En nyt oikein tiedä mihin olisin kirjoittanut tämän, koska aiheeni koskee laajempaakin elämänaluetta kuin parisuhdetta. Mutta, asiaan...
Olen siis 24 v nainen. Olen monesti miettinyt, että monet elämäni peruspilarit ovat tuotosta siitä, että olen halunnut paeta jotakin ikävää tai vaikeaa asiaa. Esim. yli kaksi vuotta kestänyt parisuhteeni on mm. tuotosta siitä, että en enää uskaltanut/pystynyt olemaan yksin. Tietysti muitakin syitä oli aloittaa parisuhde, mm. se että tykkäsi ja välitti toisesta! :) Mutta yksi suurimmista syistä myös oli tuo, että halusin paeta "pahaa" sinkkuelämää ja ikävää yksinoloa seurustelusuhteeseen. Ok, on seurustelu välillä mukavaa ja ihanaakin, mutta silti aika ajoin pinnan alla kuhisee... Koska osaksi tiedän, että pidän itseäni ikäänkuin piilossa pahalta maailmalta seurustellessani. Pelkään, mitä kaikkea tekisin ja mihin kaikkeen typerään joutuisin yksin eläessäni (varsinkin jos minulla sattuisi olemaan liikaa yksinäistä aikaa)... siksi olen "piilossa" tässä suhteessa.
Ja tämä "piilossaoleminen" kun ei liity pelkästään parisuhteeseen. Esimerkiksi tällä hetkellä opiskelen osaksi sen takia, jotta voin kertoa ja näyttää lähipiirilleni, että minulla on todella järkevää tekemistä. Työttömänä ollessani koko ajan joku oli kyselemässä, että "ootkos löytäny töitä" ym. Ok, tuo on aivan normaalia olla kiinnostunut/huolissaan läheisensä tilanteesta, mutta tuskastuin tähän ainaiseen kyselyyn ja paikkakunnan huonoon työtilanteeseen ja päätin "ratkaista" ongelman menemällä opiskelemaan. Eipähän kukaan ole niskaan hengittämässä jatkuvilla kysymyksillä työpaikan löytämisestä.
Ihmettelen vaan, kun olen piilossa ajoittain ikävältä yksinololta (parisuhteesssa) ja piilossa stressaavalta työnhakurumbalta (opiskelemassa), että mitä mieltä tässä elämässä enää on? Jos kaksi eniten aikaa vievää asiaa elämästä on tavallaan feikkiä, niin mitä järkeä siinä on ja mitä ihmettä minun pitäisi tehdä... ja mistä tämä tällainen johtuu? Onko kenelläkään edes ollut samoja tuntemuksia?
Olen siis 24 v nainen. Olen monesti miettinyt, että monet elämäni peruspilarit ovat tuotosta siitä, että olen halunnut paeta jotakin ikävää tai vaikeaa asiaa. Esim. yli kaksi vuotta kestänyt parisuhteeni on mm. tuotosta siitä, että en enää uskaltanut/pystynyt olemaan yksin. Tietysti muitakin syitä oli aloittaa parisuhde, mm. se että tykkäsi ja välitti toisesta! :) Mutta yksi suurimmista syistä myös oli tuo, että halusin paeta "pahaa" sinkkuelämää ja ikävää yksinoloa seurustelusuhteeseen. Ok, on seurustelu välillä mukavaa ja ihanaakin, mutta silti aika ajoin pinnan alla kuhisee... Koska osaksi tiedän, että pidän itseäni ikäänkuin piilossa pahalta maailmalta seurustellessani. Pelkään, mitä kaikkea tekisin ja mihin kaikkeen typerään joutuisin yksin eläessäni (varsinkin jos minulla sattuisi olemaan liikaa yksinäistä aikaa)... siksi olen "piilossa" tässä suhteessa.
Ja tämä "piilossaoleminen" kun ei liity pelkästään parisuhteeseen. Esimerkiksi tällä hetkellä opiskelen osaksi sen takia, jotta voin kertoa ja näyttää lähipiirilleni, että minulla on todella järkevää tekemistä. Työttömänä ollessani koko ajan joku oli kyselemässä, että "ootkos löytäny töitä" ym. Ok, tuo on aivan normaalia olla kiinnostunut/huolissaan läheisensä tilanteesta, mutta tuskastuin tähän ainaiseen kyselyyn ja paikkakunnan huonoon työtilanteeseen ja päätin "ratkaista" ongelman menemällä opiskelemaan. Eipähän kukaan ole niskaan hengittämässä jatkuvilla kysymyksillä työpaikan löytämisestä.
Ihmettelen vaan, kun olen piilossa ajoittain ikävältä yksinololta (parisuhteesssa) ja piilossa stressaavalta työnhakurumbalta (opiskelemassa), että mitä mieltä tässä elämässä enää on? Jos kaksi eniten aikaa vievää asiaa elämästä on tavallaan feikkiä, niin mitä järkeä siinä on ja mitä ihmettä minun pitäisi tehdä... ja mistä tämä tällainen johtuu? Onko kenelläkään edes ollut samoja tuntemuksia?
Vastaukset 4
Vanhimmat
ja mitäköhän varten ajattelet muiden parisuhteessa eläjien siinä suhteessa olevan? suurimmat syyt: vaikiseksi ja yksinolemisen välttäminen. Inhimillistä ja siis ymmärrettävää.
Kuinka monen ihmisen arvelet opiskelevan ja/tai tekevän työtä ihannealallaan? No, kovin harvat.
Etkä sinä mitenkään piilossa ole. Sinä elät hyvin "tavanomaista keskivertoelämää" - no, kai se sitten on turvallistakin. Toisaalta turvallisuus on AINA illuusio, sillä elämästä ei koskaan tiedä mitä yllätyksiä se on meitä kutakin varten varannut... ?
Ongelmasi lienee se, että et todellakaan ole tutustunut itseesi etkä kykyihisi, etkä siksi myöskään (vielä) tiedä mitä haluat?! Mitä ihmettä sinä elämältä kuvittelet haluavasi?? Mitä haluaisit tehdä oikeasti jos et siis olisi piilossa? Mitä ajattelen sen "oikean elämän" olevan?
Itseasiassa elämä on hyvin yksinkertaista: Tarvitsemme lämpöä (koti,vaatteet), ravintoa, unta, seksiä ja kehon suht koht normaalit elintoiminnot.
Se miten nämä asiat haluamme toteuttaa, onkin sitten jo toinen juttu - ja se on se, mikä tekee elämästä vaikean tuntuisen...
Kiitos valaistuksesta, nyt tajusin, että monet elävät ns. tavallisen "tylsää" keskivertoelämää.
Kuten kirjoitit: "Itseasiassa elämä on hyvin yksinkertaista: Tarvitsemme lämpöä (koti,vaatteet), ravintoa, unta, seksiä ja kehon suht koht normaalit elintoiminnot."
Tuo on harvinaisen totta, mutta tuntuu jotenkin tyhjältä tuollaisenaan. Ja elämähän on tyhjää ilman aitoa rakkautta. Ehkäpä minun elämästäni sitten puuttuu rakkautta, en tiedä?
Kyllä tavallisen tylsä keskivertoelämäkin saa satumaisen silauksen ylleen, kun itse rakastaa ja on rakastettu, sekä kokee olonsa turvalliseksi. Ehkäpä nämä asiat sitten puuttuvat minulta, who knows?
> Ja elämähän on tyhjää ilman aitoa rakkautta.
Tuo nyt on ihan paskaa, sori vaan.
Elämän tyhjyydestä valittavat ihmiset joko
A) ovat masentuneita
B) eivät osaa käyttää aikaansa oikein
Aika monesti A) johtuu B) stä.
Hanki useampi erilainen harrastus, joista ainakin yksi on rankkaa liikuntaa (siis sellaista että hiki lentää, ja 2-3x viikossa käyt)
Elämän sisältö ei voi olla rakkaudesta tai sen puutteesta kiinni. Ja monesti rakkaus löytyy juuri sen muun sisällön eli mainitsemieni harrastusten kautta.
Baareista et tosirakkautta löydä, piste.
Ja ihmiseltä todellista rakkautta on vaikea saada muutenkaan.
Jos yksin eläminen tuntuu sietämättömän vaikealta, hanki kissa tai koira seuraksesi.
Jos olet masentunut, hae apua lääkäriltä.
kutsutaan ihmisiä, jotka hakeutuvat tilanteisiin joissa joutuvat kärsimään. Käsittääkseni on luonnollista, että pyrkii järjestämään elämänsä niin että se olisi turvallista ja vakaata. On sitten eri asia, koetko että sinun pitäisi löytää jotain muuta. Kaikilla ei välttämättä ole jotain suurta tavoitetta tai kutsumusta elämässään, jonka haluaa toteuttaa vaikka kärsimystenkin kautta. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että elämä tällöin olisi jotenkin arvotonta.