Hei,
palstalla on paljon keskusteluja rintojen pienennyksestä. Minä lisään tarinoiden joukkoon omani.
Olin pohtinut asiaa viimeiset 10 vuotta. Ylipainoa oli noin 30 kg, mutta tiesin aiemmista laihdutuskerroistani, ettei painonpudotuksella ole vaikutusta rintojeni kokoon.
Maaliskuussa 2006 jälleen kerran keskustelin aiheesta oman gynekologini kanssa. Hän kehoitti minua ensin pudottamaan hiukan painoani ja sitten hän laittaisi minut lähetteellä plastiikkakirurgin katsottavaksi.
Heinäkuussa 2006 tilasin uuden ajan gynekologilleni, koska olin laihduttanut tuolloin 14 kg. Loput ylimääräiset lupasin hoitaa jonottaessani. Lähete lähti matkaan.
Plastiikkakirurgi tarkasti rintani 31.8.2006 ja totesi ilmeisen leikkaustarpeen. Olin innoissani, olin päässyt jonoon!
Tammikuusta 2007 alkaen soittelin aika ajoin sairaalan jonotushoitajalle ja kyselin aktiivisesti tilannetta. Jonotusajat näyttivät surkean pitkiltä.
Huhtikuussa 2007 vihdoin sain tietää suunnitellun leikkauspäiväni; 4.5.2007. Painoani olin saanut tiputettua 20,5 kg ja painoindeksini oli 28. Rintaliivieni koko oli 80G-85F; riippuen mallista ja valmistajasta. En meinannut housuissani pysyä! Samalla kuitenkin pelkoni tulevasta nukutuksesta (ensimmäisestäni), leikkauksesta, kivuista ja kaikesta mahdollisesta kasvoivat aivan valtaviksi. Ajatukseni pyörivät vain tulevan leikkauksen ympärillä.
Menin sairaalaan 4.5. heti aamulla aikaisin. Olin ollut syömättä ja juomatta edellisestä illasta asti. Osastolla minut kutsuttiin heti kirurgin piirrettäväksi. Rintani ja koko ylävartaloni piirrettiin täyteen viivoja. Kirurgi kysyi mielipidettäni kuppikoosta C. Piirtelyjen jälkeen sain esilääkkeet ja vaihdoin sairaalan vaatteet päälle. Kävin vielä kerran vessassa, koska katetria ei tässä leikkauksessa käytetä. Sängylle pötkölleen ja matka leikkaussaliin alkoi.
Leikkaussalin ulkopuolella jutustelin hetken hoitajien kanssa ja kävelin lopuksi itse leikkaussaliin. Nukutuslääkärille olin jo etukäteen kertonut tupakoimattomuudestani ja voimakkaasta matkapahoinvoinnista, jotka molemmat nostavat riskiä pahoinvoinnista nukutuksen jälkeen. Niinpä sain pahoinvointiin esilääkkeiden yhteydessä ja vielä nukutuksen aikanakin muistaakseni ainakin Zyrteciä ja kortisonia pahoinvointilääkkeiden lisäksi. Näin haluttiin varmistaa, ettei huoleni oksentamisesta toteutuisi.
Nukutuslääkärin laitettua nukutuslääkettä kanyyliin muistan vain seuraavat 3 sekuntia...
Heräsin heräämössä ja en hetkeäkään voinut pahoin; maailma ei edes pyörinyt. Kysyin hoitajilta, että saisinko vielä hetken nukkua:)
Leikkaus kesti 2 tuntia ja heräämössä olin sen jälkeen noin tunnin.
Koko leikkauspäivä piti pötköttää sängyllä. Rinnat oli tukevasti teipattu ja kiedottu sideharsolla. Särkylääkettä hoitajat toivat säännöllisesti.Hetkeäkään en tuntenut särkyä enkä kipua.
Leikkausta seuranneena päivänä hoitajat ottivat aamulla sideharsot pois ja auttoivat sairaalan tukiliivit päälleni. Dreenit (putket, joita pitkin veri ja ylimääräiset nesteet pääsivät pieniin muovipulloihin) olivat edelleen kiinni. Sain käydä vessassa ja olla hiukan jalkeilla. Edelleenkään ei kipuja.
Leikkausta seuranneena toisena päivänä hoitajat poistivat kädestäni kanyylin ja dreenit. Dreenien poistoa ei tuntenut lainkaan, vaikka sitäkin olin jo ehtinyt etukäteen jännittää. Kirurgi tarkisti rintani, antoi kotiin hoito-ohjeet ja sain lähteä kotiin. Edelleenkään ei kipuja!
Olen hissutellut nyt kotona ja yrittänyt muistaa ottaa särkylääkkeet säännöllisesti, ettei kipuja tulisikaan. Suihkuun pääsin tänään ensi kerran leikkauksen jälkeen. Ja ihailemaan peilistä uusia ihania rintojani....
Että ne ovatkin sievät. En olisi ikinä uskonut, että tällainen tulos on edes mahdollista. Toki ne ovat vielä turvoksissa ja näkyvillä on muutama mustelmakin, mutta ne kuuluvat asiaan.
Olen sanomattoman onnellinen ja tyytyväinen, että vihdoin uskalsin tehdä asialle jotain. Päänsäryt, niskasäryt, selkäsäryt, rintojen hiivatulehdukset ja ihottumat ovat nyt ikävä muisto vain.
Edessäni on 4 viikkoa sairauslomaa ja rintojeni ja arpien hoitamista.
Kirjoitin tarinani teille kaikille asiaa pohtineille rohkaisuksi.
Toivotan kaikille oikein ihanaa kesää!
palstalla on paljon keskusteluja rintojen pienennyksestä. Minä lisään tarinoiden joukkoon omani.
Olin pohtinut asiaa viimeiset 10 vuotta. Ylipainoa oli noin 30 kg, mutta tiesin aiemmista laihdutuskerroistani, ettei painonpudotuksella ole vaikutusta rintojeni kokoon.
Maaliskuussa 2006 jälleen kerran keskustelin aiheesta oman gynekologini kanssa. Hän kehoitti minua ensin pudottamaan hiukan painoani ja sitten hän laittaisi minut lähetteellä plastiikkakirurgin katsottavaksi.
Heinäkuussa 2006 tilasin uuden ajan gynekologilleni, koska olin laihduttanut tuolloin 14 kg. Loput ylimääräiset lupasin hoitaa jonottaessani. Lähete lähti matkaan.
Plastiikkakirurgi tarkasti rintani 31.8.2006 ja totesi ilmeisen leikkaustarpeen. Olin innoissani, olin päässyt jonoon!
Tammikuusta 2007 alkaen soittelin aika ajoin sairaalan jonotushoitajalle ja kyselin aktiivisesti tilannetta. Jonotusajat näyttivät surkean pitkiltä.
Huhtikuussa 2007 vihdoin sain tietää suunnitellun leikkauspäiväni; 4.5.2007. Painoani olin saanut tiputettua 20,5 kg ja painoindeksini oli 28. Rintaliivieni koko oli 80G-85F; riippuen mallista ja valmistajasta. En meinannut housuissani pysyä! Samalla kuitenkin pelkoni tulevasta nukutuksesta (ensimmäisestäni), leikkauksesta, kivuista ja kaikesta mahdollisesta kasvoivat aivan valtaviksi. Ajatukseni pyörivät vain tulevan leikkauksen ympärillä.
Menin sairaalaan 4.5. heti aamulla aikaisin. Olin ollut syömättä ja juomatta edellisestä illasta asti. Osastolla minut kutsuttiin heti kirurgin piirrettäväksi. Rintani ja koko ylävartaloni piirrettiin täyteen viivoja. Kirurgi kysyi mielipidettäni kuppikoosta C. Piirtelyjen jälkeen sain esilääkkeet ja vaihdoin sairaalan vaatteet päälle. Kävin vielä kerran vessassa, koska katetria ei tässä leikkauksessa käytetä. Sängylle pötkölleen ja matka leikkaussaliin alkoi.
Leikkaussalin ulkopuolella jutustelin hetken hoitajien kanssa ja kävelin lopuksi itse leikkaussaliin. Nukutuslääkärille olin jo etukäteen kertonut tupakoimattomuudestani ja voimakkaasta matkapahoinvoinnista, jotka molemmat nostavat riskiä pahoinvoinnista nukutuksen jälkeen. Niinpä sain pahoinvointiin esilääkkeiden yhteydessä ja vielä nukutuksen aikanakin muistaakseni ainakin Zyrteciä ja kortisonia pahoinvointilääkkeiden lisäksi. Näin haluttiin varmistaa, ettei huoleni oksentamisesta toteutuisi.
Nukutuslääkärin laitettua nukutuslääkettä kanyyliin muistan vain seuraavat 3 sekuntia...
Heräsin heräämössä ja en hetkeäkään voinut pahoin; maailma ei edes pyörinyt. Kysyin hoitajilta, että saisinko vielä hetken nukkua:)
Leikkaus kesti 2 tuntia ja heräämössä olin sen jälkeen noin tunnin.
Koko leikkauspäivä piti pötköttää sängyllä. Rinnat oli tukevasti teipattu ja kiedottu sideharsolla. Särkylääkettä hoitajat toivat säännöllisesti.Hetkeäkään en tuntenut särkyä enkä kipua.
Leikkausta seuranneena päivänä hoitajat ottivat aamulla sideharsot pois ja auttoivat sairaalan tukiliivit päälleni. Dreenit (putket, joita pitkin veri ja ylimääräiset nesteet pääsivät pieniin muovipulloihin) olivat edelleen kiinni. Sain käydä vessassa ja olla hiukan jalkeilla. Edelleenkään ei kipuja.
Leikkausta seuranneena toisena päivänä hoitajat poistivat kädestäni kanyylin ja dreenit. Dreenien poistoa ei tuntenut lainkaan, vaikka sitäkin olin jo ehtinyt etukäteen jännittää. Kirurgi tarkisti rintani, antoi kotiin hoito-ohjeet ja sain lähteä kotiin. Edelleenkään ei kipuja!
Olen hissutellut nyt kotona ja yrittänyt muistaa ottaa särkylääkkeet säännöllisesti, ettei kipuja tulisikaan. Suihkuun pääsin tänään ensi kerran leikkauksen jälkeen. Ja ihailemaan peilistä uusia ihania rintojani....
Että ne ovatkin sievät. En olisi ikinä uskonut, että tällainen tulos on edes mahdollista. Toki ne ovat vielä turvoksissa ja näkyvillä on muutama mustelmakin, mutta ne kuuluvat asiaan.
Olen sanomattoman onnellinen ja tyytyväinen, että vihdoin uskalsin tehdä asialle jotain. Päänsäryt, niskasäryt, selkäsäryt, rintojen hiivatulehdukset ja ihottumat ovat nyt ikävä muisto vain.
Edessäni on 4 viikkoa sairauslomaa ja rintojeni ja arpien hoitamista.
Kirjoitin tarinani teille kaikille asiaa pohtineille rohkaisuksi.
Toivotan kaikille oikein ihanaa kesää!
Vastaukset 9
Vanhimmat
tosi kivaa kun sinulla on mennyt kaikki noin hienosti, kivuitta ja ongelmitta.
en halua ketään peloitella mutta aina ei näin hyvin mene. minulla on tänään 2 viikkoa leikkauksesta ja ensimmäinen vähän parempi aamu, kärsii liikkuakin jo lähes normaalisti ainakin vielä tässä vaiheessa. särkylääkkeitä on syöty koko ajan kuin leipää, lisäksi haava tulehtui ainakin toisesta rinnasta ja nyt sitä puhdistetaan terveys asemalla joka päivä niin kauan kuin se paranee, menee viikkoja. tuttavalla oli mennyt 6 viikkoa. Lisäksi antibiootti kuuri päällä.
toista rintaa seurailen koska on vähän punainen ja itse epäilen olisiko siinäkin puhdistuksen tarvetta. menen torstaina leikkaavan lääkärin luo näytille , eiköhän se siellä varmistu. toivottavasti edes se on kunnossa.
itseltäni poistettiin n. 3 kiloa yhteensa.
leikkauksessa oli suuri verenhukka josta johtuen olen ollut erittäin väsynyt , kauppareissu on tuntunut ylivoimaiselta ja muuta ei sitten olekaan jaksanut....että tällaista
niinkuin sanoin , en halua ketään asiaa harkitsevaa peloitella mutta on hyvä tietää että kaikkea voi tapahtua, voi varautua ennalta ettei tule yllätyksenä.
Kiva kuulla, että kaikki on mennyt hyvin. Hoida nyt rauhallisesti ottaen itseäsi, ettei tule mitään jälkijuttuja.
Lepää riittävästi ja syö terveellisesti. Runsaasti vitamiiniä ja valkuaista. Pois kaikki sokerit ja vastaavat nopeat hiilihydraatit.
Älä touhua käsilläsi liikaa,jotta haavat saavat parantua rauhassa.
Oon kanssa menossa leikkaukseen syksyllä ja mua kiinnostais kovasti kaikesta siitä mitä pitää tehdä ennen, esim. mammografia. Mitä kaikkee tarvii, missä vaiheessa, kutsutaanko sairaalasta vai pitääkö mun ite osata kysellä ja varata aikaa? Nykyään kun on muutenkin niin vaikee saada aikaa lääkärille niin uskallanko mä jättää kaikki siihen et tulee kutsu ja mitäs jos leikkaus on 2 viikon päästä eikä mulla oo mitään valmiina... Kauheita pelottavia ajatuksia vaan...
Mut sulle onnee ja malttia haavojen hoitoon, kiva jos viittit vastailla ja muutenkin kertoo kuulumisia, luonnollisesti nyt kiinnostaa kaikki asiaan liittyvä!
Itse kävin leikkauksessa aikoinaan siellä paljon mainostetussa J.kylässä , terveystalolla.
Tulevaa leikkausaikaa ei minulle annettu lukuisista kyseilyistä huolimatta. Melko sekavaa touhua.
Tasan viikkoa ennen sitten soitettiin että nyt sitten tule.Meinasin jo periaattesta peruaa sitten kaiken kun niin kismitti.
Aika hankalaa järjestää töihin sijaista, lapsille ja lemmikeille hoitajaa viikon varoitusajalla.Leikkausten jälkeen kai olisi kotiinkin hommattava joku aikuinen ainakin ensimmäiseksi yöksi.
sain kutsun puhelimitse peruutusajalle, ehkä muuten lähettävät postitse. leikkausaika oli siis jo 3 päivän päästä! siinä äkkiä järjestin itelleni sijaisen.
mitään sen kummempia leikkaukseen liittyviä järjestelyitä ei tarvi ite tehdä, sairaaalsta saa ohjeet. mammografiakäynti on ennen leikkausta, verikoe, rintojen valokuvaus, kirurgin tapaaminen, anestesialääkärin tapaaminen...yleensä leikkauspäivänä.
livekä ei kannata ostaa etukäteen koska et tiedä kokoasi. sairaalsta saat tukiliivit mukaan, 1 ilmaset ja muut maksaa ehkä 30 e. sitten vähän ajan kuluttua voit käydä ostamassa urheiluliivejä, jotka tukee hyvin. ei kaaritukia. esim. triumphilla hyviä 30e maksavia urtsaliivejä esim. sokoksella.
itseltäni leikattiin eilen rintani e/f kupista c kuppiin.ja tänään menin suihkuun ja poistin tukiteipit.rintani ovat todella hyvin leikattu muodokkaat.tuliko sinulla rinnan ala osaan eli siihen kohtaan johon kaarituki tulee taas sitten jossakin vaiheessa niin pieni ns makkara?
Minut leikattiin kolme viikkoa sitten, ja leikkauksen jälkeen oli toisen rinnan alla pieni makkara. Se paljastui sittemmin pieneksi nestekertymäksi, joka valui lopulta pois leikkaushaavan kautta.
saanko kysyä että missä päin suomea sinut leikattiin? minut pääkaupunkiseudulla.
Hei,
tässä vastauksia joihinkin esitettyihin kysymyksiinne:
-kysyin suoraan leikkausjonohoitajalta/osaston hoitajalta, että milloin mammografiat kannattaa otatuttaa. Toimin neuvojen perusteella ja kävin yksityisellä otatuttamassa kuvat helmikuun alkupuolella.
-en tiedä vielä tarkkaan, että paljonko rinnoista poistettiin, kosken ole saanut vielä epigriisiä leikkauksestani. Hoitajat olivat muistavinaan, että noin 1 kg poistettiin yhteensä.
-minut leikattiin TAYS:ssa
-minulla ei ollut ns. nestepussia rintojen alla, mutta toisaalta dreenit olivatkin minulla kaksi päivää (yleensä ilmeisesti vain päivän?).
-toipuminen sujuu edelleen mainiosti. Ei kipuja. Mutta tarkkana toki täytyy olla. Liiallinen liikkuminen rasittaa leikkaushaavoja. Leikkaushaavojen päällä minua opastettiin pitämään teipit 2 viikkoa. Vaihdoin teipit ensi kertaa viime perjantaina (viikko leikkauksesta) ja haavat näyttivät siisteiltä. Ajoittain olen tunnistavinani pientä pistelyä haavoilla, mikä johtuu paranemisprosessista (itsestään sulavat tikit) ja on ihan normaalia.