* onko järkevää/mahdollista että aviopuolisot jakavat ja sopivat asiat keskenään? vai pitääkö osituksesta tehdä jokin sopimuspaperi?
Harkinta-aika parhaillaan menossa.
* mitä jos isä ei suostu maksamaan sosiaalitoimiston laskemaa elatusavun määrää?
menee sitte ilmeisesti oikeuteen,mut pitääkö minun silloin maksaa niitä oikeuskuluja?
Harkinta-aika parhaillaan menossa.
* mitä jos isä ei suostu maksamaan sosiaalitoimiston laskemaa elatusavun määrää?
menee sitte ilmeisesti oikeuteen,mut pitääkö minun silloin maksaa niitä oikeuskuluja?
Vastaukset 5
Vanhimmat
On ehdottoman järkevää, mahdollista, suositeltavaa, ja yleistä että avioerossa puolisot nimenomaan sopivat asiat keskenään. Liittyy se sitten omaisuuden ositukseen ja jakoon, tai/ja lasten huoltajuuteen, elatukseen ja tapaamisiin.
Elleivät osaa, tahdo tai pysty sopimaan... niin silloin käräjäoikeuden tuomari (ja pesänjakja) "hoitaa" ja "päättää" nuo.
Eikös tuollaisen tekeminen ole valtavan helpoa jos kerran ollaan sovussa sovittu. Pakkoa ei ole, mutta viisasta se on.... vaikka onhan siinä ositussopimuksessa joitakin muotoseikkoja jotka syytä ottaa huomioon (olepa yhteydessä kunnan oikeusaputoimistoon). Samoin ei ole pakkoa tehdä kirjallista vuokrasopimustakaan, ja suullinen työsopimuskin on "periaatteessa" pätevä... mutta viisaat tekevät nekin kirjallisesti.
Osituksen osalta kun voi käydä niin, että toinen joskus keksii vaatia takautuvasti ositusta vaikka oikeusteitse. Voi väittää ettei mitään suullista sopimusta ole ollutkaan, ja ositetaan/jaetaan uudelleen ... voit vain kuvitella millaisen sotkun siitä voi saada aikaan vakka 5 vuoden kuluttua "kostoksi".
>
Oletan että puhut lastenvalvojan vahvistamasta elarisopimuksesta. Ellei maksa, niin saat kunnalta "heti" noin 130 EUR/kk/lapsi. Kunta hoitaa noiden karhuamisen etävanhemmalta, vaikka ulosoton kautta.
Ei mene oikeuteen, elarirästit ovat ulosottokelpoisia ilman oikeuden päätöstä ... juuri sitä sopimuksen vahvistaminen merkitsee. Tilanne olisi eri, jos senkin olisi keksinyt tehdä vain suullisella sopimuksella...
Yhdessä allekirj. eropaperi.
Miten toimin tästä eteenpäin,tietämätön olen.
Meillä lapset jo omillaan.
Omakotitalo ja 2 autoa.
Ei velkoja.
Miten esim. pankissa olevat rahat jaetaan?
Mies jää taloon,miten talo "jaetaan"?
Mihin tässä nyt ensin otan yhteyttä?
Miten paljon kaikki "apu" maksaa?
Avioeroprosessi etenee omaa "uomaansa", se ja omaisuutenne ositus ja erottelu on oma asiansa.
Ositusta ei ole muuten "pakko" tehdä koskaan, mutta yleensä parasta tehdä mahdollisimman nopeasti kun avioero on varmistunut (vaikka jo harkinta-aikana).
Teillä ei ilmeisesti ole avioehtoa... ja kun ei kummallakaan velkojakaan, niin silloin nettovarallisuus lasketaan näin:
mies; oma omaisuus ja puolet yhteisistä = xxx EUR
nainen; oma omaisuus ja puolet yhteisistä = yyy EUR
Jos tili on sinun, se tulee sinun varallisuuteesi, ja jos yhteinen tili ... niin puolet sen saldosta. Tilien rahavarat katsotaan sen päivän mukaan, kun avioeroa on haettu.
Vastaavasti auto, jos sinä olet sen omistaja, niin sinun omaisuuteesi, jos mies ... hänen omaisuuteensa... jos yhteinen niin 50/50 (asia selviää rekisteriotteesta). Auton arvo tosin katsotaan sen päivän mukaan, kun tuo ositus sitten tosiaankin tehdään.
Ja sama talon kanssa, ja irtaimiston, ja osakesijoitusten, jne. jne. Myös niiden arvot sen päivän mukaan, kun ositus suoritetaan (mitä mukana laskelmassa, sen päivän mukaan kun erohakemus jätetty).
Noh, sitten hän kummalla enemmän nettovarallisuutta, maksaa "köyhemmälle" tasinkoa niin paljon että nettovarallisuudet saadaan yhtä suuriksi. Hän voi itse päättää millä omaisuudellaan sen maksaa.
Kun tasingot hoidettu, voivat puolisot jakaa ja lunastaa yhteistä omaisuuttaan ... toivottavasti sovussa.
Tästä kaiksesta syytä laatia ositussopimus. Jos sovussa asiat jo mietitty, niin eipä juristin palkkiot maksa kovin hurjan montaa satasta. Jos riitelyksi menee ... niin pahimassa tapauksessa kulut ovat tuhansia... jopa kymmeniä tuhansia euroja (viedään ositusriita käräjille, jossa määrätään pesänjakaja).
Veimme yhdessä ykkösvaiheen hakemuksen kuukausi sitten ja me sovittiin lasten huoltajuus jo ennen lastenvalvojan luo menoa, siellä vain sovittiin elatusmaksun suuruus ja kirjoitettiin viralliset sopimukset. Yhteistä isompaa omaisuutta ei ollut, ja nekin sovussa jaettiin eikä mistään tullut riitaa. Suosittelen keskustelua, ja jos suinkin mahdollista, niin "sopueroa",on helpompi molemmille.Riidellä voi jokaisesta kiposta ja kupistakin jos haluaa.
jos niin sopuisaa on, niin miksi hemmetissä edes eroatte? Kyllä se tavallisimmin on riitaisaa, raivoisaa, kateellista, myrkyllistä ynnämuuta vastaavaa. Ja silloin ei PYSTY sopimaan yhtään mistään..