Tossa aiempana jossain keskustelujonossa oli hieno kommentti siitä miten *pettäjät* usein selittelevät tekoaan suurilla tunteilla, aivan kuin *petetyillä ja uskollisilla* niitä ei olisi.
Oman avioliittoni tarina oli myös se tavallinen, mentiin nuorina naimisiin suuresta rakkaudentunteesta, me ei ikinä erota.Niin se vaan meni, se rakkauskin hiipui arjen alle, suuriakin murheita koettiin. Ne huolet ja ongelmat sitten ajoivat exäni hakemaan stressiinsä helpotusta sellaisen kanssa, jonka seurassa ei jatkuvasti tule mieleen päällä olevat taloudelliset paineet. Minä yritin olla lisäämättä niitä huolia yrittämällä auttaa parhaani mukaan, ja lohduttaa myös mutta eihän se oman tutun vaimon antama apu riitä, siis tässä minun tapauksessani. Se on liian pitkä tarina kerrottavaksi. Mutta sen voin vakuuttaa että ei sillä *kakkosella* takuuvarmasti voinut, eikä ole vieläkään tietoa siitä millaisia tunteita me ex-mieheni kanssa käytiin läpi.
miehelläni ja hänen naisystävällään oli 10 v kestänyt suhde, taisi välillä olla katkollakin, mutta nyt onni kukoistaa, siis he vihdoin saivat toisensa. Olen oppinut hyväksymään sen että mieheni on täydellisesti muuttunut, niin näyttää päällisin puolin. Se on vaan niin että niin pitkän avioliiton jälkeen tiedän asioita, joita ei uusi morsian takuuvarmasti tiedä ,kaikesta päätellen. Ennenpitkää niiden paljastuminen ehkä kaataa heidänkin liittonsa, mutta en ole niin katkera että jaksaisin siitä välittää, siis iloita, niinhän se yleensä rehellisesti sanoen menee, vain yli-ihminen pystyy iloitsemaan entisen puolisonsa onnesta aidosti.
No, pääasia tässä kirjoituksessani on vaan se, että jos tätä nyt joku ns *kakkonen* lukee, niin hänenkin kannattaisi uhrata pari ajatusta seuraavalle : Jos olet tilanteessa, että odottelet varatun rakastettusi tekevän eropäätöksensä,niin et ole niin kaikkivoipa että pystyisit parantamaan hänen vammojaan ,hänen ikäväänsä,kaikkea. Se ihminen kantaa ajatuksissaan suurta taakkaa, ajatuksia,muistoja. *Menneisyyden vankeja* on monella entisellä *kakkosella* kainalossaan. Enpä tiedä, itse olen vielä yksin, mutta se suurin haaveeni on vielä kerran kokea jotain jonkun kanssa, joka on henkisestikin myös minun seurassani.
Oman avioliittoni tarina oli myös se tavallinen, mentiin nuorina naimisiin suuresta rakkaudentunteesta, me ei ikinä erota.Niin se vaan meni, se rakkauskin hiipui arjen alle, suuriakin murheita koettiin. Ne huolet ja ongelmat sitten ajoivat exäni hakemaan stressiinsä helpotusta sellaisen kanssa, jonka seurassa ei jatkuvasti tule mieleen päällä olevat taloudelliset paineet. Minä yritin olla lisäämättä niitä huolia yrittämällä auttaa parhaani mukaan, ja lohduttaa myös mutta eihän se oman tutun vaimon antama apu riitä, siis tässä minun tapauksessani. Se on liian pitkä tarina kerrottavaksi. Mutta sen voin vakuuttaa että ei sillä *kakkosella* takuuvarmasti voinut, eikä ole vieläkään tietoa siitä millaisia tunteita me ex-mieheni kanssa käytiin läpi.
miehelläni ja hänen naisystävällään oli 10 v kestänyt suhde, taisi välillä olla katkollakin, mutta nyt onni kukoistaa, siis he vihdoin saivat toisensa. Olen oppinut hyväksymään sen että mieheni on täydellisesti muuttunut, niin näyttää päällisin puolin. Se on vaan niin että niin pitkän avioliiton jälkeen tiedän asioita, joita ei uusi morsian takuuvarmasti tiedä ,kaikesta päätellen. Ennenpitkää niiden paljastuminen ehkä kaataa heidänkin liittonsa, mutta en ole niin katkera että jaksaisin siitä välittää, siis iloita, niinhän se yleensä rehellisesti sanoen menee, vain yli-ihminen pystyy iloitsemaan entisen puolisonsa onnesta aidosti.
No, pääasia tässä kirjoituksessani on vaan se, että jos tätä nyt joku ns *kakkonen* lukee, niin hänenkin kannattaisi uhrata pari ajatusta seuraavalle : Jos olet tilanteessa, että odottelet varatun rakastettusi tekevän eropäätöksensä,niin et ole niin kaikkivoipa että pystyisit parantamaan hänen vammojaan ,hänen ikäväänsä,kaikkea. Se ihminen kantaa ajatuksissaan suurta taakkaa, ajatuksia,muistoja. *Menneisyyden vankeja* on monella entisellä *kakkosella* kainalossaan. Enpä tiedä, itse olen vielä yksin, mutta se suurin haaveeni on vielä kerran kokea jotain jonkun kanssa, joka on henkisestikin myös minun seurassani.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.