Onkohan tää joku oirehtiva alkava kolmenkympinkriisi...Hatuttaa, kun mitään ei tapahdu ja hatuttaa ne mitkä on tapahtunu (eli eipä paljoo mitään mielenkiintoista). Olo onku tulisilla hiilillä...alkais jo tää elämä...haluis kaikenlaista mut ei tiedä kuitenkaan oikeen et mitä :) ;) Ihan sellanen teinimäinen "antaa tulla turpaan vaan, ei jaksa just nyt paljoo välittää, ku on muutaki ajateltavaa".
En tiiä, huomasin vaan et miten vatun tylsää mun elämä onkaan taas :) Kesä ja kärpäsetkin...juujuu jeejee :/
Onks tää kolmekymppistä? Eipä oo ennen ollu tällästä. Onkos jollain jaettavia kokemuksia kolmenkympin molemminpuolin? Olen muistanut ottaa kaikki iltalääkkeeni ;)
En tiiä, huomasin vaan et miten vatun tylsää mun elämä onkaan taas :) Kesä ja kärpäsetkin...juujuu jeejee :/
Onks tää kolmekymppistä? Eipä oo ennen ollu tällästä. Onkos jollain jaettavia kokemuksia kolmenkympin molemminpuolin? Olen muistanut ottaa kaikki iltalääkkeeni ;)
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mutta se on ohimenevää... sen jälkeen olo on ihan sama kuin sitä ennenkin, mitään henkisen kasvun pyrähdystä ei siis tarvitse pelätä.
Jaa et ei oo pelkoo, että muuttuis fiksummaksi ja filmaattisemmaksi, noo mut ihan lohduttavaa kuulla et olo palautuu normaaliksi taas.
Irti nettiriippuvuudesta ja ulos elämään.
Sehän täs onki, ku en oo ees ollu tääl vähään aikaan. Ulkoelämäs tuon levottomuuden vasta huomaaki.
Pääasiassa sitä kiroilee sitä mennyttä elämää. Miksi en tehnyt asioita toisin ja miksi en tehnyt yhtään mitään. Nyt kolemkymppisenä sitä toivoo olevansa taas parikymppinen.
Vähä tuttua toi, et ehkä olis kiva päästä vaikka esim. pariks viikoks elään parikymppisen elämää vielä. Vaiks oli siinäkin iässä (20v) omat hyvät ja huonot puolensa. Toisaalta on kyl kivampaa olla 27v kuin parikymppinen, ihan kiva ikä tää kuitenki on :)
Vielä? Hah. Kolmekymppisillä on hauskempaa kuin parikymppisillä - on enemmän mahdollisuuksia ja tilaisuuksia. Kakskymppisillä on yleensä aina taskut tyhjät ja ilo revitään sitten sieltä, mihin sattuu pääsemään... seuraakaan ei juuri voinut valita, kun kaikki liikkuivat typeränä keskenään vihamielisenä massana. Paras aika on edessä, ei takana.
Ne tykkää just tuollaisista n. 30v. naisista, jotka eivät tiedä, mitä haluavat. Saat siinä samalla nuorta kollia.
Niitä pörrää joskus jonku verran, niit parikymppisiä, olen ollut sivusilmällä huomaavinani. En oo vielä kuitenkaan ihan niin epätoivoinen tai nuoruudenkaipuussa :)
Sattuneesta syystä naisten elämän pitäisi aina olla menossa johonkin. Jos se kelluu paikallaan, naiset ahdistuvat. Kuitenkin kynnys tehdä asialle tuntuu olevan kovin korkealla. Miksei sitten elettäisi elämää niin, että se tuntuu joltain? Harvahan katuu elettyä elämäänsä, elämätöntä sitäkin useampi.
Jos ajattelen omaa elämääni 20-30 välillä, niin sitähän ehti vaikka mitä. Käydä intin, muuttaa kotoa, asua avoliitossa, opiskella, olla useammassakin työpaikassa, olla työttömänä, muuttaa ulkomaille, mennä naimisiin, matkustella ympäri maailmaa jne...
Kun tulevaisuuskin on täynnä täyttymättömiä haaveita ja hinku niiden toteuttamiseen on kova, niin ei ole tylsää eikä käy aika pitkäksi.
Ottaen huomioon, ettei minulla edes puskastahuutelijoiden mukaan ole elämää. Millainenkohan maailmanlopun meininki on niillä, joilla on jopa elämä?
> Hatuttaa, kun mitään ei tapahdu ja hatuttaa ne
> mitkä on tapahtunu
Niin. Tää on tätä, valitettavasti.
En ole keksinyt ulospääsyä enkä keksi.
Mulla on vähän sama juttu meneillään. Opiskelutie alkaa olla loppuun käyty, niin tulee väkisinkin semmonen fiilis, et tässäkö tää nyt oli. Eikä oo hajuakaan miten tästä eteenpäin.
Kauhea stressi työ- ja muista kuvioista vaikka välillä tekis vain mieli luovuttaa ja jäädä sängyn pohjalle makoilemaan.
kaikki yhdistettynä vielä siihen toiveeseen, että "perskeles olis tää koulu ny loppu mahd. nopeesti". Et haluu kiirehtiä, mut kuitenki haluu tehdä sen hitaasti/harkiten :) Onneks noita duunikuvioita on tullu harjoteltua täs jo jonnin verran.
tsemppiä sinne! Kyl se siitä suttaantuu aina jotenki :)
" Jotkut sanovat, että kirsikat puhkeavat kukkaan sadantenaviidentenäkymmenentenä päivänä talvipäivänseisauksesta, toisten mukaan se tapahtuu seitsemäntenä päivänä kevätpäiväntasauksesta. Lähinnä oikein on kuitenkin seitsemäskymmenesviides päivä uudestavuodesta."
Olen kuullut että nainen on parhaimmillaan nelikymppisenä. Siis jos ajatellaan naisen elämää naisen itsensä mielestä, ei siis miesten mielestä... Parhaat vuodet ovat siis edessäpäin.
voisi laajentaa silleen, että ihminen on aina parhaimmillaan tulevaisuudessa? Et mennyt oli hyvää, nytkin on hyvää, mutta vieläkin parempaa on luvassa. Jotenkin se tuntuis mukavalta ajatella niin itsestä kuin myös mahdollisesta kumppanista - ja myös monista muistakin.
Rauhoitu. Kyllä se kuolema sit korjaa...