans :)
eli historia toistaa itseään.
Jollakin ihme taialla nuo reppanat todellisuuden pakoilijat sitouttaa meikäläiset itteensä.
Jaksavat joskus harvoin näytellä kivoja leffoista oppimiaan herrasmiehiä tai jopa koti-ihmisiä remontti-innostuksineen kaikkineen, mutta mikään muu ei oikeasti ole ikinä mielessä kuin se, miten monta kaljaa saa kitattua just kun haluaa, ihan sama vaikka pommi räjähtäisi vieressä, niin pikkupaskiaisen on hamuttava huulilleen tuttipullonsa, kun ei kestä tavallista arkea selvinpäin. Pakko turruttaa keskushermosto, ettei vaan aistisi eikä tuntisi mitään ja ettei vain olisi järjen ääni sanomassa esim että pitäisi vähän ehkä ottaa vastuuta jostakin asiasta... ehei... nuppi turvoksiin vaan ja paskanhaistatus elämälle.
Mä olen lukenut kaikki kirjoitetut oppaat ja käynyt aa-istunnoissa. AION NÄYTTÄÄ sille kusipääkaverille, joka tohti mulle sanoa, "Katotaampa kauanko menee, kun olet taas hermorauniona pakkaamassa lapsia ja kamoja ja alottamassa kokonaan uutta elämää yksin"
Saapa hämmästyä! :) Mä nimittäin uskon nyt, että olen niin ihana, älykäs, seksikäs, ovela, ammattiauttaja ja kaikkea mahdollista, että tämä tuleva avopuoliso varmasti lopettaa juomisen, kun alan kunnolla leipoa.
Muistan tähdentää sitä, että asetan hänelle rajat ja rangaistukset hänen itsensä takia, ettei jois ihan kaikkea hermosolukapasiteettiaan ja rassaisi liuottimella elimistöään täysin ruvelle. Itse hän ei vielä tulevasta tiedä, mutta heti kun muutan, alan toteuttaa missiotani. Tähän mennessä kun olen vain tyytynyt olemaan vastaamatta puheluihin ja jättänyt avaamatta ovea, jos on yrittänyt lähestyä mua kännissä tai krapulassa. Eli ollaan siis nähty vain kerran viikossa ja joskus kyllä silloinkin on haissut vanha viina ja se on tullut vain syömään ja nukkumaan mun luo.
Mutta eihän sitä voi noin vain jättää. Ei se nimittäin edes lyö mua. Eli siis loistoyksilö. Pysy sinäkin enkelisi kans, joka rakastaa sua. Olet ansainnut onnesi hänen kanssaan.
Palataan asiaan :)
Olet sinä melko kovapäinen, jos tämä ei ole provo. Että vielä yli yhdeksän vuoden harjottelun jälkeen, aijot iskeä kirveesi uudelleen kiveen.
Muuta en aijo sinulle sanoa kun, että vaikka olisit kuinka täydellinen, niin miestä et kykene raittiiksi rakastamaan.
Tässähän on kysymys miehen alkoholinkäytöstä ja epäkuranteista elämäntavoista, niissä on korjaamista, eikä sinussa.
Olet muuttamassa yhteen juopon kanssa?
Mitä sun korvien välissä oikein liikkuu?
Et kai tosissasi usko että mies lopettaa juomisen kunhan sinä alat leikkiä kotia ja leipoa pullaa?
Mahtaa olla provo, koska kerrot juuri niin kuin hyväuskoinen ja juopon paranatumiseen uskova nainen tekee.
Toivon mukaan tuon tyyppinen provo saa ap:n heräämään ja ymmärtämään että hän riskeeraa elämänsä, jollei ota miehestä pesäeroa.
Luulisi että nämä muiden kokemukset ja neuvot saa ap:n järkiinsä.
Juoppo on aina juoppo ja voi parantua vain jos itse tunnistaa ongelmaansa ja hakeutuu hoitoon.
Senkään jälkeen ei ole takeita mistään.
Rakkaus sokaisee niin helposti ja halutaan uskoa parasta. Sitten itketään, kun huomataan ettei yhteiselo onnistukaan. Kunhan naiset joskus oppisivat ja riisusivat ne ruusunpunaiset lasit silmiltään.
Tosi harvoin kuulee miesten menevän yhteen alkoholistinaisen kanssa. Kyllä ne naiset saavat jäädä nuolemaan näppejään.
Miksi naiset haluavat "uhrautua" ?
Käsittämätöntä.
Pistit pahan, että kertokaa mitä muuta voi tehdä kuin erota. Ei siinä ole muuta vaihtoehtoa, mikäli et halua elää alkoholin varjostamaa elämää. Haluatko perustaa perheen tuollaisen ihmisen kanssa? Haluatko olla lopun ikääsi huolissasi? Jos et halua erota, niin ala juoda itsekin, kestät paremmin äijääsi. Itse lähdin menemään, olisi pitänyt lähteä aikaisemmin. Tuon mittakaavan alkoholin käyttö EI ole normaalia, älä ihmeessä ala sitä miettiä. Itsekin sain kuulla olevani tiukkapipoinen ja ties mitä, kun äijä hävisi ryyppy-pettämis-reissuilleen ja annoin asiasta palautetta. Ja ne eivät todellakaan muutu koskaan, usko pois!
Minä tiedän 20 vuoden kokemuksella ja päihdeohjaajan koulutuksella että tuhontiellä ollaan ja se vain pahenee! Miestä ei voi rakastaa niin paljoa,että hän sen vuoksi lopettaisi juomisen. Ratkaisun on oltava raju ja se voi luistaa hänet ojan pohjalle mutta älä sinä pilaa omaa elämääsi alkoholistin kanssa!! Usko minua!!
.. mulle kun olet päihdeohjaaja, että mitä nämä ihmiset sanovat syyksi juomiselleen?
kuten tossa on varmaan tullu ilmi mun jutuista, niin mieshän syyttää myös mua että olen erikoinen ihminen kun en ymmärrä sua ja just se että "en voi aina olla sun kanssa vaan tarvitsee nähdä kavereita joita ei muualla näe kuin baarissa"..
oon siihen vastannut että kukaan mun kavereista ei tuota ymmärrä ja olisiko syytä vaihtaa kaveripiiriä.. mutta ei, nämä ovat hälle tärkeitä ja mun kaverit on nipottajia.
ja en mä tiedä eikai kukaan kavereita näe joka päivä? en ainakaan minä? ja mulle kaveri merkitsee muutakin kuin että sen kanssa juodaan.
mutta tässä on hänellä 10 vuoden suhde takana jossa nainen hyväksyi kaiken, pettämisestä lähtien , eikä hänellä ole muuta kuvaa seurustelusta, ja joo, tässä valossa varmaankin olen erilainen.
no, mielenkiinnolla katson mitä tänään tapahtuu. ei ole kuulunut mitään miehestä koko päivänä ja tää on ensimmäinen kerta kun en itse ole ottanut yhteyttä että missä mennään.
kiitos kaikille vastaajille siitä että ainakin tuli tunne etten ole hullu nipottaja.
tämä entinen nainen ei suinkaan halunnut erota vaan on valmis ottamaan miehen takaisin kun vaan saa olla sen kanssa. tästä myös miehelle tullut outo kuva suhteesta.
ja äsken kirjoitin "kun ei ymmärrä sua" tarkoitin siis että hän tarkoittaa että minä en ymmärrä häntä.
Tyttö-kulta. Se juttu on niin, että jo itsekin sairastumassa, kun alat itseäsi syytellä juomisesta! Et vaan huomaa oman itsetuntosi laskua... se tapahtuu salakavalan pikkuhiljaa.
Mutta alkoholisti keksii AINA syyn juomiseen ITSENSÄ ULKOPUOLELTA. Vaikka teksisit ja olisit sataprosenttisesti hänen mielensä mukaisesti, niin hän keksisi jotain UUTTA vikaa tms, ja saisi siitä "syyn" lähteä ryyppykeikalle...
Et voi voittaa Kuningas Alkoholia - never.
Syitä löytyy aina! Ja aina se syy on jossakin muussa kuin juomarissa itsessään. Kotona nalkutetaan tai ei osata keskustella hänen haluamallaan tavalla,raha-asiat ja työ tai muuten vaan ahdistaa..Se että sinulla olisi nyt rohkeutta olla kova ja kylmä ja pysyä uhkailuissasi voisi olla teko,joka herättäisi hänet ajattelemaan asioita tai sitten ei! Viina on vahva herra! On sanonta,ettei alkoholistia pelasta kuin vankila tai uskoontulo,eikä aina kyllä nämäkään.Elät kanssani samaa vaikeaa aikaa,mielialat vaihtelee kuin vuoristorata mutta jos saat jostain itsellesi voimaa,näytä ylpeytesi,nosta pää pystyyn ja käännä kasvosi aurinkoon.Sääli on oikeesti sairautta,toista ei voi rakastamalla parantaa,eikä oman elämä uhraaminen tosiaankaan ole järkevää. Sinua odottaa jossakin tulevien lastesi isä! =)
Helpompi on vahtia kapallinen kirppuja, kuin varjella alkoholisti pullolta.
Eli lopetuspäätös ja motivaatio on tultava miehesi oman päänsisältä. Hänen itsensä on tehtävä se juomattomuuspäätös. Sinä et pysty hänen juomistaan lopettamaan. Miestä ei voi rakastaa raittiiksi.
nalkutusta vaikka mä en juo joka päivä kuten ihmiset yleensä tekee, mun asuinalueellakin kantapaikassa melkein aamusta iltaan.
olen oppinut virheistäni, enkä enää esim aja krapulassa ratsiaan, kun siitä meni kortti pari vuotta sitten. olen oppinut myös sen, etten tee nyksän kans lapsia, kun exälle maksettava lapsesta jota en edes saa tavata.
ihan kuin en voisi rakastaa ja huolehtia lastani kun otan muutaman saunaoluen, taitaa olla exällä vain silkkaa kostonhimoa kun en alkanut tanssia sen pillin mukaan, on muuten sekopää kontrollifriikki!!!
kertokaa joku mulle, miksi ihmeessä en saisi joskus rentoutua nauttien alkoholia? työni kuitenkin hoidan ja hommaan sijaisen jos en jaksa aamulla nousta. juomisestani ei koidu kellekään mitään haittaa, päinvastoin, olen humalassa paljon sosiaalisempi.
en ole väkivaltainen enkä petä enkä käy baareissa kuin korkeintaan kerran viikossa, eikä sillä etten voisi olla menemättä, vaan se nyt on vaan tapa. ihan yksinkertaisesti normaali ihmisen tapa. ottaa pari juomaa ja lukea lehti, jutella ihmisten kans, mitä pahaa siinä on?
en ole ilkeä mies.
akkahan tuo on niin paha suustaan ja hysteerikko, että paras vissiin laittaa pihalle, kun ei anna tavallisen miehen elää rauhassa. en minä puutu hänen juomiseensa, niin miksi hänen pitäisi puuttua minun? enkä tosiaan ole hänen kukkaroaan keventämässä. eikä meillä ole lapsia eikä remonttia, niin että en ymmärrä miksi mun pitäis sohvaankaan juurtua?
Hei, ihmiset ei YLEENSÄ juo päivittäin. Laske kulutuksesi viikkoa kohti ja katso ravintola-annosten määrä/viikko.
Miehet 24 ravintola-annosta/viikko
Naiset 16 ravintola-annosta/viiko.
Ole rehellinen itsellesi. Jos käyttösi ylittää tuon, niin hiljennä ihmeessä tahtia, jo ihan itsesi takia. Sitäpaitsi maksasi olisi hyvä levätä joskus.
Suhteen alussa tykkäsin itsekin käydä baarissa kunnes tajusin, missä mennään. Ei miehen alkoholitottumuksia voi muuttaa ja pitää olla todella vahva nainen, että jaksaa olla sellaisen miehen rinnalla. Nykyään mies käy joka viikonloppu baarissa ja itse olen yksin kotona tai kavereiden kanssa. Lisäksi mies juo kaljaa viikollakin joka päivä. Baarissa on muita miehiä, joiden naiset isuvat himassa ja hoitavat kotityöt. Eihän nämä naiset kovin riemuissaan tilanteesta ole, mutta jokainen itse valitsee oman tiensä.
Rohkeita päätöksiä sinulle. Mieti millaista elämää haluat loppuelämäsi viettää. Minulla kesti aikansa, kunnes tajusin tilanteen vakavuuden. Siihen vain menee oma aika.
Olen ollut tasmalleen samassa tilanteessa kuin itse olet, kuin on myos aitini.
Isani on alkoholisti, ja olen lahelta nahnyt ja kokenut mita alkoholismi tuo mukanaan parisuhteeseen ja perhe-elamaan. Olen itse lukemattomat kerrat vuodattanut kyyneleita aitini kanssa pohtiessani isani kohtaloa, ja myos aitini vuoksi joka joutuu elamaan alkoholistin vuoristoradassa...petettyja lupauksia, toiveita ja sydansurua...
Olen myos ollut alkoholistin tyttoystava. Nuo ajat jattivat minuun syvat lommot luottamukseen. Vielakin nykyisen poikaystavani kanssa, joka on, luojan kiitos, kaikkea muuta kuin alkoholisti, tunnen vaikeaksi luottaa, etta kun han lahtee ulos kavereidensa kanssa, han ei katoa moneksi paivaksi. Han jopa vastaa puhelimeen aina kun soitan, ja on tullut jopa kotiinkin aikaisemmin minun vuokseni, kun olen pyytanyt. Olen niin kiitollinen tallaisesta terveesta kumppanista.
Onneksi paasin omasta alkoholistisuhteestani eroon, vaikka se olikin uskomattoman vaikeata. En suo kenellekaan aitini kohtaloa ja tuskallista elamaa alkoholistin puolisona. Tai omaa elamaani alkoholistin lapsena. Alkoholismi on vaikea sairaus ja sita ei valitettavasti voi hoitaa, jos henkilo ei itse tajua etta on alkoholisti. Jos sina jatat hanet, ala huoli, han loytaa jonkun toisen joka joko juo hanen kanssaan, tai kay lapi saman kamppailun. Meissa naisissa on se vika etta valitamme liikaa, ja uhraamme liikaa. Rakkaampansa puolesta uhraaminen ei ole vaarin, mutta siita tulee vaaraa kun se vaikuttaa sinun mielenterveyteese. Ala anna itsesi sairastua vain sen takia etta haluat pelastaa toisen, joka ei halua tulla pelastetuksi.
ehka se tuo valoa ajatuksiisi
kun luin näitä tarinoita ja tosta tarinasta jossa itsekkin olin muutamia vuosia sitten.helpoo sanoa,että jättää,kun toista rakastaa.no itse sen tein.suru ja tuska oli valtava ensimmäinen puoli vuotta,mutta periksi en antanut enkä takas palannut vaan aina,kun suru valtas itkin ja menin sen jälkeen lukeen sen listan minkä olin kirjottanut ja koonnut ne kurjat asiat minkä takia olin eronnut,muistuttaakseni itseäni ja kamppailin tuneideni kanssa.konstinsa kullakin selvitä erosta. näin jälkeen päin, kun tapahtuneesta on jo aikaa voin sanoa että olen onnellien siihen ratkasuun ja sain elämäni takas.sitten löysin muutaman vuoden päästä ihanan miehen vielä vaikka ajattelin etten varmaan koskaan enään ketään löydä,alkoholia käyttää joo,mutta normaalin tavoin.viikonloppuna poiketaan baarissa,eikä enään ryyppyputkia ja valvomisia.löysin sen itseni kaltaisen. aikaa siinä meniki ja onnellinen etten antanut asioitten edetä pahemmaksi vaan tein ratkasuni. jos sitä olisin liian monta vuotta kestänyt,minkähänlainen hermoheikkonen rappeutunut ja elämän ilon menettänyt olisinkaan ollut. joten ei se elämä loppunu siihen eroon.
Ei alkoholistia voi muuttaa.Se on sairaus mihin pitää hakea apua.Itse olen seurustellut neljä vuotta sellaisen miehen kanssa.Luvannut se on että lopettaa ja jopa hakeutuu apuun,mutta alkoholisti valehtelee aina.Kyllä varmasti rakastaa naistaan ja näyttääkin sen aina välillä ja voi välillä tuntua paremmalta,mutta ei se riitä.Se vie mieheltä tunteet ja välinpidon kun ovat kännis,sillon on helppo olla.Miehet kun tunnetusti ovat naisia heikompia henkisesti.
Itse olen jo niin kyllästynyt että olen ruvennut pikku hiljaa etsimään uutta miestä elämääni.Oma mies kun on aina v loput hukas juovuksis,enkä saa siihen yhteyttä ja sit saan muualta kuulla että sille on muutkin naiset kelvannut siellä sänky puolella!Sit sil on taas hyvä syy ryypätä kun "nalkutan" asiasta.Alkoholistit aina syyttää muita omasta juomisesta.Niillä on aina joku syy.Mutta totuus on ettei kukaan sitä viinaa väkisin niiden kurkkuun kaada.
Oma mies jopa yritti joskus hekeutua pois sen kaveri porukoista kun ne kuulema yllytti sitä juomaan.Sillon juominen väheni,mutta nyt se on taas aivan sama sille ja jopa mullekin nykyään.Sil on kavereita ikävä ja mulla kolme lasta hoidettavana niin en jaksa vahtia äijää koko ajan enää.Tunteet kuolee pikku hiljaa.Ansaitaan parempaa!
mukana sopassa nimeltä alkoholiongelma. usko pois vaan. se että mahdollistat toisen juomisen hyysäämällä ja jäämällä kotiin ja uskomalla toisen valheita - elät jo itse siinä samassa keitoksessa melko syvällä. todennäköisesti ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin lähteä, koska SINÄ ET PYSTY, ET MITENKÄÄN muuttamaan toista mieleiseksesi- siihen pystyy vain ja ainoastaan mies itse! Sinä et pysty auttamaan kuin ehkä lähtemällä itse pois- ettet joutuisi syvemmälle siihen mihin hän sinua vetää- halusitpa tai et.
Voit hakea itse myös apua tilanteeseen muilta tahoilta - voit ehkä olla edelleen yhdessä tapauksen kanssa? jos esim tapaamiset sujuu ilman alkoa tai sitten katkaista välit kokonaan ja sanoa tää on sun parhaakses ja katsotaan seurustelua uudelleen sitten kun olet päässyt kokonaan kuiville.
On se vitun vaikeeta naisilla ymmärtää että juoppo ukko ei ikinä muutu. Piste. Kuinka helvetin tyhmä pitää olla että jaksaa moisessa suhteessa?? Luuletko ukkos oleen siellä kapakassa vaan.. se kuule panee jo toista naista näillä reissuillaan... Pistä kamat kasaan ja heti.. niin säästät vielä ihmisyyden rippeet itselläsi.. Onnea valitsemallasi tiellä.. tosiaan...