Onko kenenkään parisuhde alkanut 17-18 -vuotiaana ja kestänyt pitkän aikaa onnellisena? Tai ehkä läpi elämän? Onko sellaista enää olemassa?
Parisuhde nuorena
alkanut..?
121162
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olin 15 ja mieheni 18 kun tapasimme, yhteistä matkaa tallattu kohta 19 vuotta, naimisissa yli 10 vuotta ja lapsia useampi, oma talo ja onnellinen elämä. Ei tarvetta muutoksiin...
olin 17-vuotias kun tavattiin, takana 10 vuotta, onko se sitten pitkä aika siitä en tiedä, toivottavasti tulee vielä kymmeniä vuosia lisää.
Äitini oli täyttämässä 15 v. ja isä oli 18v. kun he alkoivat seurustelemaan. Nyt viime vuonna heille tuli 20-vuotta avioliittoa täyteen.
Olin 17 kun tavattiin mieheni kanssa tai oikeastaan kai pitäisi sanoa ex-puolison kanssa.
Ei välttämättä kestä kun nuorena on monella oma identiteetti hakusessa eikä oikein ymmärrä vielä parisuhteiden päälle.Monet nuorena aloittaneet myös huomaavat myöhemmin kiinnostusta muihin ja pettävät.Tietenkin sitä voi olla siinä vaiheessa vaikea erota monestakin syystä.voi onnistua tai sitten ei.
ite aloin seurusteleen 19.vuotiaana ja edelleen olen saman äijän körilään kanssa ollut jo kohta 20.vuotta.eikä tulis mieleenkään vaihtaa sitä toiseen on sen verran lutunen tää mun ukko...
Ovatko nuorena avioituneet/pariutuneet miehet vielä onnellisia liitossaan?
Miksi kysyt onko miehet onnellisia? Entäs naiset? Koko ajan ei voi olla onnellinen, huonojakin hetkiä on. Mies sanoo olevansa onnellinen, olen kysynyt. Miksi pitkässä parisuhteessa miehen pitäisi olla onneton? On ylä-ja alamäkiä, hyviä ja huonoja kausia, riippu ihmisestä miten asiansa hoitaa. Onnellisia hetkiä kaikille pariskunnille, nauttikaa keväästä yhdessä.
Suhteemme alkoi kun olin 14 vuotias, mies 17. Edelleen yhdessä ollaan, 7,5 vuotta. Viime kesänä kihlauduttiin, häitä suunnitellaan ehkä sitten 10 tai 14 vuoden kohdille ;).. eli ihan rauhassa edetään ja onnellisia ollaan.
Anna asioiden mennä vain omalla painollaan, suhteen kannalta iällä ei mielestäni olen niin suurta merkitystä, kysymys on siitä kuinka valmiita ja kypsiä olette tahoillanne vakituiseen suhteeseen.
Toisinaan tulee hetkiä jolloin miettiin "mistä on jäänyt paitsi, tai mitä on jäänyt kokematta", mutta kai sitä jokainen iästä riippumatta ajoittain kyseenalaistaa suhdettaan jossain määrin, etenkin nuorena tai ollessaan epävarma itsestään. Päivääkään en vaihtaisi pois, ja kokenut olen niin paljon enemmän ja parempaa kuin voisin kuvitellakaan irtosuhteilta tai muiltas säädöiltä saavani. Turvallisuus ja tuntemus on kuitenkin top 10 seksissä, luottamuksessa, suhteessa.. Ja mitä tuohon "kokemisenkaipuuseen" tulee niin hyvässä parisuhteessakin voi kokeilla kaikenlaista yhteisellä sopimuksella tahoillaan tai yhdessä.
Toivottavasti suhteesi toimii, ja jollei toimi niin et siinä menetä yhtään sen enempää kuin 10 vuoden päästäkään:)
olen myös alkanut seurustelemaan (18 vuotiaana), ja tosi pian myös muutettiin yhteen. mieheni on joitakin vuosia vanhempi. 10 v ollaan oltu yhdessä.
onnellisuudesta en sitten niin tiedä:-( itse kyllä olin aivan kokematon, ja keskeneräinen silloin... ja vaikeuksia kyllä on alkanut yhteiseloon tulemaan. jopa muut miehet alkaneet kiinnostaa...
mutta en haluaisi vielä heittää pyyhettä kehään, on vielä kuitenkin jonkinlainen toivo josko saisimme suhteemme paremmaksi.
mutta varmaan riippuu ihan ihmisestä, kestääkö nuorena solmittu suhde.(omassa tuttavapiirissä en valitettavasti tunne ketään, jotka olisivat onnellisia nuoruudenrakkauden kanssa. ovat joko eronneet, tai enemmän tai vähemmän onnettomia...)
mutta toiset on jo 18 vuotiaana paljon kypsempiä kuin toiset, ja tietävät mitä haluaa.. itse lukeudun kyllä niihin myöhään kypsyneisiin.
Isoäitini ja isoisäni 14 20, yhdessä 54 vuotta.
Äitini ja isäni 16 18, yhdessä 31 vuotta.
Minä ja avomieheni 14 23, yhdessä 7 vuotta.
Kaveri ja hänen avomiehensä 16 16, yhdessä 8 vuotta.
Toinen kaveri ja hänen aviomiehensä, 18 28, yhdessä 11 vuotta.
Joku aina lyttää nuo vanhempien ja isovanhempien esimerkit, että "aika oli silloin sellainen". Niin olikin. Mutta viidenkymmenen vuoden tai koko elämän esimerkkejä ei parikymppisistä sattuneesta syystä löydy =) Jostain meidänkin on aloitettava!
Ja varmuuden vuoksi (kokemukseen pohjaten): en kuulu yhteenkään uskonlahkoon, suhteemme ei ole kenenkään muun valinta kuin meidän, en tehnyt valintaani kapinoidakseni, en ole hyväksikäytetty, harhaanjohdettu tai alistettu. Olen onnellinen =)
eikä loppua näy. Lapsiakin jo muutamia. kyllä se nykyäivänä on mahdollista, kun parisuhde on kunnossta niin miksi ei?!
Olin 15 v ja mieheni 18 v kun aloimme seurustella, joulukuussa tulee 39 vuotta täyteen yhteistä taivalta. Ei ole kertaakaan käynyt mielessä miehen vaihto. Olemme kasvattaneet ja kouluttaneet kaksi lasta, jotka ovat lentäneet jo pois kotoa. Miestä ei pidä ottaa itsestään selvänä tapauksena vaan suhteen eteen on tehtävä töitä. Pitää puhaltaa yhteen hiileen, antaa tilaa toiselle ja muistaa kiittää kun sen aika on. Seksi on hyvin tärkeä osa hyvää oloa, nyt siitä osaa nauttia. Viime viikolla mieheni sanoi minulle, että hän ei kyllästy minuun ikinä, se lämmitti mieltä. Täytyy vain hoitaa asiat niin hyvin, että avioliitto pelaa. Minusta naisen tulee huolehtia itsestään, olla siisti ja
huoliteltu, niin myös miehen, yhdessä olemme vahvoja.