jotenkin minusta "ihmeellistä"

Surutyö on vuosia kestävä prosessi ja siihen kuuluu jaksoja jolloin vertaistuki on tärkeä.

On paljon ihmisiä joiden läheiset eivät ole omassa surutyössään samassa vaiheessa (sen eteneminen kun on kovin yksilöllistä) tai muuten vain kaipaavat kipeästi jotain jolle kertoa menetyksestään.

Silloin semianonyymi kirjoittelu , tunteidensa, kaipuunsa ja kipunsa tuuletus, myös jollain palstalla voi auttaa yhden askeleen eteenpäin.

Joilleki yksi askel on sen yhden tai kahden kirjoituksen mittainen, toisilla yhteen askeleen tarvitaan 101 kirjoitusta.
Kumpikin mielestäni ihan ok.

suruksi jotta joku käsittelee täällä.

Vuorokaudessa on 24 tuntia, 8 niistä olen työssä, siellä on muita ihmisiä, mutta ei siellä voi puhua näistä asioista tai siis mistään henkilökohtaisista asioista. Sitten ne loput 16 tuntia vuorokaudesta olen omassa hiljaisessa yksinäisyydessäni, paitsi pari kertaa viikossa pelaan lentopalloa, mutta siellä ei puhuta vaan pelataan ja hyvä niin. Kerran viikossa tunnin ajan käyn terapiassa ja siellä voin puhua surustani, ahdistuksestani jne.

Hyvä, että edes tänne voin purkaa tuntojani. Kyllä kai bittejä maailmaan mahtuu. Ja täällä on ihmisiä, jotka ovat kokeneet saman kuin minä. Ja eikös keskustelupalsta ole keskustelua varten, siis kysytään ja vastataan ja taas sanotaaan jotain, näin minä ymmärrän keskustelun.

Kaikki sinunkin viestisi, roope 16, mahtuvat tänne. Voit kertoa omasta surustasi, täällä on meitä, jotka tiedämme, miltä se tuntuu.

keskustelupalsta-mitä keskustelua se olisi,jos jokainen saisi vain yhden kommentin kirjoittaa!Jos tapaat tuttavan kadulla,niin etkö saa sanoa,kuin päivää-yksi kommentti/sana per tuttava.No,kärjistäen aiheen se vois olla noin,mutta todellisuudessa keskustelu on keskustelua niin kauan,kuin aiheesta riittää puhumista-eiköstä vain!?