mitä vtun kulttuurieroja?

ja sen on se että hän on hyvin puhelias ja sosiaalinen, ei ujostele missään. Mutta se johtuu siitä että hänellä on terve itseluottamus.
Myös minulle on suku tärkeä, soitan äidillekkin noin 1-3 kertaa päivässä!
Hän ei juo eikä polta. Eikä puhu rivoja niinkuin suomalaiset miehet eikä tuijota telkusta urheilua ja pornoa.
Kyllä se niin vaan on että yksi hyvä ulkomaalainen mies vastaa 10 hyvää suomalaista miestä.

Kulttuurieroja...on joskus vaikea maarittaa kun esimerkiksi en tieda voinko vaittaa etta oma lapsuudenperheeni edustaa "tyypillista" suomalaista kulttuuria. Kavereiden (niin ikaan suomalaisia) perheissa ollaan tehty monia asioita eri tavalla, onhan sekin tavallaan kuin kulttuurieroa, perhekulttuurieroa Suomen sisalla? :)

Joka tapauksessa minun ja mieheni suhteessa on todellakin tullut jonkin verran tormayksia kulttuurierojen (henkilokohtaisen- tai perhekulttuurin, ei valttamatta kahden eri maan kulttuurin) vuoksi, joskaan ei koskaan niin pahasti etta olisimme eroa harkinneet eli eivat ne ole yhteista taipaletta niin haitanneet.

Mika on sitten niin erilaista? Muutama esimerkki... Miehen taikauskoisuus, joka onneksi kuitenkin pysyy kohtuuden rajoissa. Ennen naimisiinmenoa astrologi katsoi yhteensopivuutemme ja maarasi sitten haapaivan kellonaikaa myoten. Mikas siina. :) Astrologilta on tullut kysyttya myos siita, saammeko lapsia. Mies on myos luopunut kayttamastaan riipuksesta koska hanen mielestaan se aiheutti pahoja unia ja muutenkin onnettomuutta. Niinpa niin...

Lasten suhteen meilla on myos jokseenkin erilaisia ajatuksia, johtuen toki myos synnyinmaittemme erilaisesta tilanteesta. Mies on jo suunnilleen paattanyt minkalaiselle uralle aikoo lasta kannustaa ja suorastaan usuttaa. Tarvittavat rahatkin on jo saastossa, missa maassa muksu sitten aikookin opiskella. Mies myos aikoo aloittaa lapsen "koulutuksen" jo ihan pikkupienena, kolmen vanhana.

Muutenkin miehen kulttuurissa tuntuu olevan tapana olla suorastaan fanaattisen kiinnostunut lasten koulunkaynnista ja oppimisesta. Miehen sisko on palkannut lapsilleen kotiopettajia eri aineille, vaikka muksut eivat siis tarvitse tukiopetusta. Lisaopetuksen syyna on ennemminkin pitaa huipputaso ylla. Mina taas olen paljon liberaalimpi ja ajattelen etta lasten tulisi saada elaa rauhaisa ja pitka lapsuus ennen kuin lahtevat kuluttamaan koulunpenkkeja suorituspaineiden alla.

Miehelle on myos erittain tarkeaa etta perhe nukkuu samassa huoneessa (hamaan teini-ikaan saakka, mietin kauhulla?!:). Lapsia myos paapotaan eri tavalla kuin Suomessa ja pidetaan avuttomampina ja "pienempina" kuin ovatkaan. Ei tule kuuloonkaan etta vaikka kymmenvuotias olisi hetken aikaa yksin kotona. Mina itse taas olen ollut jo ekaluokkalaisena kotona yksin ja itsenaisesti jonkin aikaa ennen kuin isosiskoni tuli koulusta kotiin, joten minulle tuollainen paapominen on tynnyrissa kasvattamista.

Miehella on myoskin suhteellisen siloiset ajatukset tulevista vuosista, esimerkiksi lasten seurustelun suhteen (Meidan muksu on jarkeva, kay ensin koulun loppuun ja sitten tapaa mukavan puolison ja menee naimisiin. Sita ennen ei seurustele ollenkaan. Niin varmaan:). Mies ei myoskaan usko etta lapset koskaan juovat alkoholia tai alkavat polttamaan tupakkaa, vaikka se voisi olla hyvinkin mahdollista joskus teini-ian kuohuissa tai myohemminkin.

Kyllähän niitä kulttuurieroja on ihan varmasti joissakin suhteissa, enemmän tai vähemmän...itse en voisi elää itseeni verrattuna kovin erilaisen miehen kanssa. Olen tottunut tähän elämäntyyliini, jota on jo kolmekymmentä vuotta tässä mennyt, ja Suomessa.

Vaikka mies on kaukaa ja luulisi eroja olevan, niin eipä vaan ole. Ja se on mielettömän tärkeä juttu. Baarissa juokseminen on jopa lisääntynyt (ja tämä siis Kairossa) :-) Mistä en kyllä valita ;-)

Kulttuurieroja meilläkin on varmaan suhteen sisällä mutta ulkoisesti niitä ei juuri huomaa.
Ulkoisin kulttuuriero on se, että mies syö käsin kaikki riisiruuat (ravintolassa tietysti käyttää välineitä;D)
Sisäisistä on vaarmaan jo aiemminkin puheeksi tullut julkisten hellyydenosoituksien vaikeus.
Suurin vaikeus on varmaan monilla pareilla kielierot
(meillä se ongelma on kyllä ohi kun ei muuta puhuta kuin suomea)
Myös kaveri/sukulais suhteiden laajuus ja niiden erillaiset muodot saattavat olla alkuun varsin hämmentäviä. (esim. mies vietti aika paljon aikaa kavereita autellen ja kenestäkään tyttökaverista/vaimosta ei ole kiva jäädä kaverien varjoon (tosin sekin on parempi kuin hävitä jalkapallolle;D)). Sukulaisille pitää soittaa joka päivä ja jos olisimme bangladeshissa varmaan kaverit tulisivat yllättäen vielä kylään (nyt eivät jouda kun ovat päivät töissä;D).

Sitä en voi tietää miten suomalainen kumppani olisi vaikuttanut omaan alkoholin kulutukseeni.
Nykyinen kulutus on muutama tarjottu drinksu kerran viikkoon karaoken yhteydessä ja miehellä se on pari kaljaa viikossa (ihan riittää hälle).

Mitähän niitä muita... on vähän epäluuloisempi uusien asioiden suhteen ... mutta eikös ne kaikki miehet yleensä joissain asioissa;D

Mitän täysin kestämätöntä ei ole vielä tullut vastaan mutta aika näyttää. Mies taitaa vaan itsessään olla niin ärsyttävä toisinaan että eipä kai kulttuuria voi kaikesta syyttää.

Meillä ei ole juurikaan eroja. Naiseni kulttuuri on eurooppalaista perua, joten emme syö emmekä juo mitään kummallisuuksia. Ainoa seikka mikä ehkä on hieman erilainen on vaakamamboilu, jota harrastamme useammin kuin mihin olin suomalaisten partnereideni kanssa tottunut, mutta sehän ei ole lainkaan huono juttu.

ei niin mitään kulttuurieroja näy meidän arjessa. no se kyllä että mies viettää aikaa paljon minun kanssani ja on romanttisempi kuin suomalaiset miehet. ja jos itse olen vaikka matkoilla, mieheni odottaa minua kotona sen sijaan että ravaisi baareissa. mieheni ei juo. eikä silti ole mikään tiukkis, vaan maailman humorintajuisin ja rennoin ihminen.Se ero tosiaan on,että mieheni pitää minua kuin kukkaa kämmenellä ja olen aina etusijalla hänen elämässään.Ja minähän toki en valita..