annan aikaa soittaa, kirjoittaa takaisin tai vastata viestiin. Vain kolme päivää. En enempää.
En hyväksy itselleni tilannetta että nainen vertailee minua toisiin. Ei sähköpostin eikä treffin perusteella. Se on joko kyllä tai ei. Jos jäisin yli viikoksi odottamaan vastausta, olisi nainen jo voinut treffailla vaikka puolta pitäjää, ja miettii villisti minkä nyt sitten valitsisi. Ei näin.
En hyväksy itselleni tilannetta että nainen vertailee minua toisiin. Ei sähköpostin eikä treffin perusteella. Se on joko kyllä tai ei. Jos jäisin yli viikoksi odottamaan vastausta, olisi nainen jo voinut treffailla vaikka puolta pitäjää, ja miettii villisti minkä nyt sitten valitsisi. Ei näin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Aika lapsellinen ja primitiivinen tämä asenteesi. Syvempi psykologinen tarkastelu nostaa esiin heikon itsetuntosi. Oletko itse siitä tietoinen?
kovin intensiivisesti. Esim. itselläni on nyt tällainen tilanne. Toisaalta olen kyllä ilmoittanut vastapuolelle asiasta, niin että ehkä on vähän eri juttu.
Monen kanssa kirjoittelusta: eiköhän nettideittailussa ole juuri se idea, että muutamien kanssa ensin vaihdetaan viestejä ja sitten mahdollisesti tavataan se sopivimmalta tuntuva/sopivimmilta tuntuvat. Ja vertailun kohteena oleminen valitettavasti vain kuuluu tähän kuvioon eikä mielestäni siinä ole mitään pahaa. Jos tapaamisten kautta löytyy livenäkin kiinnostava henkilö, niin sitten voisi (ja mielestäni ehkä pitäisikin) keskittyä vain siihen yhteen... Tuntuu, että olisi vähän hölmöäkin viestitellä vain yhden kanssa, täällä kun tuppaa noita "katoamisia" tapahtumaan.
Olin itsekin alun perin Treffeillä samoin ajatuksin liikkeellä kuin mitä ketjun aloittaja. Päätin kuitenkin muuttaa parin pettymyksen jälkeen asennetta. Kieltämättä oli kurjaa huomata, mikä on ns. pelin henki yleensä niissä ideaaleimmissakin tapauksissa (sekoilijat yms. ovat sitten vielä asia erikseen).
Joka tapauksessa tulin siihen tulokseen, että nettideitttejä ei kannata ottaa kovin "vakavasti", vaikka tositarkoituksella liikenteessä olisin. Itse alun perin otin ja muutenkin odotukset olivat liian suuret, joten siksi tuli noita pettymyksiäkin. Kaikista pettymyksistä huolimatta uskon silti, että netistä voi löytyä ihan hyviäkin tyyppejä, joten itse en ole ainakaan vielä luovuttanut.
jollei aika riitä viestittelyyn, niin miten se sitten voi riittää ihmissuhteen pyörittelyyn?
Miten kauan sitten pitäisi jäädä arpomaan että kiinnostaako sitä nyt sitten vai ei?
(tai oikeastaan oli) tilanne, vain muutamia viikkoja kestävä. Ainahan sitä elämässä on välillä kiireempiä aikoja ja voi sattuakin jotain yllätyksellistä. Eiköhän tuo ole ihan normaalia elämänmenoa.
Muutenkin olen itse aika hidas kirjoittelija, joten välttämättä tuo kolmen päivän varoaika ei riittäisi normaalissakaan tilanteessa. Ja jos vastapuolella olisi tyyppi, joka ilmoittaisi, että odottaa niitä vastauksia muutaman päivän sisällä tai muuten loppuu kirjoittelu (tai muuta vastaavaa; anteeksi kärjistys...), niin luultavasti menisi mielenkiinto heti. Saahan ihmisellä muutakin elämää olla kuin netti ja jotkut vaan oikeasti ovat sellaisia, että joutuvat miettimään ja hauduttelemaan viestejä vähän pidemmän aikaan. Joskus ei vaan ole sitä kirjoittelufiilistä eikä "tuntemattomalle" ihmiselle kirjoittelu ole kaikille helppoa, jos ei muutenkaan ole tottunut paljoa kirjoittelemaan.
ootan ite et se tapaamani äijä ottas yhteyttä mut eipä näy ottavan kenties löysi
uuden hameen:-)))...........
ketä kiinnostaa enemmän. Minua alkaa toden teolla kiinnostamaan kun tiedän että nainen on suht täyspäinen (selviää viimeistään treffeillä), ja että se ottaa suhteentaimenen tosissaan, eikä tee siitä mitään roolipeliä: "mies tekee aloitteen, mies tarjoaa, mies soittaa treffin jälkeen".
Parahin Jean-L, onko mieleesi juolahtanut, ettei nainen ehkä aio päättää "kyllä tai ei" yhtäkkiä, tarkemmin ja pitemmällä aikavälillä tutustumatta ja asiaa mielessään pyörittelemättä, antamatta ajan kulua?
Vai kuulumattomuusko ei mielestäsi ole itsessään se ongelma, vaan se, että nainenhan on voinut sillä aikaa deittailla MUITA? ("puolta pitäjää"...) Hohhoh...useimmat täällä kirjoittelevat useammalle ihmiselle kerrallaan, ja jos se häiritsee, nettideittailu ei ehkä ole paras vaihtoehto.
Ja ajan antaminen PARISUHTEELLE on eri asia kuin nettideittailu. Jokaisella meistä on oma elämänsä eikä kukaan selväpäinen halua järjestellä elämäänsä sen mukaan, että voi parhaiten omistautua jonkun juuri netissä tapaamaansa, lähes umpituntemattoman deittailulle!... Nettideittailussa ei ole vielä kyse mistään parisuhteesta. Jos joku niin kuvittelee, jotain on pahasti vialla.
Kuule jean,
nettideittailu toimii siten, että kirjoittelet niin monen kanssa samaan aikaan kuin vain haluat ja sitten valitset jossain vaiheessa potentiaalisimmat, joiden kanssa joko kirjoittelet enemmän tai menet treffeille. Tämä on kaikkein paras ja myös tehokkain tapa löytää seuraa. Jos et tätä hyväksy tai ymmärrä, niin nettideittailu ei ole sinulle.
Ei kyse ole pettämisestä. Pettämistä se on vasta siinä vaiheessa, jos alat tapailemaan kyseistä henkilöä vakavammin ja silti se haikailee muiden perään.
Nettideittailua ei kannata ottaa vakavasti! Vakavaksi se muuttuu sitten vasta(jos muuttuu) kun on nähnyt kasvotusten useamman kerran. Sopivan rennolla asenteella kun on liikenteessä, on myös helpompi saada kontakteja, pidempiaikaisia jutustelukumppaneita ja live-treffiseuraa.
Tuossa kirjoittaa mies, eikä nyhverö. Itseään kunnioittava mies ei tyydy jäämään "vilttiketjuun"
Viestejä tulee naisille moninkertainen määrä miehiin verrattuna. Edellytän tapaamisvaiheessa naisen osoittavan kiinnostuksensa omalla aktiivisuudella. En suostu mihinkään unelmien poikamies-tyyliseen kilpailuun, jossa nettirinsessa vertailee miehiä keskenään ja valitsee itselleen sen parhaimman. Ei perhana, jotain ryhtiä on epätoivoisimmillakin oltava! Seuraava "olen voittanut kahden hengen risteilyn, ja olen päättänyt että se olet sinä joka tulee minun kanssa sinne" löytää itsensä matkalla pois minun silmistä.