Kerron teille avioliittomme henkisestä perustuksesta. No mistä,
Että olen päättänyt sitoutua liittoomme niin että haluan rakastaa vaimoani iankaikkisesti.
Tarkoitin sillä sitä että rakkauteni häntä kohtaan tulee kestämään kuolinpäivään- ja senkin jälkeen (koska kristittynä uskon myös iankaikkiseen elämään).
Kun sanoin näin, tarkoitin sitä että mitä sanoin on vakaa tahdon päätös, eikä vaihtuva tunne-tilasta riippuva asia. Muuten olen kyllä häneen tänäänkin tunteissakin ihan plääh lätkässä
Olen myös päättänyt olla hänelle yksin uskollinen ja olen päättänyt rakastaa häntä hyvinä päivinä, kuin vastamäessä.
Tiedän että jos tässä asiassa olen vilpillinen ja epärehellinen- voin olla varma että avioliittomme onnen kestävyys on tuhoon tuomittu.
Olen myös päättänyt sitoutua anteeksiantamiseen ja anteeksipyytämiseen, jos jotain tulee väärin tehdyksi, tai sanotuksi. Viljelemme runsaasti anteeksiannon ihanaa hedelmää tarpeen tulle.
Tähän samaan olemme myös molemmat, minä ja vaimoni sitoutuneet ( tehneet siitä päätöksen)
Avioliittomme on nykyään hyvin onnellinen. Sängyssäkin menee mukavasti.
Pyrin ja pyrimme tekemään tekemään työtä koko ajan sen hyväksi,
että toteutamme sitä mihin olemme sitoutuneet.
Kerron tämän muillekkin siksi, että kannattaa sanoa aviokumppanille että haluaa olla liitossa vilpitön ja haluaa puhtaasti rakastaa yksin häntä.
Se tuo suuren turvallisuuden suhteeseen.
Sen kuuleminen poistaa suuren määrän pelkoja ja turhia luuloja.
Viha ja katkeruus myös poistuu, kun voi antaa ja pyytää anteeksi.
Yksi suuri syy esim.perheväkivaltaan on se että ollaan mustasukkaisia.
Mutta sekin häviää, kun tietää kumppaninsa ajatukset turvalliseksi ja toiseen voi kuitenkin aina luottaa.
Meillä joskus asiat riitelee, mutta turvallisessa parisuhteessa on turvallista olla myös eri mieltä.
Mutta kuitenkin loppujen lopuksi me kumpikin halutaan sovitella ja joustaa, sekä vetää yhtä köyttä, ja samaan suuntaan.
Että olen päättänyt sitoutua liittoomme niin että haluan rakastaa vaimoani iankaikkisesti.
Tarkoitin sillä sitä että rakkauteni häntä kohtaan tulee kestämään kuolinpäivään- ja senkin jälkeen (koska kristittynä uskon myös iankaikkiseen elämään).
Kun sanoin näin, tarkoitin sitä että mitä sanoin on vakaa tahdon päätös, eikä vaihtuva tunne-tilasta riippuva asia. Muuten olen kyllä häneen tänäänkin tunteissakin ihan plääh lätkässä
Olen myös päättänyt olla hänelle yksin uskollinen ja olen päättänyt rakastaa häntä hyvinä päivinä, kuin vastamäessä.
Tiedän että jos tässä asiassa olen vilpillinen ja epärehellinen- voin olla varma että avioliittomme onnen kestävyys on tuhoon tuomittu.
Olen myös päättänyt sitoutua anteeksiantamiseen ja anteeksipyytämiseen, jos jotain tulee väärin tehdyksi, tai sanotuksi. Viljelemme runsaasti anteeksiannon ihanaa hedelmää tarpeen tulle.
Tähän samaan olemme myös molemmat, minä ja vaimoni sitoutuneet ( tehneet siitä päätöksen)
Avioliittomme on nykyään hyvin onnellinen. Sängyssäkin menee mukavasti.
Pyrin ja pyrimme tekemään tekemään työtä koko ajan sen hyväksi,
että toteutamme sitä mihin olemme sitoutuneet.
Kerron tämän muillekkin siksi, että kannattaa sanoa aviokumppanille että haluaa olla liitossa vilpitön ja haluaa puhtaasti rakastaa yksin häntä.
Se tuo suuren turvallisuuden suhteeseen.
Sen kuuleminen poistaa suuren määrän pelkoja ja turhia luuloja.
Viha ja katkeruus myös poistuu, kun voi antaa ja pyytää anteeksi.
Yksi suuri syy esim.perheväkivaltaan on se että ollaan mustasukkaisia.
Mutta sekin häviää, kun tietää kumppaninsa ajatukset turvalliseksi ja toiseen voi kuitenkin aina luottaa.
Meillä joskus asiat riitelee, mutta turvallisessa parisuhteessa on turvallista olla myös eri mieltä.
Mutta kuitenkin loppujen lopuksi me kumpikin halutaan sovitella ja joustaa, sekä vetää yhtä köyttä, ja samaan suuntaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tietoinen yhteen hiileen puhaltaminen on se avain, se tahto rakastaa, ei se rakkaus yksin. Ja sen tahdon ääneen ilmaiseminen...
Avioliitto ja perhe on kahden tai useamman ihmisen yhteinen projekti, jossa ei pitäisi olla "sun" ja "mun" van aina "meidän". Yhteinen yritys jonka eteen molemmat tekevät voitavansa.
***
teitenkin, mutta ei kannata hermostua, jos jossakin elämän vaiheessa periaatteet joutuvat koetukselle!
Jos hakee täydellisyyttä, pettymyskin voi olla hirveä - voi näet kaikesta huolimatta joskus löytää itsensä mitä kummallisemmista tilanteista.
Voi jopa huomata olevansa uskoton, vaikkei teoissa, niin ajatuksissa ainakin...Silloin on hyvä muistaa, että avioliittolupaus on TAHTOMISTA!
Luulisin, että avioliittoon menevät haluaisivat kaiken jatkuvan "kunnes kuolema teidät erottaa", mutta elämässä tapahtuu merkillisä asioita.
Kristitty ei turvaakaan itseensä eikä niinkään siihen, mitä hän itse voi, vaan voi jättää turvallisin mielin elämänsä suurempiin käsiin - ei se tietenkään poista minnekään ponnisteluja avio-onnen säilyttämiseksi.
Kuitenkin jos joskus tulee vastaan epämiellyttäviä totuuksia omasta itsestä ja omien periaatteiden kestävyydestä, ei tarvitse joutua ojasta allikkoon, vaan voi nousta ylös ja jatkaa matkaa. Anteeksianto on tärkeää ja anteeksi pyytäminen myös, niin kuin aloittaja sanoi...
Olen itse pettynyt itseeni pahemman kerran huomattuani, että olen korviani myöten rakastunut toisen ihmisen puolisoon. Sitä kesti jonkun vuoden - ei se mihinkään fyysiseen suhteeseen johtanut, mutta kyllä se vei voimia ja rasitti perhe-elämää hirveästi.
Ja kaikki tämä aivan kuin yllättäen, vaikka avioliittomme oli rukouksella aloitettu ja uskoin lujasti sen jatkuvuuteen...
Tuo välivaihe on nyt muisto vain, mutta se antoi terveellisen opetuksen minulle, joka en olisi sellaista ikinä itsestäni uskonut.
Parisuhdetta täytyisi todella hoitaa. Aina se ei onnistu, jos toinen ei ole samaa mieltä eikä tunne tarvitsevansa mitään ja silloin voi vahinko tapahtua.
Siksipä kannattaa tehdä sen eteen työtä!
Onnea vain jatkossakin elämäänne!
käytäntöön sovellettuna "avioliiton hoitaminen"? Se kuulostaa niin raskaalta ja työläältä työmaalta. En ihan tarkkaan ymmärrä tätä vimmaa kehottaa kuokkimaan avioliittonsa perunapeltoa. Sori. Kyseessä on kuitenkin ihmissuhde eikä mikään pistesuoritus.
Ap:ltä tekisi mieleni kysyä, että kuinka pitkä avioliitto hänellä on takanaan. Itse noudatan päivä kerrallaan -elämäntyyliä, enkä halua tehdä mitään elämänkestäviä etukäteissuunnitelmia. Vaikka itsestäni olisinkin varma, mikä takaa toisen ihmisen tai olosuhteiden yllättävät käänteet.
Ei suhde itsestään hyvänä pysy. Että sitä pitää
hoitaa. Työlästä se joskus onkin mutta sen
arvoista.
tuntuu työläältä. Se sisältää "työn", joka mielletään velvollisuudeksi ja taakaksi.
Jos ajateltaisiin, että "hoitaminen" olisi kaiken kiireen keskellä yhdessä vietettyä aikaa esimerkiksi. Siitä ei ole pulaa avioliiton alkuaikoina, mutta kun vuodet ja vuosikymmenet jo vierähtävät, arki alkaa viedä mukanaan, varsinkin jos on lapsia... Siinä mylläkässä ei jouda paljon ajattelemaankaan itse avioliittoa. Elämästä tulee helposti vain rutiinia ja keskustelunaiheet pyörivät lasten ympärillä.
Jos joskus siitä lähtee sitten lomalle tai jotain ja yrittää unohtaa työt ja lapsetkin vähäksi aikaa, muistuvat mieleen syyt, miksi yleensä ollaan yhdessä.
Monet asiat tuntuvat helposti itsestäänselviltä ja sekin turruttaa! Itse olen ehdottanut avioliittoleiriä miehelleni, mutta hän ei ole ajatuksesta välittänyt. Matkailemme sitten aina jossakin, ei tarvitse kauas mennä, kunhan ympäristö vaihtuu ja kotoiset asiat vähäksi aikaa unohtuvat.
että mitä se "hoitaminen" on? Onko se jotain erityisiä tomenpiteitä, vai mitä sillä tarkoitetaan. Minulle tämä parisuhteen hoitamis -retoriikka on jäänyt hiukan hämäräksi. Kuulen siitä jatkuvasti monesta tuutista, mutta olen alkanut epäillä sen olevan pelkkää sanahelinää. En usko olevani ainoa, joka ei ihan loppuun asti ymmärrä mitä tuo termi pitää sisällään.
Monet parit alkaa tiedotusvälineitten innostamina kokeilla kaikenlaista siinä sen kummemmin onnistumatta. Hyvä asia vesittyy keinotekoisella yrittämisellä.
Täytyy sanoa, että teillä on ymmärretty kaiken perusta. Olen aivan varma, että liittonne tulee kestämään ja rakkautenne kehittymään ja syvenemään joka päivä. =)
Juuri tällaisia viestejä ja tarinoita tämä maailma kaipaa lisää!
Onnea valitsemallenne yhteiselle tielle!
Aivan fantastista, tuollainen onni on Jumalan siunausta. Itsekin olen uskova, ja toivoisin saavani uskollisen ja hartaan miehen, joka päättäisi rakastaa minua ykkösnaisenaan koko elämän - vastamäistä huolimatta -, ja jota minäkin saisin ikuisesti rakastaa tahdostani, sydämestäni ja kehostani.
Lisäisin vielä toisenkin asian, joka toimii meidän liitossa. Se että olemme pyrkineet avoimuuteen.
Vaimoni on joskus sanonut minusta, että olen hänen paras ystävänsä. Tuntuu kyllä uskomattomalta. Mutta se on mahdollista.
Ovatko sitten hyvät miehet Suomesta lopussa.
En oikein usko. Mutta henkisiin arvoihin kannattaa satsata. Miehen mitta on muutakin kuin jalkoväli ja mersu.
Tarkoitan että mies voi antaa sijaa elämässään kaikelle hyvälle, tarkoitan tällä uskollisuutta, hyvyyttä, ystävällisyyttä, rakkautta (ovat muuten raamatussa Hengen hedelmiä, joita Jumala saa aikaan ihmisessä) ja että mies uskaltaa rohkeasti tuoda valoon sisimmän ikävät tunteet, kuten kateus, viha,mustasukkaisuus ym. ja sitten myös se , että haluaa parantua näistä elämää tuhoavista tunteista.
Keskustelemme joskus hyvinkin avoimesti vaikka sellaisistakin asioista että olen hänelle kateellinen. Ja vaimoni lohduttaa minua, että ei sellaiseen ole syytä. Ja näin tehden on helpompi ja vapaampi elää suhteessa ja kasvaa keskinäisessä ymmärtämisessä.
Voidaan parhaassa tapauksessa olla toistemme sielunhoitajia.
Toivon sinulle, että löydät elämäsi miehen.
Sellainen on minun mielestä mies, joka todella haluaa rehellisesti vaeltaa Jumalan hengen johdatuksessa. Kyllä niitä miehiä on olemassa.
Mutta kannattaa myös varoa susia lammasten vaatteissa.
Kovasti onnea teille tulevaisuuteen!!!!