Sama probleema kuin monella muullakin täällä kirjoittavalla: exä tuntuu edelleen läheisimmältä ihmiseltä, vaikka erosta on jo 5 kk aikaa. Lisäksi minä olin jättäjä (exä oisi halunnut jatkaa) ja kaiken lisäksi tämä oli jo 3. kerta 4 vuoden sisällä, kun jätin hänet.
Syynä jättämiseen on aina ollut se, että olen kokenut suhteemme rajoittavan elmääni liikaa: ex tekee paljon töitä ja noudattaa lisäksi hyvin tiukkaa treeniaikataulua. En ole jaksanut aina elää hänen aikataulunsa mukaan - eli yhdessä ollaan vain korkeintaan sen tietyn tunnin ajan päivässä, kun hänelle sopii. Ihmisenä kuitenkin olen rakastanut häntä.
En vaan tiedä, mitä tehdä... Hänestä on tullut 4 vuoden aikana läheisin ihmiseni. Erojemmekin aikana olemme pitäneet yhteyttä. Välillä olen päättänyt, että nyt loppuu yhteydenpito - ja kieltänyt häntäkin ottamasta yhteyttä - mutta sitten jommalle kummalle aina kuitenkin tulee jotain kerrottavaa, jonka haluaa toiselle kertoa...
Tiedän, että sattuisi hirveästi, jos ex löytäisi uuden. Toisaalta tiedän myös, etten vanhaan malliin kuitenkaan jaksaisi kauaa seurustellakaan... Että osaakin olla hajottavaa...
Syynä jättämiseen on aina ollut se, että olen kokenut suhteemme rajoittavan elmääni liikaa: ex tekee paljon töitä ja noudattaa lisäksi hyvin tiukkaa treeniaikataulua. En ole jaksanut aina elää hänen aikataulunsa mukaan - eli yhdessä ollaan vain korkeintaan sen tietyn tunnin ajan päivässä, kun hänelle sopii. Ihmisenä kuitenkin olen rakastanut häntä.
En vaan tiedä, mitä tehdä... Hänestä on tullut 4 vuoden aikana läheisin ihmiseni. Erojemmekin aikana olemme pitäneet yhteyttä. Välillä olen päättänyt, että nyt loppuu yhteydenpito - ja kieltänyt häntäkin ottamasta yhteyttä - mutta sitten jommalle kummalle aina kuitenkin tulee jotain kerrottavaa, jonka haluaa toiselle kertoa...
Tiedän, että sattuisi hirveästi, jos ex löytäisi uuden. Toisaalta tiedän myös, etten vanhaan malliin kuitenkaan jaksaisi kauaa seurustellakaan... Että osaakin olla hajottavaa...
Vastaukset 4
Vanhimmat
että eksäsi tekee duunia ja treenaa. haluatko sen sijaan kaljaa litkivän laiskimuksen olohuoneesi sohvalle?? hanki omaa tekemistä ja ystäviä sekä, alota itsekin treenaaminen. Tunti päivässä on ihan tosi paljon yhteistä aikaa, mitä valitat?? Ei tässä muillakan ole sen enempää aikaa, ja vielä vähemmän kun lapsia tulee! Töitä on vaan tehtävä ja trenata täytyy jotta jaksaa tehdä töitä, ja pysyy terveenä ja hyväkuntoisena!
Niin, minullakin tosiaan on töitä, opiskelua (gradu tekeillä kaiken lisäksi), harrastuksia ja tekemistä. Samalla minä olen ollut aina se osapuoli, joka on tinkinyt omasta aikataulustaan ja sovittanut sen toisen aikatauluun, kun toinen on ehdottomasti pitänyt kiinni omastaan...
tingit omista menoistasi?? Älä tingi.
Oon tullu siihen johtopäätökseen, että suhteessa vaihtelee jatkuvasti se, et kumpi haluaa viettää enemmän/vähemmän toisen kanssa aikaa. Se vaan pitää kohdata totuutena, ja oppia suhtautumaan siihen.
Itelläni on kanssa ollut on-offailua jonkin verran, tällä hetkellä ilmeisesti enmmäkin seurustelun puolelle kallistumassa.
Tällä kertaa päätettiin ettei sovita mitään "nyt me seurustellaan" -juttua. Kyllä sen huomaa, kun on toisen kanssa joka viikko useamman kerran ja haluaa kaiken toiselle sanoa, että sitä sitten seurustellaan..
Ja väitän, että jos molemmat kokevat toisen tärkeäksi (rakkaaksi) niin uusia suhteita toisiin henkilöihin ei muodostu..koska ei halua luopua siitä tärkeimmästä.
Mut onnea sulle, ei o helppoa, tiedän.